En ymmärrä miksi exän uuden pitää tunkea kaikkiin lasten juhliin ja tapahtumiin

Mun puoliso ei voi mennä lastensa juhliin koska exä paistattelee siellä. Exä, joka on käyttänyt väkivaltaa puolisoani kohtaan. Puolisoni vain ei pysty kohtaamaan tätä hirviötä. Joten meillä juhlii lasten toinen vanhempi ja hänen uusi puolisonsa, toisen vanhemman jäädessä aina sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Toisaalta, kuinka kauan uusi puoliso pitää ymmärtäväisesti eristää juhlista yms johon muu perhe osallistuu, koska ex-puolison erokäsittely on vielä kesken? Kuten itsekin jo totesit, joskus voi olla kulunut erosta jo vuosikausia, eikä toinen silti ole päässyt yli.

Jännää miten naiset keskenään tappelevat exiänyxiä vastaan. Kuitenkin se itse kuukkeli kerää parhaat päältä ja nautiskelee olostaan.

Mielestäni nyxän pitäisi olla hiukan taka-alalla näissä lapsiasioissa. Exä on se äiti, älä siis kävele hänen ylitseen edes siksi, että haluat miellyttää ja tärkeillä ja todistaa olevasi jotakin sille isukille.

Anna siis sen isukin ihan itse hoitaa asiansa exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta käytöstä, jos erosta on hyvin vähän aikaa. Eihän rajattomat itse näe omassa käytöksessään mitään vikaa.

Miksi jonkun pitäisi toimia sun rajojen mukaan? He elävät omaa elämäänsä, ei exien. Jos joku haluaa puolisonsa lapsien elämässä olla, saa hän olla. Jos exäsi ja lapsesi on sun omaisuutta, laita heidät kaappiin.

Totta kai jokainen saa elää omaa elämäänsä, mutta hienotunteinen ja käytöstavat omaava pitää olla. Se tosin vaatii sosiaalisten normien lukukykyä, tunneälytaitoja ja omien ja muiden rajojen tunnistamista. Jos niitä ei ole, niin käyttäytyy rajattomasti.

Etkö muka itse ylitä rajaa jos sanelet ettei exäsi nykyinen kumppani saa näkyä missään? Aivan, toimi itse kuten saarnaat.

Kannattaisiko vaikka kysyä niiltä lapsilta. Onko heillä läheinenkin suhde perheenrikkojaan?

Eiköhän se perheenrikkoja ole myös se oma vanhempi, joka kelkkaan lähtee tai on itse kelkka!!

Nimenomaan vain hän. Hän sen parheen jakaa kahtia, sillä uudella ole mitäön sanavaltaa asiaan.

No, onhan sillä valta päättää omasta puolestaan onko rikkomassa perhettä vai ei, siihen yleensä tarvitaan myös se toinen samansieluinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän. Jos ero on tuore ja eron aiheuttanut nainen tunkee päiväkodin kevätjuhlaan, niin törkeää on.

Vs erosta viisi vuotta ja osallistuu lapsen lakkiaisiin.

Juuri näin. Siis tuossa on ihan valtava ero. Todellakaan ei olisi ok johonkin päiväkodin tai ala-asteen juhlaan osallistua tuoreen eron jälkeen. Varmaan moni ajattelisi, että mitä tuo harakka oikein yrittää, lapsikaappaustako? :D

Ap. Nyt tinder laulamaan!

Päiväkodin juhliin on myös rajoitettu ihmisten määrää, ei saa tulla ylimääräistä, eikä kutsu edes mene kuin vanhemmille, ei esim. noutajille. Ei ole avec-kutsu!

Ystäväni vanhemmat ovat eronneet 80-luvulla pettämisen seurauksena. Isän vaimo ja ex-vaimo eivät voi olla samoissa juhlissa vieläkään v 2023. Ehkä siksi isompia juhlia ei ole järjestetty, ristiäisissä on biologiset isovanhemmat paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni vanhemmat ovat eronneet 80-luvulla pettämisen seurauksena. Isän vaimo ja ex-vaimo eivät voi olla samoissa juhlissa vieläkään v 2023. Ehkä siksi isompia juhlia ei ole järjestetty, ristiäisissä on biologiset isovanhemmat paikalla.

Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Toisaalta, kuinka kauan uusi puoliso pitää ymmärtäväisesti eristää juhlista yms johon muu perhe osallistuu, koska ex-puolison erokäsittely on vielä kesken? Kuten itsekin jo totesit, joskus voi olla kulunut erosta jo vuosikausia, eikä toinen silti ole päässyt yli.

Jännää miten naiset keskenään tappelevat exiänyxiä vastaan. Kuitenkin se itse kuukkeli kerää parhaat päältä ja nautiskelee olostaan.

Mielestäni nyxän pitäisi olla hiukan taka-alalla näissä lapsiasioissa. Exä on se äiti, älä siis kävele hänen ylitseen edes siksi, että haluat miellyttää ja tärkeillä ja todistaa olevasi jotakin sille isukille.

Anna siis sen isukin ihan itse hoitaa asiansa exän kanssa.

Mä ainakin annan lasten isän hoitaa lapsiin liittyvät asiansa lasten äidin kanssa, en kävele yli. Mutta se ei ole ylikävekemistä, jos miesystäväni (jolla sattuu olemaan lapsia exänsä kanssa) pyytää minua kanssaan tilaisuuteen, jossa myös miehen lapset ovat. Sillä ei ole sitten niin minkään valtakunnan merkitystä sen kanssa, onko lasten äiti, täti, kummi tai mummi tilaisuudessa vai ei.

Mielestäni aika itsekeskeinen tapa ajatella, että kaikki muiden valinnat liittyisivät jotenkin sinuun tai siihen oletko paikalla tai et, tai onko siellä sinun lapsi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisesti ajatelleen eronneen yhteishuoltajaäidin lapsena minulla on ap:lle yksi neuvo. Lopeta tuo katkeruus keinolla millä hyvänsä. Siitä on haittaa vain sinulle ja lapsellesi, muille lähinnä huvia.

Minä itse olen osallistunut kaikkii juhliin, enkä ole kieltänyt ketään tulemasta enkä itse kieltäytynyt menemästä. Tilanteet ja juhlat ovat minulle neutraaleita tapahtumia.

Ihmettelen tässä vain syytöksiä katkeruudesta sekä ylläolevalta että aikaisemmilta kirjoittajilta. Ei minusta asialla ole katkeruuden kanssa mitäön tekemistä, vaan se, ettei halua nähdä nyksiä tai eksiä niin kertoo vain paranemisprosessin olevan kesken. Haavat ovat vielä auki, omaa elämää ollaan vasta rakentamassa, tai omia rajoja, tunteita ja tarpeita vasta karkoitetaan.

Jos eksälle tai nyksälle kiukutellaan vielä viiden vuoden jälkeen, niin sitten vasta mennään katkeruuden puolelle. Ja silloinkaan katkeruus ei lopu käskemällä, vaan silloin se padottu viha pitää purkaa. Eli jälleen mennään niitten omien rajojen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, koska se jäi silloin alussa kesken.

Toisaalta, kuinka kauan uusi puoliso pitää ymmärtäväisesti eristää juhlista yms johon muu perhe osallistuu, koska ex-puolison erokäsittely on vielä kesken? Kuten itsekin jo totesit, joskus voi olla kulunut erosta jo vuosikausia, eikä toinen silti ole päässyt yli.

Jännää miten naiset keskenään tappelevat exiänyxiä vastaan. Kuitenkin se itse kuukkeli kerää parhaat päältä ja nautiskelee olostaan.

Mielestäni nyxän pitäisi olla hiukan taka-alalla näissä lapsiasioissa. Exä on se äiti, älä siis kävele hänen ylitseen edes siksi, että haluat miellyttää ja tärkeillä ja todistaa olevasi jotakin sille isukille.

Anna siis sen isukin ihan itse hoitaa asiansa exän kanssa.

Mä ainakin annan lasten isän hoitaa lapsiin liittyvät asiansa lasten äidin kanssa, en kävele yli. Mutta se ei ole ylikävekemistä, jos miesystäväni (jolla sattuu olemaan lapsia exänsä kanssa) pyytää minua kanssaan tilaisuuteen, jossa myös miehen lapset ovat. Sillä ei ole sitten niin minkään valtakunnan merkitystä sen kanssa, onko lasten äiti, täti, kummi tai mummi tilaisuudessa vai ei.

Mielestäni aika itsekeskeinen tapa ajatella, että kaikki muiden valinnat liittyisivät jotenkin sinuun tai siihen oletko paikalla tai et, tai onko siellä sinun lapsi vai ei.

