Aika hieman ennen älypuhelimia - Miten ihmiset saivat ajan kulumaan?

Tuijotettiin tietokonetta.

Vierailija kirjoitti:

Luin, katsoin telkkaa, ulkoilun, askartelin, tein käsitöitä, vietin kaikinpuolin rikkaampaa ja monipuolisempaa elämää, sain enemmän virikkeitä aivoille. Voin kun pääsisin eroon tästä turhan räpläämis riippuvuudesta.

Hanki ihan normi puhelin niin pääset taas samaan tunnelmaan kuin joskus 2005-2010..👍sosiaaliseen mediaan pääsee aina tietokoneella ym.

Leikkimällä leluilla, välineillä ja peleillä. Oli myös jo kamerakännykkä 2004?

Tietokoneella tuli istuttua enemmän.

Harrastettiin seksiä,puhuttiin politiikka ja parannettiin maailmaa.

Luettiin kirjoja ja lehtiä, hengattiin kavereiden kanssa, lätistiin puhelimessa, oltiin koneella esim. pelaamassa jotain peliä tai galtsussa ja facebookissa (mutta tuokin oli yhteisöllisempää, kun roikuttiin usein yhdessä siinä koneella eikä jokainen omalla ruudullaan)

Niin ja mesetettiin. Iltaisin kun vanhemmat nukahti, kiipesin naapurin yläkerran ikkunasta Converse-tossu edellä sisään ja aloitettiin mesetys webbikameran kera poikien kanssa ja tätä tietty yömyöhään. Sama meno oli niillä pojilla webbikameran toisessa päässä, eli useampi saman ruudun äärellä pällistelemässä

Pelattiin matopeliä kännykällä, kuunneltiin musaa kännykällä tai iPodilla, läheteltiin tekstiviestejä whatsapp-viestien sijaan.

Ennen nettiä käytiin pankkiautomaatilla maksamassa laskut (sitä ennen sisällä pankissa), kirjastossa hakemassa kirjat ja tutustuttiin printattuihin uutuusletteloihin, käytiin "kivijalkakaupoissa" shoppailemassa, matkatoimistossa tilaamassa matkat, asemilla ja liikennelaitoksen toimistossa hakemassa printtiaikataulut ja ostamassa liput, levykaupoista ostamassa levyjä, luettiin, pelattiin lautapelejä, tavattiin livenä kavereita, käytiin elokuvissa, oltiin ulkona, fillaroitiin, tehtiin käsitöitä, käytiin yhdistyksissä, harrastekerhoissa ja soittotunneilla ... Myös perheet kävivät kylässä toisillaan. Nuorena oltiin myös kuukausi reilaamassa ympäri Eurooppaa ilman että olisi edes soitettu kotiin. En kyllä muista, että vapaa-aika olisi ikinä tuntunut liian pitkältä.

Oikeastaan ei sen ihmeempää kuin nytkään snäpit ja muut, vähän eri välineet ja sovellukset vain (ja perinteisten kirjojen ja lehtien lukemista paljon enemmän kuin nykyään ihmisillä)

2005 lähtien? Minä olin muuttanut tapojani jo 10 vuotta sitä aiemmin, kun menin opiskelemaan ja pääsin internetin ääreen. Kirjojen lukeminen väheni rajusti. Muutenhan älypuhelin on lähinnä siirtänyt television ja tietokoneen käyttöä ajasta ja paikasta riippumattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen nettiä käytiin pankkiautomaatilla maksamassa laskut (sitä ennen sisällä pankissa), kirjastossa hakemassa kirjat ja tutustuttiin printattuihin uutuusletteloihin, käytiin "kivijalkakaupoissa" shoppailemassa, matkatoimistossa tilaamassa matkat, asemilla ja liikennelaitoksen toimistossa hakemassa printtiaikataulut ja ostamassa liput, levykaupoista ostamassa levyjä, luettiin, pelattiin lautapelejä, tavattiin livenä kavereita, käytiin elokuvissa, oltiin ulkona, fillaroitiin, tehtiin käsitöitä, käytiin yhdistyksissä, harrastekerhoissa ja soittotunneilla ... Myös perheet kävivät kylässä toisillaan. Nuorena oltiin myös kuukausi reilaamassa ympäri Eurooppaa ilman että olisi edes soitettu kotiin. En kyllä muista, että vapaa-aika olisi ikinä tuntunut liian pitkältä.

Ap kysyi vuosista 2005-2010

Vierailija kirjoitti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirja

Juuri näin. Itsellä oli tapana kantaa kirjaa mukana aina juuri siksi, että jos joutuu odottelemaan jotakin tmv. niin kaivan kirjan esille. Viivyttelin pitkään älypuhelimen oston kanssa koska tiesi, että kirjojen lukeminen loppuu siihen. Lopulta kaupasta ei saanut enää muuta kuin älypuhelimia ja mummopuhelimia valtavilla numeronappuloilla. Ostin älypuhelimen, kirjojen lukeminen loppui.

Antaa olla. Turha edes vastata äpylille, jonka käsitys ajankulusta on puhelin.

Vastasin, mutta en kysymykseen.

CD-5 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuunneltiin musiikkia kunnon stereoista.

Näin juuri. Ja nyt valtaosa "nauttii" musiikkinsa jollain säälittävillä korvanapeilla älypuhelimesta ja on muka niiin hienoa. Ihan älytöntä.

1970-luvun normikuluttaja sai keskiverto kotistereoistaan paremmat musiikin kuuntelu elämykset kuin nämä 2020-luvun tyhjäpäät jotka varmaan vaan ei tajua mistä jäävät paitsi.

Valitettavasti kerrostalossa ei voi kuunnella musiikkia, joten kuulokkeille se on musiikista nautittava, paitsi autoillessa mutta autoilua pyrin välttämään.

hyvin

Samalla tavalla kuin nytkin. Älypuhelimessani on 3" näyttö, käytän sitä enimmäkseen podcastien ja musiikin kuunteluun.

Ei mulla ollut ikinä tylsää ennen älykännykkää. Nykyään tulee helposti tylsää ilman sitä. Mutta mökillä en ole sitä koskaan räplännyt niin siellä en sitä edes kaipaa. Eli tottumuskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjoja paljon enemmän kuin nyt. Harrastin myös kirjoittamista itse. Tv-sarjoja katsoin paljon enemmän. Nyt en enää jaksa katsoa juuri mitään tv-sarjaa paria jaksoa pitempään. Lukemaan pitää suunnilleen pakottaa itsensä. Puhelinta on paljon helpompi tuijottaa.

Kyllä älypuhelin selvästi vaikuttaa keskittymiskykyyn, sen on saanut itsekin huomata. Ja muutos tapahtuu todella nopeasti. 

Olen tehnyt saman havainnon keskittymiskyvystä. Lukeminen tuntuu nykyään työläältä, vaikka pidän lukemisesta ja olen lukenut suuret määrät kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-ajalla ihmiset kyläilivät ja kotona kahtoivat näköradiota.

En katsonut sillonkaan televisiota, ennemmin waretettuja leffoja ja koneella istuminen oli hauskempaa kuin kyläily, tuttuja tapasi irkissä.