Lue keskustelun säännöt.
HS: kirjailija näyttää nuorten miesten syrjäytymisen seuraukset
29.05.2023 |
Linkki HS juttuun: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009574668.html
Itseä jäi mietityttämään kirja-arvion alla heti mies-nais-vastakkainasetteluksi kärjistynyt keskustelu. En halua kirjoittaa itse artikkeliin omalla nimelläni, koska haluan salata poikani henkilöllisyyden. Poikani (16 v) on kasvanut kahden vanhemman (korkeasti koulutetun jos sillä on merkitystä) perheessä, jossa ei ole päihde; taloudellisia -tai terveysongelmia. Hänellä on paljon kavereita, jokunen ystäväkin, liikuntaharrastus ja ihan ok koulumenestys. Hänen hieman vanhempi ystävänsä taas on hyvin varakkaasta kodista ja asuu toisessa eurooppalaisessa maassa, urheilee myös ja menestyy opinnoissa. Kuuntelin heidän puheitaan sattumoisin muutaman päivän sivusta ja todella hätkäytti mistä heidän naisvihamielisyytensä kumpuaa. Naisia kommentoitiin ja nimiteltiin alatyylisesti. Naisen tehtävä tuntui olevan näyttää hyvälle; naiset ovat vastenmielisiä ja ainoa tapa haluta olla naisen kanssa tekemisissä on "panna". Kysyin pojalta jälkikäteen ajatteleeko hän samalla lailla myös äidistään ja mummistaan, ei osannut vastata.
Muilla kokemuksia tällaisesta? Epäilen, että tällaista aivopesua tulee tiktokien ym kautta, mutta en voi toki olla varma. Oikeasti herättää huolta tällainen, pojat ovat jo vähän liian vanhoja ollakseen siinä "tytöt on yäk" vaiheessa ja puheet ovat sitäpaitsi oikeasti todella vähätteleviä ja vihamielisiä :/
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Silti nykypojat halutaan edelleen pelaamaan jalkapalloa/jääkiekkoa/sählyä ja pienet pojat oppivat jo varhain, että kuka pystyy olemaan itkemättä eri tilanteissa. Eli mikään ei ole muuttunut. Paitsi se, että kylmyys voittaa kaikkeen ja kyynärpäätaktiikalla saadaan naiset ja työpaikat.
Mikä pahinta, naiset avoimesti inhoavat heikkoja miehiä. Kuten myös erilaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Sivusta, mutta täytyy osaltaan kyllä olla samaa mieltä tämän kommentin ja sen kommentin mitä kommentoit kanssa.
Tällaiset pehmeät arvot tietysti olisi ne miellyttävämmät jokaiselle, mutta niitä on hyvin vaikea yhdistää kunnianhimon ja kilpailuvietin kanssa niin, että se ei samalla tapa myös kehitystä.
Ja ratkaisua en tiedä, luultavasti jotain tuosta "hempeilyn" ja verenmaku suussa painamisen välistä.
Yhteiskuntaan tarvittaisiin enemmän miehiä, jotka ovat rakastavia ja välittäviä, mutta samalla osaavat olla lujia napista painamalla. Näin myös naisiin. Monet pelkäävät ääripäiden ihmisiä, mutta joskus se pelottava ääripää osaa tästä huolimatta pysyä yhä reiluna ja oikeudenmukaisena pelottavuudestaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikia pitäisi kannustaa jotta ne pärjäisivät koulussa hyvin, he opiskelisi itselleen hyvän ammatin jotta ne pääsee hyväpalkkaisiin töihin.
Se on paras lääke estää poikien ja miesten syrjäytyminen.
Miksi tähän asiaan ei kiinnitetä huomiota tai miksi tämän asian eteen ei tehdä mitään toimia?On kannustettu kannustamasta päästyä. Oon käytännössä käynyt peruskoulun oppimäärän uudestaan kun on yhdessä opiskeltu. Mutta kun lukemisessa ei nähdä mitään arvoa. Koulutus on luusereille. Poika jakaa mulle tiktokista videoita, joissa joku intialainen listaa ketkä kaikki miljardöörit eivät ole yliopistokoulutettuja. Ja tämä on sitten evidenssi, ettei lukeminen kannata. Pitäisi vaan keksiä sähköauto, tuosta noin vaan, kouluttamatta, vailla mitään perheen kautta tulevaa pohjapääomaa.