Päivänsankari päättää tuletko juhlapaikalle vai et, EI sankarin isä. Vaikka olisit ollut kymmenen vuotta sankarin isän kanssa, niin se ei anna sinulle mitään erikoisoikeutta mennä vaikka rippijuhliin, jos sankari ei sinua sinne itse halua. Sankarin isä ei anna sitä lupaa.

Jos sankarin mielestä on ok, että sinä menet vaikka rippikirkkoon, niin silloin voit mennä, mutta juhlat kotona ovatkin jo eri juttu, niihin pitää olla oma lupansa eli kutsu, jonka päivänsankari kertoo.

Ehkä joltakin pikkuiselta on turha lupia kysellä, mutta ainakaan minä en menisi juhliin mukaan uutena rouvana, jos kyseessä olisi ihan perhejuhlat yleisessä paikassa, jossa on paljon porukkaa, esimerkiksi yo-juhlissa, voi olla ehkä mukana, JOS paikan päällä on tilaa. Jos tila on pienehkö ja jokainen juhlittava saa ottaa esimerkiksi vain kolme läheistä katsomaan, niin se on taas kerran päivänsankari, joka päättää tulijat, ei päivänsankarin isä. Sankari voi haluta, että paikalle tulee vaikka vanhempien lisäksi rakas mummo tai lapsuudenystävä, eikä se isän mamma.

Jos tulisi siis tilanne, että kutsusa on rajattu määrä osallistujia tilanpuutteen vuoksi, niin sanoisin miehelle heti, että lapsi on hänen, mutta minulla on muuta tekemistä.

Missään nimessä en menisi mihinkään tuollaisiin juhliin, jos minua ei olisi esitelty miehen suvulle ennen sitä. Toisen juhlat eivät ole se oikea paikka esitellä uutta puoliskoa, vaan esittelyn voi järjestää muissa merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tulisi mieleenikään mennä mihinkään muihin miehen lasten juhliin kuin rippijuhliin ja yo-juhliin. Sielläkin seison sivussa, onnittelen toki, mutta siirryn taka-alalle, vaikka suhteemme ei edes pettämisestä alkanut.

Käytöstapoja.

Jos kyseessä olisi jo yhdessäasuminen, niin olisi vähän outoa joutua poistumaan kotoaan, mikäli siellä järjestetään esim. lapsen syntymäpäiväjuhlia.

Niinpä. Mielestäni ei uuden kumppanin tarvitse nöyristellä, hiiviskellä ja siirtyä yhtään mihinkään sivuun miehensä rinnalta. Saatikka jos asutaan yhdessä. Kummallisia ajati0uksia ia "käytöstapoja".

Eivät ne liity mitenkään käytöstapoihin, päinvastoin.

Itse en haluaisi opettaa lapsille tuollaisella hiiviskelyllä ja itsensä (sekä myös miehen ja suhteemme) mitätöimisellä, että joku ihminen on vähäarvoisempi kuin toinen.

Ensimmäinen vaimo ei ole yhtään sen arvokkaampi käytöstapojen kannalta kuin se toinenkaan.

Yhteiset lapset miehen eivät tee hänestä loppuelämänsä ajaksi kuningatarta ja minusta Tuhkimoa.

Uuden kumppanin ei tarvitse nöyristellä tai totella entistä vaimoa vain tottelemisen takia tai ettei joku asia entiselle sovi.

Jos on tolkun ihminen ja lapsille sopii niin entisellä vaimolla ei ole pariskunnan asioihin mitään sanomista.

Voi kiukutella ja sitkottaa, mutta valtaa ei ole.

Olen jossain yllä puhunut käytöstavoista, mutta en viitannut yhtään tuohon, mistä sinä puhut. Olen 100 % sitä mieltä, että eksällä ei ole mitään asiaa sanella, miten entinen elää elämäänsä uuden puolison kanssa. Ei kukaan ole vähempiarvoisenpi.

Minä viittasin käytöstavoilla siihen, että pettäjäpariskunta ymmärtää olevansa sen verran häpeissään perheen rikkomisesta, että toimii asemansa mukaisesti. On ollut pöyristyttävää sivusta katsoa, kuinka eräs mies raahasi nyksänsä vanhaan kaveripiiriimme, ja me luonnollisesti olimme petetyn puolella, emmekä halunneet nyksää joukkoomme. Mies nakkeli niskojaan ja syytti eksäänsä mustamaalauksesta, vaikka todistetusti heillä oli ollut vuoden pituinen salasuhde.

