Koiratietäjät! Nyt ihan oikeesti: mikä suomalaisissa koirissa on vikana verrattuna esim. espanjalaisiin?

Lemmikkieläimiin tarttuu myös yleinen ilmapiiri. Tätä on testattu mm. kissoilla. Japanilaiset kissat ovat pidättyväisiä, eivätkä kävele suinpäin vieraan ihmisen luo, sen sijaan amerikkailaiset kissat ovat sosiaalisia ja haluavat heti tehdä tuttavuutta. Kulttuurierot ovat siis syynä.

Vierailija kirjoitti:

jalostus. täälä pääsee lisääntyyn agressiivinenkin koira koska ne on kaheleitten "lapsia" tuskin tuola kauvaa agresiivinen/räksyttävä koira kulkee enneku ju tekee jotain.

Tätä olen pohtinut. Meillä tervepäisin ja parasluonteisin koira on ollut ulkomaan tuonti. Kotimaasta kasvattajilta ostetut yksilöt ovat kaikki olleet liian pehmeitä mutta terävia ja todella huonolla hermorakenteella. Eli reaktiivisia räksyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

jalostus. täälä pääsee lisääntyyn agressiivinenkin koira koska ne on kaheleitten "lapsia" tuskin tuola kauvaa agresiivinen/räksyttävä koira kulkee enneku ju tekee jotain.

Eikös vesikoirat tuoda usein Espanjasta?   Siellä ne on lunkeja, Suomessa usein aivan vauhkoja.   Ei taida selittyä jalostuksella ja geeniperimällä, vaan ihan jollain muulla tämä.

ap

Koiran voi kouluttaa jos osaa, harva osaa.

Ne nukkuu vieressä ja tungetaan suu täyteen namipaloja kun ohitetaan joku hihnassa ettei vaan vedä tai hauku.🙄 Ihmiset ne koirat pilaa.

Kukaan ei varmasti voi sanoa millaista on "Espanjassa", kun jo Suomessa naapurikuntaan muuttamalla voi koirakulttuuri näyttäytyä aika erilaisena.

Sen verran tiedän itse tutuilta, että Espanjassa useammalla on järeiden aitojen sisällä koiria, joita ei välttämättä juuri pihan ulkopuolelle viedä. Ja lomaillessa olen nähnyt kulkukoiria, joita ohimennen potkittiin pois terassille pyrkimästä. Lisäksi oli pikkukoiria, joilla oli päällä bling blingiä ja jotka olivat aina hihnassa.

Kreetalla yhdellä sekarotuisella oli ihmeen isot pallit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jalostus. täälä pääsee lisääntyyn agressiivinenkin koira koska ne on kaheleitten "lapsia" tuskin tuola kauvaa agresiivinen/räksyttävä koira kulkee enneku ju tekee jotain.

Eikös vesikoirat tuoda usein Espanjasta?   Siellä ne on lunkeja, Suomessa usein aivan vauhkoja.   Ei taida selittyä jalostuksella ja geeniperimällä, vaan ihan jollain muulla tämä.

ap

Jos viime vuoden tilastoja katsoo, niin Suomessa syntyi feilu 120.espanjanvesikoiraa ja tuonteja oli reilu 20 mistä muutama Espanjasta. Muuten näytti olevan Kroatiaa, Ruotsia, Iso-Britanniaa ym. Eli harvassa on Espanajasta Suomeen tuodut espanjanvesikoirat.

Ylijalostus, jalkavikaisia koiria joilla hengitysvaikeuksia jne. Tulehduksia silmissä ja jaloissa, joita ei selvästi hoidettu, koira linkkaa. Ellei ole kunnon kuono ja jalat rodulla jne. Siihen pitäisi todella kiinnittää huomiota ettei tule sairaita koiria. Ja ulkomaille myös ohjeet, jos on pentutehtaita tms. Koiria pitää myös opettaa oikeasti ja makupaloilla /silityksellä /kehumalla, ei silleen että isä karjuu koirille parkkipaikalla "ei" sanaa. Nuorten naisten pitäisi antaa koirien haistella rauhassa tien reunaa (jos on puhdas kohta) ja katsoa maisemaa/ihmisiä ensin, ei niin että on kiire ja koiraa revitään eteenpäin väkisin.

Olisko syy siinä, että Suomessa ei anneta koiran olla sosiaalisia lenkillä käydessä. Revitään hihnasta äkkiä ohi. Espanjassa ollaan sosiaalisia ja koirillekin kanssakäyminen on normaalia, eikä tarvitse stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jalostus. täälä pääsee lisääntyyn agressiivinenkin koira koska ne on kaheleitten "lapsia" tuskin tuola kauvaa agresiivinen/räksyttävä koira kulkee enneku ju tekee jotain.

