Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei lähettänyt kutsua pojantyttäreni yo-juhliin, menen silti.
Apea mummu
23.05.2023 |
Meillä on ollut pitemmän aikaa skismaa miniän kanssa, koska hän haluaisi rajoittaa minun oikeuttani nähdä pojantytärtäni ja yleisesti viettää aikaa poikani ja perheen kanssa. Nyt viimeinen tippa oli tämä kutsun lähettämättömyys, utelin pojaltani miksi näin ja väitti jotenkin suurpiirteisesti että miniä halusi rajata kutsut vain lähiperheelle (eivätkö isovanhemmat kuulu siihen?)
En aio kunnioittaa miniän toivetta, sillä pojantyttäreni valmistuu ylioppilaaksi vain kerran ja haluan olla ikuistamassa juhlapäivää.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Itse olin yhdessä (emme naimisissa, mutta asuimme yhdessä) miehen kanssa joka oli minun vanhempiani vastaan (syy oli ihan se että vanhempani ovat maalta kotoisin.) kun meille syntyi vauva, niin miehen vastuulla oli lähettää kutsut ristiäisiin, ja ihmettelin kun äitiltä tuli viestiä että eikö heitä ole kutsuttu ristiäisiin kun esim tätini sai kutsun, mutta vanhempani ei. Kysyin asiasta mieheltä, ja hän sanoi että he eivät ole tervetulleita koska hän pelkää etteivät he osaa käyttäytyä. Pakko myöntää että otin sen erittäin henkilökohtaisesti koska itsekin olen maalta kotoisin enkä mikään "maalaistollo" kuten mies antoi ymmärtää vanhempieni olevan. Sanoin siihen että mikäli vanhempani eivät ole tervetulleita, niin eivät ole hänen vanhemmatkaan. Ehkä tein virheen kun pistin ukaasin, mutta mun vanhemmat on aina olleet mun tukena aina ja kaikessa, ja auttoivat paljon mua kun ensimmäinen mieheni kuoli ja he myivät mökkinsä pois että pääsisin veloista eroon. Pitkin hampain hän suostui ja vanhempani tulivat sitten ristiäisiin ja tulivat hyvin toimeen miehen kaupunkilaisten vanhempien kanssa, mutta mies oli heitä kohtaan nihkeä. Mulle jäi takaraivoon kummittelemaan tuo miehen kamala asenne vanhempiani sekä "maalla asuvia" kohtaan ja koin että hän ei hyväksy sitä puolta mikä on vahvasti osa minua. Erosimme puoli vuotta poikamme ristiäisistä.
Ei nyt 100% liity tähän, mutta kannattaa kysyä että mikä on se täysi syy miksi et heidän mielestään kuuli ns. "lähisukuun"
Maalaiset on kyllä tolloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.
Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Itse en kutsunut omaa mummoani äitin puolelta ylppäreihini koska mummo oli alkanut juomaan paria vuotta aiemmin rankasti ja oli usein kännissä (tai lupaili olla selvinpäin, ja oli, mutta toi viinapullon tai pari laukussaan) ja haisi. Useasti vaikka lupaili olla selvinpäin (esim veljeni rippijuhlat vuotta aiemmin) niin hän toi viinapullon laukussaan josta kävi vessassa naukkailemassa salaa ja sitten tuli känniin ja yrjöili ympäriinsä sekä vei ruokia laukussa mukanaan lähtiessään. Äitini oli vihainen tuosta kun en kutsunut, mutta juhlat on minun, ei kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.
Minun anoppini ei siis kunnolla muistanut, opiskeleeko poikansa insinööriksi vaiko diplomi-insinööriksi. Ainoa mikä häntä kiinnosti oli se, että poikansa varmaan tienaa paljon ja käsi ojossa oli jaolla niiden rahojen suhteen ja yritti määräillä, mihin meidän perheemme käyttää "pojan rahoja" ja syytti minua omaisuuksien tuhlaamisesta jne. vaikka tienasin ihan koko ajan itse saman verran. Kyttäsi jokaista ravintolareissuamme, kun eihän sitä nyt edes valmistumisen kunniaksi olisi saanut käydä ulkona syömässä, vaan äidillehän nekin olisi kuuluneet.
