Isoäiti ei olekaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.

Itse en uskalla ottaa ollenkaan lapsia hoitoon, en vieraiden enkä omien lasten. En pysty juoksemaan ja olen muutenkin jo liikkeissäni hidas. Jos lapsi ei tottele ja lähtee juoksemaan ajotielle, en pysty pelastamaan häntä.

Tähän samaan lopui myös kälyni lastenhoitoau omalle tyttärelleen: lapsenlapsi oli lähtenyt vilkasliikenteisessä Helsingissä juoksemaan raitiovaunukiskoille. Onneksi joku sivullinen oli napannut lapsen syliinsä turvaan. Lapsen isoäitikään ei saanut sydänkohtausta eikä pilepsiakohtausta, vaikka on epileptikko,

Kai ap nyt tietää, jos äidillään olisi jotain tuommoisia rajoitteita, mutta ei taida olla.

Osalle ihmisistä puhuminen ja käytännön teot ovat kovin kaukana toisistaan. Meillä lapsi hoidettiin itse päivähoidon avustamana.

Hän on saanutkin sisältöä ja hyväksyntää jo jotenkin muuten. Ei tarvinnutkaan lasta mukaansa kylille huomiota saadakseen.

Et ole eka etkä vika jolle näin käy.

Mutta eikös se ole hyvä, ei tuo vanhaa roinaa, ei häiritse miniää.

Vierailija kirjoitti:

Hän on saanutkin sisältöä ja hyväksyntää jo jotenkin muuten. Ei tarvinnutkaan lasta mukaansa kylille huomiota saadakseen.

Et ole eka etkä vika jolle näin käy.

Juuri niin. Lapsenlapsi on statussymboli, jonka kuvia on kiva esitellä.

Monille isovanhemmille ne kyläilyt on kylliksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se ole hyvä, ei tuo vanhaa roinaa, ei häiritse miniää.

Tytär ei ole miniä.

Toinen isoäideistä ei halua tavata lapsenlastaan kuin max pari kertaa vuodessa nopeasti ja välimatkaa on peräti 5km. Eli ihan normaalilta kuulostaa.

Moni asia voi tuntua ajatuksen tasolla ihanalta, sitä tekee suunnitelmia kuinka sitten teen sitä ja tätä ja tuota. Mutta todellisuus onkin toista: väsyttävää, rasittavaa, ärsyttävää.  Ei sun auta ap kuin hyväksyä isoäiti sellaisena kuin hän on.

En minä saanut pinkojaa kiinni äitinäkään, onneksi asutaan maalla. Niillä kun on se lähtönopeus raketin luokkaa. 

Jaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on saanutkin sisältöä ja hyväksyntää jo jotenkin muuten. Ei tarvinnutkaan lasta mukaansa kylille huomiota saadakseen.

Et ole eka etkä vika jolle näin käy.

Juuri niin. Lapsenlapsi on statussymboli, jonka kuvia on kiva esitellä.

Sellainen FB mummo.

Nyt alkoin uusi virsi, mitähän seuraavaksi. Isovanhemmista on vain riesaa, ostavat lahjaksi pelkkää roinaa, tunkevat liikaa rahaa, tunkevat ovesta sisään pyytämättä, syöttävät vaarallista ruokaa piltille.  Anteeksi olen kärkäs, toivon lapsenlapsia mutta kun kuutelen ja luen näitä juttuja pelkään ettei minusta,  ei akateemisena ole mummiksi.

Kovin vaativaa touhu tuntuu olevan, minulla menisi varmasti heti sukset ristiin nykykotkotusten kanssa. Pitää varoa sanooko ääneen tyttö/poika, kaikkea hullua.

Oma äitini pärjäsi kyllä hyvin, vaikka yhden lapset eivät saaneet katsoakaan karkkipussiin ja toisen lapset elivät pelkälla limulla ja karkeilla. Oma lapseni taas oli nirso, anoppikin aina varovasti kysyi sopiiko jos laitan sitä ja sitä päivälliseksi kun tulette syömään. Ihania, hienosti osasivat ja jaksoivat meidän mummit🥰

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se ole hyvä, ei tuo vanhaa roinaa, ei häiritse miniää.

