Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei lähettänyt kutsua pojantyttäreni yo-juhliin, menen silti.
Apea mummu
23.05.2023 |
Meillä on ollut pitemmän aikaa skismaa miniän kanssa, koska hän haluaisi rajoittaa minun oikeuttani nähdä pojantytärtäni ja yleisesti viettää aikaa poikani ja perheen kanssa. Nyt viimeinen tippa oli tämä kutsun lähettämättömyys, utelin pojaltani miksi näin ja väitti jotenkin suurpiirteisesti että miniä halusi rajata kutsut vain lähiperheelle (eivätkö isovanhemmat kuulu siihen?)
En aio kunnioittaa miniän toivetta, sillä pojantyttäreni valmistuu ylioppilaaksi vain kerran ja haluan olla ikuistamassa juhlapäivää.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Täh? Ap on rasittava mutta eihän se liity hänen poikansa perheeseen yhtään mitenkään.
Miniä ei ole huolella valinnut puolisoaan, liittyy se niin . Ja jos perhe vielä vihaa aloittajaa tottakai se asia liittyy pojan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Täh? Ap on rasittava mutta eihän se liity hänen poikansa perheeseen yhtään mitenkään.
Miniä ei ole huolella valinnut puolisoaan, liittyy se niin . Ja jos perhe vielä vihaa aloittajaa tottakai se asia liittyy pojan perheeseen.
Miten muka?
Ap ei kuulu siihen perheeseen eikä liity perheen elämään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Hohhoijaa. Kyllä se mies voi olla täydellinen, mutta hänen äitinsä kauhea. Minulla on upea mies, jolla on aivan upea äiti, mutta ihan hirveä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Hohhoijaa. Kyllä se mies voi olla täydellinen, mutta hänen äitinsä kauhea. Minulla on upea mies, jolla on aivan upea äiti, mutta ihan hirveä isä.
Ja miniät on kaikki täydellisiä kunnes heistä tulee anoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.
Ai kasarilla/ysärillä? Salli mun nauraa.
Ei, ei saa ruveta korvaamaan omia mokiaan niin että talloo sen jo kertalleen laiminlyömänsä oman lapsensa.
Tällä on oma elämä, oma perhe ja sillä kaikella on rajat.
Se oma juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniä-anoppi-trollaus , versio 3769.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.Ai kasarilla/ysärillä? Salli mun nauraa.
Ei, ei saa ruveta korvaamaan omia mokiaan niin että talloo sen jo kertalleen laiminlyömänsä oman lapsensa.
Tällä on oma elämä, oma perhe ja sillä kaikella on rajat.
Se oma juna meni jo.
Ysärillä syntyneiden lapset ei vielä vietä ylppäreitä.
Kyllä vein 81 syntynyttä, kuten myös 70- luvulla syntynyttä pyörän tarakalla hoitoon. 1982 ostettiin oma pyykkikone, käsin tiskasin 90-luvun alkuun.
9o-luvullakin kävin fillarilla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.Ai kasarilla/ysärillä? Salli mun nauraa.
Ei, ei saa ruveta korvaamaan omia mokiaan niin että talloo sen jo kertalleen laiminlyömänsä oman lapsensa.
Tällä on oma elämä, oma perhe ja sillä kaikella on rajat.
Se oma juna meni jo.
Ysärillä syntyneiden lapset ei vielä vietä ylppäreitä.
Kyllä vein 81 syntynyttä, kuten myös 70- luvulla syntynyttä pyörän tarakalla hoitoon. 1982 ostettiin oma pyykkikone, käsin tiskasin 90-luvun alkuun.
9o-luvullakin kävin fillarilla töissä.
Ja? Mihin ihmeeseen tämä liittyy???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.Ai kasarilla/ysärillä? Salli mun nauraa.
Ei, ei saa ruveta korvaamaan omia mokiaan niin että talloo sen jo kertalleen laiminlyömänsä oman lapsensa.
