Lue keskustelun säännöt.
RIPARI. Onko jo aikansa elänyt juttu? Kumpikaan kahdesta lapsestani ei riparille tahdo eikä kaveritkaan kuulemma mene
Kommentit (409)
Ap tarkoittaa varmaan että eivät ole kiljuen menossa rippiLEIRILLE, tämä uusi sukupolvi. Mutta rippikouluun kyllä varmaan menevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ripari on uskonnollista propagandaa ja aivopesua. Jokseenkin ainoa hyvä puoli siinä on, että se asia kerrotaan avoimesti ja on tiedossa.
Onhan se erikoista eristää lapset jonnekin vieraiden aikuisten aivopestäväksi viikon ajaksi ja sen jälkeen suoritetaan vihkimisseremoniat lahkoon. Siis minne muualle aikuiset olisi valmiit laittamaan viikoksi lapsensa vieraiden aikuisten kanssa ja aivopestäväksi täysin kyseenalaistamatta sitä mitä ovat tekemässä?
Niinpä. Siitä on kriittisyys ja rationaalisuus kaukana.
Minä en kuuna päivänä päästäisi enkä varsinkaan lähettäisi keskenkasvuista lastani minkään ideologian tai lahkon aivopesuleireille. Muutenkin yritän opettaa hänelle, ettei usko kaikkea, mitä kuulee väitettävän. Onneksi sentään opettavat filosofiaa lukiossa, että oppisivat ajattelemaan omilla aivoillaan.
Rippileiri oli yksi teini-iän kamalimmista koitoksista. Menin, koska kaveritkin meni. Ällöjä seuraleikkejä, kiusaamista yms. Jos nyt voisin päättää, niin kävisin riparin iltakouluna.
No eihän se nykyään enää mikään pakollinen ole, mutta jos ei mene niin sitten ei kyllä saa sitäkään kokemusta.
Rippikoululeiri jää näet kyllä taatusti koko iäksi mieleen konfirmaatioineen. Mutta jos sen sijaan senkin ajan viettäisi vain omissa tavallisissa arkiympyröissään, niin mitäpä (siitä parin viikon ajasta) sitten, edes ensi vuonna, muistaisi.
Vierailija kirjoitti:
En muiden nuorista tiedä mut mun tytär halusi mennä rippikouluun ja rippileiri oli viime kesänä. Tyttöä ei kastettu vauvana eikä myöskään käynyt uskonnontunneilla. Kaste oli pari tuntia ennen konfirmaatiota. Ripille päästyään on ollut aktiivisesti mukana seurakunnan nuorten tapahtumissa ja käy ainakin kerran kuussa jumalanpalveluksessa tai messussa ja nyt kesällä menee isoseksi riparille. Tyttö on löytänyt kirkolta oman yhteisön ja paljon uusia ystäviä.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei olla koskaan kuuluttu kirkkoon eikä olla millään lailla uskonnollisia mutta niin vaan meidän tytär löysi toisenlaisen tien kulkea. Vaikka itse en usko jumalaan, olen todella ylpeä tyttärestäni että uskaltaa kulkea omia polkujaan ja tehdä niin kuin oma sydän sanoo
Tämä on minullakin pointtina. Lapset saavat valita ihan miten haluavat, mutta sen olen opettanut pienestä pitäen, että rippikoulua ei käydä vain tavan vuoksi. Se ei ole mikään mikä nyt vain kuuluu elämään, kuten omassa nuoruudessani. Joku rahan takia käyminen tuntuisi todella epäkunnioittavalta myös kristittyjä kohtaan. Mutta kun sen idean ja tarkoituksen on ymmärtänyt, saa tietenkin mennä oikein mielellään.
Kaksi vanhinta eivät käyneet, vaikka kavereiden sillä ansaitsemat rahat pienen kateuden piston aiheuttikin. Nuorin aikoo prometheus-leirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään tiedä ketään kuka ei kiljuen menisi. Se on kuitenkin nuoruuden yksi etappi.
Mä en mennyt vuosien koulukiusaamisen takia.
nainen -86
Sama. En todellakaan halunnut kiusattavaksi ja syrjittäväksi suljettuun paikkaan, vaikka siellä olisi ne pari kaveriakin kiusaajien lisäksi ollut. Enkä mennyt lukiossakaan wanhojen tansseihin tai penkkareihini.
