Voisiko joku ihan kunnolla perustella, miksi ihmissuhteet ovat tärkeitä, vaikkei itse kokisi sellaisia tarvitsevansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että elämä on aika ankeaa ja kapeaa ilman ystäviä. Paljon voi asioita tehdä yksinkin ja esimerkiksi itse tykkään matkustella myös yksin, voin käydä elokuvissa yksin, ulkona syömässä, näyttelyissä jne. Mutta kuinka moni yksinäinen saa aikaiseksi lähteä yksin aktiviteetteihin? Monella elämä taitaa kutistua siihen, että on vain yksin kotona, roikkuu netissä, pelailee, katselee elokuvia, kuuntelee musiikkia. Voi olla, ettei edes kaipaa muuta, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole kokemusta siitä, mitä kaikkea muuta voisi tehdä ja kokea. Ja kuitenkin länsimaissa asuvalla nuorella ihmisellä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ystävistä on myös apua. Itse en olisi selvinnyt muutoistani ilman ystävien apua, vaikka on ollut muuttofirma kuljettamassa kalusteet. Ystävät ovat ommelleet verhoja ja auttaneet kiinnittämään lamppuja jne. Tulisi kalliiksi ostaa kaikki. Ja jos taas ei halua tai voi ostaa, niin aika pian kodista tulee vain "kämppä", jossa ihminen syö, nukkuu ja surffailee netissä. Ja se vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin.

Jokainen tarvitsee myös ihmisiä, joiden kanssa keskustella. Muuten oma ajatusmaailma voi vääristyä, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.

Kyllä, olisin tosi huolissani jos oma lapseni olisi jäänyt yksinäiseksi.

Voihan ihmisellä hyvin olla esim. sisaruksia ja sukulaisia, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä, vaikkei hänellä varsinaisia ystäviä olisikaan. Pitää myös erottaa yksinäisyys ja yksin oleminen toisistaan. Yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on yksin vastoin omaa tahtoaan. Vapaaehtoisesti yksin olevat ovat sitä ihan täysin omasta halustaan, eivätkä kärsi siitä millään tavalla.

Avauksessa puhuttiin ihmissuhteista. Tottakai sisarukset ja sukulaiset ovat rinnastettavissa ystäviin, jos heidän kanssaan on läheisissä ystävyysväleissä.

Minusta näitä ei taas oikein voi laskea ystäviin, ystäväthän on se ns. "itsevalittu perhe". Sukulaiset tulee automaattisesti ja useimmiten ainakin läheisimpiin niistä ollaan tekemisissä silti vaikka ei ehkä edes muuten olisi riittävän samanlaisia ihmisiä että ystävyyttä viitsisi ylläpitää. 

Ei niihin ketään pakottaa tietenkään pidä, mutta kyllä siinä aika pintapuolisen kuvan elämästä saa, jos vallan on vain omissa oloissaan.

Ei ole mikään pakko hankkia ihmissuhteita, mikäli ei itse halua eikä koe tarvitsevansa sellaisia. Pääasia, että pystyy toimimaan ja tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa sen verran kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

No jos ei edes halua parisuhdetta eikä etsi sellaista, niin eihän silloin kaiken järjen mukaan ole kovin isoa riskiä päätyä huonoon sellaiseen?

Suurin osa ihmisistä haluaa parisuhdetta tai saattaa päätyä sellaiseen, vaikkei halunnutkaan. Jos vaikka rakastuu. Poikkeuksia on, mutta he ovat harvalukuisia. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja epäsosiaaliset yksilöt ovat tosiaankin harvinaisia kuten autisteja tai traumatisoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko hankkia ihmissuhteita, mikäli ei itse halua eikä koe tarvitsevansa sellaisia. Pääasia, että pystyy toimimaan ja tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa sen verran kuin on pakko.

Voin kokemuksesta sanoa, että se toimintakyky heikkenee kun on ilman ystäviä jonkin aikaa ja kun ihmiskontakteja on puutteellisesti. Tulee sosiaalista pelkoa ja epävarmuutta omista päätöksistä, kun ei ole ketään peilinä. Ja en ole ekstrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

Mun ystävä jäi myrkylliseen suhteeseen.

Mutta sanoit varmaan asiasta. Ehkä ne sanat jossain vaiheessa tukee hänen päätöstä lähteä.

Suurimmalle osalle ihmisiä on tärkeää olla osa ryhmää. Eli vaikka perhettä tai kaveripiiriä. Ihminen on eräänlainen laumaeläin. Ihmissuhteet tuovat myös turvaa. Kaveri voi tuoda kipeälle ruokaa kaupasta tai vaikka tarjota kyydin, jos myöhästyy illan viimeisestä bussista.

Terveisin aspergerihminen, josta toiset ihmiset ovat ihan kivoja.

en itsekään kaipaa, en osaa edes olla tai keksi mitään sanottavaa. Joten kuten voin vielä näytellä normaalia mutta en tiedä kuinka kauan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tää assburger ei aio elää loppuelämäänsä metsäerakkona, hyvä olis opetella käytöstavat jotta saa asiansa hoidetuksi.

En keksi mitään muuta syytä patistella ja tuskin sellaista on tehtykään.

Mihin asioiden hoitamiseen tarvitaan ystäviä ja kavereita?

En minäkään ymmärrä mihin niitä tarvitaan. Asiani saan aina hoidettua hyvin ja minulla on huomattavasti vähemmän negatiivisia asiakaspalvelukokemuksia kuin ihmisillä yleensä. 

Ihmisen immuunijärjestelmä, hormonituotanto ja hermosto on luotu niin, että tarvitsemme toisiamme, jotta kehomme voi toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko hankkia ihmissuhteita, mikäli ei itse halua eikä koe tarvitsevansa sellaisia. Pääasia, että pystyy toimimaan ja tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa sen verran kuin on pakko.

