Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?
Alamme todella turhautua tähän viimeisen kolmen vuoden aikana kasvaneeseen ilmiöön. Esimerkiksi helatorstain jälkeiselle huomiselle perjantaille moni vanhempi kertoi ryhmän kasvattajille olevansa vapaalla, mutta tuovat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tarkoituksena kuulemma mm. kampaajalla käynti, pihatyöt ja lepääminen ilman lapsia. En saanut omalle henkilöstölleni järjestymään ansaitsemiaan lomia pidettäväksi. Tuleva kesä näyttää johtajanurallani järkyttävimmältä päivystysaikaan eli juhannuksen jälkeen supistetun ajan toimintaan on tulossa ennätysmäärä lapsia, myös sellaisia, joilla on huoltaja työttömänä tai kotona pienemmän sisaruksen kanssa hoitovapaalla.
Kannatan tottakai subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta jokaiselle lapselle, huoltajan työssäkäynnistä riippumatta, mutta vain koulujen lukuvuosiaikaan. Kesä, syysloma, joululoma ja talviloma voisivat olla auki vain aidossa tarpeessa oleville, lapsen kuntoutuksen/vamman tai pitkäaikaissairauden takia, s2-kielen oppimisen, huoltajien aidosta tarpeesta tai lastensuojelun tukitoimena.
Laitoimme kollegojen kesken esityksen hallitusneuvottelijoille, jotta alkavalla hallituskaudella oikeutta rajattaisiin jälleen 20 viikkotuntiin ja tämän yli vain perustellusta syystä.
Huoltajan vapaapäivän tulee myös olla lapsen kanssa yhteisen mukavan yhdessäolon päivä. Kiintymyssuhde on olennainen lapsen turvallisessa minäkuvassa. Huoltajat ovat lapsen keskeisimmät kasvattajat, kun kyse on tavanomaisesti kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta.
Olen ollut johtajana myös vanhaan päivähoitoaikaan. Muutos lasten palvelunkäytölle on nykyään valtava. Jokainen lapsi on tervetullut viitenä päivänä vakalain ja vasun mukaiseen toimintaamme, mutta porrastus aamupäivä- ja iltapäiväryhmiin olisi suotava (poislukien esiopetus ja vuorohoito) jollei autenttista syytä yli 20 viikkotuntiin ole.
T. eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta
Kommentit (1734)
Vierailija kirjoitti:
Pk-ikäisten isä kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin:
Jos vanhemmat mieluummin laittavat lapsen päiväkotiin vapaapäivänä/lomapäivänä, niin silloin lapsen on siellä parempi olla kuin kotona.En tietenkään tätä kannata, mutta varmaan ymmärrätte tuosta pointin että jos vanhemmat ei lastansa kaipaa niin lapsen on parempi olla paikassa jossa saa tarvitsemansa.
Olisivat vanhemmat edes rehellisiä sitten. Säälittäviä ne vanhemmat, jotka raahaavat 1-vuotiaita puolikuntoisina päiväkotiin pitkiksi päiviksi ollessaan itse kotona mukamas virikkeiden ja kavereiden takia ja esittävät samalla hyviä vanhempia. Pistää ihan vihaksi todella tuollainen.
Miksi vanhempi on kenellekään tilivelvollinen? Todennäköisesti, jos vanhempi ei lastansa kaipaa ja laittaa hänet mieluummin hoitoon, on taustalla jotain muutakin, kuin halu olla ilman lasta. Kuuluuko vanhempien sairauskertomus päiväkodille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ikävä aloitus. Olisiko aloittajan aika jäädä eläkkeelle?
Kerronpa tähän hieman ajatuksia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että päiväkoti on vuodessa enemmän kiinni kuin me vanhemmat pystymme pitämään lomaa (viime vuonna seitsemän viikkoa). Tämä aiheuttaa stressiä, koska joko lapsi pitää viedä silloin korvaavaan hoitoon tai saada isovanhempi hoitamaan. Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta pitää lomaa töistä ihan koko ajan!
Joskus vanhempien pitää myös hoitaa niitä juoksevia asioita. Mikä siinä on niin kamalaa, jos joku menee kampaajalle yhtenä päivänä vuodesta ja lapsi on sillä aikaa päivähoidossa? Kampaajat ovat usein auki vain arkisin työaikaan, joten moni ei normaalisti sinne työn takia ehdi.
Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle? Kyllä mä muistan olleeni mukana kun äiti kävi kampaajalla ja mä sen aikaa selailin niitä lehtiä mitä kampaamoista aina löytyy. Tietysti jos olet jättänyt lapsesi kasvattamatta ja hän on kamala riiviön niin...
Mitä arvoa tolla sun viimeisellä lauseella on? Voitko selittää miksi se piti laittaa siihen? Ihan vain ollaksesi ilkeä, ja purkaaksesi omaa pahaa oloa? Toi ois voinut olla melkein järkevä kommentti ilman sitä, mutta näköjään kettuilemaan pitää päästä, vaikka mikä olisi. Eikös?
Oikeesti tätäkin ketjua lukiessa tajuaa todella helposti, että miksi lapset ja nuoriso voi niin käsittämättömän pahoin. Ei mikään ihme, kun ei aikuisetkaan osaa keskustella mistään asiasta niin, etteikö se olisi jatkuvaa toisten syyllistämistä ja arvostelua. Mitään rakentavaa ei edes yritetä sanoa.
