Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempien hoito ja sisko - Olenko kohtuuton?
24.05.2023 |
Iäkkäät vanhempani asuvat maalla omakotitalossa. On alkavaa muistisairautta ja liikkumisen vaikeutta ynnä muuta raihnaisuutta. Pärjäilevät kotona suht hyvin kaksistaan, mutta tarvitsevat apua kaupassa käyntiin, pankkiasioiden hoitamiseen, lumitöihin ja ruohonleikkaamiseen jne. Siivoavat ja laittavat ruoan itse.
Asun itse 450 kilometrin päässä, minulla on alaikäinen lapsi ja teen matkatöitä. Pystyn osallistumaan vanhempien hoitoon lähinnä niin, että lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna käyn siellä ja maksan vähiä laskujansa verkkopankissa.
Siskoni sen sijaan asuu samalla suunnalla ja käy töissäkin samalla kylällä missä vanhempani asuvat. Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms. Hän hoitaa vanhempieni kauppa-asiat kerran viikossa ja vie mm. parturiin tai optikolle ja lääkäriin, kun on tarvetta. Olen tästä tietysti kovin kiitollinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuren numeron siskoni tästä auttamisesta tekee. Hän kokee roolinsa kaikesta päätellen valtavan raskaaksi, siis sen että käytännössä kerran viikossa vie kaksi kauppakassia äidille! Minun on vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin raskasta ja vaikeaa.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (197)
No en mä ap:n rooliakaan tässä väheksy. Ei käy kateeksi. Tiedän, kun olen itse tuon vaiheen elänyt.
On se oikeasti helkkarin rankkaa työviikon jälkeen ja aina juhlapyhinä pakata auto ja lähteä ajamaan monen tunnin matkaa sairaiden vanhusten luo, jossa odottaa suursiivous tekijäänsä ja sata muuta hoidettavaa ja katsottavaa asiaa postilaatikon korjaamisesta puhelinongelmien ratkomiseen.
Usein on myös niin, että ne lähellä asuvat pääsevät piipahtamaan kylässä, mutta se kaukaa tuleva asuu ja yökyläilee monta päivää tai viikonkin. Suhde ja kuormitus on aivan erilainen silloin. Itse esimerkiksi huomasin vanhempieni muistisairauden etenemisen aivan eri tavalla, kun vietin siellä pidempiä aikoja, vaikka sisarukseni asuivat lähellä ja kävivät useimmin, usein kuitenkin vain nopeasti kääntymässä ja jonkin asian toimittamassa.
Ulkopuolisen avun järjestämistä suosittelen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosikausia omaiseni apuna - ilman yhteiskunnan tukea. Tuli aika, jolloin minun työssäkäyvän omaisen apu ei riittänyt. Pyysin Senjori-infosta apua ja neuvoja. Paikalliseen kotihoidon toimistoon voi soittaa ja pyytää sieltä arviokäyntiä tai muuta apua. Siivouksen voi ulkoistaa eli kerran kuukaudessa käynti noin puolitoista tuntia, jolloin esim. pyykkikoneen voi käynnistää. Onko vanhempien naapurustossa auttamis- haluista henkilöä, joka voisi välillä käydä kaupassa? Ulkopuolinen apu maksaa, mutta kotitalousvähennys on hyvä keino pienentää kustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt niin paljon näitä tarinoita, että sisarukset riitaantuvat joutuessaan hoitamaan vanhojen vanhempiensa asioita. Tosi surullista enkä usko, että se kenenkään vanhempien toive olisi. Voi kumpa vanhat ihmiset ymmärtäisivät muuttaa pois näistä isoista omakotitaloista silloin, kun vielä pystyvät tekemään päätöksiä ja suostuivat ottamaan sen kotiavun vastaan eivätkä aikuisia lapsiaan pitäisi hoitajinaan.
Minäkin ehdottaisin että puhutte siskon kanssa kuinka paljon ehditte/haluatte auttaa vanhempia. Jos vanhemmilla on muistisairautta, talo olisi hyvä laittaa pian myyntiin ja hankkia vanhemmille koti jossa he voivat asua pidempään yhdessä (senioriasunto?) Verkkopankkitunnukset saa vanhempien tileihin käsittääkseni valtakirjalla, ei tarvitse olla edunvalvoja. Näin kauempana asuva voisi huolehtia laskuista ja tasata työkuormaa. Pyrkikää ensin siskon kanssa yhteisymmärrykseen, sitten kerrotte vanhemmille miten voitte olla avuksi. Avuntarvetta voi päivittää vaikka muutaman kuukauden välein.
