Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
Syrjäytynyt (otsikossa) on hieman eri asia kuin eläkkeellä/tk-eläkkeellä olo.
Toki hekin voivat olla yhteiskunnasta syrjäytyneitä, mutta eivät kaikki. Osa viettää varsin aktiivistakin elämää - rajoitteidensa puitteissa. Harrastaa ja liikkuu sekä tapaa ystäviä...
Lähtökohtaisesti eläkeläinen ja syrjäytynyt ovat eri asioita.
Olet eläkeläinen, mutta puhut syrjäytyneestä.
Emme ole ajatuksenlukijoita.
Olet ehkä syrjäytynyt eläkeläinen, jota kaikki eläkeläiset eivät suinkaan ole.
T: eri ja 40v tk-eläkeläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
Rastoja työkseen kasvattavan pullamössön äimistely on paavin pallien tasolla relevanttiudessa. Kuten sanoin, en tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Ikuinen sunnuntai veisi järjen suhteellisen nopeasti.
Hyväksytään suosiolla se, etten minä kykene sinulle ikinä selittämään mitä nautintoja voi saada tekemisestä ja sinä et koskaan kykene selittämään minulle tyhjän toimittamisen loputonta autuutta.
Selvännäkijäkin vielä. Susta on moneksi.
Tänä aamuna heräsin siihen, kun miesystäväni hyväili minua. Rakasteltiin kaksi tuntia. Keitin meille kahvit ja tein voileipiä. Mies lähti valmistautumaan iltavuoroon, annoin hänelle eilen tekemääni lasagnea evääksi. Kävin kävelyllä ja kaupassa, tänään ei tarvitse tehdä ruokaa. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja siivoilin vähän. Illalla autan tytärtä lukemaan kokeisiin.
Minusta mukavaa elämää. En haluaisi kammeta aamulla sängystä matalapalkka-alalle raatamaan, josta en edes juurikaan enempää tienaisi.
Tietysti raha-asiat välillä huolettavat, mutta ei niinkään omat, vaan lasten. Itse pärjään hyvin vähällä. Säästetään, missä pystytään ja toivotaan, että se riittää. Siinä on tarpeellista haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
No mä voin aspergerina auttaa sinua, että hän kuvailee juuri helvetin tylsän elämänsä lapsihelvetissä. Pesunestettä on jo naukkailtu että kestää elämäänsä ja osaa sujuvasti valehdella itselleen.
Voi, voi... yhteiskunnan ulkopuolelle oman kyvyttömyytensä (ja tätähän ei saisi sanoa) takia ajautunut luuseri tuntee ylpeyttä "omista" valinnoistaan ja halveksii paremmin pärjääviä.
Minä voin kertoa sinulle asian, vaikka tiedän ettet sitä ikinä tule uskomaan. Kun aloitit kannabiksen käytön se alkoi pikku hiljaa muuttamaan hermostoasi. Ensin jätit koulut kunnolla käyttämättä ja sitten motivaatiota pysyä työelämässä ei vaan ollut. Nyt hengailet tukien varassa sätkiäsi poltellen ja kaikki on jotenkin ihmeellisesti merkittävää ja kapinallista. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutamia joille näin kävi. Toki ymmärrän, että jos päänsä pehmentää ei enää pärjää, mutta sittenkään en oikein osaa heitä sääliä. Ratkaisu olisi kuitenkin suhteellisen helppo koska kyseessä on "vain" psyykkinen riippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.
Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee KESKILUOKKAISTA UNELMAA.
- omakotitalo
- naimisissa
- 2 lasta
- koira
- maastoauto
- mökki
Tirsk! Hieman koomista.
Onneksi nykyjään voi valita toisin eikä tarvitse olla yhdestä muotista.
Ja kun täytyy - ei täydy!
T: Onnellinen yhden lapsen vanhempi, joka ei haaveillut ikinä noista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oravanpyörä ole oikeaa elämää, vaikka valitettavasti ilman sitä maailma ei enää toimisi.
