RIPARI. Onko jo aikansa elänyt juttu? Kumpikaan kahdesta lapsestani ei riparille tahdo eikä kaveritkaan kuulemma mene

Juuri kirkko haki tv-mainoksessa "suurlahjoittajia", ihmisiä tai yhteisöjä jotka lahjoittaisivat 10000,- tai enemmän. Mainosta ei tosin näytetty kovin montaa kertaa, taisi tulla sanomista. Voihan siellä käydä lahjoittamassa käteistäkin aina sunnuntaisin.

Itselläni on moninkertaisesti hyvät kokemukset ripareista. Omaltani löysin poikaystävän, josta sitten tuli ihana aviomieheni ja lasteni isä. Tyttäreni puolestaan löysi sieltä uskon isosensa avulla ja se on kantanut häntä tähän päivään asti. Nyt jo hänenkin tyttärensä on käynyt rippikoululeirin ja hänelle se oli aivan ihana kokemus. Hän löysi siellä paljon uusia ystäviä eri puolilta Suomea ja oli juuri tänäkin viikonloppuna heidän kanssaan leirillä samassa paikassa. Hänelle ripari oli hienoin kokemus koko elämässään tähän mennessä. Tänä kesänä hänen veljensä menee vuorostaan riparille samaan paikkaan, enkä usko, että hänellekään se kokemus tulee olemaan muuta kuin hieno.

Vierailija kirjoitti:

Konfirmaatiossa tunnustaudutaan Jeesuksen seuraajiksi, tai näin ainakin on rippikoulun tarkoitus.

En ole luterilainen, mutta hyvä tietää tämäkin ja tämä on arvokas ja oikein hieno asia.

Nimittäin itse tulin uskoon jo 37 vuotta sitten, enkä ole päivääkään katunut, vaikka vastaan on tullut monenlaista ongelmaa, mutta Jeesuksen kanssa/hänen avullaan olen hienosti selviytynyt niistä kaikista läpi kunnialla.

Minulle ripari oli ihan hirveä kokemus. En tasan jäänyt seurakuntanuoreksi sen kokemuksen perusteella.

Täysin aivotonta muka-kivaa ja se oikea asia tuotiin esille niin, ettei keskustelua sallittu lainkaan. Siis edes fiksua ja asiallista pohdintaa lisätiedon saamiseksi.

Tunnistan joka vuosi sen saman fiksuimmissa nuorissa, jotka ovat ihan hiljaa ja koittavat kestää - enkä voi tehdä sille mitään.

Koska siellä on läpileikkaus koko ikäluokasta niin siinä on pakko mennä sen toikkarissa armovitosia -kansanosan mukaan, että ne eivät niin pahasti häiriköisi.

Kun ne tunnit on pidettävä eikä ole työvoimaa että voisi sitä opetusta eriyttää.

Isosista ei saa apua tunneille koska he käyttävät päivänsä muuten, mm valmistautuvat illan sketseihin.

Ja nuorisotyöntekijöistä vain harvat

suostuvat paljoakaan opettamaan kun heidän aikansa menee isosten paimentamisessa ja monissa käytännön asioissa.

Kukaan ei laiskottele, mutta silti se pappi jää sinne 50 nuoren kanssa opettamaan yksin. Ja perinteiseen tapaan vanhemmat eivät kerro mistään oppimisen haasteista tai muista diagnooseista, että opettajana voisin jotenkin valmistautua.

Itsekin olen opiskellut erityispedagogiikkaa ja opettanut paljon erityislapsia, joten olisi poikkeuksellisen hyvä valmius jos tietäisin, ketä on tulossa. Toki sitä voi jonkin verran ex tempore tehdä asian eteen kun huomaa.

Kaikki tällainen oleellinenkin tieto lävähtää siellä korvessa sitte lennossa silmille ja jotenkin sitä aina mennään :)

Tehkää te toiset vanhemmat please toisin. Kaupungissa näissä 50 nuoren ryhmissä ei se pappi ehdi yhtenä opetuspäivänä tutustua jokaiseen nuoreen omine haasteineen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toinen vähän ehkä sosiaalisesti estynyt lapsi "puhkesi kukkaan" riparin jälkeen. Siellä oli ilm ollut fiksuja vuorovaikutusjuttuja. Kavereista kerrottiin hyviä asioita organisoidusti, vähän kuin jotkut varmaan työyhteisövalmennukset parhaimmillaan. Suosittelen kaikkien lapsille.

t. umpipakana isä, kiitollinen seurakunnalle.