Neuvon sydämestäni että älkää lähtekö keskustelemaan sisaruksesta vanhempien kanssa. Voi olla että teidän vanhemmat on viisaampia kuin omani, minä kun olin perheen syntipukki. Vasta äidin kuoleman jälkeen selvisi miten siskoni ja vanhemmat olivat minua haukkuneet keskenään. Siskoni hoiti äidin asiat isän kanssa ja kysyin häneltä monta kertaa että jaksaako hän varmasti kun on työ ja monta lasta? Isää ei voinut pyytää koska oli luottotiedot menneet ja muutenkin pelasi vilunkipeliä, minä olin 500 km päässä opiskelija ja päiväkoti-ikäinen, joten ehdotin ulkopuolista pesänjakajaa. Ei käynyt.
Me emme ole enää tekemisissä :(
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa kuunnella vanhempien valitukset? Kummalle he soittaa kun viemäri ei vedä, pitäisi tilata nuohooja ja tehdä lumityöt?
Juuri näin. Siskoasi vaivataan todennäköisesti huomattavasti enemmän ylimääräisillä asioilla kuin sinua. Ja niitähän asioita vanhuksilla riittää. Meillä on se tilanne, että miehen sisarukset asuvat kauempana ja minä&mies samassa kaupungissa kuin miehen vanhemmat. Miehen isällä on dementia ja äiti on muuten vain raihnainen, toimii omaishoitajana, lisäksi hänelläkin on muisti hieman heikentynyt. Miehen vanhemmat eivät myöskään halua ulkopuolista apua, se on heistä kovin kallistakin. Miehen sisarukset auttavat juuri lomillaan tai joskus viikonloppuna. Mutta vanhemmat soittavat miehelleni tai minulle aina, kun tulee mitä tahansa ongelmia. Käytännössä päivittäin on pari kolme puhelua, joissa arvuutellaan avainten sijaintia tai telkkarin johdon oikeaa paikkaa, tai joudutaan käymään siellä etsimässä jotain kadonnutta laskua joka piti maksaa eilen, tai viemään hammaslääkäriin, kauppaan tai lääkäriin. Ellei joskus pystytä pomppaamaan sinne saman tien (meillä on kokopäivätyöt ja lapsia, mies on etätöissä mutta vaatii sekin keskittymistä) alkaa syyllistäminen. Olen oikeasti aikamoisen väsynyt ja on alkanut tehdä mieli muuttaa itsekin jonnekin kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin siskollesi auttaminen on rasittavampaa, hänhän asuu siinä lähellä, on tekemisissä vanhempiesi kanssa viikottain ja auttaa enemmän kuin sinä, joka käyt siellä pari kolme kertaa vuodessa. Hän on ihan eri lailla läsnä vanhempiesi arjessa.
Kirjoitin, että käyn siellä lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna. Se on kyllä aika paljon enemmän kuin pari kolme kertaa vuodessa. Olin esim. pääsiäisen, nyt koko helatorstaiviikonlopun, seuraavan kerran menen juhannukseksi, sitten heinäkuussa kesälomalla... Ja noina pitkinä viikonloppuina ja lomilla asun siis vanhempieni luona ja teen siellä kaiken: Hoidan kauppa-asiat, siivoan, autan pihatöissä, teen ruokaa pakkaseen. En koe tätä hirveän kuormittavaksi. AP
Höpö höpö, kaukana asuva pääsee todella helpolla, kuin se jokaviikkoinen auttaja. Olen itse seitenvitonen, siis suht iäkäs. Laittaisin vahusten kaikki laskut e-laskuiksi ja itselle tilinkäyttäoikeuden ( meillä on kaksi huushollia ,ns ykkös -ja kakkos koti. Kaikki laskut tulee e-laskuina , osan tsekkaan niistä ja vahvistan mobiilissa , on superhelppoa.
Vanhemmilasi on varmaan kunnon pakastin ,ja kerroit, että itse tekevät ruuan. Eiku tilaat kaupasta n kerran neljässä viikossa ruokakassit ja kun heillä vielä järki pelaa , niin sieltä tekevät ruuan. Hyvää liikuntaa on kesällä ruohonleikkuu ,jos jalka nousee, jos ei nouse, niin palkkaatte jonkun kylältä leikkaaman ruohon. Siskosi voi sanoa, ettei pysty, kun selkään sattuu. Silloin heidän on pakko ottaa se apu vastaan. Toki ne hetkeks suuttuu ,mutta so what. Se menee ohi.Sama talvella lumitöiden kanssa. Yli 75v saa palvelut vielä ilman alvia. Se pitää vaan hoitaa ne hommat tuohon malliin ,kun vielä ovat järjissään. Ei kaikkea tarvitse antaa periksi.siskosi ei ole mitenkään velvollinen tekemäään noita juttuja. Hänelläkin on vain yksi elämä. On se kumma kun ,ihmiset ei ymmärrä tällaisia asioita.
