Ystävä sai lapsen 7kk sitten, nyt pyysi ensi viikonloppuna ruotsinlaivalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.

Vauvsn luota huvittelun takia? Miksi se vauva on hankittu?

Ymmärtäisin vielä jos äiti isommam lapsen kanssa menisi jonnekin että lapsi saa huomiota

Huvittelua enemmän mua huolestuttaa ettette te luota lapsen isään niin paljon että voitte lähteä. Se, että uusi ihminen syntyy, ei tarkoita sitä että naisten elämä loppuu ja kytkeydytään kotiin. Kenenkään mielenterveydelle ei tee hyvää (edes sen vauvan) ettette lähde vapaalle tai ota omaa aikaa.

Eikö omassa kodissa voi tapahtua mitään kiinnostavaa? :D  Olet varmaan aika nuori.

Sivusta ihmettelen miksi täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin? Ivallinen asenne sinulla.

Kunkin koti- ja perhe-elämä on erilainen; joillain on hemmetin raskasta, ei edes autoa millä mennä markettiin, kun taas joillain käy kaiken hyvän lisäksi viikkosiivooja.

Ihan voi vapaasti miettiä, jos hoidat vauvan, siivoat ja teet kaiken yksin, että eikös siinä jo tee mieli täydellistä irtiottoa, vaikka yhden päivän lepoa? Unta, kiireetöntä peseytymistä, vaihteeksi lämmintä ruokaa jne..

Täällä viittaillaan kaiken maailman tutkimuksiin ja yliopistojen opintosuunnitelmiin ja materiaaleihin, mutta talonpoikaisjärki riittää kertomaan, ettei ihminen ole kone, vaan tarvitsee myös oman aikansa ja nollauksen (ei tarkoita humalatilaa). Entäs kun äiti masentuu ja uupuu totaalisesti taakkansa alla? Mikäs tutkimus tähän avuksi? Joku psykologi kirjoittanut opuksia ja ohjeistusta? 

Jospa jätetään tuo "huvittelu"-sana pois, ja mietitään eikö yleensäkään voida olla yli puoli vuotiaan luota yhtä yötä  poissa, siis ei porattavana tai kännissä, kuten esim. tuo risteily joidenkin mielestä ehdottomasti  100% on. Päämääränä vaihteeksi äidin hyvinvointi.

Onkohan kodeissa oikein isompiakin riitoja siitä, kun symbioosimammat kieltävät jyrkästi isää sotkeutumasta ja tunkeutumasta äidin ja lapsen 24/7 -symbioottiseen kuplaan? Milloin sitten  isää tarvitaan? Milloin hän saa tutustua omaan lapseensa? Kun lapsi on vuoden vanha, kaksivuotias?

On juttuja kuinka jotkut imettävät vielä melkein kouluikäistä. Tämän symbioosifanaattisuuden voisi melkein liittää samaan sarjaan.

-N52

Todella erikoista syyttelevää kommentointia. Edes 7kk jälkeen äiti ei saisi ottaa yhden viikonlopun tuulettumisreissua. Ei se lapsi yksin jää. Sillä on kaksi toivottavasti tasavertaista vanhempaa.

Jos äidin mieliala paranee niin hyvä juttu!

Voi kait siellä olla ihan fiksusti, nauttia ruuasta ja omasta ajasta. Ei kaikki bileitä ja rymyä. Kyllähän isä pärjää ja pitää pärjätä.

Jotkut lähtee jo töihin tuossa vaiheessa, uraa luomaan.

Kyllä se nyt on niin että kaikki on väärässä. Ei tietenkään lasta saa jättää hetkeksikään.

Johan on kummallisia ajatuksia että äiti tarvitsee jotain oma aikaa. Mitä se on?

Lakiin pitäisi mahdollisimman pian saada kohta, jossa äidit tuomitaan 5v vankeuteen, jos jättävät lapsen minuutiksikaan.

Ja tämä koskee myös kaikkia lapsia eikä pelkästään vauvoja.

Eikö äidit tiedä, että vasta kun lapsi täyttää 18, se saa olla hetken aikaa ilman äitiään, harjoitella tulevaa varten.

Mutta vain 5 minuuttia kerrallaan aluksi.