Tätä olen pohtinut. Meillä tervepäisin ja parasluonteisin koira on ollut ulkomaan tuonti. Kotimaasta kasvattajilta ostetut yksilöt ovat kaikki olleet liian pehmeitä mutta terävia ja todella huonolla hermorakenteella. Eli reaktiivisia räksyttäjiä.

Tämäkin voi olla osa totuutta. Kun rangaistukset ovat kovemmat ja sosiaalisuus on tärkeämpi arvo, tulee siihen varmasti kiinnitettyä enemmän huomiota kuin täällä. Siellä kasvattaja ei halua kuulla luovuttaneensa kilipään koko pitäjän riesaksi, kun taas täällä voi syyttää vaikka omistajaa, joka ei ole kouluttanut/sosiaalistanut/seissyt päällään/huolehtinut että koira pysyy kaukana kaikista ja kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Olisko syy siinä, että Suomessa ei anneta koiran olla sosiaalisia lenkillä käydessä. Revitään hihnasta äkkiä ohi. Espanjassa ollaan sosiaalisia ja koirillekin kanssakäyminen on normaalia, eikä tarvitse stressata.

Niin, meneekö Suomessa tuo homma jotenkin kilpahuutamiseksi jossa taluttaja karjuu "EIEIEI!!" ja koira luulee että nyt pitää huutaa entistä kovempaa.   Tuollaista ei tosiaan espanjassa kuule, enkä muista nähneeni mitään herkkutarjoiluakaan siellä ohitustilanteissa. 

ap

Ehkä siellä on niin kuuma, ettei ne koirat jaksa riepoo ja riehua. :D

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siellä on niin kuuma, ettei ne koirat jaksa riepoo ja riehua. :D

Siellä on talvella aika kylmä. Lunta ja pakkastakin lähes etelää myöten :)

ap

Olen asunut kolmessa muussa Euroopan maassa koiran kanssa, ja tämä on ihan oikeasti super mielenkiintoinen kysymys ja aloittajan havainto on täysin paikkansa pitävä. 

Kyllä se kaiken kaikkiaan kulminoituu juuri tuohon runsaaseen vapaana liikkumiseen ja välittömään vuorovaikutukseen toisten koirien ja ihmisten kanssa. Kohtaamistilanteisiin ei pääse syntymään turhaumaa, kun koiraa ei nuorena rajoiteta ja remmistä kiristellä. Kun pentu pääsee treffailemaan ihmiset ja toiset koirat, niistä tulee sille melko yhdentekeviä ja kiinnostus vieraisiin tutustumiseen aikuisena on usein melko laimeaa, sellaista ystävällisen välinpitämätöntä. Lisäksi koirat tulevat todella taitaviksi tulkitsemaan toistensa elekieltä, kun vuorovaikutusta on niin paljon.

Eri asia on sitten se, miten Suomen koirakulttuuria voisi muuttaa oikeaan suuntaan. Kun suomalaiset remmirähinäsesset päästäisi tuosta vain irti, niin eihän siitä kaunista jälkeä syntyisi. Yksi ihminen ei siis pysty muuttamaan omilla valinnoillaan koko maan koirakulttuuria. 

Kyllä oikeaan suuntaan on menty; se, että ymmärretään, että koirat ovat seurakoiria ja niiden pitää saada elää elämää ihmisten kanssa on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Nykyäänhän suomessakin pääsee jo suurimpaan osaan liikkeistä, kahviloista ja ravintoloista koiran kanssa, ja toki se näkyy niin, että niissä paljon liikkuvat koirat ovat tottuneet ihmisvilinään ja malttavat esim. odottaa rauhallisesti.

Tänä aamuna kaksi koiranomistajaa koirineen kohtasi meidän pihassa. Koirat tempoivat ja räkyttivät. Mukavasti kaikui tuossa sisäpihalla. Ei ollut eka kerta kun näin tapahtuu. Mikä idea tällaisessa on? Eivätkö tajua, miten se räkytys kantautuu asuntoihin? Miksei voi mennä edes pois tuosta sisäpihalta?

Vierailija kirjoitti:

Olisko syy siinä, että Suomessa ei anneta koiran olla sosiaalisia lenkillä käydessä. Revitään hihnasta äkkiä ohi. Espanjassa ollaan sosiaalisia ja koirillekin kanssakäyminen on normaalia, eikä tarvitse stressata.

Suomessa myös lähtökohta on se, että vierasta koiraa ei saa koskea tai lähestyä muutenkaan. Siis ihan koirattomanakaan kävelijänä. Oletus on, että vieras koira on vihainen ja siitä tulee pysyä kaukana.