Me lenkkeillään ja käydään salilla, talvisin hiihdetään, mutta kyllä me kauppakassit tilataan kotiin, se on hauskaa. Ja muitakin paveluja ostetaan,milloin sitten ,jos ei silloin kun käydään kahdeksaa kymppiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa kuunnella vanhempien valitukset? Kummalle he soittaa kun viemäri ei vedä, pitäisi tilata nuohooja ja tehdä lumityöt?
Juuri näin. Siskoasi vaivataan todennäköisesti huomattavasti enemmän ylimääräisillä asioilla kuin sinua. Ja niitähän asioita vanhuksilla riittää. Meillä on se tilanne, että miehen sisarukset asuvat kauempana ja minä&mies samassa kaupungissa kuin miehen vanhemmat. Miehen isällä on dementia ja äiti on muuten vain raihnainen, toimii omaishoitajana, lisäksi hänelläkin on muisti hieman heikentynyt. Miehen vanhemmat eivät myöskään halua ulkopuolista apua, se on heistä kovin kallistakin. Miehen sisarukset auttavat juuri lomillaan tai joskus viikonloppuna. Mutta vanhemmat soittavat miehelleni tai minulle aina, kun tulee mitä tahansa ongelmia. Käytännössä päivittäin on pari kolme puhelua, joissa arvuutellaan avainten sijaintia tai telkkarin johdon oikeaa paikkaa, tai joudutaan käymään siellä etsimässä jotain kadonnutta laskua joka piti maksaa eilen, tai viemään hammaslääkäriin, kauppaan tai lääkäriin. Ellei joskus pystytä pomppaamaan sinne saman tien (meillä on kokopäivätyöt ja lapsia, mies on etätöissä mutta vaatii sekin keskittymistä) alkaa syyllistäminen. Olen oikeasti aikamoisen väsynyt ja on alkanut tehdä mieli muuttaa itsekin jonnekin kauemmas.
Meillä oli sama tilanne, sillä erotuksella että koska minä tein yrittäjänä kotona töitä, minua vaivattiin pienimmästäkin milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
No en mä ap:n rooliakaan tässä väheksy. Ei käy kateeksi. Tiedän, kun olen itse tuon vaiheen elänyt.
On se oikeasti helkkarin rankkaa työviikon jälkeen ja aina juhlapyhinä pakata auto ja lähteä ajamaan monen tunnin matkaa sairaiden vanhusten luo, jossa odottaa suursiivous tekijäänsä ja sata muuta hoidettavaa ja katsottavaa asiaa postilaatikon korjaamisesta puhelinongelmien ratkomiseen.
Usein on myös niin, että ne lähellä asuvat pääsevät piipahtamaan kylässä, mutta se kaukaa tuleva asuu ja yökyläilee monta päivää tai viikonkin. Suhde ja kuormitus on aivan erilainen silloin. Itse esimerkiksi huomasin vanhempieni muistisairauden etenemisen aivan eri tavalla, kun vietin siellä pidempiä aikoja, vaikka sisarukseni asuivat lähellä ja kävivät useimmin, usein kuitenkin vain nopeasti kääntymässä ja jonkin asian toimittamassa.
Ulkopuolisen avun järjestämistä suosittelen minäkin.
Pahinta tuossa tilanteessa olisi varmasti kilpailu siitä, kenellä on rankinta. Jokainen hoitaa asioita omaan arkeen sopivalla tavalla ja myös siitä seuraava kuormitus voi tulla eri mekanismilla. Eri asiat myös sopivat eri ihmisille eri tavalla: toisille arjen lomassa auttaminen voi sopia hyvin ja olla paljon parempi vaihtoehto kuin tiiviimmät kyläilypätkät, kun taas toisella ihmisellä menee päinvastoin. Aika harvoin jokainen sisarus tekee täsmälleen saman verran, ja vielä harvemmin heistä kaikilla on resursseja täysin yhtä paljon auttaa. Varmaa on se, että vanhempien auttaminen molempaa lasta kuormittaa, varsinkin jos siinä sivussa tekee ajatustyötä siitä että vanhempien kunto ja muistisairaus koko ajan menee huonompaan suuntaan.
