Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei lähettänyt kutsua pojantyttäreni yo-juhliin, menen silti.
Apea mummu
23.05.2023 |
Meillä on ollut pitemmän aikaa skismaa miniän kanssa, koska hän haluaisi rajoittaa minun oikeuttani nähdä pojantytärtäni ja yleisesti viettää aikaa poikani ja perheen kanssa. Nyt viimeinen tippa oli tämä kutsun lähettämättömyys, utelin pojaltani miksi näin ja väitti jotenkin suurpiirteisesti että miniä halusi rajata kutsut vain lähiperheelle (eivätkö isovanhemmat kuulu siihen?)
En aio kunnioittaa miniän toivetta, sillä pojantyttäreni valmistuu ylioppilaaksi vain kerran ja haluan olla ikuistamassa juhlapäivää.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Niin, siksi lapseni ovat opiskelleet ja päässet opiskelemaan sitä kiinnostuksensa kohdetta. Toisiin kaupunkeihin koska täällä ei ole yliopistoa.
Ovat normaalisti itsenäistyneet ja luulen ettei di-poikieni hermo olisi kestänyt jos äiti olisi ruvennut utsimaan että mitä nyt luette, näytäs nyt vähän niitä kirjoja.
Aikuistua lasten pitää antaa, sitten ne pystyy aikuisina kohtaamaan anopitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Niin, siksi lapseni ovat opiskelleet ja päässet opiskelemaan sitä kiinnostuksensa kohdetta. Toisiin kaupunkeihin koska täällä ei ole yliopistoa.
Ovat normaalisti itsenäistyneet ja luulen ettei di-poikieni hermo olisi kestänyt jos äiti olisi ruvennut utsimaan että mitä nyt luette, näytäs nyt vähän niitä kirjoja.
Aikuistua lasten pitää antaa, sitten ne pystyy aikuisina kohtaamaan anopitkin.
Tehän ette ole kohdanneet millään tasolla, siis sinä ja aikuiset lapsesi, nyt aikuisina. Fyysistä läsnäoloa, mutta ei henkistä, ilmeisesti sama malli ollut myös islloin, kun olivat pieniä.
En ikinä menisi juhliin, jos minua ei ole kutsuttu, vaikka juhlittava olisi lähisukulainen.
En myöskään kyselisi perään, miksi minua ei ole kutsuttu.
Eikä ne anopin ja miniän välit siitä parane, jos tupsahtaa kutsumatta paikalle.
Tässä ap:n tapauksessa lähettäisin rahalahjan (millä tavalla shekin nyt toimittaa, kun postiin ei voi luottaa?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös maaseudulla yo-juhlat ole avoimet juhlat joissa pistäydytään hyvin pienellä kynnyksellä onnittelemassa valmistunutta? Ainakaan ennen vanhaan ei mitään kutsuja tarvittu, kun sana kiersi kylällä.
näin on, paikallisessa voidaan ilmoittaa missä pidetään jos ei pidetä kotona.
Stadissa ei odoteta kutsumattomia vieraita ylppäreihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin entisen miehenkin, nähtiin kyllä kirkossa (Hgissä kirkossa jaetaan stipendit ja todistukset) ja tilaisuuden jälkeen ulkona, hänen vaimonsa tuli lasten kanssa, ihan kivaa.
Ei sentään kaikissa kouluissa näin Stadissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun lapset on lukiossa jonka lakkiaiset on kirkossa Helsingissä ja vierasmäärä on rajattu kahteen. Ja niitä lakkiaisiakin on jo kahdessa vuorossa ja silti tilat ei riitä.
En menisi juhliin joihin ei ole kutsuttu. Veisin/postittaisin lahjan erikseen mutta kutsumatta juhliin meneminen on aina huonoa käytöstä ja aiheuttaa vaan enemmän kitkaa osapuolten välille. Tietämättä taustoja en ihmettele jos välit ovat kylmät jos anoppi (tai kukaan muukaan) kokee asiakseen tulla jonkun kotiin kutsumatta ja tilanteessa jossa voi olettaa että et yksinkertaisesti ole tervetullut. Vaikka olisi miten hankala miniä, tuo on kutsumattomalta vieraalta osoitus siitä ettei kunnioita toisten henkilökohtaisia rajoja. Ja tuo käytös tuskin tulee esiin ensimmäistä kertaa nyt lapsenlapsen yo-juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Niin, siksi lapseni ovat opiskelleet ja päässet opiskelemaan sitä kiinnostuksensa kohdetta. Toisiin kaupunkeihin koska täällä ei ole yliopistoa.
Ovat normaalisti itsenäistyneet ja luulen ettei di-poikieni hermo olisi kestänyt jos äiti olisi ruvennut utsimaan että mitä nyt luette, näytäs nyt vähän niitä kirjoja.
