Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin sinua yhteyttä se on sun lapsi ja kyllä on oikeus tietää omasta taustastaan. Yritä sopia lapsen äidin kanssa jos ootte kerran väleissä.
Kiitos kommentista, olen yrittänyt ja jatkan yrittämistä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.
Ei lapsi automaattisesti halua halata itselleen vierasta ihmistä, jotkut ehkä. Kokeile somen kautta suoraan tai muuta kautta, ja lopeta exään yhteydenotot kokonaan. Jos et ole ns. juova renttu tai vihainen tyyppi, vaan kiva, niin asiat menevät hyvin. Lapset eivät halua ainakaan vaativaa isää tai arvostelevaa, vaan sellaisen joka on heidän puolellaan. Joillakin on jo vaativa äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.
Ääh. Tai sitten tyttö mahdollisesti ihan alitajuisesti on "miettinyt" että miksi perheessä tuntuu kuin olisi vähän erilainen. Biologisen isän tapaaminen (tai edes tieto siitä) voisi auttaa asiaa. Nykyisin ei kyllä kannateta tällaisten asioiden salaamista yhtään.
Ja entäpä jos joku perheestä tekee geenitestin ja sit havaitaan et ups, esikoinen ei olekaan oikeastaan meidän täyssisarus?
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.
Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.
Ei ole ap:n vika, jos tieto satuttaa. Se tieto satuttaa vain siksi, että tytölle on ilmeisesti valehdeltu hänen isästään. Ap ei ole tässä valehtelija eikä tehnyt mitään väärää. Eikä tytöllä ole mitään syytä suuttua ap:lle. Mutta äidilleen ja isäpuolelleen hän saattaa olla hyvinkin vihainen, ja aivan syystä.
En osaa neuvoa mitä ap:n pitäisi tehdä, mutta kyllähän tuo tyttö ansaitsee kuulla kuka hänen isänsä on ja ehkä tavata isän puolen sukuaankin. Kyllähän nyt ihmiset haluavat tietää oman syntyperänsä! Tyttö on saattanut ihmetellä, miksei ole niin kuin sisaruksensa.
Tee geenitestit
Ole somessa tunnistettava
Kerro Ex liitostasi somessa
Tee kaikki mahdollisimman helpoksi tytölle että kun haluaa voi löytää sinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurustossa asuu perhe, jonka kanssa on jotenkin ystävystytty. Iltojavietetty ja etenkin lasten kanssa yhteisiä leikkiaikoja leikitty.
Huomasin aika nopeeta, ettei esikonen ollut isännän muksu ja seuraava ei ollut emännän. Heillä oli lisäksi kolme yhteistä lasta. Olivat niin sanotusti yhtä suurta perhettä. Sama se mulle, mitä esittivät.
Kunnes kaikessa hiljaisuudessa yrittivät adoptoida lapsia ristiin nimiinsä, että kaikki lapset olisivat sitten samalla viivalla tjsp.
Sossupa oli löytänyt esikoisen isän ja tämä haluaa olla lapsen elämässä, eikä todellakaan halua antaa adoptioon. Häneltä vähän kuin vietiin lapsi silloin aikoinaan. Kakkoslapsen äiti oli kuollut lapsivuode aikana, joten se prosessi oli helpompi...
Sossuhan soitteli myös naapurin ovikelloja kyselläkseen oloja ja tietoja perheestä.
Tulivat sitten hattu kourassa pyytelemään anteeksi, että ovat noin valehdelleet kaikki nämä vuodet. Eipä heidän multa tarvii anteeksi pyydellä vaan lapsilta jne.
Sen vaan huomas käytöksessä, ettei lapset oli omia. Kaikessa missä vaan voi esikoisen jättää kotiin tai tekemään kotitöitä, niin tämä "isä" teki niin. Ei päässyt lomamatkoille jne mukaan. Jätettiin aina äidin puolen mummin hoitoon. Hänellä varsinainen Tuhkimotarina. Perusteli kaiken tietenkin sillä, että oli vanhin. Pitää ottaa vastuuta nuoremmista ja kodinhoidosta. Jep, mutta entäs se vuotta nuorempi? Tätä isäntä kyllä hemmotteli. Ei tarvinnut tiskata, eikä pyykkejäkään pestä ja mankeloida kymmenvuotiaana.
