Voiko masennuslääke auttaa jo 2 päivässä?

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi saa itseäni ulkoilemaan. Vaikka tiedän että se auttaisi. Tai saa itseäni syömään. Ruoka lähinnä ällöttää. Toki on päiviä että nämä onnistuu. Usein kuitenkaan ei.

En saa tartuttua tekemättömiin asioihin. Saatika että että hoitaisin oikeasti isot asiat kuntoon. Päätöksen teko asioissa on tosi vaikeaa.

Numero 17 täällä moi. Ota se säännöllinen syöminen ja ulkoilu tavoitteeksi. Ne on kuitenkin aika helppoja ja tuttuja asioita. Tietenkin siivoaminen ja tiskit ja sellaisetkin olisi hyvä hoitaa. Joku työnhaku tai gradun teko tai muu isompi ja monimutkaisempi asia on paljon vaikeampia. Minulle auttaa se että kysyn itseltäni kun olen lopettelemassa liikuntaa että kaduttaako kun lähdin vaikka pyörälenkille? Vielä ei ole tullut sellaista oloa että olisi kaduttanut.

Minulla se tarkoitti, että iski mania lopulta. Kuukauden kesti se ja sitten iski pahin masennus ikinä.

Joten jos ssri auttaa heti, en pidä sitä hyvänä merkkinä. Vuosi oli aika helvettiä, nyt on vähän tasoittunut vuoristorata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan oikeasti masentunut niin mikään netistä löytyvä positiivisen ajattelun juttu ei kovin pitkälle riitä. Masentuneen pitää ottaa se oma tilanne tavallaan tosissaan. Ei kannata miettiä pitääkö niitä lääkkeitä syödä. Kyllä pitää. Pitääkö syödä terveellisesti vaikka ei ole ruokahalua. Kyllä. Pitääkö ulkoilla vaikka ei huvita. Pitää. Elämään pitää luoda säännöllisyyttä mutta samalla antaa itselleen armoa ja lupa keskittyä parantumiseen. Vain siihen ja jättää kaikki muu suorittaminen pois. Vasta kun jaksaa niin voi aloittaa työjuttuja tai muiden sivuseikkojen huolehtimisen.

Olipa hyvin koottu ajatukset koko tekstiin. Avain on kuitenkin mielestäni tuo lihavoimani lause. Mikään lääke ei välttämättä auta, jollei halua parantua, eli lääkkeen lisäksi pitää itse yrittää muuttaa totuttuja ajatuskuvioita ja kiinnittään huomiota puuttuviin rutiineihin. Toimiminen tukee ajattelun muuttumista ja päinvastoin. Vaikean asian tekeminen useamman kerran saa huomaamaan, ettei se niin vaikeaa olekaan, vaan voi jopa tuoda hyvää oloa.

Masennuslääkkeet estää ajattelemasta loogisesti, ne lykkää ihmisen tunne-elämää siihen asti kunnes lääkkeet lopetetaan. Olet kirjaimellisesti joku muu ihminen niiden vaikutuksen alaisena ja kun lopettaa ne niin se ihminen jolla ne ongelmat on, on siellä alla yhä ilman apua, koska et ikinä ajatellut niitä asioita jotka oli sinun psyykellesi tärkeitä.  Usko pois näin 15 vuotta turhaan mömmöjän syöneeltä. Se koko työ on odottamassa sinua siellä kun joku päivä lopetat lääkkeet koska ne tappaa sinut muuten. Se piste tulee.  Parempi hoitaa kaikki heti pois alta kuin hoitaa jotain vierasta ihmistä vuosikausia ja löytää kaikki edestään kun nouset siitä lääkesumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan oikeasti masentunut niin mikään netistä löytyvä positiivisen ajattelun juttu ei kovin pitkälle riitä. Masentuneen pitää ottaa se oma tilanne tavallaan tosissaan. Ei kannata miettiä pitääkö niitä lääkkeitä syödä. Kyllä pitää. Pitääkö syödä terveellisesti vaikka ei ole ruokahalua. Kyllä. Pitääkö ulkoilla vaikka ei huvita. Pitää. Elämään pitää luoda säännöllisyyttä mutta samalla antaa itselleen armoa ja lupa keskittyä parantumiseen. Vain siihen ja jättää kaikki muu suorittaminen pois. Vasta kun jaksaa niin voi aloittaa työjuttuja tai muiden sivuseikkojen huolehtimisen.