Aidosti ihmettelin että miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle (tai virastoihin jne). Mikä siitä muka tekee niin mahdotonta että on pakko saada lapselle hoitaja siksi aikaa? Että millään ei pärjätä hetkeäkään ihmisten ilmoilla. Se arvo sillä vikalla lauseella on, että jos lapsi tosiaan on riiviö, eikä suostu tottelemaan vanhempaansa sitten millään, niin sitten ymmärrän miksi äiti ei halua lasta mukaan, koska asioiden hoidosta ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Ja siksi mainitsin kasvattamatta jättämisen koska siitähän ne lasten tottelemattomuudet johtuu, on annettu periksi jo liian monta kertaa aiemmin. Nimenomaan halusin korostaa sitä kasvatuksen puutetta, enkä halunnut syyllistää niitä joiden lapsien vaikeampi käytös johtuu esim. autismista. Joten jos on vaikea mennä hoitamaan asioita lapsen ollessa mukana, niin katsokaa peiliin.
Eli ei ollut kettuilua ihan vaan kettuilun takia, eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, muuten kuin sen verran että turhauttaa ja raivostuttaa se kun lapsia ei enää kasvateta, mennään mistä aita on matalin ja nyt saadaan kaikki pelätä (varhais)teinijoukkoja, että saako ne päähänsä viedä mun takin ja huvikseen puukottaa samalla, sekä muut lapset joutuvat pelkäämään välitunneillakin että tulevat joukkohakatuksi.
Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia.Eri
Siltävaralta, että oikeesti et keksi miksi sitä taaperoa tai leikki-ikäistä voi olla hankala ottaa mukaan kampaajalle tai virastoihin niin voisin kommentoida.
Pienellä lapsella voi olla vaikea pysyä vaikka kolmentunnin kampaamokäyntiä istumassa paikoillaan koska se ei vaan jaksa selata sitä lehteä jota se ei osaa edes lukea. Pieni lapsi ei välttämättä jaksa edes katsoa lastenohjelmia varttia pidempään vaikka ne on tehty koukuttamaan lapsia. Silloin sitä lasta joutuu komentamaan takaisin istumaan kun se muuten lähtee vaeltelemaan. Sitten jos lapsella/taaperolla sattuu olemaan tahtoikä päällä niin luultavasti se hermostuu kun ei saa tehdä mitä haluaa ja koska se on lapsi sen tunteidensäätelyn taito on vielä vaillinainen ja se tarvitsee kasvattajan apua tunteiden säätelyssä.
Sen verran täytyy arvostaa muidenkin aikaa, ettei venytä jotain virasto- tai lääkärikäyntiä vaikka puolella tunnilla kun auttaa lasta tunteidensäätelyssä tai käy nukuttamassa lapsen päiväunille.
Ja ei, ei se ole mikään autististen lasten piirre, ettei lapsi kykene toimimaan kuin aikuinen. Jotkut autistiset lapset pystyvät jopa hyperkeskittymään joihinkin aiheisiin ja asioihin niin heitä voi olla jopa helpompi ottaa mukaan kuin perustättähäärää.
Henk koht kokemuksesta voin myös kertoa, että vaikka lapsi olisi pieni niin on kiusallista ja stressaavaa ottaa lapsi mukaan gynekäynnille (0/5 en suosittele 😂 )
Itse olen vienyt nuoremman myös päiväkotiin vapaapäivänäni, jotta voisin antaa yhden päivän 100% huomiosta vanhemmalle lapselle (mentiin ekaa koulupäivää varten ostamaan kyniä ja vaatteita ja lapsen valitsemaan ravintolaan syömään)."Silloin sitä lasta joutuu komentamaan takaisin istumaan kun se muuten lähtee vaeltelemaan." Niin? No sitten sitä tekee niin että komentaa.
"...koska se on lapsi sen tunteidensäätelyn taito on vielä vaillinainen ja se tarvitsee kasvattajan apua tunteiden säätelyssä." Taas, niin? Sitten sitä auttaa sitä lasta tunteiden säätelyssä.
Sanot noita asioita kuin ne olisi jotenkin mahdottomuuksia tehdä missään muualla kuin kotona... "Sitten pitäisi komentaa" 😱 Joo, se kuuluu vanhemmuuteen.
Jos tietää että lapsen kanssa menee kauemmin aikaa, niin varaa pidemmän ajan.
Mikä siinä on että ravintolaan pitäisi päästä lasten kanssa opettelemaan käyttäytymistä ja siellä pitää muiden ihmisten ymmärtää että lapsesta tulee ääntä ja hänen syömisessään voi kestää, ja siitä tulee sotkua, mutta sitä opettelua ei voi tehdä muualla? Että sit menee liian vaikeaksi. Hieno ravintola johon rattaat ei mahdu sisään "hyvä paikka opetella käyttäytymistä ", kampaamo tai pankki "eijei, täysin mahdotonta!" 🙃
Oi vau sä asut ihanassa kunnassa jos teillä voi virastoihin ja lääkäreihin mennessä varata lastenhoitoaikaa käyntien väliin.
Mutta varmaan et huomannut, että kirjoitin myös, että mielestäni toisten (tarkoitin esim.lääkäreiden, kampaajien, lainaneuvottelijoiden) työaikaa (ja miksei toisten asiakkaidenkin aikaa) pitäisi kunnioittaa sen verran, että ei ota sitä kasvatettavaa lasta mukaan noille käynneille.
Meillä taitaa vaan olla eri käsitykset siitä miten toisten pitäisi suhtautua meidän lapsiin. Sun mielestä muiden pitää vaan jaksaa odottaa ja toljottaa vieressä kun toinen hoitaa ja kasvattaa lastaan ja mun mielestä en voi olettaa, että mun lapsi on kaikkien elämässä mukana vaan on kohteliaampaa jättää se ottamatta mukaan kun siihen mahdollisuus on.
