Lapsen persoona ei ole enää minun käsissäni
Ahdistavaa huomata, miten yksi lapsistani on muuttumassa isäkseen. On jo lähestymässä aikuisuutta. Kaikkeni olen yrittänyt hänen kanssaan ihan pienestä saakka, mutta ei vain kaikki ole minun käsissäni.
Psykologilleko tuo täytyy laittaa, vai onko nyt vain hyväksyttävä, että lapsestani on kasvamassa negatiivinen, ärsyyntyvä ja hankala mies?
Kaikki hänessä alkaa olla 100% kuin isässään, josta olen eron ottanut vuosia sitten. Älykäs ja menestyvä, mutta kaikki lempeys ja tunneäly puuttuu. Jokaiseen arkiseenkin asiaan kaivaa vastakkaisen mielipiteen tai kyseenalaistaa, kunnes kukaan ei halua puhua enää mitään. Hermostuu herkästi ja kohottaa ääntään. Aina väittelemässä. Jos häntä yrittää ohjata normaalimman, pehmeämmän kommunikaation suuntaan, hän ei siihen suostu, koska ei näe mitään vikaa omassaan. Aivan samoin sanoin kuin mitä isänsä käytti.
Näen hänet valitettavasti nyt kasvamassa isäkseen. Näen hänellä lannistuneen hiljaisen vaimon, joka ei halua enää puhua miehelleen. Miehelle, joka ärähtelee kaikesta. Jolle ei voi sanoa, edes mitään arkisen positiivista (tyyliin "onpa hienoja taloja tuolla"), koska kaikkeen hän vastaa negaatiolla ja tappaa jokaisen ilon ja mukavan keskustelun.
Isosiskonsa on huomannut täysin saman. Häntä ahdistaa sama asia ja hänkin yrittää ohjata veljeään.
Kommentit (8)
Hirveetä että tuollaisia ap:n kaltaisia narsistisia vanhempia on todellekin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko myös miehesi tunnekylmä j ä n n ä m i e s?
Oli erittäin tunnekylmä, mutta sellainen vakava menestysorientoinut bisnesmies.
Ap.
Lapsi on perinyt isänsä geenit, ei niihin voi vaikuttaa.
Ei se ole koskaan sinun käsissäsi ollut. On ihan harhaa kuvitella, että lapsi voidaan kasvattaa jonkin luonteiseksi. Jonkin verran voi käytöstä ohjata ja olla ainakin sotkematta lapsen päätä, mutta lapsi kasvaa sellaiseksi kuin on kasvaakseen. Tämä pitäisi myös onnekkaiden vanhempien muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä että tuollaisia ap:n kaltaisia narsistisia vanhempia on todellekin olemassa.
Mikä minusta tekee narsistisen? Yritän lähinnä estää narsismin syntyä tuossa lapsessa. Ja olen aidosti huolissani. Rakastan jokaista lastani hurjan paljon ja haluan heille parasta. Uskoisin, että helpottaisi hänen tulevaisuuttaan, jos oppisi pehmeämpää kommunikaatiota.
Ap.
Geeniperimä kirjoitti:
Lapsi on perinyt isänsä geenit, ei niihin voi vaikuttaa.
Näinhän se kyllä on. 30% persoonasta on geeneistä.
Muista kuitenkin että ihminen muuttuu myös koko ajan elämän mittaan. Ehkä lapsellesi tulee vielä enemmän tunneälyä 25+:na. Parikymppisenä kukkoilu yleensä varmaan pahimmillaan.
Oliko myös miehesi tunnekylmä j ä n n ä m i e s?