Siis kuka tätä roskaa tiktokissa suoltaa? Ettekö te näe, että kulttuurivallankumous tulee sieltä, netistä, olevinaan jokaisen käyttäjän tuottamasta sisällöstä. Jostain sitä roskaa tehtaillaan ja jos tuohon ei puututa ajoissa, ei tällä kansakunnalla ole muuta tulevaisuutta kuin sekasorto.
No sun poikasi on sitten vaan tyhmä ja yksinkertainen. Mulla on kolme poikaa, ja jokaiselle on itsestäänselvää hankkia yliopistotason koulutus. Vanhin on jo opiskelemassa, keskimmäinen kirjoitti juuri sellaiset paperit, että voi ihan itse päättää mihin kouluun haluaa mennä, ja nuorin tulee hyvää vauhtia perässä.
Tulipa tämä sitaatti elävästi mieleeni..
"What kind of empty people need to validate themselves through the achievements of their children?"
-George Carlin
Kahden lapsen vanhempana voin kertoa, että keskiluokkaisista vanhemmista kolme neljäsosaa ovat mainitsemiasi tyhjiä tynnyreitä. Se kilpailun ja lasten jalostamisen määrä. Kuka saa stipendit, kuka kilpaurheilee, kenellä on parhaat merkkivaatteet, kuka soittaa koulun juhlassa En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos jonkun lapsi aidosti saavuttaisi jotain ei-tavanomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Mutta tuo kirjoittaja kertoi vihaavansa feminismiä yli kaiken. Ei varmaankaan siis kannata valtaosaa feminismin ajatuksista.
Kannatan, ei vaadin, ehdotonta tasa-arvoa mutta se on feminismille mahdoton ajatus hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?
Yawn.
Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.
Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?
Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.
Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.
Fiksu mies = puhuu noita juttuja ainoastaan miesporukassa, jolloin kukaan ei kuule.
Tyhmä mies = puhuu samoja juttuja naisten kuullen.
En minä eikä kukaan miespuolisista sukulaisistani tai ystävistäni puhu tuollaista tekstiä. En kyllä pysty ymmärtämään millaisten ihmisten keskellä jotkut elävät ja kasvavat, toki onhan niitä murhaajiakin jossain, että kai se näin vaan on.
Olenkin ihan kiva mies, mutta en kyllä millään mittarilla kiltti (paitsi lapsilleni).
Kyllä sitä työpaikalla kuullee ihan perheellisten miesten suusta. Meinaa alkaa hymyilyttämään kun on sitten käy kylässä ja mies on kuin toinen ihminen. Voi kumpa naiset kuulisi miestensä juttuja kun eivät ole paikalla ja näkisivät pikaviestiketjujen tekstit ja videot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Totta kai miehille pitää opettaa MYÖS myötätuntoa, mutta ei poikien aggressiota pidä tukahduttaa, koska sitäkin tarvitaan miesten maailmassa. Testosteroni tekee miehistä ihan luonnostaan naisia aggressiivisempia ja se on juuri luonnon tapa ajaa miestä kilpailemaan kovemmin resursseista.
Lässyttävät tätinaiset ei tajua sitä, miten tärkeää tietty aggressiivisuus ja kilpailuhenkisyys pojille on. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen miehet, ja jos miehet ovat pehmoja, niin se on heikko ja helpompi alistaa tai valloittaa.
Ja se nähdään juuri parhaillaan Suomessa ja länsimaissa, mitä miesten nössöys aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Varsinkaan kun listan kohteista, muutamaa sotahullua diktaattoria lukuunottamatta, mikään ei ole vallassa. Feminismi sensijaan on valtaideologia, myös meidän hallituksemme johtoaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Sivusta, mutta täytyy osaltaan kyllä olla samaa mieltä tämän kommentin ja sen kommentin mitä kommentoit kanssa.
Tällaiset pehmeät arvot tietysti olisi ne miellyttävämmät jokaiselle, mutta niitä on hyvin vaikea yhdistää kunnianhimon ja kilpailuvietin kanssa niin, että se ei samalla tapa myös kehitystä.
Ja ratkaisua en tiedä, luultavasti jotain tuosta "hempeilyn" ja verenmaku suussa painamisen välistä.
Yhteiskuntaan tarvittaisiin enemmän miehiä, jotka ovat rakastavia ja välittäviä, mutta samalla osaavat olla lujia napista painamalla. Näin myös naisiin. Monet pelkäävät ääripäiden ihmisiä, mutta joskus se pelottava ääripää osaa tästä huolimatta pysyä yhä reiluna ja oikeudenmukaisena pelottavuudestaan huolimatta.
