Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö sinusta puolison yrityksessä autella?
22.05.2023 |
Eli puoliso on yrittäjä, hänellä ei ole työntekijöitä firmassa vaan hoitaa kaiken itse, yritys ei ole niin menestyvä että sinne pystyisi palkkaamaan väkeä. Itse olen ihan eri alalla enkä juuri ymmärrä hänen alaa tai muutenkaan yritystoimintaa (en ole kaupallisella alalla enkä ole koskaan ollut itse yrittäjä). Firmassa on tietenkin todella paljon tekemistä ja hoidettavaa, lähtien toimitilojen siivouksesta ja paperitöistä ja markkinoinnista ym. Puolison mielestä minun pitäisi autella näissä. Itse taas haluan, että oman työn ulkopuolinen aika on vapaa-aikaani, ihan vaikka vain oleilua, lepoa ja harrastuksia varten. Maksamme kaiken puoliksi, eli rahaan tämä ei liity vaan siihen että minkä verran parisuhteessa pitää ns uhrata omaa vapaa-aikaa puolison työssä auttamiseen.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidatko sinä kaiken siivoamisen/kotityöt myös kotona, jos mies on sitä mieltä että juuri siivoaminen on asia, johon sinun panosta yrityksessä tarvitaan?
En, puoliksi hoidetaan ne kotona.
Eikä hänen mielestä minun pidä panostaa firmassa juuri siivoukseen vaan ylipäätään auttaa jossain yleisessä mitä siellä on kuten paperityöt, markkinointi, siivous, jotkut asiakasasiat jne.
ApEn missään tapauksessa uskaltaisi lähteä tekemään töitä tai mitenkään auttelemaan mieheni yrityksessä. Jos jäisin työttömäksi, niin se olisi peruste evätä ansiosidonnainen, siinäkin tapauksessa että palkkaa ei ole maksettu.
Mistä se työkkäri saisi tietää että auttelet miestäsi? Aiotko olla niin tyhmä että kun menet sinne tiskille ilmoittamaan itsesi työttömäksi niin samalla sanot että bytheway, työskentelen pimeästi mieheni firmassa?
Verotuksesta tiedetään että a olemme naimisessa ja b miehelläni on yritys. Nytkin joudun tekemään veroilmoituksen aiemmin kuin tavalliset palkansaajat. Jos jää työttömäksi, niin käsittääkseni pitää tehdä selvitys onko ollut mukana yritystoiminnassa. Näistä on julkisuudessakin ollut joitain esimerkkitapauksia.
Ja tosiaan niin tyhmä en ole että lähtisin valehtelemaan ja ottamaan riskiä petossyytteestä.
Me ei olla edes naimisissa vaan avoliitossa vain, mutta silti minun verotus on kytketty yrittäjämieheni verotukseen ja myös muut viranomaiset esim työkkäri tietää että avomiehelläni on yritys ja lähtökohtaisesti työn yrityksen katsotaan työllistävän myös minut vaikka en ole koskaan siihen tehnyt töitä ja olen eri alalla. Jos jäisin työttömäksi joutuisin tekemään selvityksen, jossa osoitan ja todistan että yritys ei työllistä eikä voi työllistää minua.
Avopuolisoni on yrittäjä. Meidän verotuksemme eivät ole millään tavalla kytköksissä toisiinsa.
Tuo on sen sijaan tuttua, että yrittäjän kanssa saman katon alla asuva lähiomainen joutuu osoittamaan, ettei työskentele yrityksessä. Oma täysi-ikäinen lapseni jäi työttömäksi asuessaan minun luonani, kun olin yrittäjä, ja meidän piti vakuuttaa TE-toimisto siitä, ettei hän ammatillisella perustutkinnollaan voi tarjota minun yritykseni asiantuntijapalveluja.
Olisin kyllä halunnut nähdä yritysasiakkaan, joka olisi ostanut tarjoamaani palvelua 20-vuotiaalta amiksen käyneeltä aulapalveluhenkilön tehtävästä työttömäksi jääneeltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta ilmenee, miksi nykyään erotaan niin paljon.
Asenne on: Minä, minä, minä!
Miksi ei: Me ?
Niinpä. Ap:n puoliso ajattelee itsekkäästi Minä, minä, minä! Minä ja minun yritys, kaikki minulle heti nyt. Ei uhraa ajatustakaan ap:lle eikä parisuhteelle.