Anopin mielestä pojan olisi myös pitänyt ostaa hänelle talo - tämä siis siinä vaiheessa, kun oltiin itse vielä asuntovelallisia ja makseltiin omaa asuntoamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, muista ottaa oma pullo mukaan kun ei siellä kuitenkaan ole siitäkään huolehdittu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.
Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Kylläpä ketju on surullista luettavaa. Ei viitsitä tulla kenenkään kanssa toimeen vaan käyttäydytään rumasti.
Ylioppilasjuhlat on kerran elämässä. Eikö sen aikaa kaikki sukulaiset kykene käyttäytymään jotenkuten sivistyneesti? Että juhlitaan sitä nuorta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta alkkisäidistä, että mitä jos se alkkisäiti olisi lopettanut juomisen? Vihaa pidetään silti yllä hautaan saakka?
Jos viittasit minuun, niin ongelma nyt ei ole pelkästään alkoholi. Vaikka kuinka lopettaisi ryyppäämisen, niin se ei poista sitä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, jota koin jo lapsuudessa. Koskaan ei ole edes anteeksi pyytänyt ja aikuisiällä loukannut ja pettänyt luottamuksen x 1000. Kyllä, vihaan häntä hautaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Minun anoppini ei siis kunnolla muistanut, opiskeleeko poikansa insinööriksi vaiko diplomi-insinööriksi. Ainoa mikä häntä kiinnosti oli se, että poikansa varmaan tienaa paljon ja käsi ojossa oli jaolla niiden rahojen suhteen ja yritti määräillä, mihin meidän perheemme käyttää "pojan rahoja" ja syytti minua omaisuuksien tuhlaamisesta jne. vaikka tienasin ihan koko ajan itse saman verran. Kyttäsi jokaista ravintolareissuamme, kun eihän sitä nyt edes valmistumisen kunniaksi olisi saanut käydä ulkona syömässä, vaan äidillehän nekin olisi kuuluneet.
Anopin mielestä pojan olisi myös pitänyt ostaa hänelle talo - tämä siis siinä vaiheessa, kun oltiin itse vielä asuntovelallisia ja makseltiin omaa asuntoamme.
Ja kuka uskoo kertomuksesi? Ei yksikään käsi noussut.
Sen toki uskon ettei kouluttamaton äiti ehkä tiedä eroa insinöörin (amk) ja dippi-inssin ( akateeminen tutkinto) eikä tittelin eroa. Sekös se on naurettavaa.
60- luvulla olin nuorena tyttönä toimistossa töissä. Siihen aikaan puhuteltiin virallisesti, voisiko johtaja katsoa tätä, johtaja taas sanoi, tuokaapa neiti Mäntynen se tänne.
Kerran huikkasin ohikulkevalle di:lle, tässä olisi soittopyyntö insinöörille. Herra, noin 40 v, piti pitkän puhelun. Olen DI, tyttö nyt muistaa että se on eri asia kuin insinööri joita tulee teknillisestä koulusta. Tyttö oppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<br />
kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.Tasapainottomampaa olisi olla välittämättä omista rajoita ja antaa isovanhempien häärätä omassa perheessä mielensä mukaan.
Ei sillä, suurin osa isovanhemmista lienee järkevämpiä kuin mun lasten mummo.Tommosia te nuoret olette, minä, minä, minä, miehestäkään ei niin väliä kun minä vaan.
Miten miehet kestää huonokäytöksisiä muijiaan jotka ei edes muodollisia juhlahetkiä kestä lastensa mummoja?
Ei voi yleistää, että kaikki nuoret olisivat itsekkäitä ja mummot herttaisia. Itselläni oli aikoinaan anoppi suoraan .vetistä. Kutsuttiin kaikkiin juhliin ja kaikki juhlat tämä minäminäminä ihminen pilasi. Ei ainoastaan meidän perheen, vaan kaikkien muidenkin. Ystävissäni on monenlaisia anoppeja, sellainen jonka mielestä miniässään ei ole mitään hyvää ja sellainen, jolle miniä ja tämän suku ovat niin kunnioitettavia, että suunnilleen niiaa, kun puhuukin heistä. Miniäänsä ei unissaankaan arvostelisi. Itselleni yksi miniä on tullut läheisemmäksi, koska ovat tarvinneet paljon apua sairaan lapsen hoidossa ja toiseen on ihan normaali suhde. Kummankaan perheen sisäisiin asioihin en puutu - oman käsitykseni mukaan. Miniät tietysti voivat olla toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Ihmisten olisi hyvä muistaa, että ihmissuhteet ovat aina kaksi suuntaisia. Syitä huonoille väleille ei voi ulkoistaa useimmiten vain toiselle osapuolelle. Useimmiten syitä huonoille väleille on molemmissa osapuolissa. Ihmisten olisi hyvä myös muistaa, että jokainen tekee omat valintansa elämänsä suhteen ja kantaa myös vastuun seurauksista.
