Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokka tekee haukkumasanalla eroa työväenluokkaan, sanoo tutkija Luokkatausta vaikuttaa ajatuksiimme
18.05.2023 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009541829.html
'White trash' on esimerkki puhetavasta, jolla keskiluokka tekee eroa itsensä ja työväenluokan välille."
Täällähän tuota termiä viljellään. Mitä mieltä, tehdäänkö silloin eroa työväenluokkaan?
Kommentit (493)
Yläluokkainen koti opettaa lapsilleen, ettei opettajien sanalla ole niin ihmeellistä painoarvoa, jos se ei edistä lapsen vahvuuksia yms. Ei ryhdytä uhriutumaan, koska opettaja nähdään palvelijana, ei auktoriteettina. Mutta ei myöskään syöksytä koululle huutamaan asiasta, koska koetaan, ettei opettajan tekemisillä vain kertakaikkiaan ole tuossa suhteessa (käytöksen arviointi) mitään merkitystä.
Jos mielesi tekee nyt provosoitua, se on merkki alemmasta luokkataustastasi. Aika monien mielestä on vähän ongelmallista, että nopeasti hoksaavat lapset tankkaavat hitaiden kanssa samoja tunteja. Mielestäni opetuksessa tasapuolisuus on ihan ok, mutta on väärin vaatia älykkäitä istumaan hiljaa, jos osaavat asiat jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan miellä WT-termiä viittaavaksi työväenluokkaan, vaan juurikin näihin tekoripsi-silikoni bimboihin, jotka sössivät luottotietonsa, elävät kaikilla mahdollisilla tuilla ja siipeilemällä, sikiävät kuudelle eri miehelle ja raakkuvat kovan ääneen kiroillen kylillä. Työväenluokka on perusduunreita, rehtejä ja asiansa hoitavia janttereita. Minusta tutkija käyttää sanaa täysin väärin.
*Ei tutkija käyttänyt sanaa väärin vaan ap. Tutkija sanoo toimittajan mukaan näin:
Yksi esimerkki tästä väheksynnästä on haukkumatermi white trash. Valkoiseksi roskaväeksi leimataan yleensä netti- ja kahvipöytäkeskusteluissa sellaiset ihmiset, joiden ulkonäkö tai elämäntyyli ei täytä keskiluokkaisia ihanteita.
Moniin keskiluokkaisin ihanteisiin liittyy tietty kohtuullisuuden ajatus. Hillityn tyylikäs ulkonäkö, järkevä rahankäyttö ja siisti koti ovat esimerkkejä siitä, mitä keskiluokalla on tapana tavoitella.
Tatuoidut käsivarret, vahvat meikit, tupakointi, holtiton rahankäyttö ja paljastavat vaatteet taas tulevat nykypäivänä helposti leimatuksi white trashiksi.*
Eli täällä taas suu vaahdossa haukutaan tutkija ja hänen näkemyksensä, vaikka koko juttua ei edes ole luettu. Jos olisi luettu, nähtäisiin, että olet itse ihan samaa mieltä tutkijan kanssa.
Käyhkön fokus on siinä, miten keskiluokkaan kivunneet työläistautaiset naiset näkevät itsensä, mutta tätähän ei keskustelussa kukaan edes vahingossa sivua, koska on kivempi vaahdota raflaavasta käsitteestä (joka artikkelissa vilahtaa vain marginaalisesti sivulauseessa).
Oikein taattua av-kamaa taas tämäkin ketju. 😂
Paha keskustella jutusta mitä ei pysty lukemaan maksumuurin takaa.
T köyhä akateeminen
Mutta silti pitää keskustella, ja etenkin ottaa kantaa hyvin voimallisesti vaikkei itse asiasta ole mitään hajua. Toki.
(Ps. Kertailepa relatiivipronominen käyttö ennen kuin seuraavan kerran esiinnyt akateemisena.)
Eikös tämä keskiluokan alalaidan pohtiminen ole jo aika taputeltu juttu? Yläluokan ja ylemmän keskiluokan rajasta taas ei puhuta koskaan mitään. Yläluokka on aina joku ne johon kukaan ei kuulu, sen sijaan pohditaan pitkästi, mitä kaikkea keskiluokkaan oikein liittyykään. Ja siihen liittyy kaikki, ihan kaikki.
Mitkä piirteet siis tekevät sen, että ihminen ei enää ole keskiluokkaa vaan on yläluokkaa? Onko keskiluokan yläpuolella oleva luokka nimeltään yläluokka? Vai eliitti? Vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä, riippuen heidän lähtökohdistaan, persoonallisista ominaisuuksistaan ja elämänhistoriastaan. Me emme kuitenkaan ole pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia, vaikka päällepäin voisi äkkiseltään näin kuvitellakin.
