Millaista on elämä ylemmässä keskiluokassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luetelkaahan myös sitä ylemmän keskiluokan henkistä pääomaa.

T. Utelias

Kertyyhän sitä kun matkustellaan tutustumassa toisiin kulttuureihin, luetaan kirjoja, katsotaan dokumentteja ja käydään taide- ja historiamuseoissa.

Mikäpä meitä estäisi kehittymästä ihmisenä siinä missä joku muukin?

Monet ylemmän keskiluokan edustajat kuten lääkärit saattavat olla myös melkoisen juntteja ja jopa halveksua kulttuuria. Tiedän, koska näitä on suvussa.

Saattavat toki olla.

Monet työssäkäyvättömät tuilla eläjät saattavat olla melkoisen juntteja ja jopa halveksua kulttuuria.

Monet työväenluokan edustajat saattavat olla melkoisen juntteja ja jopa halveksua kulttuuria.

Monet alemman keskiluokan edustajat saattavat olla melkoisen juntteja ja jopa halveksua kulttuuria.

Monet yläluokan edustajat saattavat olla melkoisen juntteja ja jopa halveksua kulttuuria.

Ja erityisesti: hyvin, hyvin monet eivät tajua sitä, että tässä kysyttiin valtavirran piirteitä. Pieni määrä valtavirrasta poikkeavia yksilöitä, kuten sinun sukulaisesi, eivät tätä asiaa kumoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempi keskiluokka on usein taustaltaan jotain vanhaa kulttuurisukua. Eli pelkkä raha ei ratkaise siihen kuulumista.

Taidat puhua jo eliitistä. Ylempään keskiluokkaan pääsee ihan akateemisella koulutuksella ja hyvillä tuloilla.

Ei, raha ei merkitse sosiaaliiluokan suhteen. Työväenluokkaisella voi olla isommat tulot kuin jollain eliittiin kuuluvalla, luokkateoriassa ratkaiser rahqn lisäksi sosiaalinen ja kulttuurillinen pääoma.

Vanhat kulttuurisuvut ovat yleensä ylempää keskiluokkaa.

Tavallinen keskiluokka on sitä, jonka lapset harrastavat paljon ja joille koulutus on tärkeää ja jotka ovat kaikki akateemisia. Alempi keskiluokka on amk-koulutettua. Tavallista keskiluokkaa ovat läåkörit, opettajat, diplomi-insinöörit.

Ylempi ja tavallinen keskiluokka palkkaavat kotiin siivoojan, jos on kiire työelämässä. Ylemmällä keskiluokalla on enemmän perittyä omaisuutta, eikä ole niin riippuvaista palkkatuloista, voi jäädä pois oravanpyörästä halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivaa, tilava omakotitalo isolla tontilla Espoossa, mökki 150 km päässä, pihalla pari autoa ja asuntoauto, pari rotukoiraa, muutama ulkomaanmatka vuodessa, pari kalliimpaa harrastusta, kaupasta voi ostaa mitä haluaa hintoja katselematta.

Muutoin se on pitkälti työntekoa 40-50 tuntia viikossa.

Pakko kommentoida, että vaikka olen vain keskituloinen yh niin mulla on mahdollisuus melkein samaan kuin teillä poislukien okt Espoossa ja ulkomaanmatkoja on vain 1 per vuosi.

Eikös tää sama hemmo kommentoinut myöhemmin, että pariskunnan vuositulot on luokkaa 250.000. Eiköhän tuosta jää iso siivu säästöönkin. Paljonko keskituloisella yh:lla jää?

Olen koulutuksen ja tulojen puolesta ylempää keskiluokkaa, mutta sana keskiluokka on aivan täysin osumaton määrittelemään minua ja elämäntapaani - siinä ei auta ylempi -lisämääre juurikaan. Paitsi ehkä ihan vähän: olen vapaampi kuin jos kuuluisin muuhun ryhmään.

No toiset ottaa pari palaa hyvää suklaata,  ja sitten taas ne toiset ahmii halvinta levyä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muuten määritellään ylemmän keskiluokan raha? Nyt kysyn siis sitä, kuinka paljon pitää palkkaa saada, että on ylempää keskiluokkaa. 

Katoin että verojen jälkeen piti jäädä käteen yli 3k

Sanoisin, että alakanttiinpa katoit rajan.

No sano mitä haluat :)

Miten määritellään ylempi keskiluokka? En tiedä ollaanko sellaisia. Luulen että elämäntyyli ei välttämättä ole, kun ei tykätä matkustelusta eikä ole kalliita harrastuksia.

Vanhan porvari- ja kulttuurisuvun jälkeläisenä koen, että henkisellä pääomalla on suurempi vaikutus ylempään keskiluokkaan kuulumiselle kuin varallisuudella. Nimenomaan koulutuksen, tieteiden ja taiteiden arvostus erottaa uusrikkaat ja pyrkyrit varsinaisesta ylemmästä keskiluokasta. Samoin käytöstavat ja tietty perinteiden vaaliminen on tärkeää, ja arjessa juuri hyvät tavat, kohteliaisuus ja hillitty käytös ovat varmaan selkein merkki ylemmästä keskiluokasta. Ja ehkä myös jonkinlainen omanarvontunto, eli ei tarvitse juosta jokaisen keskiluokan statustrendin perässä, vaan voi keskittyä omiin aitoihin mielenkiinnon kohteisiin muiden mielipiteistä välittämättä.