Täytyy kyllä kommentoida väliin, ulkomailla pitkään asuneena, että vain Suomessa ajatellaan näin. Se on aika surullista. Lapset eivät ole tervetulleita minnekään mukaan normaaliin elämään, vaan heidät mielummin suljetaan laitoksiin pois tieltä häiritsemästä. Suomi todella on lapsivihamielinen maa. Ei tietenkään voi olettaa että lapset osaa käyttäytyä noissa edellä mainituissa paikoissa, jos ei heitä ole koskaan otettu mukaan ja opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pk-ikäisten isä kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin:
Jos vanhemmat mieluummin laittavat lapsen päiväkotiin vapaapäivänä/lomapäivänä, niin silloin lapsen on siellä parempi olla kuin kotona.En tietenkään tätä kannata, mutta varmaan ymmärrätte tuosta pointin että jos vanhemmat ei lastansa kaipaa niin lapsen on parempi olla paikassa jossa saa tarvitsemansa.
Olisivat vanhemmat edes rehellisiä sitten. Säälittäviä ne vanhemmat, jotka raahaavat 1-vuotiaita puolikuntoisina päiväkotiin pitkiksi päiviksi ollessaan itse kotona mukamas virikkeiden ja kavereiden takia ja esittävät samalla hyviä vanhempia. Pistää ihan vihaksi todella tuollainen.
Miksi vanhempi on kenellekään tilivelvollinen? Todennäköisesti, jos vanhempi ei lastansa kaipaa ja laittaa hänet mieluummin hoitoon, on taustalla jotain muutakin, kuin halu olla ilman lasta. Kuuluuko vanhempien sairauskertomus päiväkodille?
No rehellisesti jossain tapauksissa voisi olla helpompaa tukea lasta, kun tietää mistä tämän oireilu johtuu. Mutta tämähän on sivuseikka tietenkin.
Kaksinkertainen maksu päivähoitoon jos vanhempi lomalla tai työttömänä kotona.
Käly vie esikoisen päiväkotiin, että voi keskittyä uuteen vauvaan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käly vie esikoisen päiväkotiin, että voi keskittyä uuteen vauvaan rauhassa.
Täähän on ihan perus. Esikoinen saattaa olla 1-2-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ikävä aloitus. Olisiko aloittajan aika jäädä eläkkeelle?
Kerronpa tähän hieman ajatuksia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että päiväkoti on vuodessa enemmän kiinni kuin me vanhemmat pystymme pitämään lomaa (viime vuonna seitsemän viikkoa). Tämä aiheuttaa stressiä, koska joko lapsi pitää viedä silloin korvaavaan hoitoon tai saada isovanhempi hoitamaan. Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta pitää lomaa töistä ihan koko ajan!
Joskus vanhempien pitää myös hoitaa niitä juoksevia asioita. Mikä siinä on niin kamalaa, jos joku menee kampaajalle yhtenä päivänä vuodesta ja lapsi on sillä aikaa päivähoidossa? Kampaajat ovat usein auki vain arkisin työaikaan, joten moni ei normaalisti sinne työn takia ehdi.
Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle? Kyllä mä muistan olleeni mukana kun äiti kävi kampaajalla ja mä sen aikaa selailin niitä lehtiä mitä kampaamoista aina löytyy. Tietysti jos olet jättänyt lapsesi kasvattamatta ja hän on kamala riiviön niin...
Mitä arvoa tolla sun viimeisellä lauseella on? Voitko selittää miksi se piti laittaa siihen? Ihan vain ollaksesi ilkeä, ja purkaaksesi omaa pahaa oloa? Toi ois voinut olla melkein järkevä kommentti ilman sitä, mutta näköjään kettuilemaan pitää päästä, vaikka mikä olisi. Eikös?
Oikeesti tätäkin ketjua lukiessa tajuaa todella helposti, että miksi lapset ja nuoriso voi niin käsittämättömän pahoin. Ei mikään ihme, kun ei aikuisetkaan osaa keskustella mistään asiasta niin, etteikö se olisi jatkuvaa toisten syyllistämistä ja arvostelua. Mitään rakentavaa ei edes yritetä sanoa.
Aidosti ihmettelin että miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle (tai virastoihin jne). Mikä siitä muka tekee niin mahdotonta että on pakko saada lapselle hoitaja siksi aikaa? Että millään ei pärjätä hetkeäkään ihmisten ilmoilla. Se arvo sillä vikalla lauseella on, että jos lapsi tosiaan on riiviö, eikä suostu tottelemaan vanhempaansa sitten millään, niin sitten ymmärrän miksi äiti ei halua lasta mukaan, koska asioiden hoidosta ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Ja siksi mainitsin kasvattamatta jättämisen koska siitähän ne lasten tottelemattomuudet johtuu, on annettu periksi jo liian monta kertaa aiemmin. Nimenomaan halusin korostaa sitä kasvatuksen puutetta, enkä halunnut syyllistää niitä joiden lapsien vaikeampi käytös johtuu esim. autismista. Joten jos on vaikea mennä hoitamaan asioita lapsen ollessa mukana, niin katsokaa peiliin.
Eli ei ollut kettuilua ihan vaan kettuilun takia, eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, muuten kuin sen verran että turhauttaa ja raivostuttaa se kun lapsia ei enää kasvateta, mennään mistä aita on matalin ja nyt saadaan kaikki pelätä (varhais)teinijoukkoja, että saako ne päähänsä viedä mun takin ja huvikseen puukottaa samalla, sekä muut lapset joutuvat pelkäämään välitunneillakin että tulevat joukkohakatuksi.
Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."
