Lue keskustelun säännöt.
Miten avioerosta selviää?
Tuska
31.05.2023 |
Vai päteekö tähän vain se mitä aina sanotaan eli aika. Ajan myötä helpottaa jne.
Mies siis haluaa erota ja tuntuu tuskalliselta. En voi kuvitella elämää ilman miestä ja kuvittelin meidän vanhenevan yhdessä. Sattuu ja itken melkein koko ajan. Mies sanoo, että mun pitää nuorempana alkaa elämään omaa elämäänsä eikä pilata sitä hänen kanssaan. Mies siis mua 15 vuotta vanhempi ja on pian 60v.
Kommentit (43)
Tuska aloittaja kirjoitti:
Mies nyt toistaiseksi asuu tässä myös, että helpottaisiko mun oloa jos mies muuttaisi vanhempiensa luokse. Toisaalta en tiedä kestänkö sitä, että mies lähtee. Parisuhdetta meillä ei kuulemma enää ole. Samassa vuoteessa nukutaan, mutta miehelle olen enää vain kämppis.
Jopas on vanhoiksi hänen vanhempansa eläneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
Mies nyt toistaiseksi asuu tässä myös, että helpottaisiko mun oloa jos mies muuttaisi vanhempiensa luokse. Toisaalta en tiedä kestänkö sitä, että mies lähtee. Parisuhdetta meillä ei kuulemma enää ole. Samassa vuoteessa nukutaan, mutta miehelle olen enää vain kämppis.
Jopas on vanhoiksi hänen vanhempansa eläneet.
Mitä ihmettä sä oikein selität? Miehen vanhemmat ovat 81v. Ei mikään ihmeellinen ikä nykypäivänä. Olen tavannut heitä yli 20 vuotta vanhemmankin ihmisen. Paljon on 90+ ikäisiä ihmisiä.
60 vuotias mies on vielä ihan viriili, itsellä mies jo yli 70 ja täyspainoisesti työelämässä sekä rakkauselämässä. Eli olisikohan hänellä toinen, vahvasti oletan.
Tiedän miltä Sinusta tuntuu ja vain aika + asian hyväksyminen auttaa.
Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun mieheni ilmaisi, että ei ole enää onnellinen. Meillä oli takana 28 yhteistä vuotta. Yhdessä asuimme vielä siitä 5 kk ja se oli todella kivuliasta aikaa kun itse rakastin ihan täydestä sydämestä. Nyt miehen pois muutosta on puolisen vuotta. Itselleni ero oli todella kivulias asia, olin myös kuvitellut, että minulla on mies, jonka kanssa elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Suurin suru asiasta alkaa helpottamaan, mutta on tämä ollut kamala vuosi.
Asia pitää vaan hyväksyä, käydä kaikki tunteet läpi ja olla armollinen itsellensä.
Meillä mies vielä jätti minun lisäksi yhteisen poikamme ja on ollut aikoja kun olen joutunut tekemään ihan kaikkeni, että pysyn kasassa. Ja tavallaan en ole voinut katkaista välejä kokonaan kun lapsen asioita on pitänyt hoitaa.
Se pitää ymmärtää ja hyväksyä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eli pitää päästää irti.
Ei ole helppoa tulla jätetyksi 50 v naisena.
Ajattelen kuitenkin, että sain rakastaa 28 vuotta hyvää miestä ja tulin rakastetuksi lähes yhtä kauan.
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
Mies nyt toistaiseksi asuu tässä myös, että helpottaisiko mun oloa jos mies muuttaisi vanhempiensa luokse. Toisaalta en tiedä kestänkö sitä, että mies lähtee. Parisuhdetta meillä ei kuulemma enää ole. Samassa vuoteessa nukutaan, mutta miehelle olen enää vain kämppis.
Jopas on vanhoiksi hänen vanhempansa eläneet.
Oletko itse 15v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä Sinusta tuntuu ja vain aika + asian hyväksyminen auttaa.
Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun mieheni ilmaisi, että ei ole enää onnellinen. Meillä oli takana 28 yhteistä vuotta. Yhdessä asuimme vielä siitä 5 kk ja se oli todella kivuliasta aikaa kun itse rakastin ihan täydestä sydämestä. Nyt miehen pois muutosta on puolisen vuotta. Itselleni ero oli todella kivulias asia, olin myös kuvitellut, että minulla on mies, jonka kanssa elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Suurin suru asiasta alkaa helpottamaan, mutta on tämä ollut kamala vuosi.
Asia pitää vaan hyväksyä, käydä kaikki tunteet läpi ja olla armollinen itsellensä.
Meillä mies vielä jätti minun lisäksi yhteisen poikamme ja on ollut aikoja kun olen joutunut tekemään ihan kaikkeni, että pysyn kasassa. Ja tavallaan en ole voinut katkaista välejä kokonaan kun lapsen asioita on pitänyt hoitaa.Se pitää ymmärtää ja hyväksyä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eli pitää päästää irti.
Ei ole helppoa tulla jätetyksi 50 v naisena.
Ajattelen kuitenkin, että sain rakastaa 28 vuotta hyvää miestä ja tulin rakastetuksi lähes yhtä kauan.
Olisi jo vuosi eteenpäin, niin ehkä tämä tuska olisi helpottanut. Ehkä.
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä Sinusta tuntuu ja vain aika + asian hyväksyminen auttaa.
Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun mieheni ilmaisi, että ei ole enää onnellinen. Meillä oli takana 28 yhteistä vuotta. Yhdessä asuimme vielä siitä 5 kk ja se oli todella kivuliasta aikaa kun itse rakastin ihan täydestä sydämestä. Nyt miehen pois muutosta on puolisen vuotta. Itselleni ero oli todella kivulias asia, olin myös kuvitellut, että minulla on mies, jonka kanssa elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Suurin suru asiasta alkaa helpottamaan, mutta on tämä ollut kamala vuosi.
Asia pitää vaan hyväksyä, käydä kaikki tunteet läpi ja olla armollinen itsellensä.
Meillä mies vielä jätti minun lisäksi yhteisen poikamme ja on ollut aikoja kun olen joutunut tekemään ihan kaikkeni, että pysyn kasassa. Ja tavallaan en ole voinut katkaista välejä kokonaan kun lapsen asioita on pitänyt hoitaa.Se pitää ymmärtää ja hyväksyä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eli pitää päästää irti.
Ei ole helppoa tulla jätetyksi 50 v naisena.
Ajattelen kuitenkin, että sain rakastaa 28 vuotta hyvää miestä ja tulin rakastetuksi lähes yhtä kauan.
Olisi jo vuosi eteenpäin, niin ehkä tämä tuska olisi helpottanut. Ehkä.
Sinä olet vielä alkushokissa. Muistan kuinka tuskaa oli kun tieto tuli minulle yllätyksenä, en nukkunut, en pystynyt syömään, elin jonkinlaisessa usvassa, oksensinkin ja itkin. Monia kuukausia meni niin, että pariskuntien ja perheiden näkeminen teki tosi tuskaa, olinhan menettänyt omani.
Kyllä se tuska kuitenkin alkaa helpottumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko teillä pitkä suhde? Miten se alkoi?
Avioerosta selviää, kun tajuaa, ettei elämässä ole kuin tämä hetki.
Menneellä - tai tulevalla - ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä pitkä suhde? Miten se alkoi?
10 vuotta kestänyt suhde. Mitä merkitystä sillä on miten suhde alkoi? Tapasimme sattumalta yhteisten tuttavien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä Sinusta tuntuu ja vain aika + asian hyväksyminen auttaa.
Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun mieheni ilmaisi, että ei ole enää onnellinen. Meillä oli takana 28 yhteistä vuotta. Yhdessä asuimme vielä siitä 5 kk ja se oli todella kivuliasta aikaa kun itse rakastin ihan täydestä sydämestä. Nyt miehen pois muutosta on puolisen vuotta. Itselleni ero oli todella kivulias asia, olin myös kuvitellut, että minulla on mies, jonka kanssa elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Suurin suru asiasta alkaa helpottamaan, mutta on tämä ollut kamala vuosi.
