Pahinta lapselle avioerossa on, jos vanhemmat ovat riidoissa keskenään

Mä olen kuullut sellaista, että jopa lapsen rippijuhlat on jouduttu järjestämään erikseen äidin ja isän puolen suvuille, koska vanhemmat eivät voi sietää toisiaan silmissään.

Vierailija kirjoitti:

Erolapsena voin allekirjoittaa tämän.

Ei minua traumatisoinut vanhempien ero itsessään, vaan se millaisia heistä tuli sen myötä. Kuin vieraat ihmiset, vihaisia ja katkeria. Meitä lapsia käytettiin häiköilemättömästi pelinappuloina kun kumpikin yritti satuttaa toista niin paljon kuin pystyi.

Äiti huusi minulle kerran, että mitään hän ei kadu niin paljon kuin että piti lapsia tehdä tuollaiselle miehelle.

Isä järjesti lomamatkan meille lapsille tahallaan äidin syntymäpäiväksi. Ei me lapset sitä tajuttu, mentiin innoissamme reissuun josta sitten isä ilkkui äidille miten lapset haluavat mieluummin olla hänen kanssaan kuin juhlistaa äidin syntymäpäivää.

Isä ei suostunut ostamaan minulle kännykkää, äiti osti ihan vain isälle piruillakseen. Isä raivostui minulle koska olin "manipuloinut" äidin kuulema.

Näitä on vaikka kuin paljon. Ennen eroa minulla oli turvalliset vanhemmat, eron jälkeen kaikki mitä tein tai en tehnyt saattoi loukata toista jotenkin. Jos osoitin mitään negatiivisia tunteita tai oireilin, molemmat vanhemmat raivosivat miten "sä olet just yhtä sietämätön kuin isäsi/äitisi!"

Tämä, niin tämä! Ne jotka ei ole tällaista kokeneet, eivät ymmärrä mitä se oikeasti on. Yksittäisenä esimerkkinä kerrottuna mikään riita ei ehkä kuulosta niin pahalta että se traumatisoisi, mutta kun sitä ilkeilyä jatkuu pahimmillaan vuosikausia. Olen tämän kokenut.

Onhan se ihan järkeen käyvää, että parhaiten lapsi selviytyy erosta silloin, kun on kaksi kommunikaatioon kykenevää vanhempaa, jotka molemmat haluavat tehdä asiat niin kuin siinä tilanteessa on lapselle parasta.

Mun lapset olivat teinejä kun erottiin. Eron syynä oli miehen vuodesta toiseen jatkunut uskottomuus, jonka lapset itsekin tajusivat. Ja lopussa mies oli myös väkivaltainen lasten nähden, riepotteli minua pitkin lattioita kun tuomitsin hänen naisseikkailut. 

Lapset ovat olleet vain iloisia erosta. Toinen lapsi sanoi, että onneksi sun ei äiti tarvitse enää sietää pettävää miestä. Ja toinen lapsi sanoi, että ainoa mitä hän pelkää on että isä tulee tänne äidin asuntoon ja käy taas äitiin kiinni. Lohdutin häntä ja sanoin että isä ei tule enää koskaan äidin asuntoon.

Christiiina kirjoitti:

Mä olen kuullut sellaista, että jopa lapsen rippijuhlat on jouduttu järjestämään erikseen äidin ja isän puolen suvuille, koska vanhemmat eivät voi sietää toisiaan silmissään.

Meillä juuri näin. En ota enää sitä riskiä että tulee ex- mieheltä turpaan, on täysin arvaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Olen suoraan sanonut lapselleni, että hänen isänsä oli kusipää ja meidän on pärjättävä ilman häntä. Ja pärjättiinkin. 

  aika tyhmästi oot sanonut. Ex tapasi lastaan säännöllisesti ja hänellä oli isänsä luona oma huone, kaikenkaikkiaan lapsia oli 5, vaimon 2 ja loput 3 yhteisiä. Olen kannustanut että hyvät välit pitää olla ja luoda sisaruksiin hyvät suhteet. 

Jaa.

Vanhempani on asuneet erillään koko elämäni ja heillä on aina ollut hyvät välit. Mitään riitoja en muista, kaikki, asumiset, rahat ja lomat on aina saatu järjestettyä.