Te, joilla on lapsia, miksi olette hankkineet lapsia?

Hyvin pitkälti samoja kokemuksia.

tosin mun lähtökohta oli se, että oman äidin kanssa oli sellaista taistelua, että itse en lapsena ja nuorena ajatellut ikinä hankkivani lapsia. Äiti oli  ja on marttyyri ja narsisti, joka luki päiväkirjat ja kirjeet, vaati tietää tulemiset ja menemiset, vähätteli ja lyttäsi. 

Opiskellessa tapasin pojan, joka oli tosi fiksu, hauska, kiltti ja hellä.  Arvomaailmamme natsasi. Alettiin olla yhdessä ja muutettiin yhteen kun mies oli aloittanut työt Helsingissä ja sain sieltä kesätöitä. Reilun parin vuoden kuluttua kihlauduttiin ja kun ajan mittaan alkoi vahvasti tuntua siltä että perhe olisi kiva, mentiin naimisiin. Meistä tuntui hyvältä ajatukselta, että omilla lapsillakin olisi saman ikäisiä sisaruksia. Neljän vuoden sisällä meille syntyi kolme lasta, kaksi ekaa 90-luvun alun syvimmän laman aikaan. Se oli synkkää aikaa, yt-neuvotteluita oli meidänkin firmassa kolmet, asuntovelkaa oli, mutta työpaikat sentään säilyi.

Elettiin kiirevuosia kun lapset olivat pieniä ja me vanhemmat tehtiin kovasti töitä. Arki pyöri kun suunniteltiin se hyvin, kumpikin vanhempi teki osansa ja lapset olivat terveitä ja hyväunisia. Remontoitiin taloa, käytiin lasten kanssa  Euroopassa ja Lapissa. Välillä oli kovia vuosia läheisten sairauksien ja kuolemien, hometalo-oikeudenkäyntien, keskenmenon, työpaikkavaihdosten jne takia.  Lasten ollessa kouluiässä muutettiin muutamaksi vuodeksi toiselle mantereelle. Se oli rankkaa mutta  antoisaa aikaa meille kaikille.

Sittemmin lapset opiskelivat, valmistuivat, siirtyivät työelämään ja ovat perustaneet yksi toisensa jälkeen omat perheet kukin omaa tahtiaan ja omassa järjestyksessä.  Lapsenlapset on aivan ihania ja meillä on rakastavat ja läheiset välit kaikkiin lapsiin edelleen.  Ja lapset ovat edelleen sama tiivis, yhteen pelaava paketti kuin pienenä.  Mieheni on ollut erinomainen isä ja mä olen onnistunut olemaan aivan erilainen äiti kuin omani, mikä on mulle tärkeää. 

Kyllä oma perhe on hieno asia. On ollut rankkaa ja työlästä joo, ja on ollut onnea matkassa, mutta silti mahtavaa.