Kaikki elämä on oravanpyörää. Päivät kiertävät, viikot kiertävät, vuodet kiertävät. Pitää vain siinä pyörässä toteuttaa arvojaan ja tehdä riittävästi asioita, joista nauttii.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
En ole ap mutta olen myös syrjäytynyt ja elän ihan ilman tukia. Tosi köyhäillen ja pienesti mutta tämä riittää minulle. Aina ei kannata olettaa tietävänsä että kaikki ei töissäkäyvät eläisivät automaattisesti tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
No mä voin aspergerina auttaa sinua, että hän kuvailee juuri helvetin tylsän elämänsä lapsihelvetissä. Pesunestettä on jo naukkailtu että kestää elämäänsä ja osaa sujuvasti valehdella itselleen.
Voi, voi... yhteiskunnan ulkopuolelle oman kyvyttömyytensä (ja tätähän ei saisi sanoa) takia ajautunut luuseri tuntee ylpeyttä "omista" valinnoistaan ja halveksii paremmin pärjääviä.
Minä voin kertoa sinulle asian, vaikka tiedän ettet sitä ikinä tule uskomaan. Kun aloitit kannabiksen käytön se alkoi pikku hiljaa muuttamaan hermostoasi. Ensin jätit koulut kunnolla käyttämättä ja sitten motivaatiota pysyä työelämässä ei vaan ollut. Nyt hengailet tukien varassa sätkiäsi poltellen ja kaikki on jotenkin ihmeellisesti merkittävää ja kapinallista. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutamia joille näin kävi. Toki ymmärrän, että jos päänsä pehmentää ei enää pärjää, mutta sittenkään en oikein osaa heitä sääliä. Ratkaisu olisi kuitenkin suhteellisen helppo koska kyseessä on "vain" psyykkinen riippuvuus.
Tainnu vähän enemmänkin mennä WC Ankkaa. Eikö siinä tuoteselosteessa kerrota sen syövyttävistä ominaisuuksista. Fiksuna kaverina olisit tosin ihan itekseskin voinut asian oivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
No mä voin aspergerina auttaa sinua, että hän kuvailee juuri helvetin tylsän elämänsä lapsihelvetissä. Pesunestettä on jo naukkailtu että kestää elämäänsä ja osaa sujuvasti valehdella itselleen.
Voi, voi... yhteiskunnan ulkopuolelle oman kyvyttömyytensä (ja tätähän ei saisi sanoa) takia ajautunut luuseri tuntee ylpeyttä "omista" valinnoistaan ja halveksii paremmin pärjääviä.
Minä voin kertoa sinulle asian, vaikka tiedän ettet sitä ikinä tule uskomaan. Kun aloitit kannabiksen käytön se alkoi pikku hiljaa muuttamaan hermostoasi. Ensin jätit koulut kunnolla käyttämättä ja sitten motivaatiota pysyä työelämässä ei vaan ollut. Nyt hengailet tukien varassa sätkiäsi poltellen ja kaikki on jotenkin ihmeellisesti merkittävää ja kapinallista. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutamia joille näin kävi. Toki ymmärrän, että jos päänsä pehmentää ei enää pärjää, mutta sittenkään en oikein osaa heitä sääliä. Ratkaisu olisi kuitenkin suhteellisen helppo koska kyseessä on "vain" psyykkinen riippuvuus.
Tainnu vähän enemmänkin mennä WC Ankkaa. Eikö siinä tuoteselosteessa kerrota sen syövyttävistä ominaisuuksista. Fiksuna kaverina olisit tosin ihan itekseskin voinut asian oivaltaa.
Mielummin vaikka sitä kuin joka päivä dullaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna heräsin siihen, kun miesystäväni hyväili minua. Rakasteltiin kaksi tuntia. Keitin meille kahvit ja tein voileipiä. Mies lähti valmistautumaan iltavuoroon, annoin hänelle eilen tekemääni lasagnea evääksi. Kävin kävelyllä ja kaupassa, tänään ei tarvitse tehdä ruokaa. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja siivoilin vähän. Illalla autan tytärtä lukemaan kokeisiin.
Minusta mukavaa elämää. En haluaisi kammeta aamulla sängystä matalapalkka-alalle raatamaan, josta en edes juurikaan enempää tienaisi.
Tietysti raha-asiat välillä huolettavat, mutta ei niinkään omat, vaan lasten. Itse pärjään hyvin vähällä. Säästetään, missä pystytään ja toivotaan, että se riittää. Siinä on tarpeellista haastetta.
