Millä luokalla opetetaan konsonantit ja vokaalit? Onko eskarilaisemme hyvä kun tietää/erottaa jo ne?

Ei voi lapsi olla kovin " HYVÄ" , jos sillä on noin dorka mutsi.

AEIOUYÄÖ-litanian, että varmaan silloin vasta ne pitää tietää.

mutta eivät kaikki eskarilaiset toki osaa erottaa vokaaleja ja konsonantteja. Eikä kaikki aikuisetkaan; Onnenpyörässä joskus oli OPETTAJA joka halusi ostaa vokaalin, koo niinku Kalle :D

Lapsen kielellisestä lahjakkuudesta se ei välttämättä kerro mitään. Toisaalta, minä osasin aakkoset jo 3-vuotiaana, opin lukemaan 4-vuotiaana, eskarissa osasin vokaalit ja konsonantit. Koulussa äidinkieli oli aina kymppi, ja toimittaja minusta sitten tulikin.

Täällä palstalla mun tekstejäni on turha alkaa tutkimaan, palstaminä ja työminä kun ovat kaksi eri asiaa ;)

aina kerrataan ja otetaan vähän lisää niiden merkityksestä.



On ap:n lapsi varmaan ihan fiksu, mutta kielellistä lahjakuutta tuolla perusteella on vaikea vielä ennustaa. Itse asiassa tuo voi olla enemmänkin musikaalisuutta/musiikin harjoituksen tulosta kuin kielellistä lahjakkuutta.

Oma esikoiseni oppi kirjaimet puolitoistavuotiaana ja lukemaan hän oppi 3-vuotiaana. Ja muistelen hänen oppineen erottamaan vokaalit ja konsonantit alle kouluikäisenä. Hän on kielellisesti lahjakas, ei pelkästään äidinkielessä, vaan myös vieraissa kielissä. Sanat ja kieliopit tarttuvat päähän kertakuulemalta. Englannin kielen hän oppi pelejä pelaamalla ennen kuin koulussa alettiin englantia opettaa. Hän kirjoitti tänä syksynä englannin yo-kokeen ja sai siitä laudaturin, lukematta ollenkaan. Muutkin vieraat kielet ovat hänelle helppoja.

koulu on oppimista varten.

Ekalla ja tokalla luokalla tylsistyin koulussa, kun muut opettelivat tavaamaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Minähän osasin jo ne jutut.

Kouluaikana en koskaan lukenut kokeisiin, ainoastaan matematiikkaa harjoittelin. Peruskoulun päästötodistuksessa kaikki muut numerot olivat kymppejä, paitsi matematiikka oli 8 ja liikunta, kuvaamataito ja kotitalous 9.

Kirjoitin ylioppilaaksi 7 laudaturin paperein, lukion päästötodistuksen keskiarvo oli täysi kymmenen.

Puhun kahdeksaa kieltä sujuvasti.

Omaa alaani en ole löytänyt vieläkään, vaikka olen jo 31-vuotias. Olen kokeillut matkaoppaan ja lentoemännän ammatteja, olen aloittanut opinnot kauppakorkeakoulussa ja teknillisessä korkeakoulussa, mutta jättänyt ne kesken. Nyt olen ihan vaan kotiäitinä kahden alle 3-vuotiaan lapseni kanssa. Moni koulussa huonommin pärjännyt kaverini on luonut jo loistavan uran, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä mitä haluaisin tehdä " isona" !

ihme homma, eikös se muutos tullut vasta myöhemmin?



Mun mielestäni voitaisiin antaa ap:n olla tyytyväinen lapseensa ja olla jokainen tyytyväisiä omiimme sen enempää vähättelemättä kuin korostamattakaan tai pelottelematta että tulee tylsää tai ettei lahjakas löydä paikkaansa maailmassa. Suurimmalla osalla meistä kaikista kuitenkin menee ihan hyvin.