Tietäkää tämä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on niin että kaikki on väärässä. Ei tietenkään lasta saa jättää hetkeksikään.

Johan on kummallisia ajatuksia että äiti tarvitsee jotain oma aikaa. Mitä se on?

Lakiin pitäisi mahdollisimman pian saada kohta, jossa äidit tuomitaan 5v vankeuteen, jos jättävät lapsen minuutiksikaan.

Ja tämä koskee myös kaikkia lapsia eikä pelkästään vauvoja.

Eikö äidit tiedä, että vasta kun lapsi täyttää 18, se saa olla hetken aikaa ilman äitiään, harjoitella tulevaa varten.

Mutta vain 5 minuuttia kerrallaan aluksi.

Tietäkää tämä!

Mä nyt kokeilin ekaa kertaa meidän Kallen, 27v, kanssa vieroitusta ja jätin hänet puistoon yksin. Tuli surkean itkun kanssa kotiin ja oli soittanut häkeen. Nyt ois sossutädin kuulustelu edessä. En jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.

Vauvsn luota huvittelun takia? Miksi se vauva on hankittu?

Ymmärtäisin vielä jos äiti isommam lapsen kanssa menisi jonnekin että lapsi saa huomiota

Huvittelua enemmän mua huolestuttaa ettette te luota lapsen isään niin paljon että voitte lähteä. Se, että uusi ihminen syntyy, ei tarkoita sitä että naisten elämä loppuu ja kytkeydytään kotiin. Kenenkään mielenterveydelle ei tee hyvää (edes sen vauvan) ettette lähde vapaalle tai ota omaa aikaa.

Eikö omassa kodissa voi tapahtua mitään kiinnostavaa? :D  Olet varmaan aika nuori.

Sivusta ihmettelen miksi täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin? Ivallinen asenne sinulla.

Kunkin koti- ja perhe-elämä on erilainen; joillain on hemmetin raskasta, ei edes autoa millä mennä markettiin, kun taas joillain käy kaiken hyvän lisäksi viikkosiivooja.

Ihan voi vapaasti miettiä, jos hoidat vauvan, siivoat ja teet kaiken yksin, että eikös siinä jo tee mieli täydellistä irtiottoa, vaikka yhden päivän lepoa? Unta, kiireetöntä peseytymistä, vaihteeksi lämmintä ruokaa jne..

Täällä viittaillaan kaiken maailman tutkimuksiin ja yliopistojen opintosuunnitelmiin ja materiaaleihin, mutta talonpoikaisjärki riittää kertomaan, ettei ihminen ole kone, vaan tarvitsee myös oman aikansa ja nollauksen (ei tarkoita humalatilaa). Entäs kun äiti masentuu ja uupuu totaalisesti taakkansa alla? Mikäs tutkimus tähän avuksi? Joku psykologi kirjoittanut opuksia ja ohjeistusta? 

Jospa jätetään tuo "huvittelu"-sana pois, ja mietitään eikö yleensäkään voida olla yli puoli vuotiaan luota yhtä yötä  poissa, siis ei porattavana tai kännissä, kuten esim. tuo risteily joidenkin mielestä ehdottomasti  100% on. Päämääränä vaihteeksi äidin hyvinvointi.

Onkohan kodeissa oikein isompiakin riitoja siitä, kun symbioosimammat kieltävät jyrkästi isää sotkeutumasta ja tunkeutumasta äidin ja lapsen 24/7 -symbioottiseen kuplaan? Milloin sitten  isää tarvitaan? Milloin hän saa tutustua omaan lapseensa? Kun lapsi on vuoden vanha, kaksivuotias?

On juttuja kuinka jotkut imettävät vielä melkein kouluikäistä. Tämän symbioosifanaattisuuden voisi melkein liittää samaan sarjaan.

-N52

Ei ollut tarkoitus olla ivallinen, yritin käsittää.

Minusta vain on outo ja kyllästyttävä klisee kotona lasten kanssa olosta, että se on harmaata elämää hellaan ja hiekkalaatikkoon kytkettynä. Ikään kuin koti pienten lasten äitinä olisi kamala paikka olla. Jos on, pitää hommata apua.