Aikuistua lasten pitää antaa, sitten ne pystyy aikuisina kohtaamaan anopitkin.Tehän ette ole kohdanneet millään tasolla, siis sinä ja aikuiset lapsesi, nyt aikuisina. Fyysistä läsnäoloa, mutta ei henkistä, ilmeisesti sama malli ollut myös islloin, kun olivat pieniä.
Sinähän vasta psykiatri olet. Sulla ei lasten kanssa muuta juttua kuin heidän opiskelujensa ja työtehtäviensä sisältö ja kuulustelu.
Mielestäni tulen lasten kanssa oikein hyvin toimeen vaikka annan heidän olla aikuisia ja hoitaa omat asiansa. Ja sama vielä toistaiseksi toisin päinkin.
Meillä on paljon muuta puhuttavaa kuin oppikirjojen sisältö ja työasiat
Vierailija kirjoitti:
En menisi juhliin joihin ei ole kutsuttu. Veisin/postittaisin lahjan erikseen mutta kutsumatta juhliin meneminen on aina huonoa käytöstä ja aiheuttaa vaan enemmän kitkaa osapuolten välille. Tietämättä taustoja en ihmettele jos välit ovat kylmät jos anoppi (tai kukaan muukaan) kokee asiakseen tulla jonkun kotiin kutsumatta ja tilanteessa jossa voi olettaa että et yksinkertaisesti ole tervetullut. Vaikka olisi miten hankala miniä, tuo on kutsumattomalta vieraalta osoitus siitä ettei kunnioita toisten henkilökohtaisia rajoja. Ja tuo käytös tuskin tulee esiin ensimmäistä kertaa nyt lapsenlapsen yo-juhlissa.
Tuo rajojen kunnioittamattomuus on varmasti se, mikä välit on tulehduttanut alunperinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Niin, siksi lapseni ovat opiskelleet ja päässet opiskelemaan sitä kiinnostuksensa kohdetta. Toisiin kaupunkeihin koska täällä ei ole yliopistoa.
Ovat normaalisti itsenäistyneet ja luulen ettei di-poikieni hermo olisi kestänyt jos äiti olisi ruvennut utsimaan että mitä nyt luette, näytäs nyt vähän niitä kirjoja.
Aikuistua lasten pitää antaa, sitten ne pystyy aikuisina kohtaamaan anopitkin.Tehän ette ole kohdanneet millään tasolla, siis sinä ja aikuiset lapsesi, nyt aikuisina. Fyysistä läsnäoloa, mutta ei henkistä, ilmeisesti sama malli ollut myös islloin, kun olivat pieniä.
Sinähän vasta psykiatri olet. Sulla ei lasten kanssa muuta juttua kuin heidän opiskelujensa ja työtehtäviensä sisältö ja kuulustelu.
Mielestäni tulen lasten kanssa oikein hyvin toimeen vaikka annan heidän olla aikuisia ja hoitaa omat asiansa. Ja sama vielä toistaiseksi toisin päinkin.
Meillä on paljon muuta puhuttavaa kuin oppikirjojen sisältö ja työasiat
En ole puhunut yhtään mitään työasioista tai oppikirjojen sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)
Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?
MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
On tärkeää kunnioittaa toisten yksityisyyttä ja päätöksiä siitä, keitä he kutsuvat juhliinsa. Eli älä tunkeudu muiden juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle paikallislehti! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös maaseudulla yo-juhlat ole avoimet juhlat joissa pistäydytään hyvin pienellä kynnyksellä onnittelemassa valmistunutta? Ainakaan ennen vanhaan ei mitään kutsuja tarvittu, kun sana kiersi kylällä.
näin on, paikallisessa voidaan ilmoittaa missä pidetään jos ei pidetä kotona.
Missä päin Suomea kaikille ihmisille tulee paikallislehti?
wikipedia:
Luokka:Suomalaiset paikallislehdet
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Artikkeleita suomalaisista paikallislehdistä.
Sivut, jotka ovat luokassa Suomalaiset paikallislehdet
Seuraavat 147 sivua kuuluvat tähän luokkaan. Sivujen kokonaismäärä luokassa on 147.
Okei, ja mistä näkee ketkä kaikki (edes lukumäärä / asukkaat tai taloudet) on tilanneet esim utsjoen paikallislehden?
-ohis-
Ei paikallislehtiä tilata. Ne ovat kuntien virallisia ilmoituksia sisältäviä tiedotuslehtiä, jotka jaetaan kaikkiin muihin talouksiin, paitsi niihin joiden ovessa tai postilaatikossa on ilmoitus: Ei mainoksia, ei ilmaisjakelulehtiä. Jos on pelkkä :Ei mainoksia, talouteen jaetaan esim Utsjoen paikallislehti.