Tällä on oma elämä, oma perhe ja sillä kaikella on rajat.
Se oma juna meni jo.
Sinulla on omat traumasi, älä niistä syytä muita. Yritä hakea apua, tuo ilmapiiri ei ole lapsilledi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Hohhoijaa. Kyllä se mies voi olla täydellinen, mutta hänen äitinsä kauhea. Minulla on upea mies, jolla on aivan upea äiti, mutta ihan hirveä isä.
Ja miniät on kaikki täydellisiä kunnes heistä tulee anoppeja.
Ei tässä täydellisyyden kruunua kukaan ole kutreilleen nostamassa. Siitä huolimatta on tunkeilevaa mennä kuokkaviraaksi juhliin. Asiatonta on myös syyttää kutsun puutteesta miniää, ellei ole 100% varma syyllisestä. Voihan kutsun puutteen takana olla myös ap:n poika tai tuore ylioppilas. Tai näiden kaikkien yhteinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Ei välttämättä mutta osittain kyllä, jos päiväkodissa oli esim kiusaamista jne ...mihin ei puututtu.
Etkö tiedä, että sosiaalisuuden takia päiväkodit olivat käteviä ja olihan siellä ammattihenk.kunta töissä, kuten nykyäänkin. Vai etkö pidä heitä pätevinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Jokainen on vastuussa omista virheistään eikä niitä voi maksattaa muilla.
Eikä saa rakastaa lastenlapsiaan kun itse on pyörän tarakalla vienyt lapset hoitoon, painanut tehtaassa 8 h, pessyt pyykit talopesulassa, tiskannut käsin , ollut fyysisestikin väsynyt, tehnyt kuitenkin lastensa hyväksi omien kykyjensä mukaan parhaansa?
Oletko koskaan harkinnut keskusteluapua itsellesi?
Ymmärtämys ja empatia jossain määrin helpottaa ihmissuhteissa.Ai kasarilla/ysärillä? Salli mun nauraa.
Ei, ei saa ruveta korvaamaan omia mokiaan niin että talloo sen jo kertalleen laiminlyömänsä oman lapsensa.
Tällä on oma elämä, oma perhe ja sillä kaikella on rajat.
Se oma juna meni jo.
Sinulla on omat traumasi, älä niistä syytä muita. Yritä hakea apua, tuo ilmapiiri ei ole lapsilledi hyväksi.
Isovanhempi on tehnyt omat mokansa ka laiminlyönyt lapsensa.
Se ei oikeuta kohtelemaan samaa lasta edelleen kaltoin ja tallomaan tämän rajoja.
Se tilaisuus oli ja meni. Surullista toki mutta täydin oma moka. Eikä oikeuta häiriköintiä millään tasolla.
Täällä kirjoittavat "tietävät" että aloittaja on ap. Jos näin on, niin täytyy todeta että ap:llä on erittäin paljon ongelmia ja vaikeuksia milloin mistäkin (paljon aloituksia). Myös ihmissuhde puolella. Tätä taustaa vasten on helppoa ymmärtää että tässä ylioppilasjuhla-keississäkin on suuria vaikeuksia. Kannattaisiko ketjun aloittajan, oli se kuka tahansa, syventyä miettimään omaa käytöstään. "Minä menen joka tapauksessa vaikka ei kutsuttukaan". Kuulostat itsekkäältä minähenkilöltä, ap tai joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tilanteenne miniän kanssa on ollut haastava ja että olette erimielisiä siitä, miten teidän tulisi viettää aikaa poikasi ja perheesi kanssa. On ymmärrettävää, että olet pettyneenä ja loukkaantuneena siitä, ettei sinulle lähetetty kutsua pojantyttäresi yo-juhliin.
Kuitenkin on tärkeää käsitellä tilannetta harkiten ja pyrkiä rakentavaan ratkaisuun, joka edistää perheen hyvinvointia. Ensisijaisesti suosittelisin keskustelua poikasi ja miniäsi kanssa. Yritä selvittää rauhallisesti, miksi kutsua ei lähetetty sinulle ja ilmaise tunteesi tilanteeseen liittyen.