Samaisen perheen teini riitautui isänsä kanssa, ja taas isä syytti eksäänsä. Jne. Ei yhtään tajunnut, että ois kannattanut olla ihan hiljaa.

Mitä se kaveripiirille kuuluu? Tuskin olette tieneet sitä todellisuutta siitä heidän entisestä parisuhteesta. Ilmeisesti ainoastaan sen mitä se nainen oli kertonut ja selkeesti mustamaalannut.

Sillä ei ole mitään tekemistä onko vuoden mittainen salasuhde ollut olemassa. Se suhde on ollut olemassa juuri sen vuoksi, koska se edellinen suhde ei ollut enää terveellä pohjalla. Tuskin olisi meinaan salasuhteeseen ruvennut jos kaikki olisi ollut kunnossa. Tuollaisen kaveripiirin nimenomaan voi jättää jotka puhuu selän takana pask*** ja rupeaa mittailemaan osapuolia tietämättä todellisuutta, olette aika lapsellisia, kun ei nyksä kelpaa.

Olen tuo, jolle vastaat. Totean vain, että tuo pariskunta oli sellainen, josta puhuimme, että jos he eroavat, niin menetämme uskomme parisuhteisiin kokonaan. Puhuivat toisilleen ja toisistaan kauniisti.

Emme tietenkään tiedä, millaista oli neljän seinän sisällä, mutta tunsimme parikymmentä vuotta toisemme. Ja fakta on myös se, että suuressa osassa tapauksia pettäminen tapahtuu pettäjän henkilökohyaisen kriisin vuoksi, ei parisuhteen kriisin vuoksi.

Emme me selän takana juorunneet, vaan jokainen oli täysin järkyttynyt siitä, että selkärankaisena pidetty mies osoittautui epäluotettavaksi. Vaikka hän ei tehnyt mitään sellaista, että olisi pettänyt meidän luottamuksen, niin kun maine menee, se menee. Naisen maine perheenrikkojana oli ilmeinen. Ei siinä juoruja tarvita.

Haa! Mä tunnen tän tapauksen. Oletko jutellut aidosti osapuolten kanssa eron jälkeen? Heillä oli todellakin ollut jo kauan ongelmia ja he pitivät kulissia yllä vuosia. Juu, miehellä oli henk.koht. kriisikin, mutta se on vain puoliksi syy eroon. Nyt he on molemmat tahollaan paljon onnellisempia ja miehen somesta jo näkee että hän on kuin eri ihminen kun tarvitse enää esittää mitään. Lapsensa hoitavat kumpikin tahollaan hyvin.

No, tuo mies ei ole somessa. Eikä nainenkaan.

Olen naisen kanssa jutellut, ja ero tuli hänelle täysin puun takaa. Hän ei ainakaan pitänyt kulissia yllä.

No sit on liian samanlainen tapaus. Tässäkin naiselle tuli yllätyksenä joo, mutta jälkikäteen hänkin oli kyllä huomannut ettei se elämänsä niin auvoista ollut vaikka ulospäin semmoinen kuva annettiin.

Kyllä tämäkin nainen tajusi jälkeenpäin, ettei tietyt asiat kuuluneet terveeseen parisuhteeseen, eli heillä oli jonkinnäköinen alistussuhde, mutta ei hän avioliiton aikana sitä tajunnut.

Eihän yleensä tajuakaan. Kulissin ylläpitoa se on sekin että toimii tollasessa parisuhteessa pysähtymättä hoksaamaan ja aina ulospäin hillityn hallittuna. Tämäkin nainen pari kertaa nuorempana avasi suunsa epäkohdista, mutta heri kun joku kysyi että miten sä tollaseen suostut, suu meni kiinni ja selittely alkoi. Miten mies on niin ihana ja kaikki on kyllä oikeesti hyvin jne.

Pointti nyt on se että ei ne kaveritkaan tiedä koko kuvaa ja on tosi lapsellista alkaa hyljeksiä eron toista osapuolta, hänen uudesta puhumattakaan.

Ei tarvitse tietää koko kuvaa toisen liitosta. Riittää, että tietää, että joku on valehtelija ja epäluotettava. Siinä putosi pohja koko luottamukseen perustuvalta ystävyyssuhteelta.