Asia pitää vaan hyväksyä, käydä kaikki tunteet läpi ja olla armollinen itsellensä.
Meillä mies vielä jätti minun lisäksi yhteisen poikamme ja on ollut aikoja kun olen joutunut tekemään ihan kaikkeni, että pysyn kasassa. Ja tavallaan en ole voinut katkaista välejä kokonaan kun lapsen asioita on pitänyt hoitaa.Se pitää ymmärtää ja hyväksyä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eli pitää päästää irti.
Ei ole helppoa tulla jätetyksi 50 v naisena.
Ajattelen kuitenkin, että sain rakastaa 28 vuotta hyvää miestä ja tulin rakastetuksi lähes yhtä kauan.
Olisi jo vuosi eteenpäin, niin ehkä tämä tuska olisi helpottanut. Ehkä.
Sinä olet vielä alkushokissa. Muistan kuinka tuskaa oli kun tieto tuli minulle yllätyksenä, en nukkunut, en pystynyt syömään, elin jonkinlaisessa usvassa, oksensinkin ja itkin. Monia kuukausia meni niin, että pariskuntien ja perheiden näkeminen teki tosi tuskaa, olinhan menettänyt omani.
Kyllä se tuska kuitenkin alkaa helpottumaan.
Mä olen pakottanut itseni syömään edes vähän. Tunnen vatsassa nälän, mutta ei tee mitään mieli.
En voi käsittää miten meillä ei voi olla enää parisuhdetta ja miehelle olen vain kämppis. Haluaisin vapaasti koskea miestä, tuntea hänen tunteensa jne. Mies ei kuitenkaan rakasta mua enää ja tämä tuntuu olevan hänelle niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä Sinusta tuntuu ja vain aika + asian hyväksyminen auttaa.
Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun mieheni ilmaisi, että ei ole enää onnellinen. Meillä oli takana 28 yhteistä vuotta. Yhdessä asuimme vielä siitä 5 kk ja se oli todella kivuliasta aikaa kun itse rakastin ihan täydestä sydämestä. Nyt miehen pois muutosta on puolisen vuotta. Itselleni ero oli todella kivulias asia, olin myös kuvitellut, että minulla on mies, jonka kanssa elämme yhdessä elämämme loppuun saakka. Suurin suru asiasta alkaa helpottamaan, mutta on tämä ollut kamala vuosi.
Asia pitää vaan hyväksyä, käydä kaikki tunteet läpi ja olla armollinen itsellensä.
Meillä mies vielä jätti minun lisäksi yhteisen poikamme ja on ollut aikoja kun olen joutunut tekemään ihan kaikkeni, että pysyn kasassa. Ja tavallaan en ole voinut katkaista välejä kokonaan kun lapsen asioita on pitänyt hoitaa.Se pitää ymmärtää ja hyväksyä, että toista ihmistä ei voi omistaa, eli pitää päästää irti.
Ei ole helppoa tulla jätetyksi 50 v naisena.
Ajattelen kuitenkin, että sain rakastaa 28 vuotta hyvää miestä ja tulin rakastetuksi lähes yhtä kauan.
Olisi jo vuosi eteenpäin, niin ehkä tämä tuska olisi helpottanut. Ehkä.
Sinä olet vielä alkushokissa. Muistan kuinka tuskaa oli kun tieto tuli minulle yllätyksenä, en nukkunut, en pystynyt syömään, elin jonkinlaisessa usvassa, oksensinkin ja itkin. Monia kuukausia meni niin, että pariskuntien ja perheiden näkeminen teki tosi tuskaa, olinhan menettänyt omani.
Kyllä se tuska kuitenkin alkaa helpottumaan.Mä olen pakottanut itseni syömään edes vähän. Tunnen vatsassa nälän, mutta ei tee mitään mieli.
En voi käsittää miten meillä ei voi olla enää parisuhdetta ja miehelle olen vain kämppis. Haluaisin vapaasti koskea miestä, tuntea hänen tunteensa jne. Mies ei kuitenkaan rakasta mua enää ja tämä tuntuu olevan hänelle niin helppoa.
