Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt taaperon nukuttamiseen
28.05.2023 |
Tällä lapsella on ollut vauvasta asti vaikea nukahtaa. Kun nukahtaa, nukkuu nätisti koko yön, mutta voi jeesus mitä rumbaa jokailtainen nukutus on. Normaali-ilta meillä on, että lapsella kestää 1-2h nukahtaa.
Nyt lapsi on 2v, ja on pyydetty apua nukahtamiseen. Asiantuntijat lähinnä pyörittää päätään ja sanoo samat ohjeet. Että rutiinia, tiukkuutta, ja rauhoittuminen illalla. Joskus hetkeksi onnistumme ja lapsi nukahtaa alle 30min kuluessa, mutta sitten tulee taas joku vaihe ja sitä helpon nukahtamisen auvoa kesti viikon.
Tuntuu että meillä on ikuinen unikoulu käynnissä. Turhauttaa, kun joka nukuttaminen saa kuunnella sitä huutoa tunnin verran. Milloin huudetaan pissahätää, äitiä, janoa, pipiä, mitä ikinä. Tää on yhtä väsytystaistelua.
En vaan jaksaisi enää, tekee joka ilta mieli vain laittaa lapsi sänkyyn, pistää kuulokkeet korville ja jättää se sinne raivoamaan kunnes huutaa itsensä uneen. Nyt piipahdetaan säännöllisesti (oikein kellontarkasti ajoitetaan), koska ei kuulemma sellainen lapsen huudatus ole nykyaikaa. Mut kun tässä on tätä samaa harrastettu yli vuoden päivät, alkaa kuuppa särkeä.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat antavat lasten hyppyyttää itseään? Ihan kuin kaikki terve järki katoaisi ihmisistä silloin, kun heistä tulee vanhempia. Normaali ihminen tajuaa koska häntä käytetään hyväksi, mutta vanhemmat eivät sitä tunnu ymmärtävän.
"Hyppyyttää, käyttää hyväksi".
Et ymmärrä lapsen psykologiasta mitään. Projisoit pieneen lapseen omaa ajatteluasi ja toimintatapojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heiluuko jalat ja kädet? Pyrkiikö lapsi sängystä pois? Nukahtaako lapsi lopulta yks kaks uneen?
Uhma iältä kuulostaa. Lapsi haluaisi määrä itse ja ehkäpä taistella unta vastaan. Aikuisen tehtävä on näyttää oma paikka lapselle: eli aikuinen määrää ja pitääkin määrätä!
Mene lapsen ylle tiukasti nii että lapsi makaa sinun käden ja kyljen välissä. Eli olet ns poikittain lapsen päällä ja kannattelet itseäsi kyynerpäällä. Pidät tiukan otteen lapsesta, et anna jalkojen heilua ja käsien huitoa. Kerrot että nyt on uniaika ja minä aikuisena päätän milloin meillä nukutaan. Joudut toistamaan tätä tiukassa otteessa nukuttamista noin 4-6 kertaa jolloin lapsi oppii, että tuo aikuisen on tosissaan ja häntä tulee totella!
Näin EI tehdä. Tämä on väkivaltaa.
Älkää tehkö lapsen nukkumaanmenosta numeroa!
Kauhistuttaa käynnit (toivotut ja pyydetyt!) lapsiperheissä, joissa lapsen nukkumaanmenon valmistelu alkaa päiväkodista haettua. Koko ilta tähtää siihen, että saadaan lapsi nukkumaan. Ulkoilua tiettyyn aikaan ja tietyllä intensiteetillä, keskittymistä lapseen, ruokailut tietyllä tavalla, rituaalia toisensa perään ja sitten ihmetellään, kun se ei nuku.
No miksi nukkuisi, kun keskipisteenä on kiva olla!