Rakastelitte kaksi tuntia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna heräsin siihen, kun miesystäväni hyväili minua. Rakasteltiin kaksi tuntia. Keitin meille kahvit ja tein voileipiä. Mies lähti valmistautumaan iltavuoroon, annoin hänelle eilen tekemääni lasagnea evääksi. Kävin kävelyllä ja kaupassa, tänään ei tarvitse tehdä ruokaa. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja siivoilin vähän. Illalla autan tytärtä lukemaan kokeisiin.
Minusta mukavaa elämää. En haluaisi kammeta aamulla sängystä matalapalkka-alalle raatamaan, josta en edes juurikaan enempää tienaisi.
Tietysti raha-asiat välillä huolettavat, mutta ei niinkään omat, vaan lasten. Itse pärjään hyvin vähällä. Säästetään, missä pystytään ja toivotaan, että se riittää. Siinä on tarpeellista haastetta.
Rakastelitte kaksi tuntia :D
Näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina siitä lähtien kun omat aivot ovat tiedostaneet ympäröivän maailman ihmetellyt tätä menoa ja miksi ihmiset suostuvat elää näin. En ole ikinä käsittänyt enkä ole ikinä ollut tuossa oravanpyörässä mukana. Kaikkeen voi tietysti vaikuttaa se että olen autistinen.
Varmasti vaikuttaakin. Useimmat ihmiset haluavat tehdä asioita elämässään ja siihen tarvii rahaa. Sitten jos mielenkiinto kohdistuu johonkin lähiluonnon tarkkailuun tai omien ajatusten pyörittelyyn, niin pärjää varmaan melko vähällä.
Uskon että elämäni on paljon aktiivisempi mitä monella oravanpyörässä juoksevalla on.
No minä olen ollut monia vuosia kotona, lasten kanssa ja vähän muistakin syistä. Se oli ihan hyvää aikaa, mutta myös sellaista aikaa milloin en tuntenut kehittyväni ja olin melko paljon yksin. Nykyään olen kivassa työssä. Kivojen työkavereiden keskellä ja koen positiivisia tunteita työhön liittyvien onnistumisten kautta. Vapaa-aikaa on vähemmän, mutta toisaalta kotona ollessa monet vapaatpäivät vain soljui ohi, jopa viikot, kuukaudet ja vuodet. Aika vain katosi jonnekkin ja tuntui ettei siitä ajasta jäänyt niin paljon muisteltavaa. Lapsista toki, mutta muuten aika vähän.
Juurikin tämä. Työelämässä syrjässä ollessa ei kehity ja aika on yksin'istä vailla sosiaalisia kontakteja. Samoin nyt muutama vuosi on kulunut enimmäkseen kotona ja oikeastaan näistävuosista ei ole paria muutaman kuukauden ajanjaksoa lukuunottamatta mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa.
Edeltävällä kommentoijalle. Kirjoitat samaa mitä olen useampaan otteeseen yrittänyt selventää tilanteissa joissa minulle on vakuutettu, että saisin olla onnellinen, koska on niin paljon vapaa-aikaa. Ei vapaa-aika sinällään ole arvokasta ellei sitä käytä johonkin ja useimmiten mielekäs tekeminen vaatii rahaa. Luonnontarkkailu ja ajatustensa pohtiminen ovat loppujen lopuksi hemmetin puuduttavia ajanvietteitä. Siksi olisin mieluummin töissä. kuin tuhlaisin elämää kotona lotjumiseen tai anelisin almuja virastojen luukuilla. Tuhlattua elämää.
"Oravanpyörä" ja "arki". Siinä kaksi esimerkkiä käsitteistä, jotka ovat niitten ihmisten maailmanselityksiä varten, joiden kannattaisi olla edes yrittämättä varsinaista ajattelemista.
"Arki" on negatiivinen adjektiivi, joka luonnehtii valtaosaa ihmisen maksimissaankin 100 vuotta kestävästä täysin ainutkertaisesta elämästä sekä kaikkein lähimpiä ihmissuhteita.
"Oravanpyörä" on mitä tahansa tekemistä, jossa joutuu näkemään vaivaa saadakseen jotain. Tätä voi välttää lakkaamalla tekemästä mitään, minkä kokee jotenkin haastavaksi. Samalla tosin joutuu muuntamaan kaikki halunsa sellaisiksi, joihin voi päästä tekemättä mitään mikä vaatisi tällaista vaivannäköä.