Kun itse vietin reilu 20 vuotta sitten ylioppilasjuhliani, niin minulla ei ollut sananvaltaa vieraslistaan. Sanoin äidilleni, että en halua isoja juhlia. Siitä huolimatta äitini kutsui kaikki mahdolliset sukulaiset ja kummin kaimat juhliin. Samalla hän stressasi juhlia ihan törkeän paljon ja teki valmistelut hyvinkin kiukkuisella tyylillä. Ei mitenkään järkevä lähestymistyyli asiaan.
Jos kutsua juhliin ei ole tullut, niin väkisin ei kannata tuppaantua. Se aiheuttaa varmasti ikäviä seurauksia. Toiveesta päästä juhliin kannatta varmasti keskustella poikasi ja lapsenlapsen kanssa. Keskustelu kannattaa käydä hyvässä hengessä. Lastenlasta voi myös muistaa ja onnitella, vaikka kutsua ei syytä tai toisesta tullutkaan. Hyvät käytöstavat, ystävällisyys ja toisen osapuolen kunnioittaminen auttavat toivottavasti keskustelemaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Henkilökohtainen taso, ihmisen harrastukset, musiikki, liikunta, matkusteleminen jne. Ovat täysin eri asia kuin että äiti vaikka kolmen lapsen kanssa olisi selvillä jokaisen opiskelujen aiheista eli suorittaisi tutkinnon sivussa kuin aikoinaan peruskoulun aikaan.
Jokaisen työelämä on jokaisen omaa, ei kai nyt kukaan äideilleen selitteli työtehtäviään kun voidaan puhua vaikka Lapin hiihtoreissusta.
Tyttäreni on sosiaalialan esimies. Ei hän voi selvittää asiakkaitten asioita eikä liioin alaistensa asioita. Ne pysyvät työpaikalla.
Joskus isovanhempi voi olla esimerkiksi juovuksissa tai käytöstavoissa voi olla puutteita. Jos on esimerkiksi kovaääninen huomauttelija tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Tämä on täyttä kukkua. Itse en tiedä, mitä mies töissä tarkalleen ottaen tekee enkä tunne hänen alaansa. Miten se meidän suhdetta huonontaa? En ole hänen työkaveri enkä pomo.
Sinä et kykene suhtautumaan lapseesi tasavertaisesti. Siis käyttäytymään kuin aikuinen aikuiselle, vaan koet että se että keskustelisit hänen kanssaan olisi valvontaa ja että olisit jotenkin hänen yläpuolellaan kuin hän olisi ikuinen lapsi.
Läheisyyttä on se, että on kiinnostunut siitä ihmisestä ja tämän kiinnostuksenkohteista. Opiskeluala kun yleensä valitaan nimenomaan sen mukaan, mikä kiinnostaa ja sytyttää ja mikä on jopa intohimo.
Ihmisiä voi kiinnostaa muissa ihmisissä muut asiat kuin työ.
En koskaan puhu vanhempieni kanssa töistä sen enempää kuin jos on jotain erikoista kuten työpaikan vaihto. Puolison kanssa töistä puhutaan myös vähän. Töistä saa puhua töissä ihan tarpeeksi.