Kun sain lapsia, päätin jo heti alkuun, etten lähde nukutusrumbaan. Eikä sen kanssa koskaan suuria ongelmia ollutkaan. Keskimmäinen kovin koitti, pahimpana iltana karkasi sängystään lähemmäs 100 kertaa, mutta ei sekään sitä montaa iltaa jaksanut. Aina kannettiin takaisin sänkyyn. Se on kyllä ihan eri asia laittaa lasta päiväunille ja yöunille. Tämä samainen iltajuoksija meni itsekseen päiväunille, kömpi sänkyynsä kesken leikkien jos siltä tuntui. Joskus taas sanoin, että aika mennä päiväunille ja poika kipitti nukkumaan. Mitään kiveen hakattuja kellontarkkoja nukkumaanmenoruiineja ei harrastettu, lapset lautettu nukkumaan aina tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet saamaan tyypillisiä tunnekylmien suomalaisten vastauksia. Jätä vaan yksin huutamaan itsensä uneen. Minä ottaisin lapsen kainaloon ja antaisin nukahtaa siihen. Ei varmasti mene pilalle vaikka saa vähän hellyyttä.
Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tuntikausia nukuttaa kersaa, ja omakin elämä
Ikinä en sillä tavalla nukutellut, riitti kun laittoi väsyneen sänkyynsä ja tutti / tuttipullo ja uniriepu mukaan , unirievun yleensä vetivät naamalle, 3 lasta oli.
Tuskin mitään traumoja siitä saivat, korkekouluopiskelijoita tuli ja korkeassa asemassa ovat akuisina
Onpas kovin vähättelevä asenne. Minä en ainakaan keskustele omista lapsuuden traumoistani vanhempieni kanssa, koska he vaan kieltäisivät kaiken.
Ja turha sitä on enää avata vanhoja haavoja auki. Siitä huolimatta sellainen teikäläisten mielestä "normaali" heitteillejättö on jättänyt minuun, myös korkeasti koulutettuun henkilöön, aika syvät arvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heiluuko jalat ja kädet? Pyrkiikö lapsi sängystä pois? Nukahtaako lapsi lopulta yks kaks uneen?
Uhma iältä kuulostaa. Lapsi haluaisi määrä itse ja ehkäpä taistella unta vastaan. Aikuisen tehtävä on näyttää oma paikka lapselle: eli aikuinen määrää ja pitääkin määrätä!
Mene lapsen ylle tiukasti nii että lapsi makaa sinun käden ja kyljen välissä. Eli olet ns poikittain lapsen päällä ja kannattelet itseäsi kyynerpäällä. Pidät tiukan otteen lapsesta, et anna jalkojen heilua ja käsien huitoa. Kerrot että nyt on uniaika ja minä aikuisena päätän milloin meillä nukutaan. Joudut toistamaan tätä tiukassa otteessa nukuttamista noin 4-6 kertaa jolloin lapsi oppii, että tuo aikuisen on tosissaan ja häntä tulee totella!
Näin EI tehdä. Tämä on väkivaltaa.
Kyse ei ole että kaksi pakotetaan makaamaan paikallaan!!! Älkää ymmärtäkö väärin. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta rauhoittumaan unille. Jos lapis saisi itse päätyää niin hänhän ei nukkuisi ollenkaan. Mutta aikuisen vastuu on huolehtia lapsen unen saannista.
Päiväkodista voi kysyä vinkkejä. Esimerkiksi päiväkodissa kun lapsella on levottomat kädet ja jalat niin aikuisen tehtävä on rauhoittaa hänen ja välillä voi joutua napakasti pitään lasta ns lusikka asennossa tai kättä lapsen päällä, että lapsi rauhoituu ja näin alkaa uni tulla pikkuhiljaa. Lisäksi voidaan käyttää paino eläimiä ja/tai peittoa nukahtamiseen!
Aikuisen tehtävä on näyttää lapselle että unta tarvitaan ja sen on pienen lapsen kasvulle välttämätöntä!! Aikuinen on kuitenkin se joka määrää asiat kun kyseessä on 2v!
Vierailija kirjoitti:
Näkökulmaa. Minun taaperoni täyttää pian 18. Tekisin mitä vain, että pääsisin hetkeksi niihin hetkiin kun nukutin häntä ja olin väsynyt. Voisi taas paijata pienen poskea ja lukea iltasatua tai laulaa tuutulaulu.
Siinä hetkessä tuo tuntuu loputtomalta ja oma univaje painoi. Ymmärrän tuskasi. Mutta jos vain jaksatte jatkaa rutiinien kanssa, vaihe menee ohi kuukausissa. Sitten se on ohi.