Nainen -89
Jep!
Kasataan porukka väkisin yhteen ja kerrotaan kuinka on niin veedun kivaa yhdessä ja jos ei oo, niin sussa on jotain vikaa.
Yläasteen ja lukion ensimmäinen oppitunti pitäisi kuulua: "tämä kestää kolme vuotta ja sitten ette näe suurinta osaa luokka"kavereista" enää koskaan, joten jättäkää väkinäinen sosiaalijaska ja keskittykää siihen opiskeluun. Ettikää ne kaverit vaikka jalkapalloseurasta tai partiosta, mutta älkää täältä."
Kokemus ja kohokohta kirjoitti:
No eihän se nykyään enää mikään pakollinen ole, mutta jos ei mene niin sitten ei kyllä saa sitäkään kokemusta.
Rippikoululeiri jää näet kyllä taatusti koko iäksi mieleen konfirmaatioineen. Mutta jos sen sijaan senkin ajan viettäisi vain omissa tavallisissa arkiympyröissään, niin mitäpä (siitä parin viikon ajasta) sitten, edes ensi vuonna, muistaisi.
Niin no, kaikki kokemukset eivät ole tarpeellisia. On paljon sellaisia kokemuksia, joita ilman nuori pärjää oikein hyvin. Omalta riparilta muistan vain sen, kun pelattiin joka ilta pokeria rahasta, mitään muuta ei ole koko roskasta jäänyt mieleen. Rahat kyllä nyhdettiin, sillä en edes sitä pokeria kunnolla oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuistumisjuhlaa?
Aikuisuuteen kyllä kuuluu mieluummin itsenäinen ja kriittinen ajattelu kuin lapsenomainen taikausko ja uskondogmien ulkoa opetteleminen.
Ihmisen fiksuus tai älykkyyskään eivät sulje pois suvaitsevaisuutta tai edes sitä, että voi järjen ohella uskoa mihin haluaa
Ja antaa siihen mahdollisuuden muillekin.
Toki, mutta suvaitsevuus ei tarkoita että kaikkeen pitää osallistua. Moni kristitty suvaitsee esim honoja, eikä vaadi omaa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus ja kohokohta kirjoitti:
No eihän se nykyään enää mikään pakollinen ole, mutta jos ei mene niin sitten ei kyllä saa sitäkään kokemusta.
Rippikoululeiri jää näet kyllä taatusti koko iäksi mieleen konfirmaatioineen. Mutta jos sen sijaan senkin ajan viettäisi vain omissa tavallisissa arkiympyröissään, niin mitäpä (siitä parin viikon ajasta) sitten, edes ensi vuonna, muistaisi.
Niin no, kaikki kokemukset eivät ole tarpeellisia. On paljon sellaisia kokemuksia, joita ilman nuori pärjää oikein hyvin. Omalta riparilta muistan vain sen, kun pelattiin joka ilta pokeria rahasta, mitään muuta ei ole koko roskasta jäänyt mieleen. Rahat kyllä nyhdettiin, sillä en edes sitä pokeria kunnolla oppinut.
En muista leiriltä juuri mitään. Jotain pelejä ja leikkejä siellä oli, ja hääleikki. Konfirmaatiossa liikuttelin vain suutani uskontunnustuksen aikana, koska en halunnut valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ripari on jo so last season. Meidän lapset ja kaverit ilmoitti jo hyvin pieninä etteivät mene riparille, eikä menneet. Kukaan. Eikä myöskään päivärippikouluun.
Jätin aikoinani menemättä ripille ja erosin kirkosta heti kun täytin 18-vuotta. Olin tuolloin luokkani ja kaveripiirini ainoa, joka skippasi riparin ja tämä heikensi välejäni pariin silloiseen ystävääni, vaikka he eivät olleet uskonnollisista kodeista. Jopa toisen vanhempi tuli vartavasten kertomaan minulle, kuinka katuisin vielä raskaasti tätä päätöstäni.