Arkielämä ei juuri eroa muun keskiluokan elämästä. Akateeminen koulutus, työkeskeinen ajattelu ja hyvä palkka, uusi ok-talo pääkaupunkiseudulla, kesämökki, lapset ja aikuiset harrastavat klassista musiikkia. Liikunta ja terveet elämäntavat ovat tärkeitä, mutta varsinaista urheilua pidetään vähän junttina. Matkat ovat lastenkin kanssa enemmän kulttuurimatkoja, käydään museoissa, tutustutaan paikalliseen historiaan, ruokakulttuuriin ja luontokohteisiin, turistirysät kierretään kaukaa. Vaatteet ja sisustus laadukasta ja ajatonta, merkkivaatteita voidaan ostaa mutta ei mitään isoja näkyviä logoja. Ekologisuus on tärkeää, ostetaan paljon luomua, pyritään kierrättämään ja kunnostamaan vanhaa (tosin tällä tulotasolla kulutus ei joka tapauksessa taida olla aidosti kestävällä tasolla). Sijoitusasuntoja olisi tarkoitus hankkia omiakin, mutta tulen saamaan sen verran perintöä, että sillä saa tulevaisuudessa useamman.

Luulen, että ylempää keskiluokkaa on kahdenlaista. Toisia on tässä ketjussa kuvattu vähän enemmän, eli rahaa on ja pitää näyttää muille että hyvin menee. Silloin elämäntapaan kuuluvat isot talot, kalliit autot, hienot lomat, merkkitavarat jne. Yleensä keskiluokkaan on noustu itse omalla työllä tai korkeintaan edellisessä sukupolvessa, joten ehkä statuksen varmistaminen vaatii enemmän ulkoisia tunnusmerkkejä.

Sitten on toinen porukka, jolla on yleensä pidemmät sukujuuret ylemmässä keskiluokassa. Rahaa ja omaisuutta on, mutta enemmän arvostetaan kuitenkin sivistystä, kulttuuria ja muuta aineetonta pääomaa. Siinä missä ekan porukan koulutukset ovat poikkeuksetta hyväpalkkaisilta aloilta, jälkimmäinen ryhmä saattaa opiskella taiteita, humanistisia aloja tai muuta, joka ei välttämättä takaa kovin suuria palkkatuloja. Omaisuudella ei leveillä, vaan pidetään mieluummin matalaa profiilia. Asema ylemmässä keskiluokassa on niin vahvalla pohjalla, ettei se enää vaadi mitään erityisiä ulkoisia tunnusmerkkejä.

Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan, samoin perhe ja osa lähipiiristä. Pakko myöntää, että vähän myös vierastan näitä rahalla leveilijöitä, koska se on jotenkin oman arvomaailman vastaista. Monella keskiluokkaan itse nousseella tuntuu olevan kova tarve seurustella vain samanlaisten ihmisten kanssa, mitä en oikein käsitä. Omassa ystäväpiirissä on kaikenlaista tallaajaa elämäntapatyöttömistä professoreihin, ja mielestäni elämä on paljon rikkaampaa, kun siihen saa ystävien kautta monta erilaista näkökulmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Perittyä rahaa jo ihan kivasti. Ei tarvitse asuntolainaa.

Harva saa mitään perintöä alle 60-vuotiaana. Asunto olisi kiva jo nuorempana.

Meillä yhteinen nettovarallisuus noin 3 milj. Olen yliopistokoulutettu. Teen melko vähän töitä. Olen saanut perinnön, se on noin 250 000. Puoliso tekee enemmän ja on ansainnut pitkään noin 500 000 vuodessa. Nautin elämästä perheeni kanssa (2 teiniä ja lemmikki), mutta varsin yksinkertaisesti. Mökkeilyä, edullisia harrastuksia kuten luonnossa liikkuminen, jooga, uinti, kuntosali, pyöräily, musiikki ja lukeminen. Matkailua pari kertaa vuodessa. Iso omakotitalo ja autot on. Mihinkään turhaan emme osaa tuhlata, mutta jos jotain todella tarvii tai haluaa, aina hankitaan. Emme pyri mihinkään ns.  ylempi keskiluokkaelämään. Muutenkin olemme varsin introvertteja. 

Perhe, sukulaiset, ystävät, sivistys, kulttuuri, tieteet, taiteet, matkustus, liikunta, harrastukset. Tuossa se viitekehys joka voisi määritellä oman ylemmän keskiluokkaisuuteni. Rahasta en viitsi puhua. Palkkatyössä käytettyä aikaa yritän vähentää omien tärkeämpien asioiden tieltä.