"Näin myös naisiin" Ei naisilla tarvitse todellakaan olla tuollaisia ominaisuuksia kelvatakseen vastakkaiselle sukupuolelle. Kuten ei tarvitse olla juuri mitään muitakaan ominaisuuksia. Miesten kohdalla vaatimustaso on noussut 2000 luvulla valtavasti, mutta naiset hyväksytään kuten ennenkin sellaisena kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Mutta tuo kirjoittaja kertoi vihaavansa feminismiä yli kaiken. Ei varmaankaan siis kannata valtaosaa feminismin ajatuksista.
Kannatan, ei vaadin, ehdotonta tasa-arvoa mutta se on feminismille mahdoton ajatus hyväksyä.
* Feministien pyrkimyksenä on sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumaton tasa-arvo. Liike on laaja ja sen tavoitteet ovat vaihdelleet suuresti aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippuen.
Feministit ovat tehneet työtä ja saaneet paljon aikaiseksi kampanjoidessaan muun muassa naisten äänioikeuden, palkan ja koulutuksen parantamiseksi sekä lisätäkseen sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnan eri alueilla. Viime vuosikymmeninä feministit ovat nostaneet entistä enemmän esille myös miesten kokemia ongelmia.
Kiistämättömistä saavutuksista huolimatta jo pelkkä sana feministi herättää monissa epäluuloa. Feministeihin liitetään stereotypioita, joista monet leimaavat feministisen ajattelun militantiksi ja vain naisten valtapyrkimyksiin keskittyviksi.*
https://yle.fi/aihe/a/20-10003381
Käsityksesi feminismistä perustuu nyt taas niin muodikkaisiin stereotypioihin, joita tuohon sanaan liitetään. Radikaalifeminismi on hyvin kaukana liikkeen perusajatuksista, mutta silti se yleistetään käsittämään koko aatetta. Itsekään en näistä äänekkäistä ja raivopäisistä nykysuuntauksista pidä, mutta en silti koko aatetta tuomitse sen äärimuotojen peruateella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy tätä kulttuurisodan sukupolvea.
Onneksi sai elää omat pariutumiset iloisilla ja elämänmyönteisillä 70-90 luvuilla.
Oli silloinkin omat haasteita, mutta ei tällaista hulluutta.
Tosin 70-luvun alussa oli hetken kommunistinen taistolaishulluus, joka muistuttaa monin tavoin tämän päivän postmodernia mielipuolisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Varsinkaan kun listan kohteista, muutamaa sotahullua diktaattoria lukuunottamatta, mikään ei ole vallassa. Feminismi sensijaan on valtaideologia, myös meidän hallituksemme johtoaate.
Tuskinpa on seuraavan, joten voit huoahtaa. Meneekö lapsi pesuveden mukana, se jää nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Sivusta, mutta täytyy osaltaan kyllä olla samaa mieltä tämän kommentin ja sen kommentin mitä kommentoit kanssa.
Tällaiset pehmeät arvot tietysti olisi ne miellyttävämmät jokaiselle, mutta niitä on hyvin vaikea yhdistää kunnianhimon ja kilpailuvietin kanssa niin, että se ei samalla tapa myös kehitystä.
Ja ratkaisua en tiedä, luultavasti jotain tuosta "hempeilyn" ja verenmaku suussa painamisen välistä.
Yhteiskuntaan tarvittaisiin enemmän miehiä, jotka ovat rakastavia ja välittäviä, mutta samalla osaavat olla lujia napista painamalla. Näin myös naisiin. Monet pelkäävät ääripäiden ihmisiä, mutta joskus se pelottava ääripää osaa tästä huolimatta pysyä yhä reiluna ja oikeudenmukaisena pelottavuudestaan huolimatta.
"Näin myös naisiin" Ei naisilla tarvitse todellakaan olla tuollaisia ominaisuuksia kelvatakseen vastakkaiselle sukupuolelle. Kuten ei tarvitse olla juuri mitään muitakaan ominaisuuksia. Miesten kohdalla vaatimustaso on noussut 2000 luvulla valtavasti, mutta naiset hyväksytään kuten ennenkin sellaisena kuin ovat.