Ei riitä. Sellainen ei ole ystävä ollutkaan, joka eron vuoksi ystävyyden lopettaa.

En ole missään kohdassa sanonut, että eron vuoksi ystävyys loppui, vaan se loppui siksi, että mies osoittatui epäluotettavaksi.

Kyllä me rehellisestä erosta oltaisiin selvitty.

Miten niin selvitty? Eihän teille kuulu hevon humppaa miten te selviätte jonkun erosta. Kysymys on tämän ystäväparin keskeisestä erosta.

Miten teidän selviytymisenne siihen liittyy.

Te vain olette sitten ehkä tukena ettekä ala hyljeksiä eron jälkeen ketään.

Anteeksi väärä sanavalintani. Korjaan: meistä ei olisi ero tuntunut niin pahalta, jos ero olisi tehty avoimesti eikä selän takana.

En tosin tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut. Kumpi heistä olisi jättäytynyt ystäväpiiristä pois.

Miksi täytyisi jättäytyä kummankaan ystäväpiiristä pois?

Mikä estää eron jälkeen kummankin edelleen olevan ystävät.

Tosin joutuu hiukan miettimään tapaamisia jos eronneet eivät halua osallistua samoihin juttuihin samaan aikaan. Mutta kokonaan hylkääminen on kyllä aika epistä.

Kaikista kurjinta on juuri kun ihmiset valitsevat kumman kaa jatketaan ystävyyttä eron jälkeen.

Mitä ystäviä ne semmoset ovat edes olleet.

Riippuu tilanteesta. Pettämis ja salasuhdetilanteissa tekijä tulee usein ystäväpiirin hylkäämäksi. Näin se vaan menee.

Joo, mutta siihen vaikuttaa myös se, kumpi osapuoli on se alkuperäinen kaveri. Jos se pettää, joka on tullut kaveripiiriin puolison mukana, niin se hylätään. Mutta jos pettäjä on alkuperäinen kaveri, niin sitten ei hylätä kumpaakaan.

Olen lukenut tätä ketjua ja yrittänyt muodostaa omaa kantaani. Olen itse äitipuoli ja lapsillani on myös äitipuoli.

Meidän kuviossa kaikki ovat täyspäisiä ihmisiä. Kukaan ei aiheuta hankaluuksia eikä ärsytä ketään.

Syynä on varmaan se, että kukaan meistä ei astu toistensa varpaille. Biologinen vanhempi hoitaa aina omien lastensa asiat. En tiedä, mitä eksäni nyksä ajattelee mistään, eikä mieheni ole paljastanut minun ajatuksiani eksälleen. Kukaan ei yritä vaikuttaa toistensa elämään.

Minusta lapsilla ei ole muita juhlia kuin korkeintaan rippi- ja yo-juhlat, johon nyksällä on aihetta änkeä. Mitään syytä ei ole mennä muihin juhliin.

Täällä puhutaan vain juhliin osallistumisesta.

Jos se nyksä on niin olennainen osa lapsipuolensa elämää, eikös hänen kuuluisi sitten osallistua juhlan kuluhinkin eikä vain saapua paikalle kestittävänä vieraana? Sama harrastuksissa; voi osallistua maksuihin eikä vain käydä tapahtumissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin osallistun kaikkiin mieheni lapsen juttuihin koska olemme perhe ja lapsi on minullekin tärkä. Haluamme hänen myös kokevan olevansa meille tervetullut.

Lapsi ei itse luo tapahtumille merkityksiä. Jos päiväkodissa jo opetetaan, että juhlasn tulee vain äiti ja isä, ei ketään muuta, niin ei lapsi ala miettimöön, että enkö nyt ole tärkeä, kun äitipuoli ei ole mukana. Hänelle on koko elämä selvää, että juhlissa on tietty porukka. Aikuiset tuollaisia asioita miettii.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna lupaa. Sano asiasta ja "räyhää", kun lapsi ei kuuloetäisyydellä. Ihmettele sitä tuppautumista ja korostamista. Onko joku lapsenhoitohullu tai leikkii äitiä/isää. Oikea vanhempi olet sinä, piste.

