Väsynyt taaperon nukuttamiseen
Tällä lapsella on ollut vauvasta asti vaikea nukahtaa. Kun nukahtaa, nukkuu nätisti koko yön, mutta voi jeesus mitä rumbaa jokailtainen nukutus on. Normaali-ilta meillä on, että lapsella kestää 1-2h nukahtaa.
Nyt lapsi on 2v, ja on pyydetty apua nukahtamiseen. Asiantuntijat lähinnä pyörittää päätään ja sanoo samat ohjeet. Että rutiinia, tiukkuutta, ja rauhoittuminen illalla. Joskus hetkeksi onnistumme ja lapsi nukahtaa alle 30min kuluessa, mutta sitten tulee taas joku vaihe ja sitä helpon nukahtamisen auvoa kesti viikon.
Tuntuu että meillä on ikuinen unikoulu käynnissä. Turhauttaa, kun joka nukuttaminen saa kuunnella sitä huutoa tunnin verran. Milloin huudetaan pissahätää, äitiä, janoa, pipiä, mitä ikinä. Tää on yhtä väsytystaistelua.
En vaan jaksaisi enää, tekee joka ilta mieli vain laittaa lapsi sänkyyn, pistää kuulokkeet korville ja jättää se sinne raivoamaan kunnes huutaa itsensä uneen. Nyt piipahdetaan säännöllisesti (oikein kellontarkasti ajoitetaan), koska ei kuulemma sellainen lapsen huudatus ole nykyaikaa. Mut kun tässä on tätä samaa harrastettu yli vuoden päivät, alkaa kuuppa särkeä.
Kommentit (71)
No lapsettomana voin vain heitellä ehdotuksia. Olet saattanut kokeillakin näitä jo. Mites jos luopuisit päiväunista kokonaan? Voisiko lapsi aistia pahan mielesi, vaikka ymmärrän kyllä että sinua v***ttaa joka iltainen nukutus? Auttaisiko kirjan lukeminen. Vaikka aina sama tylsä rutiini. Kirjan luku. Pään silittely ja jokin rauhallinen musiikki? Onko ulkoilua liian myöhään? Voisiko lapsesi vain olla vähäuninen ihminen, jolle päiväunet on jo liikaa?
Onko lapsen rauta-arvot mitattu?
varastorauta?
Vierailija kirjoitti:
Tulet saamaan tyypillisiä tunnekylmien suomalaisten vastauksia. Jätä vaan yksin huutamaan itsensä uneen. Minä ottaisin lapsen kainaloon ja antaisin nukahtaa siihen. Ei varmasti mene pilalle vaikka saa vähän hellyyttä.
Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tuntikausia nukuttaa kersaa, ja omakin elämä
Ikinä en sillä tavalla nukutellut, riitti kun laittoi väsyneen sänkyynsä ja tutti / tuttipullo ja uniriepu mukaan , unirievun yleensä vetivät naamalle, 3 lasta oli.
Tuskin mitään traumoja siitä saivat, korkekouluopiskelijoita tuli ja korkeassa asemassa ovat akuisina
Vierailija kirjoitti:
Meillä helpotti, kun päikkärit jäi pois. Sama määrä unta tuli silti vuorokaudessa.
Komppaan tätä. Kaikki lapset eivät ehdi nukkua päiväunia, on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Mä jätin oman 2v päiväunet pois. Seiskalta alettiin iltatouhut, kasilta oli nukkumassa ja nukkui aamuun seitsemään-kahdeksaan!
Pöiväkodissa hirveä vääntö päiväunista kun sanoin ettei nuku enää, tsissus sitä vääntöä! Sai olla sitte sängyssä kun osasi olla hiljaa ja pääsi sitte lepäämisen jälkeen pois.
Ja joo hei, hän on nyt vieläkin kiinnostunut kaikenmaailman asioista ja tietää heh kaikesta kaiken, on jo yli kolmekymppinen.
Usko sitä lastasi että on vähäuninen, kokeile joku lomapäivä!
Kasvatuksellisten toimien lisäksi:
(Hiljainen) refluksi?
Matala ferritiini>>levottomat jalat makuuasennossa?
Hermostolliset, suolistolliset häiriöt? Ilmaa mahassa, ummetus?
Aistiyliherkkyydet?
