Miltä tuntui saada tyttö poikien jälkeen?

salaa toivoinkin tyttöä poikien jälkeen ja sain. Olin onneni kukkuloilla. Toki rakastan poikiani yhtä paljon :)

että rakastaisin tyttöä vähemmän/enemmän, koska palvon yli kaiken mahtavia poikiani. Mutta se erityistunne saada tyttö? Miten mies reagoi?



ap

Olen itse ollut aikamoinen poikatyttö, joten en osaa mitään prinsessaleikkejä edes leikkiä, joten raskausaikana ei ollut mitään pakkomielteitä omasta tytöstä!

jälkeen tyttö olikin kaikkea muuta kuin se " prinsessa söpöliini" . Meillä pojat ovat ottaneet kaikki " parhaat" piirteet kummastakin suvusta, joten tytölle taisi jäädä ne rippeet. Mutta ihana ja rakas on tyttökin!

Minullakin on kaksi poikaa, enkä mieti tytön tekemistä. Koska yksilöitähän ne lapset ovat, ja minä halusin " lapsia" , en " poikia" tai " tyttöjä" .



Miltä tuntuisi saada tyttö näiden poikien jälkeen? Joko kamalalta, koska en halua enää yhtään lasta ja se kolmas olisi jo liikaa. Tai sitten ihanalta, koska uusi vauva on aina ihana.

Vaikka kuinka pyörittelen tätä kysymystä, niin en löydä siihen vastausta, joka liittyisi sukupuoliominaisuuteen!

haluan " kaiken" , mutta tytöt vaikuttaa tosi ihanilta myös ja äitinä tytär voisi olla läheinen sitten aikuisena. Tuntuu, että jotakin " puuttuu" , kun on poikia vaan.

koko kun maailma aukesi... olen niin ihastunut.

olen aivan tytön hullaannuksissa.



Kokoajan odotin poikaa, mutta se tyttö... huoh... uskomatonta saada tyttö tähän poikien perään.

vaikka olin koko raskauden ajan kuvitellut kokoajan, että toinen poika tulee. Sektion jälkeen vain itkin onnesta heräämössä. Sukuun ei ollut 10 vuoteen syntynyt tyttöä ja minä sain sen. Oli kieltämättä ihana " jes mä tein sen" fiilis, vaikka poika olisi ollut varmasti yhtä rakas.

Esikoinen oli poika ja toista odottaessa toivoin poikaa ja pojan sain =) pelkäsin etten osaisi tyttövauvaa hoitaa...hassua!! Mutta salaa toivon kolamannen olevan tyttö, jos vielä siihen hommaan ryhdytään ja jospa vuodet tekis tehtävänsä ja tulis tyttö...pojilla ikäeroa 1v6kk

10kk niin edelleen jaksan vain ihmetettä sitä pientä tylleröä, et saimpas tuollaisen =)

saada jompaa kumpaa sukupuolta.

koko suvulta, monen pojan jälkeen. Saa erityiskohtelua. Silti poikien kanssa yhtä rakastettava, ei ihanampi mitenkään, yhtä ihania! Huomasin itse, että ei tyttöys minulle niin mullistavaa olekaan. Lapset ovat yksilöitä kaikki.

Meille olisi poikakin ollut tervetullut, mutta täytyy myöntää, että tyttö sai vanhemmat täysin sekaisin. Isä oli aivan myyty ja on sitä edelleen; kun tulee töistä kotiin, ensimmäinen kysymys on " missä isin pikku-kulta?" Ja aina kulta (pian 2 v) juoksee vastaan ja hyppää ääneen nauraen syliin. Ja äiti! - kuinka ihanaa on ostaa vaaleanpunaisia rimpsuvaatteita, kun on tähän asti kantanut kaupasta sinistä ja ruskeaa. Itse asiassa aiemmin inhosin vaaleanpunaista, mutta nyt tuntuu, että muuta väriä en tytön ylle edes laittaisi.



Ehdottomasti kannatan vauvan hankkimista! Ja vaikka tyttöä ei tulisikaan, ei sijoitus ole yhtään huono. Lapsi on vanhemmilleen rakas, oli hän tyttö tai poika, terve tai sairas. Tärkeintä on, että hän on lapsi!

