Lue keskustelun säännöt.
Täytyy kirjoittaa aika hävettävästä asiasta. Olen kai "ihastunut" vanhaan ihmiseen. En ymmärrä yhtään tätä asiaa.
19.05.2023 |
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja työntää jonnekin syvälle takaraivoon. Nyt kun näen tästä ihmisestä jatkuvasti jo uniakin niin haluan käsitellä asiaa.
Työpaikalla on eräs vanhempi herra joka on kiinnittänyt huomiota minuun enemmän. Hän vaikuttaa hyvin asialliselta ja mukavalta. Ollaan yhdessä puitu asioita ja naurettu. Jossain vaiheessa hän alkoi kehumaan työskentelyäni ja seurailemaan katseellaan.
Yhtäkkiä rennon työntekijä roolin sijaan alkoi tuntumaankin siltä kuin meillä kohtaisi kemiat liian hyvin. Ei siis mitään romanttista mutta hämmentävää. Huomasimme tämän molemmat vaikka sanaakaan emme ole asiasta sanoneet enkä todellakaan haluakaan. Hän alkoi katselemaan perääni ja pyytämään enemmän apuja.
Sitten aloin huomaamaan hänen läsnäolonsa aina ja se oli jopa kiusallista. Olen ollut hämmentynyt, että mitä tämä on.
Huomasimme että nyt on jotain outoa. Joten aloimme välttelemään toisiamme. En enää edes katso häntä silmiin ja muutenkin jätän huumoripuolen ja muun keskustelun hänen seurassaan pois. Hoidan vain työt ja jatkan toiselle. Hänkin on onneksi alkanut välttelemään ja se on todella ok.
En vain käsitä mitä ihmettä tuo kemia välillä on. Välillä en pysty edes itse olla ajattelematta tätä ihmistä.
Tuntuu jotenkin väärältä ja oudolta. Vähän syylliseltäkin ja yritän vaan realisoida tilanteen päässäni.
Nyt näen sitten niitä unia ja toivon vaan, että tämä hämmennys ja "ihastuminen" mikälie menisi ohi.
Minulla on melko vaikea isäsuhde ollut, hän on alkoholisti ja ollut poissa kuvioista melko paljon. Aina on muutenkin miesten kanssa ollut hankaluuksia joten yritän pysyä ihan itsekseni. Varmaan nyt kun joku huomioi ja kehuu, sekä on muutenkin yliystävällinen eri piirteineen niin hämmentää. Hän selvästi ihastui jollain tasolla ja tuli lähelleni kun mahdollista mutta onneksi nyt itsekin ymmärtänyt että parempi pitää etäisyyttä.
Sen jälkeen tilanne on ollut melko kiusallinen.
Pakko oli kirjoittaa. Mitäs te tilanteesta ajattelette ja miten toimisitte? Joskus tekisi mieli vain nauraa ja ottaa asia huumorilla. Välillä vähän kammoksun asiaa ja yritän pohtia, että mikä tässä oikein nyt kiikastaa.
Jostain syystä keskustelu poistettiin. Kiitän vastauksista ja mielellään kuulisin vielä joidenkin omia kokemuksia jos joku niistä haluaisi kertoa.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Sitä ikääkö sä mietit vai sitä, että on kollega?
Miksei aikuinen ihminen voi ihastua tai rakastua ihan juuri sellaiseen henkilöön, joka tuntuu hyvältä ja oikealta itselleen? Mitä väliä iällä, sukupuolella, ihonvärillä, tms. on, jos palaset vaan osuu kohdalleen?
Muidrn mielipiteitäkö mietit; kuka määrittelee keneen on ok ihastua?
Ei tässä ole mitään romanttista eikä tulossa yhtään mitään. Kuvottaa vain. Omia tunteita tässä vain pohtii ja yritän ratkaista solmua. Yritän keksiä miten tämän mielessäni ratkaisen ja pyyhin pois.