Osuutta vastaan joo. Muuten en sormeeni lotkauttais. 50% omistuksesta niin voin tehdä.
Minulla ei olisi aikaa eikä energiaa tehdä palkatonta lisätyötä.
Ainakin maaseudulla maatalousyrittäjä edellyttävät että puolison pitää osallistua maaatilan töihin. Huomaahan se jo Maajussille morsian -sarjastakin. Minunkin serkun vaimon sisko sai lyhyen seurustelun jälkeen vauvan 5-kymppisen maatalousyrittäjämiehen kanssa ja mies haki jo vauvavuonna avioeroa, koska hän oli tyytymätön siihen, kun vaimo ei äitiysloman aikana osallistunut maatilan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoin pitkäaikaisen seurustelukumppanini myymälässä säännöllisesti. Opiskelin yliopistossa eri paikkakunnalla ja joka kerta mennessäni tapaamaan seurustelukumppaniani esim. viikonloppuisin, jouduin töihin. Hän oli perustanut yrityksen vasta, eikä pystynyt maksamaan palkkaa.
Aluksi asia ei haitannut, mutta pitemmän päälle koin itseni hieman orjaksi, varsinkin kun hän jotenkin odotti että tekisin koko ajan vain enemmän. Kerran olisin tarvinnut erään liikkeessä myytävän vähäarvoisen tavaran ja ehdotin, että voisin ottaa sen myymälästä ja käsittelisimme sen kirjanpidossa yksityisottona (matkapuhelimia myyvä liike ja tavara oli puhelinkotelo). Tämä tuntui hänestä aivan ylivoimaiselta. Jostain kumman syystä suhde loppui aloitteestani pian tämän jälkeen.
Ei ilman työsuhdetta ja kunnon palkkaa. Ja siinäkään tapauksessa ei ole pakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmilla on täysipäiväiset palkkatyöt ja lisäksi miehellä yritys jota lähinnä harrastaa vapaa-aikanaan. Minä hoidan miehen firman kirjanpidon ja teen aina välillä jotain muutakin pientä vaikka olen eri alalla. Suunnitelmana on että jonain päivänä tuo yritys työllistää meidät molemmat kokonaan, ehkä noin 5-10 vuoden päästä. Auttaisin kyllä muutenkin, meillä on tapana auttaa ja tukea toisiamme kaikissa asioissa.
Eli kun firma kasvaa ja menestyy tulisit sinne palkattuna työntekijänä, arvaan?
Ja miehesi jatkaisi juoksemistaan?
Uskomatonta.
Olen ymmärtänyt että joissain muissa kultuureissa jopa koko suku jeesaa.
Suomessa ei siis edes VAIMO?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmilla on täysipäiväiset palkkatyöt ja lisäksi miehellä yritys jota lähinnä harrastaa vapaa-aikanaan. Minä hoidan miehen firman kirjanpidon ja teen aina välillä jotain muutakin pientä vaikka olen eri alalla. Suunnitelmana on että jonain päivänä tuo yritys työllistää meidät molemmat kokonaan, ehkä noin 5-10 vuoden päästä. Auttaisin kyllä muutenkin, meillä on tapana auttaa ja tukea toisiamme kaikissa asioissa.
Eli kun firma kasvaa ja menestyy tulisit sinne palkattuna työntekijänä, arvaan?
Ja miehesi jatkaisi juoksemistaan?
Uskomatonta.
Olen ymmärtänyt että joissain muissa kultuureissa jopa koko suku jeesaa.
Suomessa ei siis edes VAIMO?
Toki, sorry sinne kun ei huomannut mainita, se että hoidat kirjanpidon on toki hiivatinmoinen apu, en tarkoittanut sitä yhtään vähätellä. Lähinnä mieluiten ajattelisin että perhe on yrittäjäperhe kuin että pitäisi tarkentaa et perheessä on yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta ilmenee, miksi nykyään erotaan niin paljon.
Asenne on: Minä, minä, minä!
Miksi ei: Me ?
Jännä että juuri ne siivoustyöt jäisivät sille vaimolle... minä, minä, minä en siivoa koska olen mies!
Ansiosidonnaiset sekä työttömyysrahat torpataan aina jos perheessä on yksikään yrittäjä. On kokemusta että kun vaimon opiskelut valmistui niin mitään ei saanut 1 vuoteen kunnes työllistyi. Perheenjäsenet luetaan automaattisesti osayrittäjiksi.