Olipa hyvin koottu ajatukset koko tekstiin. Avain on kuitenkin mielestäni tuo lihavoimani lause. Mikään lääke ei välttämättä auta, jollei halua parantua, eli lääkkeen lisäksi pitää itse yrittää muuttaa totuttuja ajatuskuvioita ja kiinnittään huomiota puuttuviin rutiineihin. Toimiminen tukee ajattelun muuttumista ja päinvastoin. Vaikean asian tekeminen useamman kerran saa huomaamaan, ettei se niin vaikeaa olekaan, vaan voi jopa tuoda hyvää oloa.

Masennuslääkkeet estää ajattelemasta loogisesti, ne lykkää ihmisen tunne-elämää siihen asti kunnes lääkkeet lopetetaan. Olet kirjaimellisesti joku muu ihminen niiden vaikutuksen alaisena ja kun lopettaa ne niin se ihminen jolla ne ongelmat on, on siellä alla yhä ilman apua, koska et ikinä ajatellut niitä asioita jotka oli sinun psyykellesi tärkeitä.  Usko pois näin 15 vuotta turhaan mömmöjän syöneeltä. Se koko työ on odottamassa sinua siellä kun joku päivä lopetat lääkkeet koska ne tappaa sinut muuten. Se piste tulee.  Parempi hoitaa kaikki heti pois alta kuin hoitaa jotain vierasta ihmistä vuosikausia ja löytää kaikki edestään kun nouset siitä lääkesumusta.

Just tämä on se mitä pelkään. Itse toivon, että lääkkeiden avulla saisin tarmoa toimia ja hoidettua vaikeat asiat eteenpäin. Liian rikkinäisenä en siihen kykene. Mutta, peittääkö lääkkeet sen todellisuuden. Saatanko tehdä entistä pöljempiä päätöksiä, jos mikään ei enäö tunnu oikein miltään. Entä jos kaikki ilokin katoaa elämästä. Vaikka sitä hyvin vähän nyt onkin ollut?

Ja sitten, jos kaikki nämä tunteet on kuitenkin edessä joskus?

En haluaisi olla lapsilleni tämmöinen rikkinäinen ihmisraunio, mutten myöskään mikään lääkezompi. Ja nyt he ymmärtävät miksi olen rikki. Jos vaikka puolivuotta syön lääkkeitä ja lopetan ja tunteen tulee sitten niin kaikki vaan pitkittyy.

Onko mahdollista käsitellä niitä tunteita lääkityksen kanssa samanaikaisesti?

Että ne ei olisi joskus edessä, vaan tulisi hoidettua samalla?

Nro 17, mitä sinä olet mieltä tuosta, että asiat jää käsittelemättä, ja on sitten myöhemmin edessä kuitenkin?

Onko joku saanut vaikeaan tilanteeseensa apua lääkityksellä ja samalla saanut asiat käsiteltyä? Niin että lääkkeiden lopettamisen jälkeen olo on ollut oikeasti parempi?

Tai lääkkeillä jo parempi?

Tässä taas tätä päätöksen teon vaikeutta. Ensin päätän yhdellä tavalla, että tarvitsen apua ja sitten alan empimään sitä päätöstä. Että oliko väärä kuitenkin.

Ei ihan päivissä vielä vaikuta. Toki voi olla, että jos tietoisuus siitä, että nyt on lääkitys aloitettu, voi jonkin verran antaa lumevaikutusta. Itse lääkeaineen teho kuitenkin alkaa vaikuttaa muutaman viikon kuluessa, valmisteesta riippuen. Useimmat lääkkeet aloitetaan pienellä annoksella, jota nostetaan viikkojen kuluessa vastetta ja mahdollisia haittoja seuraten. Parhaan hyödyn saa, jos lääkityksen ohella pyrkii terveellisten elintapojen ja säännöllisen vuorokausirytmin noudattamiseen.