Ja mikähän kaltaisesi tollon saa kuvittelemaan, että tuossa lupaa kysellään? Tai että jollain exän luvalla on mitään merkitystä? Kuka on niin tyhmä, että tuollaisia kyselisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tulisi mieleenikään mennä mihinkään muihin miehen lasten juhliin kuin rippijuhliin ja yo-juhliin. Sielläkin seison sivussa, onnittelen toki, mutta siirryn taka-alalle, vaikka suhteemme ei edes pettämisestä alkanut.

Käytöstapoja.

Jos kyseessä olisi jo yhdessäasuminen, niin olisi vähän outoa joutua poistumaan kotoaan, mikäli siellä järjestetään esim. lapsen syntymäpäiväjuhlia.

Niinpä. Mielestäni ei uuden kumppanin tarvitse nöyristellä, hiiviskellä ja siirtyä yhtään mihinkään sivuun miehensä rinnalta. Saatikka jos asutaan yhdessä. Kummallisia ajati0uksia ia "käytöstapoja".

Eivät ne liity mitenkään käytöstapoihin, päinvastoin.

Itse en haluaisi opettaa lapsille tuollaisella hiiviskelyllä ja itsensä (sekä myös miehen ja suhteemme) mitätöimisellä, että joku ihminen on vähäarvoisempi kuin toinen.

Ensimmäinen vaimo ei ole yhtään sen arvokkaampi käytöstapojen kannalta kuin se toinenkaan.

Yhteiset lapset miehen eivät tee hänestä loppuelämänsä ajaksi kuningatarta ja minusta Tuhkimoa.

Uuden kumppanin ei tarvitse nöyristellä tai totella entistä vaimoa vain tottelemisen takia tai ettei joku asia entiselle sovi.

Jos on tolkun ihminen ja lapsille sopii niin entisellä vaimolla ei ole pariskunnan asioihin mitään sanomista.

Voi kiukutella ja sitkottaa, mutta valtaa ei ole.

Olen jossain yllä puhunut käytöstavoista, mutta en viitannut yhtään tuohon, mistä sinä puhut. Olen 100 % sitä mieltä, että eksällä ei ole mitään asiaa sanella, miten entinen elää elämäänsä uuden puolison kanssa. Ei kukaan ole vähempiarvoisenpi.

Minä viittasin käytöstavoilla siihen, että pettäjäpariskunta ymmärtää olevansa sen verran häpeissään perheen rikkomisesta, että toimii asemansa mukaisesti. On ollut pöyristyttävää sivusta katsoa, kuinka eräs mies raahasi nyksänsä vanhaan kaveripiiriimme, ja me luonnollisesti olimme petetyn puolella, emmekä halunneet nyksää joukkoomme. Mies nakkeli niskojaan ja syytti eksäänsä mustamaalauksesta, vaikka todistetusti heillä oli ollut vuoden pituinen salasuhde.

Samaisen perheen teini riitautui isänsä kanssa, ja taas isä syytti eksäänsä. Jne. Ei yhtään tajunnut, että ois kannattanut olla ihan hiljaa.

Mitä se kaveripiirille kuuluu? Tuskin olette tieneet sitä todellisuutta siitä heidän entisestä parisuhteesta. Ilmeisesti ainoastaan sen mitä se nainen oli kertonut ja selkeesti mustamaalannut.

Sillä ei ole mitään tekemistä onko vuoden mittainen salasuhde ollut olemassa. Se suhde on ollut olemassa juuri sen vuoksi, koska se edellinen suhde ei ollut enää terveellä pohjalla. Tuskin olisi meinaan salasuhteeseen ruvennut jos kaikki olisi ollut kunnossa. Tuollaisen kaveripiirin nimenomaan voi jättää jotka puhuu selän takana pask*** ja rupeaa mittailemaan osapuolia tietämättä todellisuutta, olette aika lapsellisia, kun ei nyksä kelpaa.

Olen tuo, jolle vastaat. Totean vain, että tuo pariskunta oli sellainen, josta puhuimme, että jos he eroavat, niin menetämme uskomme parisuhteisiin kokonaan. Puhuivat toisilleen ja toisistaan kauniisti.

Emme tietenkään tiedä, millaista oli neljän seinän sisällä, mutta tunsimme parikymmentä vuotta toisemme. Ja fakta on myös se, että suuressa osassa tapauksia pettäminen tapahtuu pettäjän henkilökohyaisen kriisin vuoksi, ei parisuhteen kriisin vuoksi.