Toivottavasti AP ehdit viettää aikaa myös sisaruksesi kanssa ja pitää suhteen häneen kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te selkeästi sopineet vastuunjaosta vanhempienne ja teidän sisarusten kesken yhdessä?
Nyt olisi jo aika sopia edunvalvonnasta tai edes oikeuksista vanhempien pankkitille sekä valtakirjoja heidän eri asioiden hoitamiseski alkaen sähkölaitoksista muihin instansseihin.
Lisäksi on sovittava siskon kanssa myös se, että merkitsette muistiin miten paljon autatte vanhempia ja mitä kuluja siitä seuraa. Siitä on helppo perunkirjoituksesta katsoa, että sisko x on ajanut 21 000 km vanhempien asioita ja sisko y on hoitanut valtakirjoilla vanhempien asioita 421 tuntia. Laskette tuntipalkat ja kilometrikorvaukset , jotka sitten ennen perinnönjakoa teille asianmukaisesti korvataan.
Siskosi valittaa työn määrästä niin kauan ennen kuin laadit selkeän työnjaon hänen kanssaan. Joten kohtuuton et ole, jos organisoit nyt kaiken.
Vanhempiesi vastuulla olisi sopia asiat ihan heti. Tuollainen arpominen ja oletus lasten avusta ei aiheuta muuta kuin kunnon tappelua sisarusten kesken. Viimeistään perinnönjaon yhteydessä-
Mikähän olisi kohtuullinen tuntipalkka vanhempien asioiden hoitamisesta? Mikä veroprosentti, mikä tes?
Voi viturallaa taas.
Siskohan voisi muuttaa vaikka 550 kilometrin päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yhteys kunnan vanhuspalveluihin että tekevät kartoituskäynnin.
Kyllä vanhukset lopulta hyväksyvät ulkopuolisenkin avun kun teette selväksi että teidän aikanne/ jaksamisenne/terveytenne ei riitä. Pysytte napakkana yhteistuumin siskon kanssa.
Lämmöllä muistan edesmennyttä isääni joka suostui siivousapuun joka toinen viikko, kotiparturin ja jalkahoitajan käynteihin säännöllisesti vaikka olikin nuuka mies. Kotihoito jakoi lääkkeet ja hoiti ne apteekista kotiin.
Me lapset kävimme kauppakäynnit vuorotellen ja hoidimme laskut maksukuorissa pankkiin.
Ap:n tilanteessa täytyy miettiä myös tuleva asuminen- kuinka kauan vanhemmat pärjäävät omakotitalossa.
Pihatalkkareita on olemassa, sieltä pihan hoito ja lumityöt.
Tuossa voi mennä teillä sisaruksilla välit. Olisi hyvä saada vanhemmille ulkopuolista apua. Aloittaa jostain pienestä, että saa ikään kuin jalan oven väliin, sitten he saattavat hyväksyä lisää apua myöhemmin. Teillä on varmasti molemmilla rankkaa mutta kysyn saman mitä useammassa viestissä on mietitty: kummalle teistä vanhempanne useimmiten soittavat, kun tulee akuuttia asiaa? Se päivystävänä avunantajana toimiminen on henkisesti tosi rasittavaa, tiedän omasta kokemuksesta. Vaikka toki on rankkaa tuo apuun pitkän matkan päästä reissaaminenkin, mutta luultavasti et kuitenkaan ihan täysin hahmota sen lähellä asuvan vastuuta ja työtaakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asioista kommentoiville: Minä siis hoidan vanhempien raha-asiat verkkopankissa tällä hetkellä kuten tuossa ensimmäisessä viestissä mainitsinkin. AP
Kuule kun ikäihmisten kanssa joutuu touhottamaan ja setvimään mitä tahansa kodin ulkopuolelle lähtöä jo pari päivää ennen h-hetkeä. Samoin kauppalistan tekeminen näiden kanssa ei ole sekään aina helpoimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on myös lupa kokea eri asiat kuormittaviksi, kuin mitä joku toinen tekee. Se että aloittajalla ei tunnu missään nuo vanhempiensa hyväksi tekemänsä jutut ei tarkoita, että tekeminen ei saisi / voisi siskoa kuormittaa. Kas kun me ollaan erilaisia.