En ole rakastunut vaan hämmästynyt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä se juttu on. Itsellä on myös ollut joitain kemioita vanhan miehen kanssa. Siis se patu oli silloin minua 30 vuotta vanhempi, mutta veti puoleen hämmästyttävällä tavalla. Onneksi kuitenkaan ei oltu tekemisissä, joten eipä siitä sen enempää tarvinnut häiriintyä. En haluaisi ihastua liian vanhaan ihmiseen, kun tässä olen vuosia sitten dementoituneen mummoni juuri saatellut hautaan ja realistisesti ajateltuna ei tuo vanha gubbe kovin kaukana mummosta ole. Mutta se on totisesti hämmentävää kun joku juttu kolahtaa sielussa ja sydämessä vaikka ei haluaisi.
Olen myös joskus ihastunut ihmiseen jonka kanssa olisi ollut täysin mahdotonta olla minkäänlaisessa suhteessa. Vrt hyvän perheen tyttö ja vankilakundi. Oltiin kuin yö ja päivä. Vaikeita asioita.
Meillä käy töissä asiakkaana eräs mies, jota odotan päivittäin kuin kuuta nousevaa
Hän tulee tervehtii iloisesti, ehkä halataankin. Aina hänellä on jotain kivaa sanottavaa. Hänellä on parhaat jutut ja kauniisti kiittelee työstäni ja kehuu.
Toisinaan voisin kuunnella vaan hänen juttujaan lapsuudestaan Helsingin kantakaupungissa. Itsehän rakastan Helsinkiä ja sen historiaa, joten aivan haltioissani kuuntelen ja kyselen.
Lisäksi hän nauttii suuresti myös kulttuuri, etenkin teatteritarjonnasta. Kolmanneksi näiden kuuden vuoden tutustumisen aikana hän on opettanut mut tanssimaan perinteisiä paritansseja.
Hän on kaikkien suosiossa. Huomannut, että pari muutakin naista innostuu hänestä. En tunne mustasukkaisuutta. Hänestä riittää ja mä olen ainoa, joka Stadia, kulttuuria ja tansseja harrastan hänen kanssaan. Muilla on omat kiinnostuksensa hänen kanssaan.
Hän mua päivälleen 30 vuotta vanhempi. Eikä tässäkään ole mitään romanttista. Hän ei ole vilkkusilmä komeljanttari. Yhden naisen mies 60 luvulta lähtien. Puhuu vaimostaan niin kauniisti.
Ehkä hän on se lempeä isä, jota mulla ei ole koskaan ollut. Miksei tuommoisia ihmisiä voisi olla enemmän?
Pyrin parantamaan itseäni, että voisin olla vilpittömästi yhtä hyvä kuin hän.
N51
Tämä on ehkä itselleni sellainen tilanne, että koska minusta tuntuu, että en pysty hallitsemaan tilannetta eli omia tunteitani täydellisesti, niin olen ahdistunut ja voin ihan fyysisesti pahoin. Koska en ymmärrä.
Oikeastaan kun tätä asiaa olen nyt sallinut itseni pyörittelevän ja käsittelevän tänään enemmän niin olen jopa vihainen itselleni koska en vain saa kiinni tästä omasta suhtautumisestani, jopa halveksin itseäni.
Haluan vain olla normaali ja täysin neutraali kanssaihmisä kohtaan. Väsyttää nämä omat arvelluttavat reaktioni.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ikääkö sä mietit vai sitä, että on kollega?
Miksei aikuinen ihminen voi ihastua tai rakastua ihan juuri sellaiseen henkilöön, joka tuntuu hyvältä ja oikealta itselleen? Mitä väliä iällä, sukupuolella, ihonvärillä, tms. on, jos palaset vaan osuu kohdalleen?
Muidrn mielipiteitäkö mietit; kuka määrittelee keneen on ok ihastua?Ei tässä ole mitään romanttista eikä tulossa yhtään mitään. Kuvottaa vain. Omia tunteita tässä vain pohtii ja yritän ratkaista solmua. Yritän keksiä miten tämän mielessäni ratkaisen ja pyyhin pois.
En ole rakastunut vaan hämmästynyt.