Ne Prometheusleirit ois varmempi jos haluaa tuollaista oppia, riparien taso vaihtelee eikä siellä välttämättä mitään kovin fiksua opeteta. Itselle jäi riparista käteen se, että muistan edelleen uskontunnustuksen ulkoa, tiedän että virsikirjan lopusta löytyy erilaisia jumalanpalveluskaavoja ja esim vihkikaavoja ja että sillä papin asun värillä on jotain merkitystä. Ei siis mitään, mistä olisi mitään oikeaa hyötyä. Sinällään oli kyllä ihan kiva reissu, olin lasketteluriparilla. Kirkosta erosin muutama vuosi sitten, n 15v riparin jälkeen, kun alkoi tuntua totaalisen typerälle kuulua organisaatioon jonka opeista ei ole tippaakaan kiinnostunut.

Uskomatonta, että joku äiti vielä uskoo lapsen "ei muutkaan mene" tai "kaikki muutkin menee" selitykset :-D

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on moninkertaisesti hyvät kokemukset ripareista. Omaltani löysin poikaystävän, josta sitten tuli ihana aviomieheni ja lasteni isä. Tyttäreni puolestaan löysi sieltä uskon isosensa avulla ja se on kantanut häntä tähän päivään asti. Nyt jo hänenkin tyttärensä on käynyt rippikoululeirin ja hänelle se oli aivan ihana kokemus. Hän löysi siellä paljon uusia ystäviä eri puolilta Suomea ja oli juuri tänäkin viikonloppuna heidän kanssaan leirillä samassa paikassa. Hänelle ripari oli hienoin kokemus koko elämässään tähän mennessä. Tänä kesänä hänen veljensä menee vuorostaan riparille samaan paikkaan, enkä usko, että hänellekään se kokemus tulee olemaan muuta kuin hieno.

Unohdit mainita, että olet uskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vajaa puolet kuuluu enää kirkkoon.

65%. Lisäksi 18% pitää itseään kristittyinä, mutta eivät halua maksaa kirkollisveroa.

65% koko väestöstä, mutta mites niistä rippikouluikäisistä? Tai esim alle nelikymppisistä? 65+ ikäluokassa varmaan kirkkoon kuuluu liki kaikki, mikä nostaa tuota prosenttia aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Onko sekin nykyään nuoren oma valinta haluaako riparille vai ei? Toisaalta ymmärrän, meilläkin rippileirillä yksi tyttö pissasi sänkyynsä yöllä, joten tällaisissa tapauksissa ymmärrän jos pitää päästä kotiin yöksi ja ei halua leirille. Onkohan näihin jotain vaihtoehtoja, esim jotain päivärippikoulua tms, josta pääsisi yöksi aina kotiin. Muistan joskus kuulleeni että olisi.

Kyllä sen ainakin pitäisi olla nuoren oma valinta. Eikä se mitenkään pakollista ollut silloin 20v sitten kun itse kävin riparin, ei minun vanhemmat ainakaan siihen pakottaneet. Joissain perheissä toki varmasti on pakotettukin ja varmaan edelleenkin pakotetaan...

Päiväripareita on olemassa, ei ole pakko mennä leirille. Toisaalta rippileiri ei ole mitenkään ainoa leiri mitä teineille tarjotaan, ja ihmettelen vähän että onko se tosiaan monillekin eka kerta poissa kotoa? Kyllähän kaikenlaisia leirejä järjestetään jo alakouluikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen ainakin pitäisi olla nuoren oma valinta..

Kaikki on nykyään nuoren tai lapsen oma valinta ja sitten ihmetellään, kun nuorisolla on rankkaa ja ahdistaa, kun joku ensimmäistä kertaa heidän elämässään sanoo ei tai vaatii heiltä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teini mennyt vaikka kaikki muut menee. Tiesi ettei mitään kunnon juhlia ja rahaa saa, kun toinen kummi ei pidä yhteyttä ja kaikki isovanhemmat ovat kuolleet.