Niin. No. Mitäköhän tohon nyt sanoisi... Mieti nyt vaikka ensin tota aiemman viimeistä lausettasi. Ihanko oikeasti ihan vaan hyvässä hengessä otit asian puheeksi. Ja tämä minkä tähän lainasin, niin missä kohtaa puolustelen, tai puran pahaa oloani. Onko kysymyksien esittäminen siis merkki siitä, että puolustelen itseäni, tai puran pahaa oloani? Ja miten olisin edes voinut puolustella itseäni, kun ekaa kertaa ketjuun kommentoin? Taas kerran aika vahvaa tulkintaa siitä, että mitä minä olen, miten olen lapseni kasvattanut, ja miten asioista ajattelen. En peräänkuuluttanut mitään muuta, kuin että vois jättää henk.koht. tökkimiset vähemmälle. Jos luet tarkemmin, että tulkitse rivien väliin jotain mitä siellä ei ole, niin huomaat että esitän lähinnä kysymyksiä. "Katsokaa peiliin"? Just tota mä tarkoitan. Ei vaikuta siltä, että olisi juurikaan ymmärrystä eri tilanteissa olevia ihmisiä kohtaan. Ja vielä kysymys. Jos sinua turhauttaa, ja ihan siis raivostuttaa, niin miten voit väittää, ettei sulla ole pahaa oloa purettavana? Kuulostaa omituiselta tämäkin ajatus.
Voisitko nyt ihan ajatuksella lukea ennen kuin kommentoit? Kirjoitin "...eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, MUUTEN KUIN sen verran että turhauttaa ja..." Kyllä, siitä tulee aika paha olo kun näkee miten lapset ja nuoret voi ja vanhemmat kulkee laput silmillä "ei vaan meidän lapsi, me ollaan tehty kasvatustyömme niiiin hyvin että ollaan lastemme kavereita". Mutta että muuten ei ole henkilökohtaisessa elämässä asioita mitkä aiheuttaisi pahaa oloa mitä tahtoisin purkaa.
Ja missä minä väitin että sanoin tuon lauseeni riiviö lapsista "hyvässä hengessä"? Ei, ei ollut tarkoituskaan silitellä vanhempien päitä että "voi voi kyllä on teillä rankkaa, ymmärrän", vaan herättää ajattelemaan että miksi se on muka niin saamarin vaikeaa hoitaa asioita kun lapsi on mukana.
Jos se on niin saamarin vaikeaa, niin miksi sen pitäisi olla? Jos pääsee helpommalla, kun lapsi ei ole mukana, miksi niin ei saisi toimia? Onko joku kilpailu, jossa eniten kärsinyt saa kirkkaimman kruunun?
Jos se että yrittää kasvattaa lastaan käyttäytymään on "kärsimystä", niin ehkä kannattaisi jättää ne lapset tekemättä. Mutta kun nykyään pitäisi juuri "päästä helpommalla" ja jättää kasvatus toisille. Vastasit itse omiin kysymyksiisi. Hävettääkö edes?
Ei hävetä. Olen tehnyt aina omat valintani koko perheemme ja lapsemme parhaaksi siinä tilanteessa ja niillä voimavaroilla, jotka sillä hetkellä ovat käytettävissä.
En väitä että se olisi teidän tapauksessa niin, mutta moni asia on sellainen mitä ei jaksa jos ei ole pakko. Sellainen on ihmisen perusluonne. Jos ei ole pakko tehdä mitään, niin ihminen laiskistuu. Näin on monelle vanhemmalle käynyt. Ei jaksa hoitaa ja kasvattaa esim sitä omaa vaativaa taaperoa, jonka itse kuitenkin on hankkinut ja jonka pääasiallinen kasvattaja kuuluisi olla. Helpompi viedä vaan hoitoon. Vaikka ei ole tarvetta. Koska ei vaan jaksa kun ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ikävä aloitus. Olisiko aloittajan aika jäädä eläkkeelle?
Kerronpa tähän hieman ajatuksia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että päiväkoti on vuodessa enemmän kiinni kuin me vanhemmat pystymme pitämään lomaa (viime vuonna seitsemän viikkoa). Tämä aiheuttaa stressiä, koska joko lapsi pitää viedä silloin korvaavaan hoitoon tai saada isovanhempi hoitamaan. Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta pitää lomaa töistä ihan koko ajan!
Joskus vanhempien pitää myös hoitaa niitä juoksevia asioita. Mikä siinä on niin kamalaa, jos joku menee kampaajalle yhtenä päivänä vuodesta ja lapsi on sillä aikaa päivähoidossa? Kampaajat ovat usein auki vain arkisin työaikaan, joten moni ei normaalisti sinne työn takia ehdi.
Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle? Kyllä mä muistan olleeni mukana kun äiti kävi kampaajalla ja mä sen aikaa selailin niitä lehtiä mitä kampaamoista aina löytyy. Tietysti jos olet jättänyt lapsesi kasvattamatta ja hän on kamala riiviön niin...
Mitä arvoa tolla sun viimeisellä lauseella on? Voitko selittää miksi se piti laittaa siihen? Ihan vain ollaksesi ilkeä, ja purkaaksesi omaa pahaa oloa? Toi ois voinut olla melkein järkevä kommentti ilman sitä, mutta näköjään kettuilemaan pitää päästä, vaikka mikä olisi. Eikös?
Oikeesti tätäkin ketjua lukiessa tajuaa todella helposti, että miksi lapset ja nuoriso voi niin käsittämättömän pahoin. Ei mikään ihme, kun ei aikuisetkaan osaa keskustella mistään asiasta niin, etteikö se olisi jatkuvaa toisten syyllistämistä ja arvostelua. Mitään rakentavaa ei edes yritetä sanoa.
