Selittämätön huono olo ja paha fiilis jostakin ihmisestä - Onko tuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä itsetuntemus tai jos tietää jonkin verran mielenterveysasioista ja psykologiasta, niin väitän, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt huomaa suht nopeasti, usein ihan muutamassa tunnissa ensitapaamisen aikana.  

Entä, jos se ihminen on arka, varovainen, todella hidas tutustumaan jne? Voihan noitakin häiriöiksi kutsua, mutta väittäisin, että jotkut tekevät vääriä tulkintoja myös, kun se vastapuoli ei olekaan sellainen kuin 80% normiväestöstä yleensä on.

Kyllä mä väitän, että osaan erottaa esim. ujouden tai nepsy-piirteet persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuushäiriöt, jotka siis ovat ihan luokiteltuja ja tarkasti kuvattuja lääketieteellisiä diagnooseja, on aika helppoa erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä oloa kannattaa kuunnella.

Samaa mieltä. Miksi olla väkisin lähellä ihmistä jonka kanssa voi huonosti? Joskus työpaikalla on vähän niin kuin pakko, mutta silloin onkin opeteltava vetämään sopivassa määrin rajaa.

Kyllä on tuttua. Nämä on yleensä olleet tilanteita, joissa olen parisuhteessa ollessa saanut vahvan epämukavan tuntemuksen jostain tietystä puolisoni naispuolisesta tuttavasta ja lopulta on käynyt ilmi pettäminen kyseisen naisen kanssa.

Kannattaisi nyt kuitenkin muistaa, että ihminen tekee myös virhearvioita eli esimerkiksi huonosti nukkuneena tai nälkäisenä tai kipeänä moni ihminen tuntuu ärsyttävältä ja uuvuttavalta, vaikka normaaliolossa hän mielestäsi olisi ihan tavallinen. 

Samoin jotkut eleet, tuoksut yms saattaa laukaista aivan yllättäviä mielleyhtymiä, esim. ex-puolisoni käytti tiettyä partavettä ja tuo sama tuoksu saa minut yhä tuntemaan oloni kurjaksi ja suhtautumaan negatiivisesti tuoksun kantajaan, joka oikeasti voisi olla vaikka kuinka mukava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä itsetuntemus tai jos tietää jonkin verran mielenterveysasioista ja psykologiasta, niin väitän, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt huomaa suht nopeasti, usein ihan muutamassa tunnissa ensitapaamisen aikana.  

Entä, jos se ihminen on arka, varovainen, todella hidas tutustumaan jne? Voihan noitakin häiriöiksi kutsua, mutta väittäisin, että jotkut tekevät vääriä tulkintoja myös, kun se vastapuoli ei olekaan sellainen kuin 80% normiväestöstä yleensä on.

Kyllä mä väitän, että osaan erottaa esim. ujouden tai nepsy-piirteet persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuushäiriöt, jotka siis ovat ihan luokiteltuja ja tarkasti kuvattuja lääketieteellisiä diagnooseja, on aika helppoa erottaa.

Eipä ne alan ammattilaisetkaan diagnosoi potilasta käynnin tai kahden perusteella. Puhumattakaan tavallisesta tallaajasta, joka tapaa ihmistä jossain tietyssä yhteydessä.

Joten lopeta tuo soopan jauhaminen.

Kyllä näissä aavistuksissa on perää. Mulle on käynyt useamman kerran niin, että joku ihminen on osoittautunut todella epäluotettavaksi ja varmaan joku ollut ihan narsistikin. En nyt heitä lähde diagnosoimaan, mulle riittää tieto, että jonkun ihmisen kanssa ei kannata olla tekemisissä. En ole uskonut aina niitä pieniä merkkejä ajoissa, vaikka olisi kannattanut. En tarkoita, että pitäisi olla joku vainoharhainen kyttääjä ja miettiä, mikä paha puoli tuossakin ihmisessä on. Mutta pienet merkit kannattaa laittaa korvan taakse. Näitä on esim. omista "ystävistä" pahan puhuminen selän takana. Tietty nyrpeys, jos joku saavuttaa jotain, on siis kateellinen. Pienistä valheista kiinni jääminen. Haluaa nopeasti saada minut ystäväkseen tai puolelleen. Ja yksi aika valitettava juttu on tämä: jos oikein kukaan työyhteisössä ei tykkää jostain ihmisestä, siihen voi oll jokin oikea syy. Tätä en uskonut, kun työelämässä aloittelin, vaan luulin että se on sitä yläkoulutyttöjen tyylistä porukan ulkopuolelle jättämistä. Voi olla sitäkin, mutta olen oppinut, että joskus raskaat persoonat jätetään ihan syystä ulkopuolelle. Mutta ei toki pidä tehdä hätiköityjä päätelmiä kumpaankaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi aika valitettava juttu on tämä: jos oikein kukaan työyhteisössä ei tykkää jostain ihmisestä, siihen voi oll jokin oikea syy. Tätä en uskonut, kun työelämässä aloittelin, vaan luulin että se on sitä yläkoulutyttöjen tyylistä porukan ulkopuolelle jättämistä. Voi olla sitäkin, mutta olen oppinut, että joskus raskaat persoonat jätetään ihan syystä ulkopuolelle. Mutta ei toki pidä tehdä hätiköityjä päätelmiä kumpaankaan suuntaan.