Jos ihminen näkee toisen ihmisen "roskana", kertoo se halveksunnasta ja ylenkatseesta, sanoisinko omahyväisestä kuvitelmasta että itse olisi muita parempi, tärkeämpi tai jopa arvokkaampi. Tällainen harhakuvitelma kumpuaa ymmärtämättömyydestä eli henkisestä kypsymättömyydestä ja rajoittuneesta kyvystä tarkastella elämää ja sen ilmiöitä.
Jos ihminen pitää itseään "kehittyneenä" ja silti ylenkatsoo ja arvostelee muita "kehittymättöminä", voiko hän silloin todella olla kehittynyt?
Muistakaahan vanha viisaus:
"Olet mitä ajattelet"Artikkelista:
Käyhkön omassa tutkimustyössä on tullut ilmi, että moni työläisperheestä tuleva yliopisto-opiskelija kokee, ettei ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsuudessa. Silloin voi olla haastavaa pyytää puheenvuoro luennolla tai perustella omaa osaamista työhakemuksissa.
Monen työläisperheestä tulevan nuoren käsitys omista kyvyistä on vääristynyt. Ajatellaan, että en ole tarpeeksi fiksu, ei meidän suvussa ole luettu maisteriksi tai tohtoriksi.
Omien kykyjen vähättely jatkuu usein työelämässä. Käyhkön tutkimusten perusteella monet yliopisto-opettajiksi päätyneet työläistaustaiset naiset ovat varovaisia tekemään urasiirtoja tai tavoittelemaan ylennyksiä. Itse asiassa he usein jopa ajattelevat ajautuneensa akateemiselle uralle vahingossa.
On selvää, että yhteiskunnassa jää paljon potentiaalia käyttämättä, jos ihmiset eivät uskalla tarttua uramahdollisuuksiin tai ottaa osaa julkiseen keskusteluun.
Tutkimuksella olisi enemmän arvoa, jos olisi edes verrattu niihin naisiin, jotka toisenlaisista perheistä. Tosiasiassa ns. huijarisyndrooma on yleinen kaikenlaisilla naisilla.
Pojat myös kasvatetaan rohkeammiksi, tyttöjen ei haluta esittävän mielipiteitään kärkkäästi. Myös koulussa liian äänekäs tyttö joutuu helpommin hampaisiin kuin tyttö, joka on kiltti ja hiljainen, eikä esitä voimakkaita mielipiteitä.
Tutkijan ongelma tuntuu olevan, että tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä aineiston pohjalta, joka ei tällaisiin johtopäätöksiin oikeuta. Hänen olisi pitänyt verrata eri taustoista tulevien käsityksiä, jotta olisi voinut sanoa, että jokin on luokkataustaan eikä esim. sukupuoleen yleisemmin liittyvä ilmiö.
Oletko siis tutustunut tuohon tutkimukseen? Minä olen nähnyt vain siltä osin kuin tuossa lehtijutussa sitä referoitiin. Laitatko linkkiä, niin käyn minäkin lukemassa itse tutkimuksenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä, riippuen heidän lähtökohdistaan, persoonallisista ominaisuuksistaan ja elämänhistoriastaan. Me emme kuitenkaan ole pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia, vaikka päällepäin voisi äkkiseltään näin kuvitellakin.
Jos ihminen näkee toisen ihmisen "roskana", kertoo se halveksunnasta ja ylenkatseesta, sanoisinko omahyväisestä kuvitelmasta että itse olisi muita parempi, tärkeämpi tai jopa arvokkaampi. Tällainen harhakuvitelma kumpuaa ymmärtämättömyydestä eli henkisestä kypsymättömyydestä ja rajoittuneesta kyvystä tarkastella elämää ja sen ilmiöitä.
Jos ihminen pitää itseään "kehittyneenä" ja silti ylenkatsoo ja arvostelee muita "kehittymättöminä", voiko hän silloin todella olla kehittynyt?
Muistakaahan vanha viisaus:
"Olet mitä ajattelet"Artikkelista:
Käyhkön omassa tutkimustyössä on tullut ilmi, että moni työläisperheestä tuleva yliopisto-opiskelija kokee, ettei ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsuudessa. Silloin voi olla haastavaa pyytää puheenvuoro luennolla tai perustella omaa osaamista työhakemuksissa.
Monen työläisperheestä tulevan nuoren käsitys omista kyvyistä on vääristynyt. Ajatellaan, että en ole tarpeeksi fiksu, ei meidän suvussa ole luettu maisteriksi tai tohtoriksi.
Omien kykyjen vähättely jatkuu usein työelämässä. Käyhkön tutkimusten perusteella monet yliopisto-opettajiksi päätyneet työläistaustaiset naiset ovat varovaisia tekemään urasiirtoja tai tavoittelemaan ylennyksiä. Itse asiassa he usein jopa ajattelevat ajautuneensa akateemiselle uralle vahingossa.
