Vauvojen äidit -ulkoilusta

Koira tarvitsee omat lenkkinsä ja kun kaksi lasta matkaan pukee niin ei välttämättä viitsi tuota hommaa 10min kävelyä varten tehdä. Esikoinen on 1v8kk ja hän tykkää leikkiä puistossa, joten en suinkaan aina kävele koko ulkoilun aikaa. Poika leikkii ja vauva nukkuu tämän ajan vaunuissa. Puistosta tulemme usein kotiin kaupan kautta, vauvalla on onneksi sellaiset unenlahjat että niillä selviää mainiosti lyhyen kauppareissun. Jos unia riittää vielä tämän jälkeen, päätyy lapsi parvekkeelle tuhisemaan. Kerrostalossa asutaan, mutta meillä on iso hissi johon tuplarattaatkin menee kevyesti.

ehkä pari päivää on jäänyt väliin kun ollut niin karmea keli. Mulle on ihan välttämätöntä päästä ulos, etenkin nyt kun vauva jo liikkuu ja on aika hermostuttava välillä ;) Tulen ihan sekopäiseksi jos olen sisällä koko ajan.

Nyt kun on vauva ja 2 v niin ihan paskimpaan sadesäähän en jaksa raahautua. Koirakin on jo tyytynyt kohtaloonsa ja makaa naulakon alla koko sen ajan kun mies on töissä...

ulkoile vauvan kanssa kurjalla säällä, koska nukkuu 1-2 kertaa päivässä parvekkeella (2-5 h).



Isomman kanssa oli samoin (nyt jo 5v ja ulkoilee päiväkodissa).

Ulkoilu säännöllistä sitten, kun lapsi alkoi tutkia pihaa, kävellä ym.



Riippuu myös vuodenajasta. Siskoni lapsi oppi kävelemään maaliskuussa, ulkona meno oli silloin aika tukalaa...

Kummatkin syntyivät kesäkuussa, ja ihan alusta lähtien aloin ulkoilla päivittäin vauvan kanssa. Meillä on koira, joten se oli suuri syy ulkoilulle. Oli sää mikä hyvänsä, pakko oli iltapäivisin ulos lähteä.



Hyvää ulkoilu ja pitkät vaunukävelyt tekivät myös ihan itsellenikin. Kumpikin lapsistamme viihtyi jo vauvana vaunuissa ja ihan kevyesti ulkoilimme parikin tuntia. Vauva nukkui ja äiti sai liikuntaa, puhumattakaan koirasta.

Erikseen en lapsia ole parvekkeella nukuttanut. Mielummin itse kävelin senkin ajan.

Yhden vauvan kanssa kävin lenkillä harvoin, mikä standardi se muka on? Vauva nukkui pihalla joka päivä kahdet unet.



Nyt meillä taapero ja pieni vauva eikä tod käydä päivittäin lenkillä, kun taapero mielummin leikkii pihalla, vauva silloin nukkuu vaunuissa. Ja liukkaalla ei ole menty pihalle ollenkaan, sadesäälläkin harvemmin.

Hyvää kyllä tekisi mutta enpä tonne tihkuun viitsi lähteä rämpimään. Just lykkäsin vuoden ikäisen tonne lasitetulle terassille, nukahtaa sinne pariksi tunniksi tyytyväisenä ilman vaunujen liikettäkin.



Lunta kun tossa kotvan olim niin tuli itsekin oltua enemmän ulkona esim. pulkan kanssa. Taaperonkin kanssa oli mukavampaa kun se ei mennyt pelkäksi ravassa möyrimiseksi.

En kyllä yksin jaksa niin pitkään kävellä. Kävelettekö jotkut siis koko päiväunien ajan? Kauppaan mennessä vauva herää, eli kauppareissulla uni jää lyhyemmäksi. Asutaan kerrostalossa niin en voi edes jättää vauvaa reissun jälkeen ulos jatkamaan unia.



Millä motivoitte itsenne lähtemään ulos?



ap

nukkuu päiväunensa ulkona, niin ei sinne ulkoilemaan todellakaan tarvitse lähteä, jos ei huvita. Olin tosi onnellinen siitä, että vauvalleni vaunuissa pihalla uni maittoi aikoinaan. Sain itse hyvällä omalla tunnolla löhöillä sisällä.

nukutan vauvan partsille ja nautin omasta ajasta sen hetken. Jos itse kaipaan ulos, niin mennään vauvan ollessa hereillä kävelylle. Tykkää jo katsella rattaista maisemia (10kk). En siis käytä lepohetkeäni rattaiden työntämiseen tihkussa...

Ja kun on ulkona, pysyy pois av:ltä ja jääkaapilta.

Vierailija:

Millä motivoitte itsenne lähtemään ulos?

ap

Poika kyllä nukkui ulkona, nyt ei sateisina päivinä mennä ulos mutta vauva nukkuu ulkona. Muina päivinä ulkoillaan, sillä muuten isommalla kaatuu seinät niskaan....

tunnin pätkiä. Sitten heräsikin kun vaunut pystähtyivät, joskus harvoin sain kannettua kerrostalon parvekkeelle jatkamaan unia. Puolen vuoden jälkeen aloin nukuttaa sisällä koska nukkui omassa sängyssä paremmin enkä jaksa koko ajan kävellä :) Nykyään ulkoillaan aina niin että vauva on hereillä ja saan sitten itsekin levätä päikkäriaikaan tai tehdä jotain omaa.



Itsellä se ulkoilu vaan kuuluu päivärytmiin, ei sinne varmaan tulisi muuten lähdettyä mutta siitä on tullut niin tapa.