Näitä termejä käyttävillä tuntuu usein olevan suunnaton tarve todistella omien valintojen oikeutusta ja paremmuutta itsetuntonsa kohottamiseksi. Tämä johtuu siitä ettei mitään muuta itsetuntoa kohottavaa asiaa heidän elämässään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.
Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee KESKILUOKKAISTA UNELMAA.
- omakotitalo
- naimisissa
- 2 lasta
- koira
- maastoauto
- mökkiTirsk! Hieman koomista.
Onneksi nykyjään voi valita toisin eikä tarvitse olla yhdestä muotista.
Ja kun täytyy - ei täydy!
T: Onnellinen yhden lapsen vanhempi, joka ei haaveillut ikinä noista
Muutaman viime vuoden kokemusten jälkeen luettelemasi mielestäsi huvittavat asiat, kuulostavat mielestäni unelma elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
No mä voin aspergerina auttaa sinua, että hän kuvailee juuri helvetin tylsän elämänsä lapsihelvetissä. Pesunestettä on jo naukkailtu että kestää elämäänsä ja osaa sujuvasti valehdella itselleen.
Voi, voi... yhteiskunnan ulkopuolelle oman kyvyttömyytensä (ja tätähän ei saisi sanoa) takia ajautunut luuseri tuntee ylpeyttä "omista" valinnoistaan ja halveksii paremmin pärjääviä.
Minä voin kertoa sinulle asian, vaikka tiedän ettet sitä ikinä tule uskomaan. Kun aloitit kannabiksen käytön se alkoi pikku hiljaa muuttamaan hermostoasi. Ensin jätit koulut kunnolla käyttämättä ja sitten motivaatiota pysyä työelämässä ei vaan ollut. Nyt hengailet tukien varassa sätkiäsi poltellen ja kaikki on jotenkin ihmeellisesti merkittävää ja kapinallista. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutamia joille näin kävi. Toki ymmärrän, että jos päänsä pehmentää ei enää pärjää, mutta sittenkään en oikein osaa heitä sääliä. Ratkaisu olisi kuitenkin suhteellisen helppo koska kyseessä on "vain" psyykkinen riippuvuus.
Kirjoituksistasi läpitunkeva aggressiivisuus, sai minut hetkeksi miettimään minkälainen on tällaisen ihmisen lapsuus ollut. Kerrot tuntevasi henkilökohtaisesti huumeita käyttäviä ihmisiä. Ehkä tämä kertoo sen miksi sinusta on tullut sellainen, kuin on tullut: ilkeä ja aggressiivinen.
Ps: kerrotko vielä miten suuri olikaan tämä "tramppa." Sori... oli ihan pakko.
Aloittaja tarkoitti varmaan sitä että vähemmälläkin tulisi toimeen. Jotkut haluavat tehdä helvetisti töitä vain ahneuden takia ja siinä menee lapset ja perhe pesuveden mukana. Ja sitten erikseen nämä, jotka ottavat velkaa korvia myöten, koska pitää näyttää kaikille kuinka lujaa menee. On hieno talo ja uudet autot. Sitten on velkaa velan päälle. Kun ei pystytäkkään velkaa maksamaan niin tehdään laajennettu itsemurha. Todellista onnea? Näitähän uutisia saa lukea harva se päivä. Se ns.syrjäytynyt voi olla ihan onnellinen, vaikka tyytyykin vähempään.
Suomessa ei voi nukkua pakkasella puiston penkillä ja siksi täällä on oltava jokaisella asunto, sillä työläisen haukkumalla puliukollakin. Ei voi oikein verrata kehitysmaata, ja kylmää pohjolaa keskenään. Olisko oikein kiva näky sellainen ruumisautojen jono kylmän pakkasaamun jälkeen?
Saahan sitä metsässä pahvilaatikossa elää, jos haluaa. 'Suorituselämään' kun valitettavasti kuuluu työssäkäynti ja asioiden hoitaminen, ettei tarvitse elää sossun rahoilla... Olipas taas aloitus....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lta puuttuu kykyä asettua toisten saappaisiin. Se mitä sinä kutsut "oravanpyöräksi" on ainoastaan tapa elää, jota SINÄ pidät jotenkin vääränä.