On mahdollista, että miniäsi todella halusi rajoittaa kutsut vain lähiperheelle, mutta sinun kannattaa ilmaista, että koet isovanhempana olevasi tärkeä osa perhettä ja haluat juhlistaa pojantyttäresi saavutusta. Yhdessä voitte ehkä löytää kompromissin, joka tyydyttää kaikkia osapuolia.
Tärkeintä on pyrkiä säilyttämään perhesuhteet ja löytää tapa, jolla voit osallistua tärkeisiin tapahtumiin, kuten yo-juhliin, samalla kun otetaan huomioon kaikkien perheenjäsenten tarpeet ja toiveet.
Ymmärrän, että haluat osallistua pojantyttäresi yo-juhliin, vaikka et ole saanut virallista kutsua. On kuitenkin tärkeää harkita tilannetta huolellisesti ennen päätöksen tekemistä.Ensisijaisesti suosittelisin yhteydenottoa poikaasi tai miniääsi ja keskustelua tilanteesta avoimesti. Selitä heille, että haluat olla läsnä ja juhlistaa tärkeää päivää yhdessä perheen kanssa. Kuuntele myös heidän näkemyksiään ja yritä ymmärtää, miksi sinulle ei ole lähetetty kutsua.
On mahdollista, että kutsun puuttuminen johtui väärinkäsityksestä tai kommunikaatio-ongelmasta. Keskustelu voi auttaa selventämään tilannetta ja löytämään yhteisen ratkaisun.
Jos he edelleen vastustavat läsnäoloasi, olisi tärkeää kunnioittaa heidän toivettaan. On tärkeää säilyttää perhesuhteet ja välttää konflikteja, jotka voivat vahingoittaa kaikkien osapuolten hyvinvointia.
Mikäli et pääse juhliin, voit silti osoittaa tukesi ja onnittelusi pojantyttärellesi muilla tavoilla. Voit esimerkiksi lähettää hänelle kirjeen, kortin tai lahjan juhlan kunniaksi. Tämä osoittaa, että välität hänestä ja arvostat hänen saavutustaan.
Muista, että perhesuhteet ovat arvokkaita, ja tilanteet voivat muuttua ajan myötä. Pyri pitämään yhteys perheeseesi ja rakentamaan siltoja ymmärryksen ja vuoropuhelun kautta.
Perhesuhteet ovat tallella. Nyt on vain tämä sukulainen ristinä.
1.Moos.2: 24. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
Onkohan tuo kirja paras mahdollinen opas?
Efes. 5:22-24 "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää ..
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset."
Sananl. 9:13 "Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä."
Jos olisin sinä niin veisin pojantyttären syömään ja antaisin sillon lahjani.
Oltaisiin kahdestaan ihan.
Tietty vaatii että pojantytär ja minä ollaan yhteydessä ja että hänestä olen suhtkoht mukava ihmine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään oikeutta toisten perheiden juhliin, höntti.
No oikeesti miniällä ei ole oikeutta rajoittaa tyttärensä juhlien vieraslistaa.
Tottapa ihmiset saavat päättää keitä he kutsuvat kotiinsa, keitä ei. Onko anoppi mahdollisesti aiheuttanut aikaisemmin riitaa ja ikäviä tilanteita yhteisissä juhlissa? Joskus halutaan jättää juhlista pois henkilö, jolla on tapana saapua paikalle päihtyneenä tai joka juo itsensä humalaan paikan päällä. Sellainen on ikävää kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään oikeutta toisten perheiden juhliin, höntti.
Sehän on ap:n perhettä joka juhlii, tollo.
Alue: Aihe vapaa
Täh? Ap on rasittava mutta eihän se liity hänen poikansa perheeseen yhtään mitenkään.