Eli teillä ei tehdä mitään jos siitä ei ole tulossa korvausta... tulee olemaan kova elämä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen ainakin pitäisi olla nuoren oma valinta..

Kaikki on nykyään nuoren tai lapsen oma valinta ja sitten ihmetellään, kun nuorisolla on rankkaa ja ahdistaa, kun joku ensimmäistä kertaa heidän elämässään sanoo ei tai vaatii heiltä jotain.

Pidät varmaan oikeana ja reiluna lapsen pakkoliittämistä seurakuntaan myös. Sitähän lapsikaste on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teini mennyt vaikka kaikki muut menee. Tiesi ettei mitään kunnon juhlia ja rahaa saa, kun toinen kummi ei pidä yhteyttä ja kaikki isovanhemmat ovat kuolleet.

Eli teillä ei tehdä mitään jos siitä ei ole tulossa korvausta... tulee olemaan kova elämä edessä.

Aniharva kävisi riparin, jos siitä ei olisi tulossa korvausta. Kirkon kannalta on vielä kätevää, että monien satasten korvaus ei tule sieltä vaan sukulaisilta.

Itse kävin armeijassa (en tiedä onko mahdollista enää nykyään). Oli ihan mukava kuunnella muutama päivä hömppää ja ottaa rennosti, kun muut ryynäsivät metsäleirillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä miten kirkossa ollaan tyytyväisiä, vaikka ihmiset ovat jäseniä ihan kummallisista syistä, eivätkä tunnu tajuavan asioiden pointtia ollenkaan.

Lapsen syntymän jälkeen mietitään ristiäisiä, koska sehän nyt kuuluu hoitaa siinä pian synnytyksen jälkeen. Kummeiksi ei tosin oikein enää löydy kirkkoon kuuluvia, joten tässä tulee kai jo kirkkokin kiltisti hieman vastaan. Vanhemmat itse eivät välttämättä kuulu kirkkoon ja sylikummina voi olla ateisti, ilman että kukaan muistaa mikä edes on kummi. Kukaan ei kuuntele mitä pappi puhuu, kunhan jännitetään itkeekö vauva, mikä tulee nimeksi ja otetaan kivoja kuvia.

Seuraavaksi jäädään odottelemaan riparia, mistä saa sitä moporahaa. Viimeinenkään kummi ei enää kuulu kirkkoon, mutta vähintään satasta odotellaan kummilapsen juhlan kunniaksi. Tippa silmässä ollaan kun nuori tunnustaa uskonsa ja pääsee täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Tosin se on ihan merkityksetöntä lätinää, mieluummin puhutaan viinistä ja naimaluvasta. Oikein kehuskellaan, ettei paljon jeesustelu tainnut kiinnostaa, mutta mites leiri, oliko sutinaa? Taas laitetaan kuvat someen kun nuori on kasvanut niin pitkäksi ja fiksuksi.

Paljon erilaista toimintaa vain tavan vuoksi.

Niin. Ollaanko "kirkossa" tyytyväisiä? Kerro sinä!

Valtaisa määrä suomalaisia, vielä valtaosa kuuluu ev.lut. kirkkoon. Varmasti tunnet heistä paljon, ellet itsekin ole tämän kirkon jäsen.

He/me kaikki nelisen miljoonaa olemme se kirkko, eivät vain sen palkkaamat työntekijät ja vapaaehtoiset.

Voin omalta osaltani työntekijänä kertoa, että en henkilökohtaisesti ole ollenkaan tyytyväinen.

Olisin mieluummin vapaaehtoinen pienemmässä ja enemmän kristillisessä kirkossa kuin töissä tällaisessa lähestulkoon vakaumuksettomassa valtamerilaivassa.

Opiskelin juuri uuden ammatin ja olen jollain aikavälillä onneksi jättämässä tämän työni ja tämän kirkon.

Olen sydämestäni kristitty toisin kuin useimmat työkaverit. Ja olen hyvä teologi enkä mikään juhla-automaatti ja pinnallinen seremoniamestari.

