Selittämätön huono olo ja paha fiilis jostakin ihmisestä - Onko tuttua?

Hän ei luota sinuun.

Kyllä näitä on ja ne on narsisteja tai jopa psykopaatteja. Usein myös fanaatikkoja johonkin -ismiin tai lahkoon.

On kyllä mutta niihin on kyllä aina syy.

Minulla on yksi tuttu, kaverin hyvä kaveri, jonka seurassa minulle tulee aina juuri tuollainen selittämätön huono fiilis, väsyn nopeasti hänen seurassaan ja muutun jotenkin varovaiseksi - en yleensä ole yhtään sen luonteinen, mutta hänen seurassaan jostakin syystä mietin kauhean tarkasti, että mitä kerron itsestäni ja elämästäni, ja haluan pitää selvän etäisyyden, vaikka olen muuten tuttavallinen ja välitön.

Tämä ihminen on monien muidenkin mielestä "raskas" tyyppi, mutta minusta tuntuu, että muut pystyvät silti ihan istumaan iltaa samassa seurueessa ja käyttäytymään normaalisti, kun taas minä melkeinpä jätän menemättä, jos tiedän, että kyseinen ihminen on tulossa paikalle. 

En osaa kyllä sanoa, mistä oma vahva vastenmielisyyteni ja epäilykseni johtuu, mutta näin kultaisessa keski-iässä osaan jo luottaa intuitiooni ja uskon suosiolla.

Kyllä joistain paistaa jonkinlainen "epätoivo", vaikka näennäisesti kaikki hyvin. Esim. Prinsessa Dianan olemuksesta tuli mulle tällainen, vaikka olin lapsi ja näin vain lehtikuvista.

Yleensä sitä oloa kannattaa kuunnella.

Opettelen nyt nelikymppisenä kuuntelemaan ja kunnioittamaan tätä intuitiota. Kymmenet kerrat on käynyt niin, että esimerkiksi jonkun ihmisen kanssa asioidessa on mielessä häivähtänyt epäilys tai jokin asia on vähän niin kuin jäänyt vaivaamaan, mutta en ole sitten ruvennut kyselemään enempää ja olen vedonnut vain järkeeni, että täytyyhän asian näin olla. Poikkeuksetta olen saanut katua. Aina tuo intuitio on pitänyt paikkansa. Kannattaa kuunnella näitä kyllä.

Olin kerran vuokraamassa asuntoa. Vuokranantajasta, tai joistakin hänen sanomistaan kommenteista ja eleistä, jäi vähän epäilyttävä olo. En avaa tässä nyt enempää. Asunto oli kuitenkin kaikin puolin ihana ja sopiva, joten otimme sen. Kaksi vuotta myöhemmin saimme katua. Vuokranantaja osoittautui ketkuksi, joka olisi halunnut maksattaa joskus 90-luvulla viimeksi remontoidun asuntonsa rempan meillä kokonaan. Pimitti vuokratakuut ja tekaisi aviopuolisonsa allekirjoittamia todistuksia asunnon kunnosta. Vieläkin mietin, että oliko vain ahne paskiainen vai jotenkin niin käsittämättömän sokea sijoitusasuntonsa kunnolle ja normaalille kulumisille, jota nyt 25 vuodessa asunnossa kyllä oli tapahtunut. Asunnolla oli hänelle syvä tunnemerkitys, ei ehkä tajunnut, että sitä täytyy huoltaa ja remontoida, vaikka ei asuisikaan siellä itse.

Silloin lakimiesten kanssa asiaa setviessä hiukan kadutti, että ei silloin ihan ensitapaamisella syntynyttä epäilyksen ääntä ollut kuunnellut ja kunnioittanut.

Jos on hyvä itsetuntemus tai jos tietää jonkin verran mielenterveysasioista ja psykologiasta, niin väitän, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt huomaa suht nopeasti, usein ihan muutamassa tunnissa ensitapaamisen aikana.  

Vaistoan aina pimeyden ja pahuuden yksilöistä jotka on pimeitä ja pahoja. Aina kun olen vaistonnut, myöhemmin käy ilmi että yksilö on paha, esim. rikollinen tai pettäjä. Näen myös kaikkien ihmisten ajatukset. Todella sairaita ajatuksia monella.

tai siis hyvä ihmistuntemus, piti sanoa. Mutta miksei hyvä itsetuntemuskin, että uskaltaa luottaa omiin havaintoihinsa.

No jo on taas supertaitavat ihmistuntijat liikenteessä. Meneekö kuukaudessa kuinka monta foliorullaa? 

Valotar kirjoitti:

Vaistoan aina pimeyden ja pahuuden yksilöistä jotka on pimeitä ja pahoja. Aina kun olen vaistonnut, myöhemmin käy ilmi että yksilö on paha, esim. rikollinen tai pettäjä. Näen myös kaikkien ihmisten ajatukset. Todella sairaita ajatuksia monella.

Miten näet toisten ajatukset?

Suurin osa kommunikaatiosta on ei-sanallista (eleet, ilmeet jne) joten kyllä intuitioon kannattaa luottaa. Jos on tullut tunne että joku tässä ihmisessä ei täsmää niin yleensä on myöhemmin paljastunut jotain.

Mulla on töissä ainakin yksi tällainen. Mutta pelkoihini on ihan syykin: tämä henkilö jatkuvasti puhuu pahaa muista ja se jotenkin laukaisee minussa vanhoja traumakokemuksia päälle.

Hän aiheuttaa minussa voimakkaan vaikenemisen

No kyllähän tällainen jonkinlainen ihmistuntemus ja omaan intuitioon uskominen kehittyy todella monessa työssä, esimerkiksi lääkärit ja hoitajat puhuvat tästä ihan paljonkin ja hyvillä myyjillä on myös tutkitusti hyvä intuitio ihmisten suhteen. 

Mä olen työskennellyt pitkään mt- ja päihdepuolella, ja väitän kyllä, että ihmisestä aika nopeasti huomaa, jos on ihan oikeasti esim. vaarallinen ja arvaamaton tyyppi kyseessä. Hankala eritellä, että mistä sen tietää. Eiks tää aloittaja just tätä kysynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä itsetuntemus tai jos tietää jonkin verran mielenterveysasioista ja psykologiasta, niin väitän, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt huomaa suht nopeasti, usein ihan muutamassa tunnissa ensitapaamisen aikana.  

Entä, jos se ihminen on arka, varovainen, todella hidas tutustumaan jne? Voihan noitakin häiriöiksi kutsua, mutta väittäisin, että jotkut tekevät vääriä tulkintoja myös, kun se vastapuoli ei olekaan sellainen kuin 80% normiväestöstä yleensä on.

Voi teitä valottaria ja vaistoilijoita. Kunpa ymmärtäisitte että levitätte paljon pahaa ympärillenne epäilyksillänne ja höpöisillä narsismidiagnooseillanne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on töissä ainakin yksi tällainen. Mutta pelkoihini on ihan syykin: tämä henkilö jatkuvasti puhuu pahaa muista ja se jotenkin laukaisee minussa vanhoja traumakokemuksia päälle.

Hän aiheuttaa minussa voimakkaan vaikenemisen

Se nyt on aina hälytysmerkki, jos puhuu jatkuvasti pahaa muista.

On muutaman kerran elämässä tullut näitä vastaan ja joka kerta olisi oikeasti ollut syytä varoa. Joskus nuorena yritin vielä järkeillä tunteen pois ja olin ihmisen kanssa tekemisissä ja jälkeenpäin olen sitä syvästi katunut.

Jos sinulla on paha olo jonkun seurassa, juokse!