Aika hieman ennen älypuhelimia - Miten ihmiset saivat ajan kulumaan?

Minä opetin pojilleni korttipelejä ja pasiansseja..

Pöytäkoneella tuli oltua silloisilla keskustelupalstoilla, tosin internetti ei ollut aivan ilmaista.

Pöytäpuhelimessakin aika kului kivasti.

Kirjoja ja lehtiä tuli luettua ja aerobicissä ja uimahallissa käytyä. Stereoista sai kuunneltua musiikkia ja Vhs kaseteille tuli nauhotettua niin itse videokameralla kuvattua, kuin telkkarista tulluttakin.

Olihan ne lälläritkin muuten jo.

Luin kirjoja ja lehtiä, tein ristikoita. Keskityin tv-ohjelmiin. Selasin nettiä tietokoneella.

ai siis se aika, jolloin kun aukoi päätään, niin syy ja seuraus tuntui vielä parin päivän jälkeenkin? no silloin ihmiset ei ollut lihavia, sukupuoltaan tietämättömiä, vaan työtä tekeviä atleetteja. ja me ollaan sellaisia vieläkin, kun käytetään näppäinpuhelinta samalla tavalla kun lankapuhelinta. eli ei kanneta mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-ajalla ihmiset kyläilivät ja kotona kahtoivat näköradiota.

En katsonut sillonkaan televisiota, ennemmin waretettuja leffoja ja koneella istuminen oli hauskempaa kuin kyläily, tuttuja tapasi irkissä.

Juu waretus xD Never forget kun saman kylän jännäjonne opetti minulle miten waretetaan, ja waretti koneelleni American Pien xD

Minä asuin ensiasunnossani parikymppisenä vuosina 2001-2005 ilman tietokonetta! Mulla ei siis ollu nettiyhteyttä lainkaan ja tavallinen nokian näppäinkännykkä vain.

Silloin katsoin todella paljon telkkaria. Seurasin kaikkia mahdollisia sarjoja töiden jälkeen, lähettelin tekstareita ja puhuin paljon puhelimessa. 

Viikonloppuisin käytiin baareissa ja oltiin kavereiden kanssa.

Vuonna 2005 sain tietokoneen ja silloin tuli roikuttua netissä, kuten nytkin.

Ekan älykännyn hommasin vasta 2019.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-ajalla ihmiset kyläilivät ja kotona kahtoivat näköradiota.

En katsonut sillonkaan televisiota, ennemmin waretettuja leffoja ja koneella istuminen oli hauskempaa kuin kyläily, tuttuja tapasi irkissä.

Juu waretus xD Never forget kun saman kylän jännäjonne opetti minulle miten waretetaan, ja waretti koneelleni American Pien xD

Nykyään tuohonkin pitää melkein olla prepaid-liittymä, waretukseen on kai kohta taas palattava, kun suoratoistopalvelut sukkaa pahasti.

Koneella oltiin kyllä aika paljon, mutta siinä oltiin porukalla. Katsottiin jotain Jackasseja tai Riemurasiaa ja höristiin.

Liikuin ja luin.

Telkkari tuli talouteen vasta 2009 ja henkilökohtainen läppäri vasta 2012. Älypuhelimeen vaihdoin joskus 2013-2014 ja se oli sen verran vanhanaikainen malli, että mieluummin käytin läppäriä netissä käymiseen. Vasta 2016 siirryin kunnolla älypuhelin aikaan ja kolme vuotta jaksoin kunnes poistin kaikki sometilit ja nykyään luen vain uutiset ja keskustelut puhelimella.

muistan kun oli ensimmäisenä puhelimena Nokian puhelin. Ei siinä ollu kameraa. Matopeli oli ja jonkun logon tilasin siihen ja soittoäänen :). Silloin nähtiin kavereita,katottiin telkkua enemmän. Ei ollu vielä Facebookiakaan, jossa ois roikkunu. Vähän myöhemmin tuli Irg-galleria :). Nähtiin enemmän kavereita.

No esim ulkona kävellessä ihan vaan käveltiin ja katseltiin eteensä sekä maisemia ym. eikä menty niska kenossa katse kännykässä kuten nykyään.

Keskityttiin paremmin vain yhteen asiaan kerrallaan ja todennäköisesti oltiinkin hieman meditatiivisia ihan luonnostaan siinä normiarjessa verrattuna nykyaikaan vaikka ei sitä kukaan tietenkään edes ajatellut. Kenties siinä on yksi iso syy sille, että nykyihmiset uupuu, kun enää ei keskitytä kunnolla mihinkään vaan sählätään samaan aikaan montaa asiaa.