Minä nautin suunnattomasti kaikesta puuhailusta lasteni kanssa. Nautin myös työstäni, joka on haastavaa ja mielenkiintoista ja lisäksi siitä saa vielä rahaakin. Nautin myös lomailusta ulkomailla eikä minusta todellakaan ole reppureissaajaksi mahdollisimman "og-mestoissa" 8 €/päivä budjetilla... hyi hlvtti. Mielummin joisin vaikka WC Ankkaa.
Kotona oloilu, huonojen runojen raapustelu pöytälaatikkoon, käveleminen ilman päämäärää, Konsta Pylkkäsmäinen mukafilosofointi, sängyssä makailu puoleen päivään, jatkuva köyhyys jne. ovat tylsintä mitä voin keksiä. Tulisin moisesta hulluksi muutamassa kuukaudessa.
Minä tarvitsen haasteita ja ongelmia sekä tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään minun itseni omalle mukavuustasolleni asettamia. Ne kasvattavat henkisiä ja fyysisiä lihaksia.
Minun näkökulmastani downshiftaajat ja vapaaehtoisesti syrjäytyneet ovat pehmeää ja pullavaa lihaa. Rikkaan länsimaailman tuottamia pehmeitä syöttiläitä, joiden kapinallisuus ilmenee mitään tekemättömyytenä ja pinnallisena mukaluovuutena. Joka toinen on kirjailija ilman kirjaa tai muusikko ilman keikkoja tai taidemaalari, jonka tauluja kukaan ei halua nähdä..
En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Evoluutio kuitenkin teki meistä toimeliaita ja haasteita tarvitsevia biologisia koneita.
Tämä oli varmaankin vitsinä otettavaksi kirjoitettu. Näinä hetkinä mietin olenko asperger vai olenko tosikko.
No mä voin aspergerina auttaa sinua, että hän kuvailee juuri helvetin tylsän elämänsä lapsihelvetissä. Pesunestettä on jo naukkailtu että kestää elämäänsä ja osaa sujuvasti valehdella itselleen.
Voi, voi... yhteiskunnan ulkopuolelle oman kyvyttömyytensä (ja tätähän ei saisi sanoa) takia ajautunut luuseri tuntee ylpeyttä "omista" valinnoistaan ja halveksii paremmin pärjääviä.
Minä voin kertoa sinulle asian, vaikka tiedän ettet sitä ikinä tule uskomaan. Kun aloitit kannabiksen käytön se alkoi pikku hiljaa muuttamaan hermostoasi. Ensin jätit koulut kunnolla käyttämättä ja sitten motivaatiota pysyä työelämässä ei vaan ollut. Nyt hengailet tukien varassa sätkiäsi poltellen ja kaikki on jotenkin ihmeellisesti merkittävää ja kapinallista. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutamia joille näin kävi. Toki ymmärrän, että jos päänsä pehmentää ei enää pärjää, mutta sittenkään en oikein osaa heitä sääliä. Ratkaisu olisi kuitenkin suhteellisen helppo koska kyseessä on "vain" psyykkinen riippuvuus.
Kirjoituksistasi läpitunkeva aggressiivisuus, sai minut hetkeksi miettimään minkälainen on tällaisen ihmisen lapsuus ollut. Kerrot tuntevasi henkilökohtaisesti huumeita käyttäviä ihmisiä. Ehkä tämä kertoo sen miksi sinusta on tullut sellainen, kuin on tullut: ilkeä ja aggressiivinen.
Ps: kerrotko vielä miten suuri olikaan tämä "tramppa." Sori... oli ihan pakko.
Heh. Olet auttamattomasti täysin jauhotettu siinä vaiheessa kun alat jeesustelemaan "agressiivisuudesta" AV:lla. Tai sitten olet ihan oikeasti ekaa kertaa tällä foorumilla kirjaston päätteeltä kun sait lopultakin rahat kirjastokorttiin sossusta..?
Mikä on elämän tarkoitus? Jos oikeen järkevästi ajattelee niin eihän tässä mitään järkeä olekaan.
Ei oravanpyörä ole oikeaa elämää, vaikka valitettavasti ilman sitä maailma ei enää toimisi.