Aidosti ihmettelin että miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle (tai virastoihin jne). Mikä siitä muka tekee niin mahdotonta että on pakko saada lapselle hoitaja siksi aikaa? Että millään ei pärjätä hetkeäkään ihmisten ilmoilla. Se arvo sillä vikalla lauseella on, että jos lapsi tosiaan on riiviö, eikä suostu tottelemaan vanhempaansa sitten millään, niin sitten ymmärrän miksi äiti ei halua lasta mukaan, koska asioiden hoidosta ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Ja siksi mainitsin kasvattamatta jättämisen koska siitähän ne lasten tottelemattomuudet johtuu, on annettu periksi jo liian monta kertaa aiemmin. Nimenomaan halusin korostaa sitä kasvatuksen puutetta, enkä halunnut syyllistää niitä joiden lapsien vaikeampi käytös johtuu esim. autismista. Joten jos on vaikea mennä hoitamaan asioita lapsen ollessa mukana, niin katsokaa peiliin.
Eli ei ollut kettuilua ihan vaan kettuilun takia, eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, muuten kuin sen verran että turhauttaa ja raivostuttaa se kun lapsia ei enää kasvateta, mennään mistä aita on matalin ja nyt saadaan kaikki pelätä (varhais)teinijoukkoja, että saako ne päähänsä viedä mun takin ja huvikseen puukottaa samalla, sekä muut lapset joutuvat pelkäämään välitunneillakin että tulevat joukkohakatuksi.
Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."
Niin. No. Mitäköhän tohon nyt sanoisi... Mieti nyt vaikka ensin tota aiemman viimeistä lausettasi. Ihanko oikeasti ihan vaan hyvässä hengessä otit asian puheeksi. Ja tämä minkä tähän lainasin, niin missä kohtaa puolustelen, tai puran pahaa oloani. Onko kysymyksien esittäminen siis merkki siitä, että puolustelen itseäni, tai puran pahaa oloani? Ja miten olisin edes voinut puolustella itseäni, kun ekaa kertaa ketjuun kommentoin? Taas kerran aika vahvaa tulkintaa siitä, että mitä minä olen, miten olen lapseni kasvattanut, ja miten asioista ajattelen. En peräänkuuluttanut mitään muuta, kuin että vois jättää henk.koht. tökkimiset vähemmälle. Jos luet tarkemmin, että tulkitse rivien väliin jotain mitä siellä ei ole, niin huomaat että esitän lähinnä kysymyksiä. "Katsokaa peiliin"? Just tota mä tarkoitan. Ei vaikuta siltä, että olisi juurikaan ymmärrystä eri tilanteissa olevia ihmisiä kohtaan. Ja vielä kysymys. Jos sinua turhauttaa, ja ihan siis raivostuttaa, niin miten voit väittää, ettei sulla ole pahaa oloa purettavana? Kuulostaa omituiselta tämäkin ajatus.
Voisitko nyt ihan ajatuksella lukea ennen kuin kommentoit? Kirjoitin "...eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, MUUTEN KUIN sen verran että turhauttaa ja..." Kyllä, siitä tulee aika paha olo kun näkee miten lapset ja nuoret voi ja vanhemmat kulkee laput silmillä "ei vaan meidän lapsi, me ollaan tehty kasvatustyömme niiiin hyvin että ollaan lastemme kavereita". Mutta että muuten ei ole henkilökohtaisessa elämässä asioita mitkä aiheuttaisi pahaa oloa mitä tahtoisin purkaa.
Ja missä minä väitin että sanoin tuon lauseeni riiviö lapsista "hyvässä hengessä"? Ei, ei ollut tarkoituskaan silitellä vanhempien päitä että "voi voi kyllä on teillä rankkaa, ymmärrän", vaan herättää ajattelemaan että miksi se on muka niin saamarin vaikeaa hoitaa asioita kun lapsi on mukana.
Jos se on niin saamarin vaikeaa, niin miksi sen pitäisi olla? Jos pääsee helpommalla, kun lapsi ei ole mukana, miksi niin ei saisi toimia? Onko joku kilpailu, jossa eniten kärsinyt saa kirkkaimman kruunun?
Jos se että yrittää kasvattaa lastaan käyttäytymään on "kärsimystä", niin ehkä kannattaisi jättää ne lapset tekemättä. Mutta kun nykyään pitäisi juuri "päästä helpommalla" ja jättää kasvatus toisille. Vastasit itse omiin kysymyksiisi. Hävettääkö edes?
Ei hävetä. Olen tehnyt aina omat valintani koko perheemme ja lapsemme parhaaksi siinä tilanteessa ja niillä voimavaroilla, jotka sillä hetkellä ovat käytettävissä.
En väitä että se olisi teidän tapauksessa niin, mutta moni asia on sellainen mitä ei jaksa jos ei ole pakko. Sellainen on ihmisen perusluonne. Jos ei ole pakko tehdä mitään, niin ihminen laiskistuu. Näin on monelle vanhemmalle käynyt. Ei jaksa hoitaa ja kasvattaa esim sitä omaa vaativaa taaperoa, jonka itse kuitenkin on hankkinut ja jonka pääasiallinen kasvattaja kuuluisi olla. Helpompi viedä vaan hoitoon. Vaikka ei ole tarvetta. Koska ei vaan jaksa kun ei ole pakko.
Ihan varmasti näin on joillain. Kerron nyt kuitenkin vielä henkilökohtaisesta tilanteestamme, koska suoraan minulle vastasit. Sillä ethän voi tietää _kenenkään_ taustoja.