Haaveilin aina kolmesta pojasta, mutta päätin kuitenkin tehdä kolmannesta sen tytön ja olen mielissäni. Silti joskus tuntuu, että keskimmäinen lapsi eli poika on jollain tavoin rakkaampi.

ja minusta se oli upea katras. Ärsytti suunnattomasti kun anoppi koko ajan vouhkasi siitä että tyttökin pitää olla ja kun neljäs vahinkoiltatähti sitten oli tulossa, niin toivoin kyllä itse että siitä anopin kiusaksi tulisi poika. Tytön puolesta puhui korkeintaan se että ajattelin lasten isän ehkä kiinnostuvan enemmän tyttölapsesta, noihin poikiin sillä ei paljon intoa ole. No, kyllä se enemmän " tykkää" tuosta tytöstä, mutta kyllä se käytännön hoito on ihan mulle jäänyt niin kuin ennenkin. Tai totta puhuen en enää millään jaksa samalla lailla keskittyä lapsen hoitoon (johtuu kyllä varmaan enemmän elämäntilanteestani kuin lapsen sukupuolesta) ja hoidatan kuopusta paljon hoitajilla, au paireilla ja isoveljillä...

Se mikä tässä on nyt uutta on se että olen löytänyt itsestäni sen nukkeleikkejä leikkivän tytön... siis tyttölapseni on se barbienukkeni, jota puen ja koristelen, merkkivaatteisiin menee käsittämätön määrä rahaa. Poikien kanssa vaatteet olivat aivan sivuseikka, ne olivat lähinnä mahdollisimman halpoja kirpputorirytkyjä koska mitkään vaatteet eivät kuitenkaan kestäneet käytössä. Tärkeämpää oli persoonallisuuden, älyn ja fyysisten taitojen kehittäminen. Tytön kanssa ne asiat jäävät kyllä täysin retuperälle ainakin minun toimestani, en sitten tiedä mitä hän noilta muilta hoitajiltaan saa :)

nyt nautimme ja iloitsemme tästä molempien sukujen kanssa. toisesta en haaveile muutamaan vuoteen jos sitten ollenkaan. seuraava jos on joskus tullakseen saa olla ihan kumpaa sukupuolta tahansa. yhtä rakkaita kumpikin. olen ihmetellyt täällä aiheesta tyttö-poika. ikävää, koska on paljon vanhempia jotka eivät tule omaa biologista lasta saamaan...

Sinulta meni hiukka ohi aiheen?



Hienoa, että olette lapsen saaneet! Mutta ymmärräthän, että ei toisten ilo jommasta kummasta sukupuolesta tee yhtään vähempiarvoiseksi sitä iloa, minkä jo yksikin lapsi vanhemmilleen tuo?



Ensimmäisen lapsen jälkeen olimme taivaissa mekin : saimme oman palleron!! Ihan sama kumpaa sukupuolta hän oli, mutta lapsen saimme! Olin ikionnellinen, koska olin aina pelännyt, että emme ehkä saisi lapsia.



Kun toista odotin, ajattelin, että ompa ihanaa, että lapsemme saa SISARUKSEN(ei väliä sukupuolella), mikä onni! Kun toinen lapsi osoittautui " erimerkkiseksi" (tässä tapauksessa tytöksi) oli onni entistäkin isompi. Saamme seurata molempien sukupuolten kehitystä, mikä on aivan mahtavaa!



Jos olisimme saaneet vain yhden lapsen, olisimme sopeutuneet. Jos olisimme saaneet vaikkapa " vain" kolme poikaa tai " vain" kolme tyttöä, olisimme sopeutuneet. Jos emme olisi saaneet lapsia ollenkaan, olisimme hankkineet lapsi muilla keinoin, ja sopeutuneet siihen tilanteeseen.



Mutta AP:lle vielä: se, että perheessä on lapsia molemmista sukupuolista on minusta valtava rikkaus ja onni, mahtava tuuri.

Jos alatte vielä tyttöön tähtäämään, lähtekää sillä asenteella, että kolmas poika on yhtä tervetullut kuin tyttökin. Muuten ei kannata leikkiin ryhtyä.

Asia on toinen jos on tyttöjä ja poikia. Nimittäin tytöstä ja pojasta ei ole todellista leikkiseuraa eikä sielunystävyyttä toisilleen. He vain riitelevät ja vihaavat toisiaan koko lapsuuden.



nimim. sellaisen lapsuuden kokenut

Minulla on kaksi poikaa. Rakastan lapsiani yli kaiken, tietysti!



Nyt kun odotan kolmatta ihan alkumetreillä niin toivon saavani terveen lapsen. Ihanaa olisi myös saada se tyttö kun poikia jo on. Olen kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, että kolams poika tulee. Ja jos niin käy, niin sitten niin on tarkoitettu. Rakastan tulevaakin lasta kuten näitä kahta jo olemassa olevaa.

Onhan se ihanaa, kun nyt tuli tyttö. Kyllä sitä suhtautuu aika samalla tavalla tyttöön ja poikiin. Enemmän on ehkä tullut ostettua tytölle vaatteita, mitä pojille vauva-aikana. Onnellinen olen pojistaja tytöstäni.