Mietitkö koskaan, mitä nuoruudenrakkaudellesi kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Mies asui muutaman kilometrin päässä niin kuin silloin 30 vuotta sittenkin asui. Törmäämme kuitenkin harvoin, viimeksi ehkä neljä vuotta sitten kaupassa.

Joskus olen hieman yrittänyt stalkata, mutta kun mitään ei löydy, niin annan olla. Ihan kiva olisi taas nähdä ja jutustella hetken.

Täsmääpä yllättävän hyvin. En ole missään ns. sosiaalisessa mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan yhteyksissä vielä näin 37v myöhemminkin lähes viikoittain. Sielunkumppanit yhä vaikka erillään, ei ole vuodet haalistaneet tunteita

Ohoh! Hienoa!

Niko missä sä oot ja mitä sulle kuuluu?

Jukka on yhtä ihana kuin silloin teininä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies asui muutaman kilometrin päässä niin kuin silloin 30 vuotta sittenkin asui. Törmäämme kuitenkin harvoin, viimeksi ehkä neljä vuotta sitten kaupassa.

Joskus olen hieman yrittänyt stalkata, mutta kun mitään ei löydy, niin annan olla. Ihan kiva olisi taas nähdä ja jutustella hetken.

Täsmääpä yllättävän hyvin. En ole missään ns. sosiaalisessa mediassa.

Niinkö? :) Pääkaupunkiseudulla asumme.

Ainakin 5 lasta, ainakin kolmen naisen kanssa hänellä kuulema on. Luojan kiitos en ole siinä porukassa mukana.

Hän on kuollut. Joo yritin selvittää ja tämän sain selville. 

Me pidettiin salaa yhteyttä yli 20 vuoden ajan nuoruuden lyhyeksi jääneen suhteen jälkeen. Nyt ollaan tilanteessa että erosin pitkästä suhteesta ja tapaillaan tän nuoruuden rakkauden kanssa. Samat vahvat tunteet on edelleen läsnä. Toivottavasti tällä kertaa olisi loppuelämän yhteinen tarina. Tiesin jo ensitapaamisella, 19-vuotiaana, että hän on mun elämäni suurin rakkaus.

Mikä on nuoruuden rakkaus? Mikä on yläikäraja?

Enpä juuri

Joskus joo. Ensirakkautensa kuoli tupakan aiheuttamaan keuhkosyöpään 57- vuotiaana joskus 7 vuotta sitten. Ihmeellisesti juuri pari kuukautta aiemmin olin hänet somessa etsinyt ja ehdimme vaihtaa muutamat viestit.

Asumme yhdessä ja yhteistä perhettäkin on. Ei siis tarvitse miettiä, mitä hänelle kuuluu. Voi kysyä ja katsoa.

Minulle kävi niin, että tapasimme bileissä 25v jälkeen ja se ilta bailattiin ja juteltiin ja oli ihan hurjan hauska nähdä. Vitsi miten komea hän olikaan. En tiennyt edes ammattia ja kun kuulin meinas pärskähtää viinit kaverin naamalle. Mä kun olen tuntenut aina vetoa uniformuihin ja oli sellasessa ammatissa. Tsiisus! Sanoinkin, että hyvä etten tiennyt tota aiemmin.

Pidätellä sai ettei lähtenyt lapasesta molemmilla ja illan päätteeksi suudeltiin kertaalleen kun haluttiin tehdä se kerran ilman hammasrautoja :D. Sepä siitä sitten.

Molemmilla perheet ja elämät toisaalla eri puolella Suomea ja vaikka jatkoimme satunnaista viestittelyä en halunnut lähteä tuohon mitään salasuhdetta virittelemään. Hän olisi halunnut tavata uudelleen. Itse en (uskalla). Mielestäni hyvä näin ja jäi hyvä fiilis henkilöstä. Oma perhe ja parisuhde tärkeät ja olen ihan tyytyväinen elämääni. En kaipaa jännitystä enkä draama, mutta hauska oli nähdä. Vähän kuin sadussa kun katseemme kohtasivat ja vedimme toisiamme puoleemme kuin magneetit.

Ei ole nuoruuden rakkauksia siinä mielessä että olisi entisiä seurustelukumppaneita, kun en seurustellut ennen kuin parikymppisenä pojan kanssa, josta tuli mieheni. Mutta entisiä ihastuksia olen joskus googlettanut. Kovin vähän löytynyt mitään, eikä välttämättä edes koko henkilöä ole löytynyt tai en ole voinut olla varma että kyseessä on juuri oikea henkilö, kun on ollut samannimisiä eikä kuvaa.

Eli joo, vastaus on että kyllä joskus mietin. Olisihan se hauskaa tietää missä kukin on nykyään ja miltä näyttää jne.

N42

Tuossa se sohvalla vierellä istuskelee. Yhdessä oltu 16-vuotiaista ja nyt ollaan kolmekymppisiä.

Olen pitänyt sen verran yhteyttä, että tiedän kyllä suunnilleen missä menee. Kummallakin elämät ihan ok.

Ei ollut nuoruuden rakkautta.

Olen miettinyt, ja tiedänheistä jotain, kuten asuinpaikan, kumppanin, työtilanteen ja harrastukset. Pelkällä nimellä hakemalla voi löytää yllättävän paljon netistä. Olen löytänyt monen monen entisen luokkatoverin kuulumisia nimihaulla. 

En tiedä kuinka paljon olisin harjoittanut heidän miettimistään ilman stalkkausmahdollisuutta, ehkä he olisivat ajan kanssa unohtuneet kokonaan tai päin vastoin, stalkannut hampaat irvessä muilla tavoilla ja kyylännyt puskasta ikkunan takana. 

En, meidän aikuinen lapsi kyllä kertoo jos on jotain kerrottavaa.

Joskus olen miettinyt ensimmäistä isoa ihastusta, mutta en voi oikein heposti netistä hakea kun nimi on tyyppiä Timo Virtanen. Toista ihastusta ei tarvitse ihmetellä, kun elämänkerta on julkaistu oikein kirjana. Minua ei kirjassa muistanut, haista paska.

Ei se minusta ole stalkkausta, jos hakee ihmistä nimeltä muutamasta paikasta. Stalkkaaminen tarkoittaa jatkuvampaa seuraamista.