Kotiäitiydestä on rakennettu ankea kuva, vaikka esim. itse koin suurta vapauden tunnetta kotona äitinä toimiessani. Olin tosin kotona pitempään kuin kaksi vuotta, neljä lasta,  ja sain toteuttaa omia luovia taipumuksiani lasten vähän kasvettua enemmän kuin sitten kun palasin töihin.  Sitten työnantaja nielaisi ison osan ajasta ja vielä isomman osan jaksamisesta.

Nykyään naiset lähtevät töihin juuri kun lasten kanssa voisi tehdä asioita enemmän, liikkua vapaammin  heidän kanssaan jne.

Ja yhden lapsen pitkäaikainen kotiäitiys ei varmaankaan toimi, mutta kolmen, neljän lapsen kanssa paremmin. Kaikki ei voi tietenkään elää saman kaavan mukaan.

Kyllä äidin pitää vauva hoitaa. Riekkuminen ja ryyppääminen vasta paaaaaljon myöhemmin.

Itse lähdin ruotsinristeilylle ihan samassa tilanteessa, eli vauva 7 kk ikäinen. Tosi hyvin meni, isä osasi hoitaa tyttären (ja talouden kaksi koiraakin) ihan yksin parin vuorokauden ajan. Paljon toki vaati rintapumpun käyttöä, mikä ei ollut suurinta lempihommaani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.

Vauvsn luota huvittelun takia? Miksi se vauva on hankittu?

Ymmärtäisin vielä jos äiti isommam lapsen kanssa menisi jonnekin että lapsi saa huomiota

Huvittelua enemmän mua huolestuttaa ettette te luota lapsen isään niin paljon että voitte lähteä. Se, että uusi ihminen syntyy, ei tarkoita sitä että naisten elämä loppuu ja kytkeydytään kotiin. Kenenkään mielenterveydelle ei tee hyvää (edes sen vauvan) ettette lähde vapaalle tai ota omaa aikaa.

Eikö omassa kodissa voi tapahtua mitään kiinnostavaa? :D  Olet varmaan aika nuori.

Sivusta ihmettelen miksi täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin? Ivallinen asenne sinulla.

Kunkin koti- ja perhe-elämä on erilainen; joillain on hemmetin raskasta, ei edes autoa millä mennä markettiin, kun taas joillain käy kaiken hyvän lisäksi viikkosiivooja.

Ihan voi vapaasti miettiä, jos hoidat vauvan, siivoat ja teet kaiken yksin, että eikös siinä jo tee mieli täydellistä irtiottoa, vaikka yhden päivän lepoa? Unta, kiireetöntä peseytymistä, vaihteeksi lämmintä ruokaa jne..

Täällä viittaillaan kaiken maailman tutkimuksiin ja yliopistojen opintosuunnitelmiin ja materiaaleihin, mutta talonpoikaisjärki riittää kertomaan, ettei ihminen ole kone, vaan tarvitsee myös oman aikansa ja nollauksen (ei tarkoita humalatilaa). Entäs kun äiti masentuu ja uupuu totaalisesti taakkansa alla? Mikäs tutkimus tähän avuksi? Joku psykologi kirjoittanut opuksia ja ohjeistusta? 

Jospa jätetään tuo "huvittelu"-sana pois, ja mietitään eikö yleensäkään voida olla yli puoli vuotiaan luota yhtä yötä  poissa, siis ei porattavana tai kännissä, kuten esim. tuo risteily joidenkin mielestä ehdottomasti  100% on. Päämääränä vaihteeksi äidin hyvinvointi.

Onkohan kodeissa oikein isompiakin riitoja siitä, kun symbioosimammat kieltävät jyrkästi isää sotkeutumasta ja tunkeutumasta äidin ja lapsen 24/7 -symbioottiseen kuplaan? Milloin sitten  isää tarvitaan? Milloin hän saa tutustua omaan lapseensa? Kun lapsi on vuoden vanha, kaksivuotias?

On juttuja kuinka jotkut imettävät vielä melkein kouluikäistä. Tämän symbioosifanaattisuuden voisi melkein liittää samaan sarjaan.

-N52

Ei ollut tarkoitus olla ivallinen, yritin käsittää.