Mitä miniää? Kenen miniää?

Nykyeläkeläiset on aika erilaisia kuin vanhempiensa sukupolvi. 30-luvulla syntynyt mummoni osallistui hyvin aktiivisesti kymmenen lapsenlapsensa hoitoon ja selvästi nautti siitä että sai olla avuksi. Suhteet oli hyvin tiiviit. Tämä nykyinen 50-luvulla syntynyt eläkeläispolvi on hedonistisempaa ja vähemmän perhekeskeistä. Perhe-elämää tykätään kyllä suitsuttaa ja esitellä jälkikasvun saavutuksia somessa, mutta mieluummin nämä ovat kuitenkin jossain etelässä lomailemassa tai mökillä kuin viettäisivät aikaa sen muka kaivatun lapsenlapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset on aika erilaisia kuin vanhempiensa sukupolvi. 30-luvulla syntynyt mummoni osallistui hyvin aktiivisesti kymmenen lapsenlapsensa hoitoon ja selvästi nautti siitä että sai olla avuksi. Suhteet oli hyvin tiiviit. Tämä nykyinen 50-luvulla syntynyt eläkeläispolvi on hedonistisempaa ja vähemmän perhekeskeistä. Perhe-elämää tykätään kyllä suitsuttaa ja esitellä jälkikasvun saavutuksia somessa, mutta mieluummin nämä ovat kuitenkin jossain etelässä lomailemassa tai mökillä kuin viettäisivät aikaa sen muka kaivatun lapsenlapsen kanssa.

Ja sitten laitokseen joutuessaan alkaa rutina että miksei kukaan käy katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla ottaa ollenkaan lapsia hoitoon, en vieraiden enkä omien lasten. En pysty juoksemaan ja olen muutenkin jo liikkeissäni hidas. Jos lapsi ei tottele ja lähtee juoksemaan ajotielle, en pysty pelastamaan häntä.

Tähän samaan lopui myös kälyni lastenhoitoau omalle tyttärelleen: lapsenlapsi oli lähtenyt vilkasliikenteisessä Helsingissä juoksemaan raitiovaunukiskoille. Onneksi joku sivullinen oli napannut lapsen syliinsä turvaan. Lapsen isoäitikään ei saanut sydänkohtausta eikä pilepsiakohtausta, vaikka on epileptikko,

Minulle on käynyt vastaava tilanne, n.2-3v lapsi oli jalkakäytävällä ja lapsi riuhtaisi mummin kädestä ja läksi juoksemaan perhosen perässä

suoraan ajotielle ja lapsen pelasti teinipoika, joka juoksi lapsen perään ja samaan aikaan sain ihmeen kaupalla tehtyä autolla ajaessa täyden 90 asteen kulman, enkä ymmärrä miten ihmeellä sen tein, vaikka olin shokissa. Auto oli vain muutaman metrin lapsesta. Lapsi säilyi koskemattomana, mutta mummi tarvitsi ambulanssia ja hoitoa.

Näitä on. Kaverillani on kaksi pientä lasta, joiden mummo vetoaa siihen ettei ehdi lastenhoitoavuksi koska asuu niin kaukana (20 km). Kuitenkin hän käy vajaan kilometrin päässä työväenopistolla harrastamassa pari kertaa viikossa. Sanoisin että sitten on kyllä myöhemmin turha rutista että välit on etäiset jos ei kiinnosta olla raskaimmassa pikkulapsivaiheessa avuksi.

Isoäidin tehtävä ei ole hoitaa lapsenlasta!

Oletko ap ikinä pyytänyt äitiäsi käymään ihan vaan kylässä vaikka kahvilla?

Jos olet vailla vain lastenhoitoapua niin ymmärrän täysin äitisi suuttumuksen.