Voin kokemuksesta sanoa, että se toimintakyky heikkenee kun on ilman ystäviä jonkin aikaa ja kun ihmiskontakteja on puutteellisesti. Tulee sosiaalista pelkoa ja epävarmuutta omista päätöksistä, kun ei ole ketään peilinä. Ja en ole ekstrovertti.

Mutta ei kaikilla. Itse olen elänyt täällä korven ja metsän keskellä aika erakkona kohta 20 vuotta, mitään sosiaalista epävarmuutta tai toimintakyvyn ongelmia ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle ihmisiä on tärkeää olla osa ryhmää. Eli vaikka perhettä tai kaveripiiriä. Ihminen on eräänlainen laumaeläin. Ihmissuhteet tuovat myös turvaa. Kaveri voi tuoda kipeälle ruokaa kaupasta tai vaikka tarjota kyydin, jos myöhästyy illan viimeisestä bussista.

Terveisin aspergerihminen, josta toiset ihmiset ovat ihan kivoja.

Niin jos on tuollaisia kavereita, minun kaverini sanoo tsemppiä jos olen kipeä eikä todellakaan kukaan tarjoa apuaan millään tavalla. Silti pidän ihmisistä, mutta en näe niiden haalimisessa mitään ideaa koska tosipaikan tullen olet kuitenkin aina yksin ja lompakkoni on läheisin ja tärkein ystäväni.

Mä olen onnellinen kun saan olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen immuunijärjestelmä, hormonituotanto ja hermosto on luotu niin, että tarvitsemme toisiamme, jotta kehomme voi toimia oikein.

Tämä nyt menee jo vähän liian yksinkertaistukseksi tällainen biologiasta johtaminen. Varmaan keskimäärin tosiaan ihmiset tarvii toisiaan, mutta ihan normaalien temperamenttipiirteiden jatkumoon kuuluvat myös ääripään introvertit, erakkoluonteet. Näitä on aina ollut ja aina tulee olemaan, ja kyllä heillä immuunijärjestelmät, hormonit ja kehot toimii kun saavat elää kuten haluavat. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen immuunijärjestelmä, hormonituotanto ja hermosto on luotu niin, että tarvitsemme toisiamme, jotta kehomme voi toimia oikein.

Minun immunijärjestelmäni ja hormonituotantoni on suunniteltu niin, että se pitää muita ihmisiä viruksena ja sen kaltaiset on oireetkin jos liian kauan on samassa tilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tavallaan vahtii sinua elämässä siinä mielessä, että jos tulee vaikka mielenterveysongelmia tai vaarallinen parisuhde, niin hän havahduttaa siitä tilanteesta. Turha väittää, että näille tapahtumille kukaan olisi immuuni.

No jos ei edes halua parisuhdetta eikä etsi sellaista, niin eihän silloin kaiken järjen mukaan ole kovin isoa riskiä päätyä huonoon sellaiseen?

Suurin osa ihmisistä haluaa parisuhdetta tai saattaa päätyä sellaiseen, vaikkei halunnutkaan. Jos vaikka rakastuu. Poikkeuksia on, mutta he ovat harvalukuisia. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja epäsosiaaliset yksilöt ovat tosiaankin harvinaisia kuten autisteja tai traumatisoituneita.

Tai sitten vaan introvertti-ekstrovertti-jatkumolla ääripään introverttejä. Se ei ole mikään sairaus tai ongelma. Näitä ns. aitoja erakkoja on toki vähemmistö ihmisistä, mutta kyllä on, eikä tarkoita mitään autismia tms.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen immuunijärjestelmä, hormonituotanto ja hermosto on luotu niin, että tarvitsemme toisiamme, jotta kehomme voi toimia oikein.

Ilman muita ihmisiä ei tosiaan voi saada vatsatautia, flunssaa tai muitakaan tartuntatauteja. Ilman muita ihmisiä ei stressitaso nouse. Ilman muita ihmisiä ei myöskään suutu mistään, ei joudu riitelemään kenenkään kanssa eikä kenenkään kanssa mene hermot. Ilman muita ihmisiä elämä on liian mukavaa ja helppoa ja koska elämän pitäisi olla yhtä suurta vastoinkäymistä ja pettymystä pettymyksen perään, ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Yksin viihtyvä on liian onnellinen ja tyytyväinen. 

Lyhyt suhde opetti, että edes joku hyvä ihmissuhde voi antaa aika paljon. Mutta äkkiä siihen vanhaan palaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska jokaisen eteen tulee joskus tilanteita, joissa pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, halusi sitä tai ei. Niin yksinkertaista.

Öö.. tietenkin? Nyt oli puhe pakotetusta sosialisoinnista.

Verrattomasti tärkeämpää elämänlaadulle viihtyä yksin, kestää omaa seuraansa. Maailma täynnä näitä, jotka eivät kestä yksinoloa, koskee myös somen huomioh- porukkaa. Ihan sietämätön ajatus heille, ettei joku tuijota just heidän esitystään. Ja kun tätä porukkaa on nyt yhä enemmän, niin on selvää ettei kukaan itseään kunnioittava halua vajota tuolle tasolle. Yksinolo on miljoona kertaa arvokkaampaa, kun kuitenkin tietää pystyvänsä tilanteen tarjoutuessa aitoon kohtaamiseen.

Pakotettu sosialisointi ei määritelmällisesti ole aitoa. Se on suostumista näytelmään. Ei tarvitse, jos ei haluu.

pysyy käsitys omasta itsestä realistisempana. muut ihmiset ovat peili. jos kaikki suhteet ovat rasittavia, on myös peiliin katsomisen paikka.