Minusta vain on outo ja kyllästyttävä klisee kotona lasten kanssa olosta, että se on harmaata elämää hellaan ja hiekkalaatikkoon kytkettynä. Ikään kuin koti pienten lasten äitinä olisi kamala paikka olla. Jos on, pitää hommata apua.

Kotiäitiydestä on rakennettu ankea kuva, vaikka esim. itse koin suurta vapauden tunnetta kotona äitinä toimiessani. Olin tosin kotona pitempään kuin kaksi vuotta, neljä lasta,  ja sain toteuttaa omia luovia taipumuksiani lasten vähän kasvettua enemmän kuin sitten kun palasin töihin.  Sitten työnantaja nielaisi ison osan ajasta ja vielä isomman osan jaksamisesta.

Nykyään naiset lähtevät töihin juuri kun lasten kanssa voisi tehdä asioita enemmän, liikkua vapaammin  heidän kanssaan jne.

Ja yhden lapsen pitkäaikainen kotiäitiys ei varmaankaan toimi, mutta kolmen, neljän lapsen kanssa paremmin. Kaikki ei voi tietenkään elää saman kaavan mukaan.

Kiitos kun korjasit ja osoitit mielipiteeni sinusta vääräksi.

Hienoa myös, että sinulla on noin upeat kokemukset tuosta ajasta pienten lasten kanssa kotona.

Kaikilla se ei valitettavasti mene noin. Ja suoraan sanottuna joillain ei vaan hermo kestä, ja stressi ja epäusko iskee, kun toiset taas ovat vahvempia. Sanotaanhan, että "jotkut ovat syntyneet äideiksi".

Jo pelkästään unentarve voi olla tyystin ääripäätä. Mulla on aina ollut 9-10h yö, ja olen ikikiitollinen, että lapseni nukkui tuntikausia putkeen öisin ja vielä päikkärit päälle. Minun ei tarvitse kuin kauhulla miettiä, jos asia olisikin mennyt toisin. Jäin yksin lapseni kanssa jo ennen tuota 7kk:n ikää ja voin sanoa, kun ei turvaverkkoja ollut, että raskasta oli silti, vaikka sain nukuttua. Se jo oli ehdoton edellytys selviytymiselle.

Kuinka erilaisia ihmisten perheet ja suhteet voivatkaan olla. Ja kuinka erilaiset tarpeet äideillä. Jaksamisen kannalta on normaalia, että joskus saa "kadota", muuten kadotat itsesi kokonaan. -sama

Niin siis kun lapsen hankkii niin oma elämä pitää pistää pauselle ja ruveta 24h kotimammaksi. Eikä siinä mikään isä auta. Hei haloo siis tottakai vauva voi jäädä isän tai vaikka isoisän hoitoon. Vauva ei kuole ilman äitiä ja mielestäni useamman äidin kannattaisi tehdä vähän jotain muutakin kuin olla vain äiti. Äitiys ei ole mikään yliluonnollinen ammatti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.

Vauvsn luota huvittelun takia? Miksi se vauva on hankittu?

Ymmärtäisin vielä jos äiti isommam lapsen kanssa menisi jonnekin että lapsi saa huomiota

Huvittelua enemmän mua huolestuttaa ettette te luota lapsen isään niin paljon että voitte lähteä. Se, että uusi ihminen syntyy, ei tarkoita sitä että naisten elämä loppuu ja kytkeydytään kotiin. Kenenkään mielenterveydelle ei tee hyvää (edes sen vauvan) ettette lähde vapaalle tai ota omaa aikaa.

Eikö omassa kodissa voi tapahtua mitään kiinnostavaa? :D  Olet varmaan aika nuori.

Sivusta ihmettelen miksi täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin? Ivallinen asenne sinulla.

Kunkin koti- ja perhe-elämä on erilainen; joillain on hemmetin raskasta, ei edes autoa millä mennä markettiin, kun taas joillain käy kaiken hyvän lisäksi viikkosiivooja.

Ihan voi vapaasti miettiä, jos hoidat vauvan, siivoat ja teet kaiken yksin, että eikös siinä jo tee mieli täydellistä irtiottoa, vaikka yhden päivän lepoa? Unta, kiireetöntä peseytymistä, vaihteeksi lämmintä ruokaa jne..