-ap
Ei tuo hämmästykseltä kuulosta, vaan ihastukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää tämä kuitenkin onneksi vain on. Täytyy ottaa tämä niin, että vuoden päästä en varmaan edes muista koko asiaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan vain olla normaali ja täysin neutraali kanssaihmisä kohtaan. Väsyttää nämä omat arvelluttavat reaktioni.
-ap
Täysi neutraalius on juuri epänormaalia, eivätkä reaktiosi ole arveluttavia, vaan ihan normaaleja. Kaikki tunteet ovat normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ikääkö sä mietit vai sitä, että on kollega?
Miksei aikuinen ihminen voi ihastua tai rakastua ihan juuri sellaiseen henkilöön, joka tuntuu hyvältä ja oikealta itselleen? Mitä väliä iällä, sukupuolella, ihonvärillä, tms. on, jos palaset vaan osuu kohdalleen?
Muidrn mielipiteitäkö mietit; kuka määrittelee keneen on ok ihastua?Ei tässä ole mitään romanttista eikä tulossa yhtään mitään. Kuvottaa vain. Omia tunteita tässä vain pohtii ja yritän ratkaista solmua. Yritän keksiä miten tämän mielessäni ratkaisen ja pyyhin pois.
En ole rakastunut vaan hämmästynyt.
-ap
Ei tuo hämmästykseltä kuulosta, vaan ihastukselta.
Mä olen kauhean perso huomiolle, mutta tietysti kiellän sen itseltäni ja olen ainakin kovasti myös kieltävinäni sen näyttämisen kenellekään. En tiedä miten hyvin onnistuu.
En sanoisi, että kyse on ihastumisesta, vaan jostain huomionjanosta. Huomiota nyt ei tietysti toivo keneltä tahansa, että sinänsä jotain positiivista kai sitä pitää ajatella ihmisestä, jonka hyväksyntää alitajuisesti janoaa. Mutta olen aika varma, että tää omalla kohdallani johtuu nimenomaan siitä, että haluan varmistaa oman asemani yhteisössä, ja tulla hyväksytyksi. Ei niinkään mistään ylipääsemättömästä vetovoimahommasta.
Ehkä tuo on samantyyppistä?
Oliko tästä samasta muuten jo aamupäivästä ketju, joka sitten katosi? Puhuttiinko siinä jotain isäsuhdehommaa?
Miksi on kiellettyä ihastua tähän mieheen? Aivan kuin olisit pelästynyt asiaa suhteettoman paljon. Onko kyse siitä, ettet ole tottunut tulemaan myönteisesti huomioiduksi miehen taholta ja se saa sinut tuntemaan olosi hyvin vaikeaksi ja oudoksi etkä pysty nauttimaan siitä etkä uskomaan, että kyseessä voisi olla ihan kiva, arkinen ja vaaraton asia. Sinun on vaikea päästää ketään miestä lähellesi etkä haluaisi päästää tätäkään miestä? Suuri epäluottamus ja pelot heijastuvat teksistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi on kiellettyä ihastua tähän mieheen? Aivan kuin olisit pelästynyt asiaa suhteettoman paljon. Onko kyse siitä, ettet ole tottunut tulemaan myönteisesti huomioiduksi miehen taholta ja se saa sinut tuntemaan olosi hyvin vaikeaksi ja oudoksi etkä pysty nauttimaan siitä etkä uskomaan, että kyseessä voisi olla ihan kiva, arkinen ja vaaraton asia. Sinun on vaikea päästää ketään miestä lähellesi etkä haluaisi päästää tätäkään miestä? Suuri epäluottamus ja pelot heijastuvat teksistäsi.
Pelkään syystäkin. Enkä myöskään halua mitään epäterveitä tilanteita.
Olen itse 30v ja tämä mies noin 75v.
Niin.
