Olen 28, työelämä umpikujassa, ja rakkauselämä on täysin olematon. Täysi masennus päällä - apua!!!!!

Nyt tarvitsen teiltä apua ja neuvoja, sillä olen todellisessa elämäntilanteiden myrskyssä. Heräsin yhtäkkiä siihen, että olen 28-vuotias ja tunnen elämäni olevan täysin umpikujassa. Koko nuoruus on kulunut kuin sumussa ja viimeiset viisi vuotta olen lähinnä vain juossut oravanpyörässä töissä. Töiden jälkeen olen niin väsynyt, että lähinnä vain makaan sängyssä. Minulla on vain amiksen paperit, eikä oikein minkäänlaista työkokemusta - CV:ni on enemmän aukkoa kuin meriittejä.

En ole koskaan ollut osa samanikäisten kaveriporukkaa, enkä ole kokenut niitä "tavallisia" nuoruuden seikkailuja - ei matkoja, ei bileitä, ei ikimuistoisia hetkiä. Kun tarkastelee peiliin, silmien ympärillä syventyvät rypyt ja harakanvarpaat vain muistuttavat elämättömästä nuoruudesta ja siitä, että olen vain pelkkä säälittävä vanhapiika valtion häpeällisessä paskaduunissa. Kohta varmaan olen kuin ilmetty tantta jostain sketsistä.

Rakkauselämäni on myös täysin olematon. En ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, ja tällä hetkellä asun vielä vanhempieni luona. Tapaamani miehet joko eivät kiinnosta minua tai sitten he haluavat minulta vain tilapäistä seksi suhdetta kunnes joku parempi löytyy. Ikuisesti yksin - arvatkaa masentaako?

Miten te, jotka olette kokeneet samankaltaisen elämäntilanteen, olette jaksaneet eteenpäin? Onko enää mitään toivoa vai pitääkö vain suosiolla alkaa odottamaan ryppyiseksi rusinaksi tulemista ja hautaa?