Oletteko te muut millaisia tällaisessa tilanteessa?

Annan olla.

Entiset on syystä entisiä, ei kiinnosta.

?

En alkaisi terapeutiksi ihastus-exälle, nopea tervehdys ja matka jatkuu. 

Sanon että se on voi voi. Olis miettinyt ajallaan.

En ole ollut tuollaisessa tilanteessa, joten en osaa sanoa. Siis exä ei ole tullut ruikuttamaan mulle mitään omasta elämästään.

Täh? 

Eipä ole exä tullut vastaan kertomaan, että en tunne arvostusta. Jos on erottu, niin on erottu, ei pidä jälkikäteen tulla kääntämään veistä haavassa. Jos ei tunne arvostusta minua kohtaan, niin mitä minä hänen yksinäisyydestään välitän tai miksi hän siitä edes kertoo?

Tarjoaisin ekaks ahteria ja sitten terapiaa. 

Kuka ei lohduttaisi??

Oli tällainen tilanne ja kyllä toinen auttoi.

Jos välitän, autan. Jos en, en.

Juu en