Täällä viittaillaan kaiken maailman tutkimuksiin ja yliopistojen opintosuunnitelmiin ja materiaaleihin, mutta talonpoikaisjärki riittää kertomaan, ettei ihminen ole kone, vaan tarvitsee myös oman aikansa ja nollauksen (ei tarkoita humalatilaa). Entäs kun äiti masentuu ja uupuu totaalisesti taakkansa alla? Mikäs tutkimus tähän avuksi? Joku psykologi kirjoittanut opuksia ja ohjeistusta? 

Jospa jätetään tuo "huvittelu"-sana pois, ja mietitään eikö yleensäkään voida olla yli puoli vuotiaan luota yhtä yötä  poissa, siis ei porattavana tai kännissä, kuten esim. tuo risteily joidenkin mielestä ehdottomasti  100% on. Päämääränä vaihteeksi äidin hyvinvointi.

Onkohan kodeissa oikein isompiakin riitoja siitä, kun symbioosimammat kieltävät jyrkästi isää sotkeutumasta ja tunkeutumasta äidin ja lapsen 24/7 -symbioottiseen kuplaan? Milloin sitten  isää tarvitaan? Milloin hän saa tutustua omaan lapseensa? Kun lapsi on vuoden vanha, kaksivuotias?

On juttuja kuinka jotkut imettävät vielä melkein kouluikäistä. Tämän symbioosifanaattisuuden voisi melkein liittää samaan sarjaan.

-N52

Ei ollut tarkoitus olla ivallinen, yritin käsittää.

Minusta vain on outo ja kyllästyttävä klisee kotona lasten kanssa olosta, että se on harmaata elämää hellaan ja hiekkalaatikkoon kytkettynä. Ikään kuin koti pienten lasten äitinä olisi kamala paikka olla. Jos on, pitää hommata apua.

Kotiäitiydestä on rakennettu ankea kuva, vaikka esim. itse koin suurta vapauden tunnetta kotona äitinä toimiessani. Olin tosin kotona pitempään kuin kaksi vuotta, neljä lasta,  ja sain toteuttaa omia luovia taipumuksiani lasten vähän kasvettua enemmän kuin sitten kun palasin töihin.  Sitten työnantaja nielaisi ison osan ajasta ja vielä isomman osan jaksamisesta.

Nykyään naiset lähtevät töihin juuri kun lasten kanssa voisi tehdä asioita enemmän, liikkua vapaammin  heidän kanssaan jne.

Ja yhden lapsen pitkäaikainen kotiäitiys ei varmaankaan toimi, mutta kolmen, neljän lapsen kanssa paremmin. Kaikki ei voi tietenkään elää saman kaavan mukaan.

No eihän se ole mitään harmaata elämää, vaikka aika kytköksissä siihen hellaan ja hiekkalaatikkoon kyllä on... Kyllä minäkin nautin siitä kiireettömyydestä ja vapaudesta määritellä päivien sisältöä (lasten rytmin mukaan toki). Mutta toisaalta kyllä se oli myös aika itseään toistavaa pitemmän päälle ja siitä 24/7 vastuussa olosta vaan yksinkertaisesti kaipasi taukoja. Antoisaa, mutta myös loppujen lopuksi kaikkein raskain ajanjakso elämässäni. Ja minulla on siis kaksi lasta. Neljää en vois kuvitellakaan, en todellakaan jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äidin pitää vauva hoitaa. Riekkuminen ja ryyppääminen vasta paaaaaljon myöhemmin.

Useimmissa lisääntyvissä perheissä on kaksi vanhempaa, joista kumpaakaan ei tarvita 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.

Vauvsn luota huvittelun takia? Miksi se vauva on hankittu?

Ymmärtäisin vielä jos äiti isommam lapsen kanssa menisi jonnekin että lapsi saa huomiota

Huvittelua enemmän mua huolestuttaa ettette te luota lapsen isään niin paljon että voitte lähteä. Se, että uusi ihminen syntyy, ei tarkoita sitä että naisten elämä loppuu ja kytkeydytään kotiin. Kenenkään mielenterveydelle ei tee hyvää (edes sen vauvan) ettette lähde vapaalle tai ota omaa aikaa.