Ulkopuolisen avun järjestämistä suosittelen minäkin.[/quote]
Pahinta tuossa tilanteessa olisi varmasti kilpailu siitä, kenellä on rankinta. Jokainen hoitaa asioita omaan arkeen sopivalla tavalla ja myös siitä seuraava kuormitus voi tulla eri mekanismilla. Eri asiat myös sopivat eri ihmisille eri tavalla: toisille arjen lomassa auttaminen voi sopia hyvin ja olla paljon parempi vaihtoehto kuin tiiviimmät kyläilypätkät, kun taas toisella ihmisellä menee päinvastoin. Aika harvoin jokainen sisarus tekee täsmälleen saman verran, ja vielä harvemmin heistä kaikilla on resursseja täysin yhtä paljon auttaa. Varmaa on se, että vanhempien auttaminen molempaa lasta kuormittaa, varsinkin jos siinä sivussa tekee ajatustyötä siitä että vanhempien kunto ja muistisairaus koko ajan menee huonompaan suuntaan.
Toivottavasti AP ehdit viettää aikaa myös sisaruksesi kanssa ja pitää suhteen häneen kunnossa.[/quote]
Tämä! Itse olisin varmasti mieluummin auttamassa ja tekemässä pidemmän pätkän, kuin koko ajan "valmiudessa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri sen takia, että vanhempani eivät missään tapauksessa halua ateriapalvelua tai siivousta, tai eivät mitään ostettua kotiapua. Eivät kuulemma halua, että kotona käy vieraita ihmisiä. Eli me lapset hoidamme kaiken. AP
Lue ylläoleva vastaus !
Lainaus aloituksestasi:
"Pystyn osallistumaan vanhempien hoitoon lähinnä niin, että lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna käyn siellä ja maksan vähiä laskujansa verkkopankissa."
Et siis kertomasi mukaan tee vanhempien eteen mitään muuta kuin käydessäsi maksat vähän laskuja ja se sitten on mielestäsi raskaudeltaan suoraan verrannollista siskon antamaan kauppa- ja kuljetus-/saattoapuun?
Karseeta minkälaista kuraa täällä saa taas aloittaja niskaansa.
Itse ottaisin sata kertaa mieluummin sen lähellä asuvan omaisen roolin, joka pääsisi vaikka pari kertaa viikossakin piipahtamaan nopeasti, toisi kauppakassin, kysyisi päivän kuulumiset ja se siitä vs. se omainen, joka asuu jossain satojen kilometrien päässä ja viikonlopun tai loman koittaessa lähtee neljäksi tunniksi maantielle ja siirtyy asumaan moneksi päiväksi muistisairaiden vanhusten sohvannurkkaan tai johonkin vinttikamariin, ja ryhtyy aamulla imuroimaan ja luutuamaan lattioita ja kokkaamaan ruokaa pakkaseen... Sillä välin työkaverit ja ystävät siellä satojen kilsojen päässä rentoutuvat ja viettävät aikaa puolisonsa kanssa ja harrastavat...
Mutta niin kuin joku sanoikin, ihmiset on erilaisia ja toisille sopii toisenlaiset tehtävät kuin toiselle.
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.
Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioista kommentoiville: Minä siis hoidan vanhempien raha-asiat verkkopankissa tällä hetkellä kuten tuossa ensimmäisessä viestissä mainitsinkin. AP
Toi on muuten tosi raskasta. Istahtaa tietokoneen ääreen, kirjautua verkkopankkiin ja maksaa laskut. Mulle tulee ainakin sen max 10 minuutin aikana jo niin hiki, ettei tartte kuntosalilla käydä. Ja tuon voi joutua tekemään jopa parikin kertaa kuukaudessa. Kauhee vaiva.
"Siskoni sen sijaan asuu samalla suunnalla ja käy töissäkin samalla kylällä missä vanhempani asuvat. Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms. Hän hoitaa vanhempieni kauppa-asiat kerran viikossa ja vie mm. parturiin tai optikolle ja lääkäriin, kun on tarvetta. Olen tästä tietysti kovin kiitollinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuren numeron siskoni tästä auttamisesta tekee. Hän kokee roolinsa kaikesta päätellen valtavan raskaaksi, siis sen että käytännössä kerran viikossa vie kaksi kauppakassia äidille! Minun on vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin raskasta ja vaikeaa."
Käytännössä siskosi järjestelee omia työaikojaan sen mukaan, että voi viedä vanhempianne lääkäriin, kampaajalle, optikolle jne? Kuka nuo ajat varaa ja kaiken suunnittelee? Jos noita keikkoja on edes kerran kuukaudessa, vaatii se paljon joustoa. Ja sinusta hän käytännössä ainoastaan vie kaksi kauppakassia ruokaa kerran viikossa?