Minulla ainakin kaveritkin on ihan muita kuin työjuttuja varten. Käydään elokuvissa, näyttelyissä, pelaamassa, kahvilla, juhlissa jne. Puheenaiheet on ihan muualla kuin työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko sucks kirjoitti:
Minä kielsin appiukkoani tulemasta kuopuksen YO-juhliin. Appiukko käyttäytyi niin pahasti minua kohtaan että yritin itsemurhaa... Ei, hän ei enää ikinä ole tervetullut meille enkä minä käy hänen luonaan enää ikinä. Tästä on nyt 4 vuotta aikaa ja annan appiukon kuolla rauhassa yksinäisyyteensä. Mies ja kuopus kyllä käy siellä, en minä heitä kiellä, ainoastaan itselleni koko appiukon olemassaolon!
Hämmästyn aina tätä vauvapalstaa lukiessa miten paljon on tasapainottomia ihmisiä olemassa, miten huonosti ihmiset tulrvst keskenään toimeen ja estoitta panevat välejä poikki omaisiinsa ja etenkin aviomiesten omaisiin.
Oma suku kun on niin tavallista, muodolliset juhlat käydään ja ollaan kohteliaita vaikkei niin toisesta tykättäisikään. Sama suhteessa lasteni perheisiin, ei miniät minua rakasta mutta sivistyneitä, fiksuja ihmisiä. Ollaan kohteliaita toisillemme, saan olla mummo ja kutsutaan joka kekkereille.Tosin minulla ei ole mitään bonuslapsia perheissä, ydinperheitä ja niin on hyvä.
Bonuslapsilla olisi omat isovanhemmat toisaalla.No, ap selkeästi ei ole siihen kyennyt, joten poikansa perheineen on päätynyt sitten tähän ratkaisuun.
Millä perusteella oletus, ettei ap. ole siihen kyennyt? Missä hän kirjoittaa niin?
Seuraan siskoni lapsen ylioppilasjuhlien draamaa, hänellä uusperhe ja siskoni edell.liitosta synt. lapsella ylioppilasjuhlat.
Siskoni nykyinen mies ilmoitti, ettei hänen puoliksi omistamaan kotiinsa ole tervetulleita lapsen isä, eikä isän puoleinen suku, vaan pitäköön juhlat muualla.
Nyt vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa, missä juhlat voisi järjestää ja se oli viesti äidin suvulle, ettei ole niin tervetulleita (sanomattakin) ja nyt moni epäröi koko juhliin osallustumista, kun uusi ylioppilas oli vielä sanonut, ettei hän halua mitään juhlia, kun asiasta riidellään.Edelleen odotellaan, järjestetäänkö juhlat vai ei, missä ja milloin?
No ihan jo siitä näkee että sitä miniää syytellään ja ollaan tunkemassa väkisin. Ja kerrotaan miten miniä on rajannut mummon tunkemista perheensä tekemisiin.
Normaali ihminen miettisi ensin mitä itse tyri, pyytäisi anteeksi ja yrittäisi selvittää asian. Eikä enää käyttäytyisi törkeästi.
Ap on mielestään puhdas kuin pulmunen ja näkee mustavalkoisesti miniänsä pahana ja suunnittelee röyhkeästi jälleen kerran niitä poikansa perheen rajojen rikkomista.
Narsistista käytöstä.
Onko ne miniät aina herran pikku enkeleitä, hyväkäytöksisiä, fiksuja ihmisiä joilla on kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja sietää myös puolison läheisiä?
Eikö miniä voi olla narsisti jonka mielen mukaan kaiken on mentävä?
Tietysti miniöissäkin on härskikielisiä kaljabaarien kukkasia kuin toinen ääripää, niin fiini ja fiksu ettei miehen työläisvanhemmat ole tervetulleita.Millä lailla läheinen tämä ap on pojalleen? Ei se pelkkä sukulaisuussuhde automaattisesti tuo mitään läheisyyttä. Ja missä on ollut ap:n kyky tulla toimeen paitsi poikansa, myös tämän perheen kanssa?
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi minä itte- kannalta. Toivottavasti työpaikalla menee hyvin paitsi että työtekevät on nyt töissä.
Pelkkä sukulaisuus ei määritä millään tavoin sitä, että olisi läheinen. On ihan vain sukulainen.
Ja edelleen, ne työkaverit, kollegat, pomot ja asiakkaat harvemmin häiriköi yksityisasioita tai tunkee väkisin kotiin, kuten ap tekee.