Paikallislehdet ovat erikseen ja ne tilataan ja maksavat.
Meidän mökkipaikkakunnalla ilmestyy kaksi eri lehteä ja vuositilsus 145€ ja ilmestyy kerran viikossa ja toinen 2x viikossa.
Mainokset ja ilmoitukset ovat maksuulisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Niin, siksi lapseni ovat opiskelleet ja päässet opiskelemaan sitä kiinnostuksensa kohdetta. Toisiin kaupunkeihin koska täällä ei ole yliopistoa.
Ovat normaalisti itsenäistyneet ja luulen ettei di-poikieni hermo olisi kestänyt jos äiti olisi ruvennut utsimaan että mitä nyt luette, näytäs nyt vähän niitä kirjoja.
Aikuistua lasten pitää antaa, sitten ne pystyy aikuisina kohtaamaan anopitkin.Tehän ette ole kohdanneet millään tasolla, siis sinä ja aikuiset lapsesi, nyt aikuisina. Fyysistä läsnäoloa, mutta ei henkistä, ilmeisesti sama malli ollut myös islloin, kun olivat pieniä.
Sinähän vasta psykiatri olet. Sulla ei lasten kanssa muuta juttua kuin heidän opiskelujensa ja työtehtäviensä sisältö ja kuulustelu.
Mielestäni tulen lasten kanssa oikein hyvin toimeen vaikka annan heidän olla aikuisia ja hoitaa omat asiansa. Ja sama vielä toistaiseksi toisin päinkin.
Meillä on paljon muuta puhuttavaa kuin oppikirjojen sisältö ja työasiatEn ole puhunut yhtään mitään työasioista tai oppikirjojen sisällöstä.
Niistähän näytät syyttelevän äitiä ettei ole tarpeeksi tiennyt lastensa ainevalinnoista ja sisällöistä yliopistossa. Ja että mainitsee lastensa olevan aikuisia, itsenäisiä ihmisiä.
Oletko anoppi joka et anna lastesi elää aikuisten elämää vaiko miniä joka odotat anopilta jotain vaikka ylistystä oppineisuudestasi? Jos ei normaalit aiheet kiinnosta mistä esim meidän perhe juttelee. Harrastukset, matkat, kalastus, marjastus, kirjat, musiikki, teatteri, näyttelyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Minä taas ihmettelen, eikö miniöille hälytyskellot yhtään soineet, vai pettikö harkintakyky, kun tapasi ensimmäisen kerran anoppinsa ja perustivat vielä perheen anopin pojan kanssa?
Puolet teidän lapsen geeneistä tulevat lapsen isän suvusta, myös sen anopin geeneisestä.
Olisiko kannattanut naida vähän parempaan sukuun?MITEN se edes liittyy miniään, jos ja kun anopin ja poikansa välit ovat etäiset???
Ja mihin ihmeeseen ne geenit nyt liittyy???
Liittyy se niin että liian moni miniä on mennyt hätäisesti naimisiin miettimättä onko mies ja sen suku riittävän hyvää .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt vaan mummot tajuta että teitä ei kaivata. Älkää menkö lähellekään lastenne perheitä. Pysytelkää erossa ja unohtakaa ne ihmiset. Ne ei kuulu enää teidän mummojen elämään.
Muista toi sitten kun itse olet mummu.
Ja tiedoksi sinulle, että monelle lapsen lapset ovat rakkaampia kuin omansa. Syynä osittain se, että ovat hoidattaneet lapsensa vierailla jo pienestä pitäen ja eläneet sitä ruljanssissa asuntovelkaisina vuosikaudet. (noin yleensä)Nyt eläkeläisenä heillä on aikaa ja tarve välittää ja tulla välitetyksi. Jos tämä asia on lapsen etu, niin kyllä antaisin sen mahdollisuuden ja miniänä pitäisin matalampaa profiilia, etenkin jos isä tukee tätä.
Eli ensin se oma lapsi on laiminlyöty kun tämä oli lapsi ja nyt sitten hänen ylitseen kävellään uudestaan, kun hän on aikuinen.
Täysin sairas kuvio ja syvää itsekkyyttä. Eikä ole lapsen etu, eikä lapsenlapsen etu.
Jatkuvasti ihmettelen noita vihamielisiä ajatuskuvioita, vihaa vanhempia ihmisiä kohtaan, nyt jun on pitkät hoitovapaat, kodinkoneet jokaisella on ihan eri lailla aikaa lapsille kuin vaikka 40 vuotta sitten.
Alue: Aihe vapaa
EN OLE PUHUNUT YHTÄÄN SANAA TÖISTÄ.