Koettakaa jaksaa, yrittäkää ajatella se nukutushetki aikana vaan olla itsekin tekemättä mitään. Muu voi odottaa, ehdit pyykätä, katsoa tv:tä, olla av:lla sitten myöhemmin. Tämä hetki on tärkeä taaperon tulevaisuuden kannalta. Se hellyys mitä jaksat antaa nyt kantaa hedelmää myöhemmin.
Minun taaperoni on jo yli 20v, ja voin kokemuksesta kertoa että rutiinienkaan kanssa hän ei vieläkään kykene nukahtamaan ennen yhtä yöllä kuin satunnaisesti. Eli eipäs menekään ohi kuukausissa, vaan VOI OLLA LAPSEN LOPPUELÄMÄN JUTTU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heiluuko jalat ja kädet? Pyrkiikö lapsi sängystä pois? Nukahtaako lapsi lopulta yks kaks uneen?
Uhma iältä kuulostaa. Lapsi haluaisi määrä itse ja ehkäpä taistella unta vastaan. Aikuisen tehtävä on näyttää oma paikka lapselle: eli aikuinen määrää ja pitääkin määrätä!
Mene lapsen ylle tiukasti nii että lapsi makaa sinun käden ja kyljen välissä. Eli olet ns poikittain lapsen päällä ja kannattelet itseäsi kyynerpäällä. Pidät tiukan otteen lapsesta, et anna jalkojen heilua ja käsien huitoa. Kerrot että nyt on uniaika ja minä aikuisena päätän milloin meillä nukutaan. Joudut toistamaan tätä tiukassa otteessa nukuttamista noin 4-6 kertaa jolloin lapsi oppii, että tuo aikuisen on tosissaan ja häntä tulee totella!
Näin EI tehdä. Tämä on väkivaltaa.
Oma lapseni itse monesti vielä vanhempanakin pyysi jos voisin ottaa tiukasti kainaloon kun uni ei meinaa tulla. T: se adhd-lapsen äiti
Voi ei, tsemppiä. Minun lapseni on myös ollut aina huono nukahtaja. Luettiin iltasatu, jonka jälkeen kämppä pimeäksi ja hiljaisuus. Köllöttelin vieressä hiljaa odottamassa lapsen nukahtamista. No ei meinannut nukahtaa. Meni puoli tuntia tai tunti siinä pimeässä maaten. Lapsi saattoi leikkiä sormillaan tai varpaillaan tai vaikka laulella, mutta unen tulo kesti. Ja iltasatuun ei todellakaan nukahtanut ikinä, vaikka se olikin mukava yhteinen iltahetki.
2-3-vuotiaana lopetettiin päiväunet, minkä jälkeen iltanukahtaminen oli hetken aikaa helpompaa. Tosin päiväkodissa pakkomakuuttivat lapsia niin kauan, että ehti nukahtaa päiväunille. Se taas tarkoitti, että illalla yhdentoista aikaan valvottiin, ja aamulla oltiin umpiväsyneitä. Ikävä kierre, joka kesti monta vuotta.
Nyt lapsi on 11-vuotias, eikä edelleenkään nukahda helposti. Unen tultua nukkuu kyllä sikeästi, ja aamulla mielellään pitkään.
Nauttikaa ihmiset siitä, jos teillä on hyväuninen lapsi. Mutta älkää olko noin tylyjä niille, joiden lapsi ei ole. Lapset ovat erilaisia, kuten me aikuisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole kaikki lapset samanlaisia nukkujia. Minun tyttäreni on jo alakoululainen, mutta hänellä on ollut aina hankaluuksia nukahtaa. Oltiin yhteisellä lomareissulla toisen samanikäisen kanssa. Päivän aikana oli ollut samat leikit ja touhut. Kun illalla luin iltasaduksi näille Risto Räppääjää, kaveri nukahti ehkä minuutissa. Oma lapseni kuunteli sadun loppuun ja pyöriskeli vielä sängyssä parikymmentä minuuttia.
Toinen kaveri oli meillä yökylässä. Hän haukotteli leveästi jo yhdeksältä, ja ennen kymmentä kömpi nukkumaan. Oma lapseni valvoskeli vielä pari tuntia, kun ei yhtään nukuttanut vielä siihen aikaan.
Apua.