Sitten taas emäntä siellä inhosi lasta numero kaksi. Haukku ja sylki! tuon tuosta tuon lapsen päälle. Muutamia kertoja puutuin. Tein lasujakin kummastakin lapsesta kahdesti. Näkyhän nekin siellä prosessissa, että pääsin kunnon haastatteluun kertomaan kokemuksiani. En säästellyt.
Ikuiset vihamiehethän mä sieltä sain, vaikka totta puhui ja taisin jopa vähän himmailla jutuissani. Mun syyhän tuo kaikki siis oli. Eihän heidän väärinkäytöksensä tai valehtelun.
Isoin projektihan heillä sitten oli kertoa lapsille, ettei kaikki nyt olekaan ihan niin, miten ovat luulotelleet.. ja esikoisen alkoi pikku hiljaa tapailla isäänsä. Nyt ovat nuoria aikuisia nuo vanhimmat lapset. Esikoinen on lukioajan asunut bioisällään. Kakkonen sitten loppujen lopuksi adoptoitiin. Saivat apuja yhteiseen olemiseen jne.
Kyllähän nuo lapset joilta pimitetään oikea vanhempi menettää paljon omaa historiaansa.
Itsekin olen avioerolapsi, joten tuntuisi todella oudolta, jos mulle ei olisi oltu rehellisiä. Mulla on neljä vanhempaa nyt. Kaikki kivoja tyyppejä ja rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos exäsi ei ole asiassa yhteistyöhaluinen ja -kykyinen ajan mittaan, pystyisitkö ottamaan yhteyttä suoraan lapseesi? Valmistaudu siihen kertomalla elämäntilanteesta, jossa hän sai alkunsa, miten tienne erkanivat ja miksi et ole ollut yhteydessä aiemmin. Kerro, että olet kaivannut häntä ja haluaisit tutustua häneen tai ainakin kuulla, miten hänellä menee, jos hän itse haluaa nämä asiat kanssasi jakaa. Kerro, että olet odottanut tilaisuutta ottaa yhteyttä ja olet keskustellut hänen äitinsä kanssa. Älä kuitenkaan syytä äitiä tai hänen nykyistä puolisoaan. Keskity siihen, että sinä biologisena isänä olet kiinnostunut lapsestasi, vaikka olosuhteet ovat olleet teitä vastaan. Anna myös lapselle aikaa tiedon sulattelemiseen. Sano, että hän voi ottaa yhteyttä, jos haluaa ja kun on siihen valmis.
Jokaisella lapsella on oikeus tietää ja tuntea vanhempansa ja biologinen taustansa. Se, että toinen vanhemmista kenties salaa nämä tiedot, ei poista niiden olemassaoloa. Ihmisellä on uskomaton kyky tuntea ja tietää asioita, joita hän ei välttämättä tietoisesti muista tai pysty sanallistamaan. Ketään ei voi pakottaa tutustumaan juuriinsa, mutta jokaisella on siihen oikeus. Tieto tuntemattomasta suomalaisesta isästä tulee lapselle ilmi viimeistään, jos hän elää vielä kuollessasi. Sukuselvityksessä biologiset lapset selvitetään ja kutsutaan perunkirjoitukseen. En usko, että kukaan haluaisi kuulla biologisista vanhemmistaan ensimmäistä kertaa vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä tavata ja tutustua.
Onnea matkaan.
Ota vaan yhteyttä jos haluat. Miksi ei? Lapsi jo aikuinen kohta ja yhteydenpito helpottuu huomattavasti. Lapsi suhtautuu uutiseen ihan miten tahansa. Ei välttämättä niin kuin sinä haluaisit. Onhan tuo iso uutinen, ellei ole hoksannut epäillä asiaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä ei pidä kysellä tai kuunnella exän mielipidettä. Kyse on vain sinusta ja lapsestasi, teidän kahden väleistä. Jos mietin itseni lapsen tilalle, niin ehdottomasti haluaisin jutella biologisen isäni kanssa, jos hän vain itse haluaa ottaa minuun yhteyttä.
