Voisiko joku ihan kunnolla perustella, miksi ihmissuhteet ovat tärkeitä, vaikkei itse kokisi sellaisia tarvitsevansa?

Siksi, koska jokaisen eteen tulee joskus tilanteita, joissa pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, halusi sitä tai ei. Niin yksinkertaista.

Monella tulee joku mielenhäiriö että nyt on vaan toinen tyyppi saatava tavalla tai toisella ja sitten alkaakin miettimään sen saatuaan että mitäs minä tuolla nyt tekisin kun ei sitä jaksakaan.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska jokaisen eteen tulee joskus tilanteita, joissa pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, halusi sitä tai ei. Niin yksinkertaista.

No, mutta eihän tämä ole vielä mikään syy hankkia ystäviä ja kavereita. Vai ovatko kaikki ihmiset joiden kanssa olet tekemisissä ystäviäsi ja kavereitasi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska jokaisen eteen tulee joskus tilanteita, joissa pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, halusi sitä tai ei. Niin yksinkertaista.

Öö.. tietenkin? Nyt oli puhe pakotetusta sosialisoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska jokaisen eteen tulee joskus tilanteita, joissa pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, halusi sitä tai ei. Niin yksinkertaista.

Mutta eihän siihen mitään ihmissuhteita tarvita. Esim. itse osaan aivan hyvin ja ongelmitta hoitaa kaikki tällaiset. Teen myös työtä, vaikkakin etänä kotoa, jossa on paljon neuvotteluja videoitse tms. Minulla ei ole mitään ongelmia hoitaa tarvittavia asioita ihmisten kanssa.

Mutta varsinaiset ihmisSUHTEET? Ei, en harrasta. En kaipaa niitä mihinkään. Viihdyn itsekseni hyvin, ei ole kaipuuta kaveriin, puolisoon, lapsiin yms. Äiti nyt soittelee kerran kuussa ja juttelen puhelimessa, ehkä kerran vuodessa nähdään (asumme eri maissa). Elokuussa tulee 50 vuotta ikää täyteen, eikä tämä erakkomainen elämä ainakaan mua ole mitenkään koskaan haitannut. En usko, että jos se on oma valinta, haittaa muitakaan. 

Olen naimisissa ja etätöissä. Puoliso työmatkalla ja koko talo on minun. Helsingin ytimessä ois illalla yksityisbileet joista ei tarjoilut ja aktiviteetit lopu. Mielummin jään kotiin. Enkä kutsu ketään käymään koko viikonloppuna.

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Jos tää assburger ei aio elää loppuelämäänsä metsäerakkona, hyvä olis opetella käytöstavat jotta saa asiansa hoidetuksi.

En keksi mitään muuta syytä patistella ja tuskin sellaista on tehtykään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tää assburger ei aio elää loppuelämäänsä metsäerakkona, hyvä olis opetella käytöstavat jotta saa asiansa hoidetuksi.

En keksi mitään muuta syytä patistella ja tuskin sellaista on tehtykään.

Mihin asioiden hoitamiseen tarvitaan ystäviä ja kavereita?

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

No jos ei edes halua parisuhdetta eikä etsi sellaista, niin eihän silloin kaiken järjen mukaan ole kovin isoa riskiä päätyä huonoon sellaiseen?

Ovat tärkeitä mutta ei pakollisia. Jokainen päättää itse mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Ilman ystäviä säästää toisaalta aikaa ja rahaa, koska ei tarvitse auttaa muutoissa, ei tarvitse kuskata, ystävät ei pyydä lapsenvahdiksi, kuuntelijaksi eivätkä kehitä riitoja, joihin pitäisi osallistua. Eli kummassakin puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

Mun ystävä jäi myrkylliseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Voihan ihmisellä hyvin olla esim. sisaruksia ja sukulaisia, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä, vaikkei hänellä varsinaisia ystäviä olisikaan. Pitää myös erottaa yksinäisyys ja yksin oleminen toisistaan. Yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on yksin vastoin omaa tahtoaan. Vapaaehtoisesti yksin olevat ovat sitä ihan täysin omasta halustaan, eivätkä kärsi siitä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Videoiden jakaminen on autistista. Jos ei osaa omin sanoin referoida, mitä tässä kerrotaan, ei pidä jakaa ollenkaan. En todellakaan ala katsella videoita kesken keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Ei kaikkia kiinnosta tuommoiset menemiset ja tekemiset. Kyllä minä niitä nuorena alle kolmikymppisenä kokeilin, mutta totesin ettei kiinnosta. Ei matkat, elokuvat, ravintolasyömiset tms. Että mun juttu on luonto ja hiljaisuus ja eläimet. Minunkaltainen introvertti voi tosiaan olla erittäin onnellinen sellaisessa elämässä, jossa vaan kotona kuunnellaan musaa ja pelaillaan tietokoneella ja lenkkeillään vaikka koirien kanssa - ainakin jos on, kuten minulla, aktiviteettina vaativa ja mielenkiintoinen työ (vaikka senkin teen 100% kotoa etänä).

En ole kyllä itse tarvinnut mitään ystävien apua missään vaiheessa elämääni - kun ei ole koskaan ystävää tai edes kaveria ollut, ja mitään ongelmia tästä ei ole tullut. Muuttoihin tosiaan muuttofirma, koirien hoitoon sairastumistilanteessa yms. löytyy maksullisia palveluita, oikeastaan kaikkeen löytyy maksullisia palveluita. Mulla tietysti se etu että olen hyväpalkkainen, jos olisi rahasta tiukkaa olisi ehkä vähän haastavampaa.

Tuo keskustelu taas hoituu nykyään netissä ja somessa. Ei siihen tarvi mitään livekavereita, tai edes mitään vaki-somekavereita. Esim. Twitterissä saa hyvinkin laajasti käsitystä siitä mitä ihmiset nykyään ajattelee eri kuplissa, ja voi osallistua yhteiskunnallisiin ja muihin keskusteluihin vaikka suon keskeltä erakkomökistään kuten minä.

- se 50 v erakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Voihan ihmisellä hyvin olla esim. sisaruksia ja sukulaisia, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä, vaikkei hänellä varsinaisia ystäviä olisikaan. Pitää myös erottaa yksinäisyys ja yksin oleminen toisistaan. Yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on yksin vastoin omaa tahtoaan. Vapaaehtoisesti yksin olevat ovat sitä ihan täysin omasta halustaan, eivätkä kärsi siitä millään tavalla.

Avauksessa puhuttiin ihmissuhteista. Tottakai sisarukset ja sukulaiset ovat rinnastettavissa ystäviin, jos heidän kanssaan on läheisissä ystävyysväleissä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

Mä olen sen verran erakko etten ole koskaan myös parisuhteessa ollut enkä sellaiseen ole halunnutkaan. Mielenterveysongelmiakaan ei ole näkynyt, siinä mielessä varmaan onnekas. Mutta eipä nuo ystävät aina näytä ihmisiä paljon noissa asioissa auttavan, koska vaikka kuinka ne voi yrittää havahduttaa niin ei ihmiset aina kuuntele.