Totta. Olen monesti yrittänyt alkaa töissä (ja muuaallakin) kaveriksi jollekulle, josta on puhuttu vähän ikävään sävyyn ja vältelty. Valitettavasti joka kerta olen sitten itsekin joutunut lopulta ottamaan etäisyyttä. On ollut rajattomuutta, päihdeongelmaa jne, joille ilmeisesti monella muulla on parempi tutka kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä itsetuntemus tai jos tietää jonkin verran mielenterveysasioista ja psykologiasta, niin väitän, että esimerkiksi erilaiset persoonallisuushäiriöt huomaa suht nopeasti, usein ihan muutamassa tunnissa ensitapaamisen aikana.  

Entä, jos se ihminen on arka, varovainen, todella hidas tutustumaan jne? Voihan noitakin häiriöiksi kutsua, mutta väittäisin, että jotkut tekevät vääriä tulkintoja myös, kun se vastapuoli ei olekaan sellainen kuin 80% normiväestöstä yleensä on.

Kyllä mä väitän, että osaan erottaa esim. ujouden tai nepsy-piirteet persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuushäiriöt, jotka siis ovat ihan luokiteltuja ja tarkasti kuvattuja lääketieteellisiä diagnooseja, on aika helppoa erottaa.

Olehan tarkkana noiden "diagnoosiesi" kanssa. Jokainen persoonallisuushäiriö vaatii perusteellisen tutkimuksen testeineen päivineen ja siihen tarvitaan asiantuntijalääkäri. Nyt olet vaarallisella tiellä, jos lähdet leimaamaan ja nimitteleään ihmisiä ties minkälaisilla diagnooseilla vailla mitään asiantuntemusta.

Voit pahimmassa tapauksessa löytää itsesi käräjiltä, saada tuomion ja joutua maksamaan uhrille.

Neuvoni: LUOTA intuitioon!

Itselläni oli eräästä miehestä (siis yhdistystoiminnan kautta tuttu) tosi huonot fiilikset alusta lähtien. Jokin ei ollut kohdillaan. En osannut selittää mikä. Yritin ajatella, että varmaan liioittele fiiliksiä ja kuvittelen jotain.

No sepä olikin sitten tuomittu pedofiili, mutta vaan aivan uudella nimellä. Sai monta vuotta linnaa ja vapautui muutama vuosi sitten ja on nyt Etelä-Suomessa ihan eri nimellä. Asia tuli tietooni, kun kun eräs hänen ex-kollegansa sen kertoi ja näytti jopa valokuvia tästä miehestä, oli siis armeijassa töissä ennen kuin tuomittiin mutta menetti sotilasarvonsa.

En uskalla sanoa missä nyt on hommissa ja missä yhdistyksessä toimii mut kohtaa kyllä lapsiakin. Yhdistyksen johto tietää muttei tee mitään.

On tuttua. Konmaritin facessa "kaverit", joiden kanssa itselläni ei ollut oikeastaan mitään tekemistä.

Mulla ne liittyy luottamukseen tai sen puutteeseen.

Esim. ylimairea ja yliutelias henkilö herättää minussa epäluottamusta ja vaistomaisesti otan etäisyyttä.

Tämä luottamuksen puute aiheuttaa sitten tukalan olon, jos joudun olemaan ko. ihmisen lähellä.

Ketjussa ehkä haettiin jotain mystisempää intuitiota ja tunnetilaa, jonka vallassa diagnosoidaan ja "paljastetaan pahuus" jostain tuntemattomasta ihmisestä.

Vaikka arvostan intuitiota, niin suosittelen kriittisyyttä omia tuntemuksia ja ennakkoluuloja kohtaan.

Eipä tule tuollaista tunnetta koskaan. Sen sijaan pari tuttuani aistii koko ajan muista negatiivista energiaa, vaikka tosiasiassa he itse sit levittävät.

Olen asiakaspalveluammatissa. Nähnyt tuhansia kaikenmaalaisia ihmisiä. Sen huomaa heti, kenen kanssa pitää olla varovainen. Psykologi varmaan osaa selittää tällaisen.

Intuitio toimii ja luotan siihen. Minun työkaluni ammatissani.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule tuollaista tunnetta koskaan. Sen sijaan pari tuttuani aistii koko ajan muista negatiivista energiaa, vaikka tosiasiassa he itse sit levittävät.

Nämä energioiden aistijat ovat kyllä lähes poikkeuksetta niitä, joista pysyttelen mieluummin kaukana.

Hän ei pidä sinusta, mihin sun ego vastaa huutamalla "paha ihminen". No, ei hänellä sun etu olekaan ensimmäisenä mielessä.