Hoidin lapsemme kolmevuotiaaksi kotona ja tein lyhennettyä työaikaa sen jälkeen useamman vuoden. Siksi, että sain välillä itse huilata terveydellisistä syistä ja hoitaa asioita yksin (ja pääsin helpommalla, hui!). Ja siksi, että lapsen päiväkotiviikko olisi pääosin lyhyempi. Uskon, että näillä valinnoillamme voimme kaikki paremmin.
Tarkottaa, jos vanhemmat on työttömiä / muuten poissa työelämästä. Niinhän tuossa lukee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkottaa, jos vanhemmat on työttömiä / muuten poissa työelämästä. Niinhän tuossa lukee
Missä lukee? Täällä on kyllä teilattu ihan kaikenlaisia valintoja tekevät. Erityisesti työssäkäyvät, jotka pitävät satunnaisina vapaapäivinään lapset päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkottaa, jos vanhemmat on työttömiä / muuten poissa työelämästä. Niinhän tuossa lukee
Missä lukee? Täällä on kyllä teilattu ihan kaikenlaisia valintoja tekevät. Erityisesti työssäkäyvät, jotka pitävät satunnaisina vapaapäivinään lapset päiväkodissa.
Mulle yhtä kaikki. Äidit, jotka vauvan kanssa kotona ja tuovat aina esikoisen päiväkotiin, myös koulujen loma-aikoina, vuorotyötä tekevät, jotka kohtuullisen säännöllisesti tuovat lapsia hoitoon, vaikka ovat vapaalla (ihmettelen milloin sitten ovat lasten kanssa, kun usein viikonloputkin töitä? Ilmeisesti ei ole tarvetta tai halua olla sen oman lapsen kanssa juuri koskaan) sekä sitten nämä jotka pitävät lapsia ylipitkiä päiviä hoidossa, vaikka hyvin olisi mahdollista lyhentää työviikkoa tai hoitopäiviä. Ihan on tuttavapiirissäkin näitä ja tiedän tasan tarkkaan että helposti sen pienen lapsen hoitopäiviä saisi lyhennettyä, mutta kun se on niin mukava lähteä lounaalle pitkän kaavan mukaan etätyöpäivän välissä ja pitää aina aloittaa ja lopettaa samaan aikaan puolison kanssa, käydä mahdollisesti lenkillä työpäivän päätteeksi jne. Ja kun hoidosta vielä maksetaan, niin pitäähän siellä maksimitunnit lapsi AINA pitää. Halveksin tosiaan myös näitä vanhempia, jotka laskevat minuutteja kun lapsi on hoidossa ihan vaan siksi koska hoidosta maksetaan. Saattavat vielä olla tosi hyvin toimeen tulevia ihmisiä. Tulee selväksi vanhemman arvomaailma, jossa ei lapsi ja lapsen kanssa vietetty aika yllä kovin korkealle.
Asia erikseen jotkut jatkuvat lääkärikäynnit jonkin sairauden takia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käly vie esikoisen päiväkotiin, että voi keskittyä uuteen vauvaan rauhassa.
Täähän on ihan perus. Esikoinen saattaa olla 1-2-vuotias.
Rehellisesti mitä tällainen aiheuttaa lapselle? Onko missään mualla maailmassa sama käytäntö? Tiedän, että monessa maassa koulu alkaa lapsilla aikaisin, mutta sekin on enemmän sellaista kerhotyyppistä toimintaa, kestää muutaman tunnin päivässä. Onko yleistä maailmalla että esim 1-2v on hoidossa koko pitkän päivän samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona? Vauvahan nukkuu ekat 3 kuukautta (toki on poikkeuksiakin), joten mikä selitys tälle on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraijuurintoijslle[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ikävä aloitus. Olisiko aloittajan aika jäädä eläkkeelle?
Kerronpa tähän hieman ajatuksia. Meillä esimerkiksi on tilanne, että päiväkoti on vuodessa enemmän kiinni kuin me vanhemmat pystymme pitämään lomaa (viime vuonna seitsemän viikkoa). Tämä aiheuttaa stressiä, koska joko lapsi pitää viedä silloin korvaavaan hoitoon tai saada isovanhempi hoitamaan. Ei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta pitää lomaa töistä ihan koko ajan!
Joskus vanhempien pitää myös hoitaa niitä juoksevia asioita. Mikä siinä on niin kamalaa, jos joku menee kampaajalle yhtenä päivänä vuodesta ja lapsi on sillä aikaa päivähoidossa? Kampaajat ovat usein auki vain arkisin työaikaan, joten moni ei normaalisti sinne työn takia ehdi.
Miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle? Kyllä mä muistan olleeni mukana kun äiti kävi kampaajalla ja mä sen aikaa selailin niitä lehtiä mitä kampaamoista aina löytyy. Tietysti jos olet jättänyt lapsesi kasvattamatta ja hän on kamala riiviön niin...
Mitä arvoa tolla sun viimeisellä lauseella on? Voitko selittää miksi se piti laittaa siihen? Ihan vain ollaksesi ilkeä, ja purkaaksesi omaa pahaa oloa? Toi ois voinut olla melkein järkevä kommentti ilman sitä, mutta näköjään kettuilemaan pitää päästä, vaikka mikä olisi. Eikös?
Oikeesti tätäkin ketjua lukiessa tajuaa todella helposti, että miksi lapset ja nuoriso voi niin käsittämättömän pahoin. Ei mikään ihme, kun ei aikuisetkaan osaa keskustella mistään asiasta niin, etteikö se olisi jatkuvaa toisten syyllistämistä ja arvostelua. Mitään rakentavaa ei edes yritetä sanoa.