Eikö omassa kodissa voi tapahtua mitään kiinnostavaa? :D  Olet varmaan aika nuori.

Sivusta ihmettelen miksi täytyy mennä henkilökohtaisuuksiin? Ivallinen asenne sinulla.

Kunkin koti- ja perhe-elämä on erilainen; joillain on hemmetin raskasta, ei edes autoa millä mennä markettiin, kun taas joillain käy kaiken hyvän lisäksi viikkosiivooja.

Ihan voi vapaasti miettiä, jos hoidat vauvan, siivoat ja teet kaiken yksin, että eikös siinä jo tee mieli täydellistä irtiottoa, vaikka yhden päivän lepoa? Unta, kiireetöntä peseytymistä, vaihteeksi lämmintä ruokaa jne..

Täällä viittaillaan kaiken maailman tutkimuksiin ja yliopistojen opintosuunnitelmiin ja materiaaleihin, mutta talonpoikaisjärki riittää kertomaan, ettei ihminen ole kone, vaan tarvitsee myös oman aikansa ja nollauksen (ei tarkoita humalatilaa). Entäs kun äiti masentuu ja uupuu totaalisesti taakkansa alla? Mikäs tutkimus tähän avuksi? Joku psykologi kirjoittanut opuksia ja ohjeistusta? 

Jospa jätetään tuo "huvittelu"-sana pois, ja mietitään eikö yleensäkään voida olla yli puoli vuotiaan luota yhtä yötä  poissa, siis ei porattavana tai kännissä, kuten esim. tuo risteily joidenkin mielestä ehdottomasti  100% on. Päämääränä vaihteeksi äidin hyvinvointi.

Onkohan kodeissa oikein isompiakin riitoja siitä, kun symbioosimammat kieltävät jyrkästi isää sotkeutumasta ja tunkeutumasta äidin ja lapsen 24/7 -symbioottiseen kuplaan? Milloin sitten  isää tarvitaan? Milloin hän saa tutustua omaan lapseensa? Kun lapsi on vuoden vanha, kaksivuotias?

On juttuja kuinka jotkut imettävät vielä melkein kouluikäistä. Tämän symbioosifanaattisuuden voisi melkein liittää samaan sarjaan.

-N52

Ei ollut tarkoitus olla ivallinen, yritin käsittää.

Minusta vain on outo ja kyllästyttävä klisee kotona lasten kanssa olosta, että se on harmaata elämää hellaan ja hiekkalaatikkoon kytkettynä. Ikään kuin koti pienten lasten äitinä olisi kamala paikka olla. Jos on, pitää hommata apua.

Kotiäitiydestä on rakennettu ankea kuva, vaikka esim. itse koin suurta vapauden tunnetta kotona äitinä toimiessani. Olin tosin kotona pitempään kuin kaksi vuotta, neljä lasta,  ja sain toteuttaa omia luovia taipumuksiani lasten vähän kasvettua enemmän kuin sitten kun palasin töihin.  Sitten työnantaja nielaisi ison osan ajasta ja vielä isomman osan jaksamisesta.

Nykyään naiset lähtevät töihin juuri kun lasten kanssa voisi tehdä asioita enemmän, liikkua vapaammin  heidän kanssaan jne.

Ja yhden lapsen pitkäaikainen kotiäitiys ei varmaankaan toimi, mutta kolmen, neljän lapsen kanssa paremmin. Kaikki ei voi tietenkään elää saman kaavan mukaan.

Ei se koti varmaan useimmille mikään hirveä paikka koko aikaa ole. Mutta lähes kaikilla minun tuntemillani lapsiperheen vanhemmilla on hyviä ja huonoja hetkiä ja tarve ainakin ajoittaiseen rentoutumiseen ilman lapsia. Ei se, että nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta tarkoita sitä, ettei mitään muuta voisi ikinä tehdä. Tai ettei se saisi tuntua hetkittäin myös raskaalta, kun yksi pissaa sohvalle ja toinen lapioi siskon päähän aamupuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laivalla saa vapaasti käyttää niitä aineita ryhmässä ja jos hyvin käy niin löytyy myös vierasta kankea, josta voi nauttia kun on kunnolla aineissa.