Oltiin netissä, meilailtiin, puhuttiin Skypessä (mutta yleensä vain jos oltiin pidempään eri maissa), tekstailtiin, lähetettiin kuvia, videoita ja artikkeleita sähköpostitse. Osa oli jo facessa, jota käytettiin selaimessa. Pelattiin tietokoneella, X-boxilla tai pleikkarilla (itse en tosin pelannut). Katsottiin telkkaa. Ja leffoja dvd:ltä. Puhelimessa puhuttiin enemmän. Yhdessä vaiheessa puhuin ystävän kanssa puhelimessa joka ikinen päivä.

Ennen tehtiin päreen valossa puhdetöitä ja kerrottiin tarinoita vanhoista, hyvistä ajoista.

Ennen kirjoitettiin kirjeitä sulkakynällä kynttilänvalossa niin aika kului kuin siivillä.

Musiikit ja leffat olivat fyysisessä muodossa ja käytiin aina ostamassa uusin cd-levy, kun tuli kauppoihin. Samoin leffat ostettiin kaupoista, tai sitten vuokrattiin. Hienosti on kaupoista poistuneet leffat ja musiikit. Nykyinen musan kuuntelu on älypuhelimen näpräämistä. Joko kuulokkeet, bluetooth kaiutin tai puhelimen omasta kaiuttimesta. Leffat pitää etsiä kirppareilta tai sitten ostaa älytelevisio, mistä sitten suoratoistona kaikki.

Tähän on tultu, koska levyt ja leffat olivat liian kalliita ostaa. Mieti: maksa nyt yli 20€ jostain cd-levystä. Tai leffasta, jonka katsoo sen yhen kerran.

En kyllä kaipaa sitä ysäriä, että ensin nähtiin uuden levyn mainos telkkarista ja kohta sitten paineltiin johonkin musaosastolle, ostettiin ja maksettiin 120 markkaa cd:stä, jossa oli sitten se yksi hyvä, yksi välttävä ja loput biisit ihan paskoja. Hevibändien levyt sitä vastoin harvoin pettivät. Ne oli nää monet erilaiset kokoelmalevyt (pop), joissa maksoit yhdestä tai parista biisistä sen 120 markkaa ja loput kuunneltiin kerran ja pistettiin levy melko pian kiertoon. Muistan hyvin sieltä 30 vuoden takaa.

Käytettiin nettiä tietokoneella, tekstailtiin tai puhuttiin puhelimessa, nähtiin ihmisiä livenä. Kaikenlaista mukavaa. Elämä ennen älypuhelimia oli ihan kivaa, ennen kännyköitäkin oli ihan kivaa.

Tehtiin lapsia, no eiii.

Luettiin, juteltiin 3h puheluita, käytiin kylässä, luettiin kirjoja, tuijoteltiin telkkarii.

Käytiin erilaisissa paikoissa.

Pelasin salibandya  v 2000-2015. siinä se aika kului. No oli mulla joku nokian puhelin kyllä. Ekan älypuhelimen ostin vuonna 2018. Se oli huawein älypuhelin-. Nyt mulla on myös huawei mut eri puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Kuunneltiin musiikkia kunnon stereoista.

Ja kuunnellaan edelleen. Tosin mulla ei ole älypuhelinta, eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Musiikit ja leffat olivat fyysisessä muodossa ja käytiin aina ostamassa uusin cd-levy, kun tuli kauppoihin. Samoin leffat ostettiin kaupoista, tai sitten vuokrattiin. Hienosti on kaupoista poistuneet leffat ja musiikit. Nykyinen musan kuuntelu on älypuhelimen näpräämistä. Joko kuulokkeet, bluetooth kaiutin tai puhelimen omasta kaiuttimesta. Leffat pitää etsiä kirppareilta tai sitten ostaa älytelevisio, mistä sitten suoratoistona kaikki.

Tähän on tultu, koska levyt ja leffat olivat liian kalliita ostaa. Mieti: maksa nyt yli 20€ jostain cd-levystä. Tai leffasta, jonka katsoo sen yhen kerran.

En kyllä kaipaa sitä ysäriä, että ensin nähtiin uuden levyn mainos telkkarista ja kohta sitten paineltiin johonkin musaosastolle, ostettiin ja maksettiin 120 markkaa cd:stä, jossa oli sitten se yksi hyvä, yksi välttävä ja loput biisit ihan paskoja. Hevibändien levyt sitä vastoin harvoin pettivät. Ne oli nää monet erilaiset kokoelmalevyt (pop), joissa maksoit yhdestä tai parista biisistä sen 120 markkaa ja loput kuunneltiin kerran ja pistettiin levy melko pian kiertoon. Muistan hyvin sieltä 30 vuoden takaa.

Jatkan. 30 vuoden ja yli takainen VHS-aika oli vielä naurettavampaa. Kasetteja sai aina kelailla monta minuuttia lopusta alkuun. Ja nopeasti siinä kuvassa alkoi näkyä raitoja. Äänenlaatukin oli mitä oli: Jos ei kuulossa mitään vikaa ollut, niin selvästi kuuli taustalta kohinaa.

Sitten niitä kasettipesien lukupäitä piti muistaa aika ajoin puhdistaa.