Emme me selän takana juorunneet, vaan jokainen oli täysin järkyttynyt siitä, että selkärankaisena pidetty mies osoittautui epäluotettavaksi. Vaikka hän ei tehnyt mitään sellaista, että olisi pettänyt meidän luottamuksen, niin kun maine menee, se menee. Naisen maine perheenrikkojana oli ilmeinen. Ei siinä juoruja tarvita.

Haa! Mä tunnen tän tapauksen. Oletko jutellut aidosti osapuolten kanssa eron jälkeen? Heillä oli todellakin ollut jo kauan ongelmia ja he pitivät kulissia yllä vuosia. Juu, miehellä oli henk.koht. kriisikin, mutta se on vain puoliksi syy eroon. Nyt he on molemmat tahollaan paljon onnellisempia ja miehen somesta jo näkee että hän on kuin eri ihminen kun tarvitse enää esittää mitään. Lapsensa hoitavat kumpikin tahollaan hyvin.

No, tuo mies ei ole somessa. Eikä nainenkaan.

Olen naisen kanssa jutellut, ja ero tuli hänelle täysin puun takaa. Hän ei ainakaan pitänyt kulissia yllä.

No sit on liian samanlainen tapaus. Tässäkin naiselle tuli yllätyksenä joo, mutta jälkikäteen hänkin oli kyllä huomannut ettei se elämänsä niin auvoista ollut vaikka ulospäin semmoinen kuva annettiin.

Kyllä tämäkin nainen tajusi jälkeenpäin, ettei tietyt asiat kuuluneet terveeseen parisuhteeseen, eli heillä oli jonkinnäköinen alistussuhde, mutta ei hän avioliiton aikana sitä tajunnut.

Eihän yleensä tajuakaan. Kulissin ylläpitoa se on sekin että toimii tollasessa parisuhteessa pysähtymättä hoksaamaan ja aina ulospäin hillityn hallittuna. Tämäkin nainen pari kertaa nuorempana avasi suunsa epäkohdista, mutta heri kun joku kysyi että miten sä tollaseen suostut, suu meni kiinni ja selittely alkoi. Miten mies on niin ihana ja kaikki on kyllä oikeesti hyvin jne.

Pointti nyt on se että ei ne kaveritkaan tiedä koko kuvaa ja on tosi lapsellista alkaa hyljeksiä eron toista osapuolta, hänen uudesta puhumattakaan.

Ei tarvitse tietää koko kuvaa toisen liitosta. Riittää, että tietää, että joku on valehtelija ja epäluotettava. Siinä putosi pohja koko luottamukseen perustuvalta ystävyyssuhteelta.

Ei riitä. Sellainen ei ole ystävä ollutkaan, joka eron vuoksi ystävyyden lopettaa.

En ole missään kohdassa sanonut, että eron vuoksi ystävyys loppui, vaan se loppui siksi, että mies osoittatui epäluotettavaksi.

Kyllä me rehellisestä erosta oltaisiin selvitty.

Miten niin selvitty? Eihän teille kuulu hevon humppaa miten te selviätte jonkun erosta. Kysymys on tämän ystäväparin keskeisestä erosta.

Miten teidän selviytymisenne siihen liittyy.

Te vain olette sitten ehkä tukena ettekä ala hyljeksiä eron jälkeen ketään.

Anteeksi väärä sanavalintani. Korjaan: meistä ei olisi ero tuntunut niin pahalta, jos ero olisi tehty avoimesti eikä selän takana.

En tosin tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut. Kumpi heistä olisi jättäytynyt ystäväpiiristä pois.

Miksi täytyisi jättäytyä kummankaan ystäväpiiristä pois?

Mikä estää eron jälkeen kummankin edelleen olevan ystävät.

Tosin joutuu hiukan miettimään tapaamisia jos eronneet eivät halua osallistua samoihin juttuihin samaan aikaan. Mutta kokonaan hylkääminen on kyllä aika epistä.

Kaikista kurjinta on juuri kun ihmiset valitsevat kumman kaa jatketaan ystävyyttä eron jälkeen.

Mitä ystäviä ne semmoset ovat edes olleet.

Riippuu tilanteesta. Pettämis ja salasuhdetilanteissa tekijä tulee usein ystäväpiirin hylkäämäksi. Näin se vaan menee.

Eipäs joudukaan, kun siellä piirissä on moni jok on tiennyt pettämisestä, ja jopa peitellyt sitä ystävyyden nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin.....eiks ole ihanaa nää uusperheet?