Voi toki kuitenkin olla, että lapsi ei olekaan sitä mieltä, että haluaa olla sinuun missään yhteydessä. Siksi varmaan lähtisin varovaisesti ja kohteliaasti kysymään lapselta, että haluaisiko keskustella ja/tai tavata. En siis AP:n tilassa paukahtaisi yhtäkkiä lapsen luokse tai muuta radikaalia, mutta viestitse kysyisin tutustumishalusta.
Olet hänelle vieras ihminen.
Hän ei välttämättä halua tutustua sinuun; jos haluaa; anna hänen tehdä (tutustumis)aloite.
Ehkä hän on kiinnostunut biologisesta vanhemmastaan/ taustastaan; ehkä ei.
Vanhemmuuteen/ tunteisiin tms ei kannata vedota; niihin et saa ymmärrettävästi vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luovuit isyydestäsi. Ei tainnut elatusmaksujen hoitaminen kiinnostaa.
Anna heidän elää elämäänsä. Sinulla ei ole mitään oikeutta sotkea lapsesi ja hänen perheensä elämää.
Jos joskus vanhemmat kertovat lapselle taustoistaan ja hän ottaa itse sinuun yhteyttä, silloun on sinun vuorosi.
Vierailija kirjoitti:
Olet hänelle vieras ihminen.
Hän ei välttämättä halua tutustua sinuun; jos haluaa; anna hänen tehdä (tutustumis)aloite.
Ehkä hän on kiinnostunut biologisesta vanhemmastaan/ taustastaan; ehkä ei.
Vanhemmuuteen/ tunteisiin tms ei kannata vedota; niihin et saa ymmärrettävästi vastakaikua.
Näin juuri. Olen itse avioton lapsi ja äitini kertoi minulle kahdeksanvuotiaana, kuka isäni on. Isäni ei yrittänyt ottaa minuun yhteyttä enkä minulle koskaan ole tullut tunnetta, että haluaisin ottaa yhteyttä häneen. Elämäni oli onnellista äitini kanssa, opiskelin ja minulla on hyvä työpaikka. Minulla ei ollut tunnetta, että elämästäni puuttuisi jotain, kun en tunne isääni. En ottanut yhteyttä isääni. Minulle ilmoitettiin, kun hän oli kuollut ja oli perunkirjoituksen aika. En siis saanut tietoa hautajaisista enkä olisi mennyt niihin, jos olisin saanut tiedon. Menin perunkirjoitukseen ja tapasin siellä pari sisarpuoltani ja isäni lesken. Tavattiin toisen kerran, kun perintö lopullisesti jaettiin. He eivät ilmaisseet haluansa tavata minua jatkossa eikä minulla ollut mitään halua tavata heitä enää koskaan. En myöskään kysynyt heiltä mitään isästäni. Veri ei ole minulle vettä sakeampaa. Isäni ei merkinnyt minulle mitään.
Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, voit ottaa häneen yhteyttä ja kysyä haluaisiko hän tavata. Exällä ja hänen miehellään ei ole käsittääkseni enää mahdollisuutta estää sitä, koska täysi-ikäinen päättää itse ketä haluaa tavata.
Porvoolaisten ongelmia nämä, "kadonneet lapset", hhe heheh
Olet itse aikoinaan ollut tietoinen tilanteesta ja aikalailla luopunut isyydestäsi. Ei lapsen elämään voi takaisin ilmestyä siksi että nyt itseä sattuukin huvittamaan.
Et oikein voi tehdä mitään. Voit toki odotella josko joku joskus ottaisi yhteyttä, mutta kannattaa hyväksyä sekin vaihtoehto, että ei.
Olet itse aikoinaan hyväksynyt tilanteen ja luopunut isyydestä. Lapsen perhe on se perhe, missä hän on elänyt käytännössä koko elämänsä.
Ottaisin sinua yhteyttä se on sun lapsi ja kyllä on oikeus tietää omasta taustastaan. Yritä sopia lapsen äidin kanssa jos ootte kerran väleissä.