Mun lapsuudessa me ulkoilutettiin naapureiden koiria. Käytiin ovella kysymässä, että saako ulkoiluttaa ja usein saatiinkin eikä ne naapurit olleet mitään läheisiä tuttuja. Nykyään ei varmasti onnistuisi tuollainen.

Ylipäätään asenne koiran kanssa olemiseen ja koiran omistamiseen on mallia hermoheikko. Pitää osata sirkustemppuja ja ajatustenlukua, että voisi omistaa koiran.

Luonnonvalinta. Ainakin turkissa ja lukemani mukaan myös espanjassa pääsee epäsosiaalinen koira pian henkikullastaan (ja sosiaalisempikin jos ei enää ole koiralle tarvetta) eikä pääse lisääntymään. Ihan vakavasti, haukkuva, rähisevä, saati pureva koira ammutaan, hirtetään, poltetaan... se on sitten hienoa. (?)

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut kolmessa muussa Euroopan maassa koiran kanssa, ja tämä on ihan oikeasti super mielenkiintoinen kysymys ja aloittajan havainto on täysin paikkansa pitävä. 

Kyllä se kaiken kaikkiaan kulminoituu juuri tuohon runsaaseen vapaana liikkumiseen ja välittömään vuorovaikutukseen toisten koirien ja ihmisten kanssa. Kohtaamistilanteisiin ei pääse syntymään turhaumaa, kun koiraa ei nuorena rajoiteta ja remmistä kiristellä. Kun pentu pääsee treffailemaan ihmiset ja toiset koirat, niistä tulee sille melko yhdentekeviä ja kiinnostus vieraisiin tutustumiseen aikuisena on usein melko laimeaa, sellaista ystävällisen välinpitämätöntä. Lisäksi koirat tulevat todella taitaviksi tulkitsemaan toistensa elekieltä, kun vuorovaikutusta on niin paljon.

Eri asia on sitten se, miten Suomen koirakulttuuria voisi muuttaa oikeaan suuntaan. Kun suomalaiset remmirähinäsesset päästäisi tuosta vain irti, niin eihän siitä kaunista jälkeä syntyisi. Yksi ihminen ei siis pysty muuttamaan omilla valinnoillaan koko maan koirakulttuuria. 

Kyllä oikeaan suuntaan on menty; se, että ymmärretään, että koirat ovat seurakoiria ja niiden pitää saada elää elämää ihmisten kanssa on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Nykyäänhän suomessakin pääsee jo suurimpaan osaan liikkeistä, kahviloista ja ravintoloista koiran kanssa, ja toki se näkyy niin, että niissä paljon liikkuvat koirat ovat tottuneet ihmisvilinään ja malttavat esim. odottaa rauhallisesti.

Tämä on jotenkin hämmentävää, kun itsestä tuntuu että kiinnipitopakko on Suomessa tosi uusi juttu. Ihan vasta koirat olivat jatkuvasti vapaana. Kaupungin keskustassakin kulki yksittäisiä koiria vapaana ja puistoissa se oli ihan normaalia. Epäkohteliaasti toisten koirien iholle rynniviä koiria (olivat muuten usein sakemanneja) paheksuttiin ja oli niitäkin, jotka sitoivat ärisevän koiransa hihnan puun ympärille, kun eivät saaneet pidettyä. Oman koirani kytkin jos näytti siltä, että vastaantulija niin halusi. Omilla kulmilla lähiössä oli paljon tuttuja koiria, joita tavattiin lenkeillä. Voisi ajatella että aika leppoisaa.

Mutta olihan se h*lvettiä heille, joiden koira oli arka tai aggressiivinen. Sille kun ei välttämättä yhtään mitään omistajana voi. Lisäksi murinat ja tappelut olivat tavallisia ja niihin suhtauduttiin olankohautuksella. Koirat siinä vähän arvojärjestystään (no jep!) pohtivat, ja parasta kun hoitavat itse asian kuntoon. Pienten koirien omistajia syyllistettiin, jos eivät antaneet koiriensa "totutella" isojen seuraan ihan kuin olisivat saman kokoisia. Heti oli hysteerinen ja oma syy jos provosoi, kun nappasi vaikka niiden sakemannien kaahatessa luokse koiransa syliin. Ihan yleinen neuvo oli äkkiä päästää omakin koiransa irti, niin osaavat kyllä hoitaa tilanteen itse.