Toinen puhuu yhteiskunnan tarpeista, ja sinä alat selostaa siitä miten miehet eivät kelpaa naisille. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Mutta tuo kirjoittaja kertoi vihaavansa feminismiä yli kaiken. Ei varmaankaan siis kannata valtaosaa feminismin ajatuksista.
Kannatan, ei vaadin, ehdotonta tasa-arvoa mutta se on feminismille mahdoton ajatus hyväksyä.
* Feministien pyrkimyksenä on sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumaton tasa-arvo. Liike on laaja ja sen tavoitteet ovat vaihdelleet suuresti aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippuen.
Feministit ovat tehneet työtä ja saaneet paljon aikaiseksi kampanjoidessaan muun muassa naisten äänioikeuden, palkan ja koulutuksen parantamiseksi sekä lisätäkseen sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnan eri alueilla. Viime vuosikymmeninä feministit ovat nostaneet entistä enemmän esille myös miesten kokemia ongelmia.
Kiistämättömistä saavutuksista huolimatta jo pelkkä sana feministi herättää monissa epäluuloa. Feministeihin liitetään stereotypioita, joista monet leimaavat feministisen ajattelun militantiksi ja vain naisten valtapyrkimyksiin keskittyviksi.*
https://yle.fi/aihe/a/20-10003381Käsityksesi feminismistä perustuu nyt taas niin muodikkaisiin stereotypioihin, joita tuohon sanaan liitetään. Radikaalifeminismi on hyvin kaukana liikkeen perusajatuksista, mutta silti se yleistetään käsittämään koko aatetta. Itsekään en näistä äänekkäistä ja raivopäisistä nykysuuntauksista pidä, mutta en silti koko aatetta tuomitse sen äärimuotojen peruateella.
Muutan käsitystäni feminismistä kun radikaalifeministit ajetaan ulos liikkeestä. Tässä feministeillä on ollut yli sata vuotta aikaa, en pidättele hengitystä odottaessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei täällä pääse ajattelussaan niin pitkälle, että poikien puheet reflektoisivat jostain.
He haluaisivat kilpailla ja tehdä parhaansa, kuten kaikki sukupolvet ennen heitä, mutta heidän koko testosteronin muovaama olemisensa on leimattu toksiseksi. Heidät on syyllistetty maailman ongelmista, koska ovat valkoisia heteroita, tulevia patriarkkoja. Heidän huumorinsa on kiellettyä, koska sieltä löytyy kiellettyjä sanoja ja vääriä mielipiteitä. Koko kulttuurisota kohdistuu heihin, heidät laitetaan valitsemaan puolensa.
Mitäs jos heidän tylyjen ja kylmien puheiden kohde on väärä? He eivät vihaakaan naisia, vaan ideologiaa joka on luonut tämän vastakkainasettelun, toivottomuuden, hulluuden ja merkityksettömyyden heidän aikakaudelle.
He ovat vain kykenemättömiä pukemaan tunteitaan sanoiksi.Postmoderni intersektionaalinen feministinen marxilaisuus on saanut kovan otteen nuorista.
Seurauksia tullaan vielä näkemään, mutta jo nyt on paljon nähtävissä. Elämältä on viety merkitys ja tilalle on tarjolla elämän tuskaa. Eihän vallankumousta synny, jos ihmiset ovat toiveikkaita ja saavat elämälleen merkityksiä ja menestyvät, tuottavat hyvää. Pahimmat iskut ovat ottaneet koti, uskonto ja jonkin verran myös isänmaa. Elämä on merkityksellisintä silloin, kun sinulla on vastuuta, josta suoriudut. Vauva ja perhe on tästä parhain esimerkki, silloin työn tekemiselle tulee merkitys, sinulla on vastuu kasvattaa lapsesi. Jos yhteiskunnassa säilyy terve kilpailu, opiskelu ja ahkeruus kannattaa.
Toinen on yhteiset arvot. Jos yhteiskunnassa ei ole yhteisiä arvoja, etiikkaa ja moraalia, silloin rapautuminen alkaa nopeasti. Jos muut ei välitä säännöistä, miksi minun pitäisi välittää muista. Jos joillakin on oikeus elää siivellä, miksi minun pitäisi lainkuuliaisesti maksaa veroja? Jos rikollisia ei tuomita, vaan joillakin on omat säännöt, miksi minun pitäisi niitä noudattaa? Jos haistatelu on sallittua, niin sitten haistatellaan. Uskonto oli erinomainen koodisto etiikalle ja moraalille yhteiskunnassa, koska sen laatija oli jumala, uskoit siihen tai et.