Meillä alkoi helpottaa 2,5 vuotiaana jonkin aikaa rautakuurin aloittamisen jälkeen. Nimenomaan nukahtaminen vaikeaa, nukkuu pitkiä yöunia kunhan nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yritetty nukkumaanmenoajan säätöäkin, myöhempi ei ainakaan toimi. Jos laitetaan ysiksi, kukkuu yhteentoista. Jos kasiksi, niin nukkuu kymmeneen mennessä.
Oon ehkä eniten väsynyt tähän jatkuvaan säätöön. Kuukausi menty näin, ei toimi, mitä koitetaan seuraavaksi? Siitä nukkumaanmenosta tuntuu kasvavan liian iso mörkö. Koittaa ottaa rennosti ja mennä samalla iltarutiinilla, mutta kun "tulosta" ei näy, niin turhauttaa ja väsyttää. Joskus suututtaa. Siihen turtuu kun sama meno päivästä ja kuukaudesta toiseen. Haluaisi vaan kerrankin rauhallisen illan.
Ap
Oletteko kokeilleet laittaa nukkumaan jo seitsemältä? Voi olla, että lapsi on jo kahdeksalta yliväsynyt, eikä nukahda helposti.
Toinen juttu, että alattehan hyvissä aloin rauhoittaa iltaa nukkumaanmenolle? Valojen himmennys ja kaikki ruudut kiinni tuntia ennen kuin lapsi laitetaan nukkumaan. Moni lapsi kapinoi nukkumaanmenoa siksi, että pelkää menettävänsä jotain hauskaa, kun joku jää katsomaan telkkaria tai muuten vain valvomaan ja hän joutuu menemään nukkumaan. Lapselle on helpompi rauhoittua nukkumaan, kun hänellä on tunne (vaikka olisi vain luulo), että nyt on ilta ja kaikki muutkin menevät nukkumaan, eikä mitään enää tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma juttu että 2 v lapsi vedättää vanhempia kuin märkää rättiä.
Munun äiti oli perhepäivähoitaja ja monet ns vaikeasti nukahtavat lapset kummasti oppivat nukkumaan päiväunet ihan kiltisti vaikka vanhemmat sanoneet ettei meidän jonipetteri sitten nuku helposti.
Sitten vaan kerrot ne taikakeinot ap:lle.
Kyllä ne vaan kummasti nukkuvat päivähoidossa, mutta ongelmat tulevatkin illalla kotona. Yleensä niitä ei ole silloin, kun lapsi ei ole nukkunut päiväunia.
Ota viereen nukkumaan, moni isompikin lapsi nukkuu helpommin vieressä, lapsi voi pelätä nukkuu yksin.
Iltasadun lukeminen, vanhempi lukee eikä mitään tabletteja. Jokaisen vanhemman tulee lukea satuja lapsilleen!
Lähetän sulle halauksen ja paljon myötätuntoa jossain vaiheessa varmasti helpottaa. Mä olen yrittänyt pitkissä nukutuksissa ajatella, että kuuleepahan lapsi satuja ja sanavarasto laajenee, kun olen lukenut jo ihan liian monta iltasatua. Olen myös yrittänyt ajatella, että syystä tai toisesta lapsi nyt tarvitsee mua lähelle, sitten olen, jossain vaiheessa lapsi jo sitten kasvaa ja ei enää kaipaa. Mutta hermoja ei ole kyllä aina helppo pitää, mutta ehkä jos just miettii vaikka että "tämä menee jossain vaiheessa ohi", voi helpottaa.
Tai sitt voi sopia vaikka naapurin kanssa, että tulee laittamaan lapsen nukkumaan. Vieraskoreena kynnys pomputtaa nukuttajaa on korkeampana ja ehkä toivottomana rauhoittuu ja nukahtaa helpommin. Jatkossa sitt voi kysäistä, että olisko parempi, että Tyynt-täti yläkerrasta tulee laittaan sut nukkumaan - ihan sillein positiivisella naamalla :)
Meillä ei lapsia nukuteta eli tehdään iltatoimet ja sitten kaikki rauhoittuu/tylsistyy, lapsen kanssa ei leikitä tms., mutta ei ole pakko mennä omaan sänkyyn odottamaan unta. Kun ei ole pakko nukkua ja kun näkee, että vanhemmat eivät tee mitään kivaa, niin lapsetkin nukahtavat omia aikojaan nopeasti. Meillä tämä toimii, koska näin on ollut ns. aina, nukkumaanmeno ei ole pelottava rituuali. Todennäköisesti olemme maailman ainoa perhe, joss ei ole hankalia lapsia ja kamalaa taaperon kanssa, joten kiitos ei kommentteja siitä, että en tiedä äitiydestä mitään, koska lapseni on peloteltu tottelemaan.