Kyllä se keskustelu lakimuutoksesta syntyi ihan syystä ja pidän ehdottomasti hyvänä, että toisten tilaa ja oikeutta kulkea rauhassa kunnioitetaan. Ei se oikeasti ole keneltäkään pois, ettei pääse vapaana toteuttamaan itseään muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut kolmessa muussa Euroopan maassa koiran kanssa, ja tämä on ihan oikeasti super mielenkiintoinen kysymys ja aloittajan havainto on täysin paikkansa pitävä. 

Kyllä se kaiken kaikkiaan kulminoituu juuri tuohon runsaaseen vapaana liikkumiseen ja välittömään vuorovaikutukseen toisten koirien ja ihmisten kanssa. Kohtaamistilanteisiin ei pääse syntymään turhaumaa, kun koiraa ei nuorena rajoiteta ja remmistä kiristellä. Kun pentu pääsee treffailemaan ihmiset ja toiset koirat, niistä tulee sille melko yhdentekeviä ja kiinnostus vieraisiin tutustumiseen aikuisena on usein melko laimeaa, sellaista ystävällisen välinpitämätöntä. Lisäksi koirat tulevat todella taitaviksi tulkitsemaan toistensa elekieltä, kun vuorovaikutusta on niin paljon.

Eri asia on sitten se, miten Suomen koirakulttuuria voisi muuttaa oikeaan suuntaan. Kun suomalaiset remmirähinäsesset päästäisi tuosta vain irti, niin eihän siitä kaunista jälkeä syntyisi. Yksi ihminen ei siis pysty muuttamaan omilla valinnoillaan koko maan koirakulttuuria. 

Kyllä oikeaan suuntaan on menty; se, että ymmärretään, että koirat ovat seurakoiria ja niiden pitää saada elää elämää ihmisten kanssa on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Nykyäänhän suomessakin pääsee jo suurimpaan osaan liikkeistä, kahviloista ja ravintoloista koiran kanssa, ja toki se näkyy niin, että niissä paljon liikkuvat koirat ovat tottuneet ihmisvilinään ja malttavat esim. odottaa rauhallisesti.

Tämä on jotenkin hämmentävää, kun itsestä tuntuu että kiinnipitopakko on Suomessa tosi uusi juttu. Ihan vasta koirat olivat jatkuvasti vapaana. Kaupungin keskustassakin kulki yksittäisiä koiria vapaana ja puistoissa se oli ihan normaalia. Epäkohteliaasti toisten koirien iholle rynniviä koiria (olivat muuten usein sakemanneja) paheksuttiin ja oli niitäkin, jotka sitoivat ärisevän koiransa hihnan puun ympärille, kun eivät saaneet pidettyä. Oman koirani kytkin jos näytti siltä, että vastaantulija niin halusi. Omilla kulmilla lähiössä oli paljon tuttuja koiria, joita tavattiin lenkeillä. Voisi ajatella että aika leppoisaa.

Mutta olihan se h*lvettiä heille, joiden koira oli arka tai aggressiivinen. Sille kun ei välttämättä yhtään mitään omistajana voi. Lisäksi murinat ja tappelut olivat tavallisia ja niihin suhtauduttiin olankohautuksella. Koirat siinä vähän arvojärjestystään (no jep!) pohtivat, ja parasta kun hoitavat itse asian kuntoon. Pienten koirien omistajia syyllistettiin, jos eivät antaneet koiriensa "totutella" isojen seuraan ihan kuin olisivat saman kokoisia. Heti oli hysteerinen ja oma syy jos provosoi, kun nappasi vaikka niiden sakemannien kaahatessa luokse koiransa syliin. Ihan yleinen neuvo oli äkkiä päästää omakin koiransa irti, niin osaavat kyllä hoitaa tilanteen itse.

Kyllä se keskustelu lakimuutoksesta syntyi ihan syystä ja pidän ehdottomasti hyvänä, että toisten tilaa ja oikeutta kulkea rauhassa kunnioitetaan. Ei se oikeasti ole keneltäkään pois, ettei pääse vapaana toteuttamaan itseään muiden kustannuksella.

Aika moni asia on nykyisin kielletty.

Oon miettinyt onko nuoremmat ikäpolvet jotenkin tiukkapipoisempia. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että some on saattanut tiukkapipot yhteen ja ovat voimiensa tunnossa saaneet yhteiskunnasta niskalenkin. Yksinäinen niuho ei ilkeäisi olla niin äänekkäästi vaatimassa kaiken kieltämistä, mutta kun some saattaa niitä yhteen monta...

Koiran kiinnipidosta en oikeastaan ole mitään mieltä sen kummemmin. Osaan ulkoiluttaa koiraani siellä missä ei ole muita, muualla sitten hihnassa.