Nyt koodiston laatii ihminen tai politbyroo, joten sillä ei ole arvoa ja uskottavuutta. Konservatiivinen Uskonto kesti sananvapauden, mutta tämä uusi liberaali politbyroo-aika ei kestä sananvapautta. Paradoksi.
Isänmaa oli se jonka puolesta vielä edelliset sukupolvet olivat valmiita taistelemaan. Se tarkoitti juuri etiikan ja moraalin puolustamista, länsimaisten kristillisten arvojen puolustamista, demokratiaa, sananvapautta.Tässäpä totuudenpuhuja.
Tämän takia vihaan feminismiä yli kaiken; feministit, te aloititte tämän kultturisodan, te päästitte marxilaisuuden luikertelemaan oppeihinne. Historia tulee teidät tuomitsemaan.
Mutta et vihaa ràs ist eja, terr oristeja, massamu rhaajia, riistäjiä, tà ppaj ia, rài skaaj ia, pèd ofiileja, diktaattoreja, sodanlietsojia, heikompien sortajia. Vain feminismiä vihaat, vihaat yli kaiken.
Rakentava suhtautumistapa, joka kantanee kaunista hedelmää, kuten historia on meille niin monta kertaa jo näyttänyt.
Sivusta, mutta jos sanoo vihaavansa feminismiä, niin samalla koko pitäisi kaikki muutkin kohteet luetella?
Ja toisin kuin innokkaimmat kiihkoilijat ajattelee, niin valtaosa miehistä kannattaa valtaosaa feminismin ajatuksista. Ne on äänekkäimmät feministit joita taas monikaan ei voi sietää, samoin kuin käytännössä mitään muutakaan aatetta fanaattisesti saarnaavia.
Mutta tuo kirjoittaja kertoi vihaavansa feminismiä yli kaiken. Ei varmaankaan siis kannata valtaosaa feminismin ajatuksista.
Kannatan, ei vaadin, ehdotonta tasa-arvoa mutta se on feminismille mahdoton ajatus hyväksyä.
* Feministien pyrkimyksenä on sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumaton tasa-arvo. Liike on laaja ja sen tavoitteet ovat vaihdelleet suuresti aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippuen.
Feministit ovat tehneet työtä ja saaneet paljon aikaiseksi kampanjoidessaan muun muassa naisten äänioikeuden, palkan ja koulutuksen parantamiseksi sekä lisätäkseen sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnan eri alueilla. Viime vuosikymmeninä feministit ovat nostaneet entistä enemmän esille myös miesten kokemia ongelmia.
Kiistämättömistä saavutuksista huolimatta jo pelkkä sana feministi herättää monissa epäluuloa. Feministeihin liitetään stereotypioita, joista monet leimaavat feministisen ajattelun militantiksi ja vain naisten valtapyrkimyksiin keskittyviksi.*
https://yle.fi/aihe/a/20-10003381Käsityksesi feminismistä perustuu nyt taas niin muodikkaisiin stereotypioihin, joita tuohon sanaan liitetään. Radikaalifeminismi on hyvin kaukana liikkeen perusajatuksista, mutta silti se yleistetään käsittämään koko aatetta. Itsekään en näistä äänekkäistä ja raivopäisistä nykysuuntauksista pidä, mutta en silti koko aatetta tuomitse sen äärimuotojen peruateella.
Tämä. Ja siksi kritiikissä pitää jaksaa kirjoittaa ulos koko tämänääriliikkeen nimi, intersektionaalinen marxilainen feminismi. Ja tuohon voi lisätä nykyajan mielipuolisuutta kuvaavan sanan, postmoderni. Liberaali sanaa en laittaisi, koska perinteinen liberalismi on jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy tätä kulttuurisodan sukupolvea.
Onneksi sai elää omat pariutumiset iloisilla ja elämänmyönteisillä 70-90 luvuilla.
Oli silloinkin omat haasteita, mutta ei tällaista hulluutta.Tosin 70-luvun alussa oli hetken kommunistinen taistolaishulluus, joka muistuttaa monin tavoin tämän päivän postmodernia mielipuolisuutta.
Kyseessä on sama mielipuolisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?
Yawn.
Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.
Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?
Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.
Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.