Juuri niin, aika helpottaa. Tytttö oli hyvä nukkumaan ja nukahtamaan jo pienenä, poika ei vieläkään. Nyt jo aikuinen, pikkuhiljaa unirytmi myöhäistyy.
Paljon ulkoilua päivällä. Puhelin itseltä pois ja huomio lapseen. Ennen nukkumaan menoa lämmin kylpy ja maha täyteen ruokaa. Ikkunaverhot/-kaihtimet kiinni. Valot pois, Unisatu itseluettuna tai äänikirjana. Jos on oikein levoton lapsi, niin painopeitto tai jokin painoelöin voisi auttaa. 2 v. osaa harvoin vielä itse nukahtaa. Opettelun kautta oppii kyllä senkin taidon isompana, joten itse mukaan nukuttamaan lasta. Lasta kannattaa lukea, onko väsyneen oloinen vai ei.
Lapsilla on kyllä unen tarve erilainen, mutta jos on aamulla väsynyt tai on vaikea herättää niin sitten nukkuu liian vähän.
Meidän 2v nukahtaa viereen kainaloon, ensin jutellaan yhdessä ja sitten lauletaan. Usein menee tunti, mutta en ole ajatellut että se olisi jotenkin kamalaa, lapsi tarvii huomiota ja läheisyyttä päivän jälkeen. Joskus tekisi mieli päästä jo sohvalle selaamaan puhelinta, mutta eiköhän se aika paremmin ole vietetty lapsen kanssa. Eikä pieni lapsi pompota vanhempiaan, taustalla on joku tarve joka pitää täyttää. Tosi kylmä ajatus, että 2v toimisi tahallaan ilkeästi.
Heiluuko jalat ja kädet? Pyrkiikö lapsi sängystä pois? Nukahtaako lapsi lopulta yks kaks uneen?
Uhma iältä kuulostaa. Lapsi haluaisi määrä itse ja ehkäpä taistella unta vastaan. Aikuisen tehtävä on näyttää oma paikka lapselle: eli aikuinen määrää ja pitääkin määrätä!
Mene lapsen ylle tiukasti nii että lapsi makaa sinun käden ja kyljen välissä. Eli olet ns poikittain lapsen päällä ja kannattelet itseäsi kyynerpäällä. Pidät tiukan otteen lapsesta, et anna jalkojen heilua ja käsien huitoa. Kerrot että nyt on uniaika ja minä aikuisena päätän milloin meillä nukutaan. Joudut toistamaan tätä tiukassa otteessa nukuttamista noin 4-6 kertaa jolloin lapsi oppii, että tuo aikuisen on tosissaan ja häntä tulee totella!
Näkökulmaa. Minun taaperoni täyttää pian 18. Tekisin mitä vain, että pääsisin hetkeksi niihin hetkiin kun nukutin häntä ja olin väsynyt. Voisi taas paijata pienen poskea ja lukea iltasatua tai laulaa tuutulaulu.
Siinä hetkessä tuo tuntuu loputtomalta ja oma univaje painoi. Ymmärrän tuskasi. Mutta jos vain jaksatte jatkaa rutiinien kanssa, vaihe menee ohi kuukausissa. Sitten se on ohi.
Koettakaa jaksaa, yrittäkää ajatella se nukutushetki aikana vaan olla itsekin tekemättä mitään. Muu voi odottaa, ehdit pyykätä, katsoa tv:tä, olla av:lla sitten myöhemmin. Tämä hetki on tärkeä taaperon tulevaisuuden kannalta. Se hellyys mitä jaksat antaa nyt kantaa hedelmää myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme etteivät monet nuoret halua enää lapsia, kun jonkun taaperon kanssa on noin vaikeaa. Kun on aika mennä nukkumaan, sitten mennään nukkumaan. Ei siinä tarvitse lapsen kanssa alkaa neuvotella, haluaako hän.
Montako lasta sulla on?
Beethoven.