Se sattuu todella paljon.
Vaikka itselleni tulee kohta vuosi samasta tilanteesta niin edelleenkin tulee päiviä kun rämmin pohjamudissa, eri syistä kun alkuun. Itselleni pahin on yksinäisyys kun tottui siihen 28 vuotta, että rinnalla on ihminen. Katkeruuskin painaa mieltä siitä, että kaiken arjen pyörittäminen jäi minulle ja kuinka helppoa toisen oli jättää kaikki vanha taaksensa ja aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Itselle jäi shokki, lapsi ja yhteinen koti tavaroineen.
Mutta, ei tässä ole vaihtoehto kun rämpiä päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi niitä hyviä päiviä mahtuu joukkoon.
On tämä tunteiden vuoristorataa. Välillä saatan tajuta katsoessani miestä, että en mä enää tunne tuota miestä. Pian saatan kuitenkin olla kyyneleet silmissä kun kaipaan miehen läheisyyttä ja haluaisin liiton jatkuvan. Tuskaa lisää se jos joudutaan lapsen kanssa lähtemään rakkaasta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuska aloittaja kirjoitti:
On tämä tunteiden vuoristorataa. Välillä saatan tajuta katsoessani miestä, että en mä enää tunne tuota miestä. Pian saatan kuitenkin olla kyyneleet silmissä kun kaipaan miehen läheisyyttä ja haluaisin liiton jatkuvan. Tuskaa lisää se jos joudutaan lapsen kanssa lähtemään rakkaasta kodista.
Olet noin vanhan miehen kanssa lisääntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
On tämä tunteiden vuoristorataa. Välillä saatan tajuta katsoessani miestä, että en mä enää tunne tuota miestä. Pian saatan kuitenkin olla kyyneleet silmissä kun kaipaan miehen läheisyyttä ja haluaisin liiton jatkuvan. Tuskaa lisää se jos joudutaan lapsen kanssa lähtemään rakkaasta kodista.
Olet noin vanhan miehen kanssa lisääntynyt?
Lapsi on mun aiemmasta suhteesta ja täysi-ikäinen.
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
On tämä tunteiden vuoristorataa. Välillä saatan tajuta katsoessani miestä, että en mä enää tunne tuota miestä. Pian saatan kuitenkin olla kyyneleet silmissä kun kaipaan miehen läheisyyttä ja haluaisin liiton jatkuvan. Tuskaa lisää se jos joudutaan lapsen kanssa lähtemään rakkaasta kodista.
Olet noin vanhan miehen kanssa lisääntynyt?
Lapsi on mun aiemmasta suhteesta ja täysi-ikäinen.
No turha noin vanhan ukon perään itkeä.
Kyllä selviää, muistelet vaan huonoja aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuska aloittaja kirjoitti:
On tämä tunteiden vuoristorataa. Välillä saatan tajuta katsoessani miestä, että en mä enää tunne tuota miestä. Pian saatan kuitenkin olla kyyneleet silmissä kun kaipaan miehen läheisyyttä ja haluaisin liiton jatkuvan. Tuskaa lisää se jos joudutaan lapsen kanssa lähtemään rakkaasta kodista.
Olet noin vanhan miehen kanssa lisääntynyt?
Lapsi on mun aiemmasta suhteesta ja täysi-ikäinen.
No turha noin vanhan ukon perään itkeä.
Ei hyvää päivää! Ei se ole toisen iästä kiinni rakastaako tätä vai ei! Oletko tosiaan noin tunteeton?!
Se on ihan varmaa, että 60-vuotias mies ei eroa, jos hänellä ei ole uutta naista valmiina. Se on todellinen syy siihen, että mies haluaa eron. Toki sitten voi olla taustalla ihan oikeita syitä siihen, miksi mies on ihastunut toiseen naiseen.
Ap:lle kovasti voimia.
Juuri näin. Mä en halua kertoa täällä hyenoojen palstalla kaikkia meidän henkilökohtaisia asioita.