Ikävä kyllä ratkaisut eivät ev.lut. kirkossa mene teologia edellä vaan aina ihmisten mielensäpahoittamisen pelossa. Eli halutaan aina ensisijaisesti varjella oman jäsenistön kokoa ja sen tuomaa varallisuutta ja valtaa.

En pidä tästä kirkosta enkä ole tyytyväinen. Osaan kyllä näytellä kiinnostunutta ja tyytyväistä ihmistä kun teen työtäni siellä nimikristittyjen juhlissa, joissa nämä itse asiat eivät merkitse ihmisille mitään.

Mutta ei elanto riitä kun koen itseni tyhmäksi - ajatteluani ei kaivata koska en ole mies enkä kirkkoherra - ja tämä kirkko ei anna minulle hengellisesti mitään evästä. Ei mitään. Eivät edes piispat.

Mutta nähdäkseni kyllä, kyllä Suomen ev.lut. kirkossa keskimäärin - ja tarkoitan nyt nimenomaan "tavan" seurakuntalaisia - ollaan tyytyväisiä nimenomaan tähän tilanteeseen.

Tämä kirkkohan ei vaadi eikä edellytä mitään. Kaiken saa mitään tekemättä ja ilmankin jäsenyyttä. Jopa meidän pyhät toimituksemme ovat kauppatavaraa. Siunataan hautaan jopa kastamattomia pakanoita ja tietenkin kaikki kirkosta eronneet.

Mutta jos meillä siis koko Suomen ev.lut. kirkolla olisi kristillisen yhteisön ja kristittyjen identiteetti ja henkilökohtainenkin vakaumus tässä maailmassa, moni moni asia olisi ilman muuta toisin.

Tämä kirkko kaatuu omaan rikkauteensa ja ylimielisyyteensä ja sen aika on oikeasti, siis tutkitusti, käynyt jo hyvin vähiin. Mutta tästähän ei toki saa puhua.

Harmittaa, koska kaikki tyhjiöt aina täyttyvät. Nythän hengellisyyden ja henkisyyden nälkäisten ihmisten parissa ovat pinnalla monet new age ilmiöt, jotka ovat suoraa yksinkertaisten ihmisten taloudellista hyväksikäyttöä.

Miksi? Eikö kirkko voisi kunnioittaa vainajan uskoa, tai sen puutetta? Voisin ehkä ymmärtää, jos henkilö on ollut ihan todistettavasti uskossa ennen kuolemaansa, mutta ei vain kuulunut kirkkoon syystä tai toisesta. Voiko asian jotenkin kieltää etukäteen? Toki läheisille voi kertoa toiveistaan, mutta sehän ei takaa, että toiveita kunnioitetaan.

Vierailija wrote:

Itse kävin armeijassa (en tiedä onko mahdollista enää nykyään). Oli ihan mukava kuunnella muutama päivä hömppää ja ottaa rennosti, kun muut ryynäsivät metsäleirillä.

Eli olet ylpeä, että sait vapaata palveluksesta, vaikka kristinusko ei merkitse sinulle yhtään mitään. 

Laittakaa prometheus-leirille.   Riparia vastaava uskonnoton leiri.

Kolme neljästä 15-vuotiaasta kävi viime vuonna riparin.

Riparit ovat kirkon ja pappis-säädyn organisoimia aivopesu ja propagandatilaisuuksia, jossa pyritään tuhoamaan herkässä iässä olevan nuoren itsenäinen ajattelu sekä asioiden puolueeton tarkastelu ja kyseenalaistaminen.

Viisaimmat nuoret karttavat näitä propagandaleirejä, joiden päätarkoitus on taata tulevaisuudessa mahdollisimman suuri joukko kirkollisveronmaksajia rahoittamaan pappis-säädyn loisteliasta ökyelämää ja elitismiä.

Uskomattoman kuvottava, synkkä ja laskelmoitu kuvio tuossa riparissa.

Vierailija wrote:

Juuri kirkko haki tv-mainoksessa "suurlahjoittajia", ihmisiä tai yhteisöjä jotka lahjoittaisivat 10000,- tai enemmän. Mainosta ei tosin näytetty kovin montaa kertaa, taisi tulla sanomista. Voihan siellä käydä lahjoittamassa käteistäkin aina sunnuntaisin.

Kirkon ahneus ja vallanhimo on pohjaton.