Onko muita erikoisia humoristisia naisia joiden täytyy hillitä itseään varsinkin uusien
ihmisten seurassa etteivät he ärsyynny tai paheksu? Olen erikoinen ja mulla on absurdi huumori. Saatan innostua yhtäkkiä sanomaan jotain hauskaa (omasta mielestäni) jostain sivuseikasta. Hihitän itse sanomalleni. Jotkut ihmettelevät sympaattisella tavalla, jotkut pitävät minua ärsyttävänä. En ole suulas eli en ole koko ajan äänessä. Koska en halua ärsyttää ketään joudun hillitsemään itseäni ja olemaan vakava ja tylsä. Jos en saa olla oma omituinen itseni, en pysty kommunikoimaan ollenkaan. Olen vain ihan hiljaa.
Muita ärsyttäviä erikoisia jotka joutuvat vaimentamaan persoonallisuutensa?
Kommentit (15)
Pidän verbaalihuumorista ja tilannekoomiikasta. Välillä on hillittävä itseään, varsinkin vieraammassa seurassa.
Joudun päivittäin keksimään selityksiä sille, mikä nyt naurattaa. En kehtaa yleensä suoraan sanoa huvittunesuuteni syytä.
Uniikkien lumihiutaleiden kokoontumisajot. Juu, sehän on just niin, että te olette maailman ainoat huumorintajuiset naiset.
Vierailija kirjoitti:
Uniikkien lumihiutaleiden kokoontumisajot. Juu, sehän on just niin, että te olette maailman ainoat huumorintajuiset naiset.
Saat säkin tunnustaa, että sulla on huumorintajua. Jos sulla on.
Melkein kaikilla on, ainakin omasta mielestään. Älä ole niin kiukkuinen.
Newsflash: jos joudut erikseen korostamaan, miten erikoinen, omituinen ja Suuri Persoona olet, et todennäköisesti ole sitä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Newsflash: jos joudut erikseen korostamaan, miten erikoinen, omituinen ja Suuri Persoona olet, et todennäköisesti ole sitä lainkaan.
Hihihihitylsimys
Vierailija kirjoitti:
Uniikkien lumihiutaleiden kokoontumisajot. Juu, sehän on just niin, että te olette maailman ainoat huumorintajuiset naiset.
Ei erityyppisissä huumoreissa mitään uniikkia tai erikoista ole, ei aloittaja sitä hakenut.
Yks tykkää vaikka Kummelista ja toinen Monty Pythonista, huumoria on molemmat, mutta toinen on absurdimpaa eikä kaikkiin uppoa.
Minulla on (varsinkin jos innostun yhtään) kova ääni, en siis huuda mutta puhun kovaa jos yhtään innostun.
Useimmat ihmiset ymmärtävät huumoriani hyvin, mutta eivät aina.
Esim vuosia sitten oli sukulaisen talkoot, jotka kestivät kauan.
Oli sukua paikalla, sekä ihmisiä joita en tuntenut mitenkään.
Nuorimmat olivat alle 18 ja vanhimmat ihmiset 70 hujakoilla.
No, tämähän tarkoitti että jossain vaiheessa noiden 3 viikon aikana alkoi kohtelias smaltalkki ja puheenaiheet loppua ihmisiltä.
Välillä siis vitsailtiin, mm nimitin itseni työnjohtajakdi ja tästä tittelistä kisailin niin nuorien kuin vanhusten kanssa - kaikkien mielestä kun he olivat se työnjohtaja:)
Toisin sanoen tämä oli yksi vitsi, jolla kevennettiin tunnelmaa ja saatiin jotain hauskaa puhuttavaa välillä.
Sain vasta joskus vuoden päästä kuulla, että ihminen jolle nämä talkoot tehtiin otti tämän työnjohtaja vitsin tosissaan!!
Ja*malauta, kukaan muu ei sitä voinut ottaa niin mutta se suvun tosikko jota autettiin enemmän kuin ketään sen teki...
Huoh.
Tunnistan. Enkä ajattele olevani mitenkään Suuri Persoona. Tylsistyn vain helposti, tykkään väännellä (lapsellisesti) asioita ja minulla on usein vaikeuksia hillitä itseäni puhuessa. Ymmärrän täysin, että olen monen mielestä ärsyttävä, mutta siltikin on usein vaikea hillitä puhetta...
Kertokaa esimerkkejä omista erikoisista vitseistänne?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa esimerkkejä omista erikoisista vitseistänne?
No sepä, kun ei ne onastakaan mielestä niin erikoisia ole. Verbaalista, ja joskus osuu paremmin ja joskus huonommin. Luulen, että mussa ärsyttää se, että vitsailee ylipäätään liikaa.
Joo minä. Olen ulkoisesti tällainen tylsä keski-ikäinen täti-ihminen, mutta mulla on pikimusta huumorintaju ja rakastan myös vessahuumoria. Välillä joutuu hillitsemään itseään ihan kunnolla. Työkaverin olen melkein naurattanut hengiltä Beavis ja Butthead-imitaatiolla 😁
Tutulta kuulostaa. Pahinta on, kun työpalaverissa pääsee tuo vaihde valloilleen, ehkä vastareaktiona palaverin tylsyyteen. Yritän aina päättää etten sano sanaakaan. Joskus onnistun.