Tässä ei ole ongelmana uusperhe, vaan ap, joka ei ole päässyt exästään yli.

Itse asiassa ei. Äitini oli aivan satavarmasti päässyt isästäni yli, mutta kyllä se häntä harmitti kun isän silloin tytteliystävä tuli juhliini. Hän tuli sinne siksi koska halusi näyttää että hänellä on isääni jokin valta. Minua hän kiusasi, jopa ihan niin että minulle tuli mt-ongelmia, joten ei tullut minun takiani juhliin, vaan vain kiusatakseen minua, ja siinä sivussa varmaan luuli että äitini on mustis paskaisästäni, vaikka hän ainoastaan rakasti minua ja oli siksi pahoillaan. 

Äitini jos sanoi isälleni mitään siitä miten tuo nainen kohteli minua, niin isä piti äidin puheitat mustasukkaisuutena. Hieno isä mulla.

Minäkään en juuri exien nyxiä jaksa edes painaa mieleen. Ovat sen pari vuotta niitä maailman ihanimpia, kunnes exä ei jaksa rakkauden huuman haihtumista ja ottaa tilalle uuden. Mitä taas lapsen juhliin tulee, ex paukkaa paikalle suurieleisesti, rehvastelee aikansa omilla asioillaan ja häipyy tunnissa, kun huomaa, ettei olekaan keskipisteenä. Viimeksi lähti hakemaan kaveriaan jostain.

Olin silloin hyvissä väleissä exän nyxän kanssa, olivat olleet todella kauan yhdessä, mutta tästä on jo aikaa.

Ja lisäys edelliseen: myös minun exäni väittää minun olevan mustasukkainen. 😁😁 Ainoa vaan että olen ollut kohta vuosikymmeniä nykyisen mieheni kanssa, eikä exälläni ole mitään sellaista, mitä nykyisellä miehelläni ei.

Minä osallistuin aikoinaan, koska lapset halusivat minun osallistuvan. Varmistivat aina että pääsen paikalle. En ole mikään social butterfly, joten olisin voinut jättää eräänkin tapahtuman väliin, mutta en voinut tuota lapsille pettymystä.

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso ei voi mennä lastensa juhliin koska exä paistattelee siellä. Exä, joka on käyttänyt väkivaltaa puolisoani kohtaan. Puolisoni vain ei pysty kohtaamaan tätä hirviötä. Joten meillä juhlii lasten toinen vanhempi ja hänen uusi puolisonsa, toisen vanhemman jäädessä aina sivuun.

Tarkoitatko julkisia juhlia kuten koulun päättäjäisiä? Eikö hän uskalla mennä sinne edes sinun kanssasi, pysytellen eri puolella huonetta kuin eksänsä?

Varsinaiset juhlat suvulle ja ystäville kuitenkin järjestetään kotona, ravintolassa tai muussa juhlatilassa. Miksei tämä väkivaltaa kokenut puoliso voi itse järjestää lapsille juhlia? Jättää tuon hirviön kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni vanhemmat ovat eronneet 80-luvulla pettämisen seurauksena. Isän vaimo ja ex-vaimo eivät voi olla samoissa juhlissa vieläkään v 2023. Ehkä siksi isompia juhlia ei ole järjestetty, ristiäisissä on biologiset isovanhemmat paikalla.

Todella surullista.

Surullistahan tämä on meilläkin. Puolisoni ei silti kykene menemään samaan tilaan pahonpitelijänsä kanssa, ei, vaikka miten surullista se onkin myös lasten tulevien juhlien kannalta. 

Exä voisi olla kohtelias ja ajatella lapsiaan, ja väistää juhlissa, eli käydä vaikka vain pikaisesti joskus, mutta ei, hän on aina paikalla jo ennen juhlien alkua, ja on varmasti viimeinen joka lähtee sieltä jotta puolisoni ei vain pääsisi koskaan lastensa juhliin. 

Hyvin surullsita, mutta toinen vanhemmista ei oikein voi tehdä mitään jos toinen päättää panna kapuloita rattaisiin.

Puolisoni miettiikin nynyään sitä että milloin olisi sopiva aika kertoa lapsille toisen vanhemman teoista, vai pitääkö lasten antaa kuvitella koko loppuelämä että tämä vanhempi ei vain halua mennä  heidän juhliinsa, pahoinpitelijän paistatellessa omassa erinomaisuudessaan.