Minun anoppini ei koko aikana oppinut edes sitä, mitä se hänen poikansa opiskelee pääaineenaan. Hän näki poikansa ihan vaan omien tarpeidensa tyydyttäjänä. Hän ja hänen mielipiteensä ja toiveensa ja näkemyksensä ja tarpeensa ja aikataulunsa ja hän.
Sama kaava oli selkeästi olemassa myös anopin omassa suhteessa omiin vanhempiinsa, joiden narussa hän roikkui vielä kuusikymppisenäkin. Kun äiti sitä ja isä tätä ja hänen täytyy ja hänen pitää nyt tehdä sitä ja tätä, koska äiti ja koska isä.
Ei tuollaisen mallin voi antaa jatkua. Jonkun se täytyy laittaa poikki.
Minä olen äiti joka en tarkalleen tiedä mitä kaikkea lapseni yliopistossa lukivat. Toki tiedän linjan millä olivat.
Siis huono äiti kun en älynnyt kysellä että missä nyt olette vaikka fysiikan opinnoissa tai miten nyt sujuu heprea.
Ei tullut mieleenkään aikuisilta kysellä asioista joista en mitään olisi ymmärtänyt. Peruskoulussa valvoin kyllä että läksyt tuli tehtyä.Kyllä, on aika hemmetin huonoa äitiyttä, jos ei edes tuon vertaa se oman lapsen elämä tai kiinnostuksenkohteet kiinnosta.
Siis hah, oikeestiko pitäisi äidin vielä valvoa aikuisen yliopisto- opinnot ja olla tietoinen hänen kurssivalinnoistaan?
Rupean ymmärtämään miksi äidit sitten vielä ovat ladten avioiduttuakin haittana perheiddä kun lapset ei ole osanneet itsenäistyä kun äiti määrää vaikka dippi-inssin kurssivalinnat.Lapseni ovat saaneet itsenäistyä kun opiskelukaupunkeihinsa lähtivät ja hoitaa opiskelunsa. Nyt he ovat itsenäisiä aikuisia omissa perheissään, välit on hyvät, käymme kylässä mutta molemmin puolin emme puutu toistemme asioihin.
Ei vaan jos on oikeasti läheinen jonkun kanssa on kiinnostunut myös siitä, mikä sitä ihmistä kiinnostaa. Teillä on tyypillinen välttelevä linja, käydään kylässä, kyhjötellään, keskustellaan säästä, mutta oikeasti ei tiedetä siitä toisesta ihmisestä mitään.
Henkilökohtainen taso, ihmisen harrastukset, musiikki, liikunta, matkusteleminen jne. Ovat täysin eri asia kuin että äiti vaikka kolmen lapsen kanssa olisi selvillä jokaisen opiskelujen aiheista eli suorittaisi tutkinnon sivussa kuin aikoinaan peruskoulun aikaan.
Jokaisen työelämä on jokaisen omaa, ei kai nyt kukaan äideilleen selitteli työtehtäviään kun voidaan puhua vaikka Lapin hiihtoreissusta.
Tyttäreni on sosiaalialan esimies. Ei hän voi selvittää asiakkaitten asioita eikä liioin alaistensa asioita. Ne pysyvät työpaikalla.
En ole missään vaiheessa vaatinut, että pitäisi olla selvillä tutkinnon joka käänteestä, mutta jos ei kuudessa vuodessa edes tajua, mitä oma lapsi opiskelee pääaineena, missä hän opiskelee ja miksi, niin heikkoa on.
Enkä ole vaatinut, että pitäisi työasioitaan lörpöttää. En ole edes puhuntu mitään työpaikoista.
Alue: Aihe vapaa
Mehän ei tiedetä tilanteesta yhtään mitään. Se voi olla ylioppilas itse, joka ei halua mummiaan juhliin. Meillä toinen isoäideistä on sellainen, että en ihmettelisi, jos lapset sanoisi, etteivät halua häntä juhliinsa. Häntä ei ole oikeasti koskaan kiinnostanut lasten jutut vaan on yrittänyt aina viettää aikaa lasten kanssa vain niin kuin itse haluaa. Kauheaa vääntöä ollut vuosien varrella niin monesta asiasta lasten ja mummin kesken, että eivät ole oikeastaan ollenkaan tekemisissä nykyisin. Ja meillä vanhemmilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.