Aidosti ihmettelin että miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kampaajalle (tai virastoihin jne). Mikä siitä muka tekee niin mahdotonta että on pakko saada lapselle hoitaja siksi aikaa? Että millään ei pärjätä hetkeäkään ihmisten ilmoilla. Se arvo sillä vikalla lauseella on, että jos lapsi tosiaan on riiviö, eikä suostu tottelemaan vanhempaansa sitten millään, niin sitten ymmärrän miksi äiti ei halua lasta mukaan, koska asioiden hoidosta ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Ja siksi mainitsin kasvattamatta jättämisen koska siitähän ne lasten tottelemattomuudet johtuu, on annettu periksi jo liian monta kertaa aiemmin. Nimenomaan halusin korostaa sitä kasvatuksen puutetta, enkä halunnut syyllistää niitä joiden lapsien vaikeampi käytös johtuu esim. autismista. Joten jos on vaikea mennä hoitamaan asioita lapsen ollessa mukana, niin katsokaa peiliin.
Eli ei ollut kettuilua ihan vaan kettuilun takia, eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, muuten kuin sen verran että turhauttaa ja raivostuttaa se kun lapsia ei enää kasvateta, mennään mistä aita on matalin ja nyt saadaan kaikki pelätä (varhais)teinijoukkoja, että saako ne päähänsä viedä mun takin ja huvikseen puukottaa samalla, sekä muut lapset joutuvat pelkäämään välitunneillakin että tulevat joukkohakatuksi.
Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."Että mitä jos pysähtyisit miettimään mistä se toisten turhautuminen johtuu ennen kuin purat sitä omaa huonoa oloasi ja alat puolustelemaan itseäsi ja huonosti hommansa hoitavia vanhempia."
Niin. No. Mitäköhän tohon nyt sanoisi... Mieti nyt vaikka ensin tota aiemman viimeistä lausettasi. Ihanko oikeasti ihan vaan hyvässä hengessä otit asian puheeksi. Ja tämä minkä tähän lainasin, niin missä kohtaa puolustelen, tai puran pahaa oloani. Onko kysymyksien esittäminen siis merkki siitä, että puolustelen itseäni, tai puran pahaa oloani? Ja miten olisin edes voinut puolustella itseäni, kun ekaa kertaa ketjuun kommentoin? Taas kerran aika vahvaa tulkintaa siitä, että mitä minä olen, miten olen lapseni kasvattanut, ja miten asioista ajattelen. En peräänkuuluttanut mitään muuta, kuin että vois jättää henk.koht. tökkimiset vähemmälle. Jos luet tarkemmin, että tulkitse rivien väliin jotain mitä siellä ei ole, niin huomaat että esitän lähinnä kysymyksiä. "Katsokaa peiliin"? Just tota mä tarkoitan. Ei vaikuta siltä, että olisi juurikaan ymmärrystä eri tilanteissa olevia ihmisiä kohtaan. Ja vielä kysymys. Jos sinua turhauttaa, ja ihan siis raivostuttaa, niin miten voit väittää, ettei sulla ole pahaa oloa purettavana? Kuulostaa omituiselta tämäkin ajatus.
Voisitko nyt ihan ajatuksella lukea ennen kuin kommentoit? Kirjoitin "...eikä minulla ole pahaa oloa purettavana, MUUTEN KUIN sen verran että turhauttaa ja..." Kyllä, siitä tulee aika paha olo kun näkee miten lapset ja nuoret voi ja vanhemmat kulkee laput silmillä "ei vaan meidän lapsi, me ollaan tehty kasvatustyömme niiiin hyvin että ollaan lastemme kavereita". Mutta että muuten ei ole henkilökohtaisessa elämässä asioita mitkä aiheuttaisi pahaa oloa mitä tahtoisin purkaa.
Ja missä minä väitin että sanoin tuon lauseeni riiviö lapsista "hyvässä hengessä"? Ei, ei ollut tarkoituskaan silitellä vanhempien päitä että "voi voi kyllä on teillä rankkaa, ymmärrän", vaan herättää ajattelemaan että miksi se on muka niin saamarin vaikeaa hoitaa asioita kun lapsi on mukana.
Jos se on niin saamarin vaikeaa, niin miksi sen pitäisi olla? Jos pääsee helpommalla, kun lapsi ei ole mukana, miksi niin ei saisi toimia? Onko joku kilpailu, jossa eniten kärsinyt saa kirkkaimman kruunun?
Jos se että yrittää kasvattaa lastaan käyttäytymään on "kärsimystä", niin ehkä kannattaisi jättää ne lapset tekemättä. Mutta kun nykyään pitäisi juuri "päästä helpommalla" ja jättää kasvatus toisille. Vastasit itse omiin kysymyksiisi. Hävettääkö edes?
Jos rauhoitut hieman, niin saatat huomata, että en vastannut itse kysymyksiini, koska äskeinen kommentoija on eri henkilö. :) Mutta kun kerran otit kysymyksiin vastaamisen puheeksi, niin miksi et vastaa noihin kysymyksiin? Itse en ainakaan tulkitse noista viimeisimmistä kysymyksistä, että kysyjä ajattelisi lasten kasvatuksen olevan kärsimystä. Hän vain tiedusteli asioita, sen mukaan mitä on itse tulkinnut näistä kommenteista.
Ööö, hidasta itse hieman ja lopeta olettamasta asioita. Vastasin juuri sille "äskeiselle kommentoijalle", juuri siinä kommentissa sanottuihin asioihin, oli se kuka tahansa. En viitannut sinun aiemmin sanomiisi asioihin mitenkään. Olipas itsekäs oletus sinulta että vain sinulle tässä vastailisin. Ymmärrän kyllä että tähän viestiketjuun voi kirjoittaa muutkin kuin sinä ja minä.