Tuosta on nyt reilu 20 vuotta, eikä raskasta katumista ole vielä tapahtunut. Ei edes kevyttä katumista. Lähipiirissä tuntuu kaikki teinit järjestäen jättävän riparin käymättä ja valtaosaa ei ole edes kastettu. Uskonto on menettänyt merkityksensä ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan sisarusteni kanssa synnytty 80-luvulla. Kukaan meistä ei käynyt riparia (eikä protua). Silloin oltiin vähän kummajaisia pienessä kylässä. Mutta ei vaan kiinnostanut ja olen onnellinen, etteivät vanhemmat kokeneet asiakseen pakottaa. Nyttemmin kukaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä kenenkään lapsia ole kastettu.
Itse kävin sillon aikanaan parissa tapaamisessa, mutta se tuntui tosi epämiellyttävältä enkä ollut valmis viettämään viikkoa sellaisten asioiden parissa, johon en usko ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään tiedä ketään kuka ei kiljuen menisi. Se on kuitenkin nuoruuden yksi etappi.
Mä en mennyt vuosien koulukiusaamisen takia.
nainen -86
Mä menin. Tietysti mua kiusattiin sielläkin. Samana syksynä lakkasin uskomasta jumalaan, kun pojat alkoivat fyysisesti väkivaltaisiksi. En kuulu kirkkoon ja ahdistun kaikenlaisesta uskonnollisesta. Emme puolisoni kanssa kasta lastamme, ja tämäkös sukujamme harmittaa...
nainen -94
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen kävi, mutta ei pikein tykännyt.
Teennäistä hommaa ja sanoi että pari päivää olisi riittänyt hyvin leiriin.
Ohjaajat eivät kai olleet myöskään hommiensa tasalla ja esim. antoivat yleisavaimen pyydettäessä ja pojan asumaan mökkiin meni riehumaan..
Vuonna 2022 kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun kävi noin 91 prosenttia ja kaikista 15-vuotiaista nuorista 74 prosenttia.
Eli kirkkoon kuulumattomiakin nuoria osallistuu riparille. Ei suosio ole erityisesti laskussa, vaikka omassa lähipiirissä siltä tuntuisi.
Juu, olihan siellä leirillä hauskaa. Hömpöttelyä, riehumista yöllä, hypittiin yöpaidoissa ikkunalaudoilla huoneesta toiseen ja pappi ja nuorisotyöntekijä olivat helisemässä meidän kanssamme. En todellakaan sanoisi aikuistumisleiri :)
Vm. -70
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on täysin vapaaehtoinen. Itse en edes suosittelisi ripsaria kenellekään.
Parempiakin aikuistumisriittejä löytyy, fiksumpia leirejä kuin Jeesus-aivopesu. Jonka kaikki omalla leirillillämme koettiin ihan tyhmäksi. Aikuiset saarnasi lapsille satuja.
Minunkin poikani sanoi, että kristillinen etiikka on ok ja sen hän oppi jo koulussa.
Muuhun hän ei jaksanut uskoa.
Kerropa hieman, mitä se sellainen kristillinen etiikka on.
Haluaisin aikuisten rippikoululeirille. Olen yksineläjä, olisi kiva viettää 5 päivää leireillen, keskustellen, iltanuotiolla leikkien ja emännän ruuista nauttien.
Johanna Vuoksenmaan leffa Viikossa aikuiseksi on just tällainen aikuisille suunnattu prometheus leiri. Oliskohan kysyntää?
En muiden nuorista tiedä mut mun tytär halusi mennä rippikouluun ja rippileiri oli viime kesänä. Tyttöä ei kastettu vauvana eikä myöskään käynyt uskonnontunneilla. Kaste oli pari tuntia ennen konfirmaatiota. Ripille päästyään on ollut aktiivisesti mukana seurakunnan nuorten tapahtumissa ja käy ainakin kerran kuussa jumalanpalveluksessa tai messussa ja nyt kesällä menee isoseksi riparille. Tyttö on löytänyt kirkolta oman yhteisön ja paljon uusia ystäviä.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei olla koskaan kuuluttu kirkkoon eikä olla millään lailla uskonnollisia mutta niin vaan meidän tytär löysi toisenlaisen tien kulkea. Vaikka itse en usko jumalaan, olen todella ylpeä tyttärestäni että uskaltaa kulkea omia polkujaan ja tehdä niin kuin oma sydän sanoo