En voi ymmärtää. En tiedä miksi ajattelen häntä. Järjetöntä tämä vain on.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on kiellettyä ihastua tähän mieheen? Aivan kuin olisit pelästynyt asiaa suhteettoman paljon. Onko kyse siitä, ettet ole tottunut tulemaan myönteisesti huomioiduksi miehen taholta ja se saa sinut tuntemaan olosi hyvin vaikeaksi ja oudoksi etkä pysty nauttimaan siitä etkä uskomaan, että kyseessä voisi olla ihan kiva, arkinen ja vaaraton asia. Sinun on vaikea päästää ketään miestä lähellesi etkä haluaisi päästää tätäkään miestä? Suuri epäluottamus ja pelot heijastuvat teksistäsi.
Pelkään syystäkin. Enkä myöskään halua mitään epäterveitä tilanteita.
Olen itse 30v ja tämä mies noin 75v.
Niin.En voi ymmärtää. En tiedä miksi ajattelen häntä. Järjetöntä tämä vain on.
-ap
Mikä siinä pelottaa? Onko mies jotenkin vaarallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastavan isäsuhteen takia niitä haasteellisia juttuja nousee suhteissakin esiin, jotta ne tulisi käsitellyksi. Jos välttelee tuon takia suhteita, niin silloin tavallaan välttelee kasvamista ja kehittymistäkin
Jos ikä on ainut syy miksi pelkäät, niin voisi olla rajoittavan uskomus/ajatusmallin/suhtautumistavan hyödyllisyyden tarkastelun aika
Green flag miehestä tuo, että tajusi perääntyä!
Ap, sinun ehkä kannattaisi lähestyä asiaa siltä kantilta vähän humoristisesti, että kunpa mies olisi edes 30 vuotta nuorempi, niin olisitte voineet ehkä ollakin pari. Nyt vaan sitten pidät kiinni niistä vanhemman miehen hyvistä puolista, ja alat tavoitella enempi sinun ikäistäsi miestä samoilla ominaisuuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on kiellettyä ihastua tähän mieheen? Aivan kuin olisit pelästynyt asiaa suhteettoman paljon. Onko kyse siitä, ettet ole tottunut tulemaan myönteisesti huomioiduksi miehen taholta ja se saa sinut tuntemaan olosi hyvin vaikeaksi ja oudoksi etkä pysty nauttimaan siitä etkä uskomaan, että kyseessä voisi olla ihan kiva, arkinen ja vaaraton asia. Sinun on vaikea päästää ketään miestä lähellesi etkä haluaisi päästää tätäkään miestä? Suuri epäluottamus ja pelot heijastuvat teksistäsi.
Pelkään syystäkin. Enkä myöskään halua mitään epäterveitä tilanteita.
Olen itse 30v ja tämä mies noin 75v.
Niin.En voi ymmärtää. En tiedä miksi ajattelen häntä. Järjetöntä tämä vain on.
-apMikä siinä pelottaa? Onko mies jotenkin vaarallinen?
Ei ollenkaan, ei tämä mies ole lainkaan vaarallinen.
Hävettää nämä omat tunteet vain kun en käsitä.
Mitään ei ole edes tapahtunut. En ymmärrä miksi tämä on niin iso juttu itselleni. Kaikki tämä mitä aloituksessa kirjoitin.
Olen aivan ihmeissäni. Haluaisin vain olla normaali.
-ap
Rikkinäisissä lapsuudenkokemuksissa voi olla kyse siitä ettei ole tullut kohdatuksi.
Kun sitten ohimennenkin kohtaa jonkun jonka kanssa tulee ymmärretyksi vastavuoroisesti, se voi olla merkittävä kokemus.
Ihmisenä olemisen parhaita puolia on kun toinen ymmärtää mitä sanoo. Sitä ei tarvi seksualisoida eikä patologisoida.
Sitä ikääkö sä mietit vai sitä, että on kollega?
Miksei aikuinen ihminen voi ihastua tai rakastua ihan juuri sellaiseen henkilöön, joka tuntuu hyvältä ja oikealta itselleen? Mitä väliä iällä, sukupuolella, ihonvärillä, tms. on, jos palaset vaan osuu kohdalleen?
Muidrn mielipiteitäkö mietit; kuka määrittelee keneen on ok ihastua?