Kertoo ihmisen pinnallisuudesta, jos preferenssinä on koulutus, eikä halua antaa edes mahdollisuutta ei-akateemiselle miehelle. Lisäksi herättelisin miettimään sitä, että aloituksessa mainitut pojat todennäköisesti päätyvät akateemiselle uralle, jolloin heillä on laaja naistarjonta. Todennäköisesti vain hyppivät kukasta kukkaan, mutta tämähän ei sitten enää akateemisten naisten mielestä ole naisvihaa.
Tämä on todella outo ennakko-oletus/väärinkäsitys. Minä ja monet ystäväni ovat akateemisella uralla, ja elämäntapamme ovat terveet, ja urheilemme aktiivisesti, mutta meillä ei silti ole koskaan ollut vientiä. Tyttöystävän löytäminen on paljon vaikeampaa kuin esim. maratonin juokseminen tai tohtorin tutkinnon saavuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Miehille tulee tietysti opettaa myötätuntoa, pehmeyttä ja lempeyttä. Mitään kauniimpaa ei ihmisyys sisällä.
Valitettavasti ajassamme hyveelliset arvot ja sisäinen kauneus ovat menettäneet merkitystään rahan, statuksen, ulkonäön, tyhjänpuhumisen taidon ja kaiken pinnallisen suuren kysynnän takia.
Me "rakastumme" tätä nykyä valitettavan usein pelkkään elintasoon, kuoreen ja statukseen. Etsimme itsellemme hauskuuttajaa, näyttelyesinettä jota esitellä ylpeänä kavereille ja somessa sekä rahoittajaa, joka takaisi meille mahdollisimman nautinnon täyteisen elämän. Pohjimmiltaanhan me siis ajattelemme lähinnä itseämme, emme enää rakkautta, joka puhtaassa muodossaan on kaikkea muuta kuin omaan napaan tuijottelua ja pinnallisuutta.
Sivusta, mutta täytyy osaltaan kyllä olla samaa mieltä tämän kommentin ja sen kommentin mitä kommentoit kanssa.
Tällaiset pehmeät arvot tietysti olisi ne miellyttävämmät jokaiselle, mutta niitä on hyvin vaikea yhdistää kunnianhimon ja kilpailuvietin kanssa niin, että se ei samalla tapa myös kehitystä.
Ja ratkaisua en tiedä, luultavasti jotain tuosta "hempeilyn" ja verenmaku suussa painamisen välistä.
Yhteiskuntaan tarvittaisiin enemmän miehiä, jotka ovat rakastavia ja välittäviä, mutta samalla osaavat olla lujia napista painamalla. Näin myös naisiin. Monet pelkäävät ääripäiden ihmisiä, mutta joskus se pelottava ääripää osaa tästä huolimatta pysyä yhä reiluna ja oikeudenmukaisena pelottavuudestaan huolimatta.
"Näin myös naisiin" Ei naisilla tarvitse todellakaan olla tuollaisia ominaisuuksia kelvatakseen vastakkaiselle sukupuolelle. Kuten ei tarvitse olla juuri mitään muitakaan ominaisuuksia. Miesten kohdalla vaatimustaso on noussut 2000 luvulla valtavasti, mutta naiset hyväksytään kuten ennenkin sellaisena kuin ovat.
Osassa tapauksia näinkin, mutta miten sä kuvittelet käyväs asiasta edes etäisesti keskustelua muistuttavaa dialogia, jos ensimmäisenä alkaa syyttely ja ääriesimerkkien esiin nostaminen?
Jos asia olis noin yksiselitteinen, niin parisuhteita syntyis ehkä kourallinen.
mäkin oln ollut panemassa siellä missä et tiennytkään, siihn aikaan. mitäs aloit levittelemään juoruja.
on synkkä ja myrskyinen yö, eikä miestä kotiin vieläkään näy.
Paljon on nyt äärifeminismiä parjattu tämän ketjun lopussa? Väitänpä että naisettomiksi jääneet miehet keksivät kyllä vihata naisia jonkin toisen syyn takia vaikka äärifeminismi yhtäkkiä lakkaisi olemasta.
Ketju on lukittu.
En minä eikä kukaan miespuolisista sukulaisistani tai ystävistäni puhu tuollaista tekstiä. En kyllä pysty ymmärtämään millaisten ihmisten keskellä jotkut elävät ja kasvavat, toki onhan niitä murhaajiakin jossain, että kai se näin vaan on.
Olenkin ihan kiva mies, mutta en kyllä millään mittarilla kiltti (paitsi lapsilleni).