Okei. Hyvä, että selvensin tämänkin. Virheitä tapahtuu kaikille. Myös sinulle. Mutta rauhoitu silti vähän. :)
Mikä virhe tuossa muka minulla kävi?
Teidän kahden kirjoitustyylit erosivat täysin joten oletinkin hänen olevan joku muu kuin sinä.
Tuo on erittäin manipuloivaa toimintaa sanoa että " rauhoitu vähän", väität sillä että en jotenkin olisi rauhallinen, eli asetat tietyn tunteen ja olemuksen minuun, joka ei ole totta. Tuollaista toimintatapaa käyttää mm. narsistit.
Ja ottaisit huomioon sen että sinulle on tässä keskustelussa jouduttu huomauttamaan siitä että kirjoitat sekavasti, eikä pointistasi saa selvää (joku eri sanoi sen ja myönsit asian), sinulle on huomautettu että lukisit toisen kommentin tarkemmin ennen kuin vastaat siihen ja myönsit että ymmärsit väärin, nyt vielä piti korjata sinun kummallista oletustasi että vastaisin vain sinun kommentteihin vaikka täällä on muitakin keskustelemassa. Joten jospa ottaisit jo opiksesi ja hidastaisit tahtia ja miettisit kirjoituksiasi kauemmin, kun tuot niillä tänne vain sekaannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käly vie esikoisen päiväkotiin, että voi keskittyä uuteen vauvaan rauhassa.
Täähän on ihan perus. Esikoinen saattaa olla 1-2-vuotias.
Rehellisesti mitä tällainen aiheuttaa lapselle? Onko missään mualla maailmassa sama käytäntö? Tiedän, että monessa maassa koulu alkaa lapsilla aikaisin, mutta sekin on enemmän sellaista kerhotyyppistä toimintaa, kestää muutaman tunnin päivässä. Onko yleistä maailmalla että esim 1-2v on hoidossa koko pitkän päivän samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona? Vauvahan nukkuu ekat 3 kuukautta (toki on poikkeuksiakin), joten mikä selitys tälle on?
Joku trauma varmasti kiintymyssuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkottaa, jos vanhemmat on työttömiä / muuten poissa työelämästä. Niinhän tuossa lukee
Missä lukee? Täällä on kyllä teilattu ihan kaikenlaisia valintoja tekevät. Erityisesti työssäkäyvät, jotka pitävät satunnaisina vapaapäivinään lapset päiväkodissa.
Miksei lapsi saa vapaapäivää sieltä päiväkodista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkottaa, jos vanhemmat on työttömiä / muuten poissa työelämästä. Niinhän tuossa lukee
Missä lukee? Täällä on kyllä teilattu ihan kaikenlaisia valintoja tekevät. Erityisesti työssäkäyvät, jotka pitävät satunnaisina vapaapäivinään lapset päiväkodissa.
Miksei lapsi saa vapaapäivää sieltä päiväkodista?
Juu saa. Ketjussa on kuitenkin mainittu satoja syitä, miksi joskus lapsen voi olla parempi olla päiväkodissa.
On ajat muuttuneet tässäkin. Esikoisen ollessa 1-v meille v.1996 kunnasta ilmoitettiin, että vuorohoito ei onnistu heinäkuussa. Olin juuri saanut työpaikan äitiysloman jälkeen ravintola-alalta ja mies reissuhommissa, niin esikoinen vietti kuukauden mummulassa 400 km päässä. Kun odotin kolmatta lasta, niin kysyin voisiko keskimmäinen tulla hoitoon 2-3 pv viikossa vaikka 5 tunniksi, jotta hän saisi ikäistään seuraa. Esikoinen oli jo koulussa silloin. Kunnasta ei tähän suostuttu, nuorin ei ollut vielä syntynyt, kun keskimmäinen jo kyseli, että milloin hän pääsee takas hoitoon.
Itse hoidin kaikki kampaajat, kosmetologit, gynekologikäynnit/lääkärit tms niin, että mies oli lasten kanssa kotona, kun tosiaan turvaverkot olivat 400 km päässä. Jos mies oli reissussa ja mä pääsin töistä esim. aamuviideltä, niin useinmiten hain lapsia jo yöhoidosta ennen lounasaikaa, että ehtivät olla kotona ennen seuraavaa yötä. Että semmonen rumba..
Meillä ei tullut mieleenkään tarhata lapsiamme. Laskimme elintason sellaiselle tasolle, että pärjättiin yhdellä palkalla ja kotihoidon tuella ja olin lasten kanssa kotona sen ajan kun ensimmäinen syntyi ja nuorin lähti eskariin. Kolme lasta syntyi joka toinen vuosi. Nk. varhaiskasvatuksen hoidimme itse ja lapsista tuli ihan normaaleja ihmisiä. Kaksi vanhempaa jo yliopistossa ja nuorimman lakkiaiset viikon päästä. Eli siksi ainakaan ei tarvitse lapsia tarhata, että heidän kehityksensä vaatii tarhausta.
Vierailija kirjoitti:
Eskarilainen menee eskariin vaikka olisi vapaata , muut ovat vapailla kotona ja eskaristakin haetaan sitten kun eskari jutut on tehtynä, eli hänellä vapaillani lyhyempi päivä.
Eskari nyt sattuu kuulumaan oppivelvollisuuteen, tiedoksi jos et tätä tiennyt.
Olisivat vanhemmat edes rehellisiä sitten. Säälittäviä ne vanhemmat, jotka raahaavat 1-vuotiaita puolikuntoisina päiväkotiin pitkiksi päiviksi ollessaan itse kotona mukamas virikkeiden ja kavereiden takia ja esittävät samalla hyviä vanhempia. Pistää ihan vihaksi todella tuollainen.