Lue keskustelun säännöt.
Lukutaidoton nelosluokkalainen?
24.05.2023 |
Onko tämä nykypäivänä ihan tavallista - lukutaidoton nelosluokkalainen?
Lapsella ei ole diagnooseja ja on ihan normaaliluokalla, hyvin tavallisen oloinen kiltti ja rauhallinen tyttö jolla on paljon kavereita sekä fiksut harrastukset. Vanhemmat korkeakoulutettuja.
Lukeminen onnistuu tasolla yksittäiset helpot sanat, jo viiden sanan lause menee pieleen kun lähtee joko arvaamaan tai lukee sanoja väärin. Luetunymmärtämistä ei ole tästä syystä minkäänlaista kun lauseen merkitys muuttuu ja vauhti on niin hidas että putoaa itsekin kärryiltä mistä lause alkoi. Kirjaa ei ole lukenut eläessään, hänellä on käytössä rajaton äänikirjapalvelu. Kotona ei lueta. Kommunikoi aina ääniviesteillä, ei kirjoita edes lyhyitä viestejä kuten "ok" tai "kiitos".
Onko tämä tosiaan nykyään niin normaalia ettei koulukaan koe tarvetta puuttua asiaan? Miten ihmeessä muidenkaan aineiden opiskelu voi onnistua vaatimustason kasvaessa koko ajan? Miten voi olla mahdollista päästä tässä tilanteessa seuraavalle vuosiluokalle?
En muista yhtään tällaista tapausta omasta lapsuudestani, tuolloin asia olisi ollut kaikkien tiedossa kun koko luokka luki vuorotellen ääneen oppikirjojen lukuja. Kyseessä ei tosiaan vaikuta olevan edes erityislapsi tai niin sanotusti ongelmaperhe.
Kommentit (11)
On huolestuttavaa, että lapsi ei vielä tässä vaiheessa osaa kirjoittaa sujuvasti ikätasoista tekstiä eikä ymmärtää lukemaansa ikätasoista tekstiä. Tästä herää kysymys, miksi koulu tai vanhemmat eivät ole puuttuneet tilanteeseen napakasti. Olisi tärkeää, että lapsi saisi tarvittavaa tukea ja ohjausta kehittääkseen näitä taitojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa mitään kummallista ole. Kymmenvuotiaat koululaiset eivät nykyään osaa lukea eivätkä kirjoittaa.
Minä olin tuollainen. Todettin lukihäiriö.
Miten on voinut pärjätä koulussa edes tuohon asti?
oletko kyseisen tytön opettaja, kun olet tietoinen tuosta asiasta vai jonkun samalla luokalla olevan toisen oppilaan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin 1990-luvulla kun olin alakoulussa niin en lukenut ennen kolmatta luokkaa, sen jälkeen opin lukemaan hyvin lyhyitä lauseita. Viidennellä luokalla osasin lukea hyvin hitaasti yhden kappaleen. Jouduttiin lukemaan ääneen ja jouduttiin kirjoittamaan. Se innosti opettajan lähinnä ilkkumaan kun en vain pystynyt siihen, vielä lukiossa koin kiusaamista opettajilta ja muilta oppilailta.
Jos ei ole itse elänyt tuollaista elämää niin ei tiedä, kuinka tuskaista se osaa lapselle olla. Tuolloin ei tukea tullut mistään, edes vanhempani eivät tukeneet. Kirjoja kyllä ostettiin, mutta eihän niitä tule luettua kun ei lukeminen onnistu. Vihasin lukemista aikuisuuteen asti. Lukivikadiagnoosin sain 2009 kun olin kirjoittamassa ylioppilaaksi. Nykyään saattaa jotain tukea saada, mutta se vie useamman vuoden, että uskaltaa ja kykenee lukemaan tuesta huolimatta.
Tiedän varmaksi ettei ole diagnoosia tai ettei koulu ole reagoinut. En avaa omaa asemaani sen enempää mutta kuulun perheen lähipiiriin ja olen hoitanut myös lapsen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia ja yleistä. Jos olet lähipiiristä, niin auta lasta saamaan apua koulusta. Ota yhteyttä opettajaan ja esitä huolesi. Puhu perheen kanssa. Lapsen oikeus on saada apua. T. Ope
Ennen jäi luokalle, jos lukeminen ei onnistunut toisen luokan jälkeen. Tiedän vaikka kuinka monta kakkosluokan kerrannutta. Kolmannen luokan oppiminen on heikkoa ilman lukutaitoa, kun tulee englanti, biologia ym. Nykyään ei jää luokalle ettei vain eriarvoistu. Parempi olla lukutaidoton kuin eriarvoistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän varmaksi ettei ole diagnoosia tai ettei koulu ole reagoinut. En avaa omaa asemaani sen enempää mutta kuulun perheen lähipiiriin ja olen hoitanut myös lapsen asioita.
Hoidapa sitten tämäkin asia, jos näyttää siltä, ettei se vielä ole hoidossa.
Ja sä tiedät 100% varmasti, että tuo asia ei ole missään hoidossa? Tai hänellä ei ole esim lukihäiriö-diagnoosia?