Kyllä.

Äitiys automaattisesti laukaisee vastustamattoman tarpeen käyttää aineita etenkin ryhmässä ja suorastaan magneetin lailla vetää puoleensa kaikki laivan vieraat kanget joista nautitaan kuin viimeistä päivää!

Huomaa hyvin kenelle aineiden käyttö ja vieraat kanget on tuttua puuhaa, kun ei tule mieleenkään että joku vois haluta viettää vapaa-aikaansa jossain muissa merkeissä.

Ollaan sitä nyt niin moraalisia ja esitetään siveää vaikka munajahtiin sinne lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi poikaystävä voi alkaa läpsimään jos lemmenlaivakokemus menee pilalle itkevän vauvan takia.

Niimpä. Jos uusi rakas koko illan odottanut luumu limassa, että pääsee hyttiin nytkyttämään päällä ja siellä on huutava vauva ei ole ihme jos hermostuu.

Voihan sen itkevän vauvan laittaa vessaan siksi aikaa ettei hoito menetä malttiaan kesken rakkauden hetken.

Todellakin on sallittua, jos siltä tuntuu. Hyvä ottaa välillä omaa aikaa ja tuulettaa päätä.

Kyllä ihmiset täällä voi olla sekaisin, että mihinkään ei saisi mennä ilman lasta, ohhoh sanon minä.

Hienoa, että älyää lähteä tuulettumaan, jos siltä kerran tuntuu. Eihän sen muun elämän tarvi loppua, jos lapsi tulee. Siitä ei kyllä hyvää seuraillaan pidemmän päälle.

mammat lopettakaa piipitys.

Eikö se lapsi myös ole vanhempien omaa elämää?

Mun mielestä liian paljon omaan elämään keskittyviä vanhempia, parisuhteesta toiseen kiertäviä, lapset toissijaisia väärää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin muinoin äitiysloma taisi olla pari kuukautta ja sitten vauva piti viedä hoitoon ....

Kylläkai se isäkin vauvan kanssa pärjää,eri asia pystyykö äiti nauttimaan risteilystä jos murehtii miten siellä kotona sujuu

Murehtiikohan se isä, että miten siellä kotona sujuu, kun lähtee päiväksi pariksi kaverien kanssa jonnekin tai työmatkalle, ja äiti jää kahdestaan vauvan kanssa?

Isät osaa ihan yhtä lailla hoitaa lasta kuin äiditkin.

Ja tollanen äidin ja lapsen symbioosi on enemmänkin patriarkaalinen keksintö, millä äiti saadaan sidotuksi lapseen ja isä voi rauhassa elää omaa elämäänsä. Se on saatu lanseeratuksi erittäin tehokkaasti, jopa niin, että paheksutaan äitejä, jotka edes ajatteleekin muuta kuin sitä vauvaa, saati tekee. Ja äidit itsekin luulee olevansa korvaamattomia.

Ainoa, mitä tässä äidiltä edellytetään, on se että valitsevat lapsensa isäksi miehen, joka ymmärtää, välittää ja haluaa osallistua ja hoitaa sitä omaa lastaan.

Silloin ei ole mitään ongelmia.

Itse asiassa murehdin. Aina kun joudun olemaan töiden takia edes pidempään töissä pari tuntia. Tai työkaverien kanssa illanvietossa. Siis miten äiti ja lapset voivat kotona.

Äiti taas ei murehdi, tietää, että lapsilla on kaikki hyvin isän kanssa.

No, kuopuksen kohdalla hoidin kaikki yösyötöt lähes syntymästä asti, kun siitä ei oikein tullut tissivauvaa. Rakas lypsi sitten siinä vieressä, kun syötin pullosta vauvaa

Itse aiheesta, minusta on täysin absurdi ajatus, että en jotenkin olisi ollut vauvalle ihan yhtä ensisijainen hoitaja kuin äitinsä. Jos vauvaa ei voi jättää isälle pariksi yöksi, on syytä molempien vanhempien katsoa peiliin. No tosin jos vauva ei suostu millään juomaan pullosta, niin mitäpä sitten voi.