On selvää, että yhteiskunnassa jää paljon potentiaalia käyttämättä, jos ihmiset eivät uskalla tarttua uramahdollisuuksiin tai ottaa osaa julkiseen keskusteluun.
Itse olen akateemisesta keskiluokasta, enkä myöskään ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsena. Itsetuntoni on aina ollut huono, mutta en ole ajatellut, että se on mikään luokkajuttu. Se on enemmänkin suomalainen kulttuurijuttu. Ja olen myöskin ollut luonteeltani ujo, enemmänkin kuin esiin pyrkivä. Mun mielestä hän jotenkin liikaa näkee kaiken luokkakysymyksen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta kaikuu suomalaisten luokkajuurettomuus. Meillä ei Suomessa ole todellista yläluokkaa, mutta kaikilla silti luonnollinen tarve kuulua ja vertailla asemaansa toisiin. Koko luokkakeskustelu on yleistynyt viimeaikoina hurjasti, ja sitä vain mediasta seuraavana (olen asunut ulkomailla viim. 12v) voin todeta, että hesari puskee luokkakeskustelua eniten. Hesarin lukijakunta ja toimitus selkeästi haluavat omalta osaltaan vahvistaa kantasuomalaisten luokkautumista ainakin asenneilmapiirin osalta. Koko luokkakeskustelu on Suomessa hyvin keinotekoista. Koetaan, että luokkahypyt yhden sukupolven sisällä olisivat oikeasti todellisia esim koulutuksen myötä. Siksi Suomessa ehkä identifioidutaan omaan koulutustaustaan hyvin vahvasti kun sukunimi on nen-päätteinen, ym kenenkään sukutausta ei loista yläluokkaisena. Aika surullista, että tasapäinen yhteiskuntamme luisuu tähän menestyslarppaamiseen...
HS on nyt luukuttanut näitä luokkajuttujan 2-3 vuotta, yle perässä
Mahtaa olla vaikeaa löytää se only "työväenluokkainen" in the village joka juttuun. Äitienpäivän pakolliseen friikkisirkus-juttuunkin löytynee aina perhe helpommin,
Normaalit ihmiset eivät Suomessa mitään luokkajuttuja mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tuo luokka-ajattelu on vähän ontuvaa. Täällä kun saattaa yläluokkaisesta tulla hetkessä alaluokkainen tai päinvastoin. Ehkä luokkasurffailu olisi oikea sana meillä. Kuitenkin noita kultalusikka suussa syntyneitä on suomessa aika vähän (siis sellainen oikeasti rikas). Suomessa luokkaerot taitavat liittyä lähinnä wannabe-ajatteluun ja itsensä nostamiseen tai korostamiseen. Lähinnä kai halutaan erottautua muista parempina ihmisinä vaikka sille ei sinällään olisi perusteita.
Miten kummassa sinä määrittelet luokan, jos ylä-ja alaluokan välillä voi mielestäsi vaihtaa asemaa hetkessä? Millaisella tapahtumankululla tämä mielestäsi käy? Ajatteletko vain tuloja? Mielestäsi eläkkeelle jäävä juristi tai lääkäri putoaa alaluokkaan, kun tulot laskevat?
Kristallikissa kirjoitti:
Yläluokkainen koti opettaa lapsilleen, ettei opettajien sanalla ole niin ihmeellistä painoarvoa, jos se ei edistä lapsen vahvuuksia yms. Ei ryhdytä uhriutumaan, koska opettaja nähdään palvelijana, ei auktoriteettina. Mutta ei myöskään syöksytä koululle huutamaan asiasta, koska koetaan, ettei opettajan tekemisillä vain kertakaikkiaan ole tuossa suhteessa (käytöksen arviointi) mitään merkitystä.
Jos mielesi tekee nyt provosoitua, se on merkki alemmasta luokkataustastasi. Aika monien mielestä on vähän ongelmallista, että nopeasti hoksaavat lapset tankkaavat hitaiden kanssa samoja tunteja. Mielestäni opetuksessa tasapuolisuus on ihan ok, mutta on väärin vaatia älykkäitä istumaan hiljaa, jos osaavat asiat jo.
Kyllä oma keskiluokkainen kasvatukseni ainakin painotti ennen kaikkea käyttäytymistapoja ja toisten huomioon ottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta kaikuu suomalaisten luokkajuurettomuus. Meillä ei Suomessa ole todellista yläluokkaa, mutta kaikilla silti luonnollinen tarve kuulua ja vertailla asemaansa toisiin. Koko luokkakeskustelu on yleistynyt viimeaikoina hurjasti, ja sitä vain mediasta seuraavana (olen asunut ulkomailla viim. 12v) voin todeta, että hesari puskee luokkakeskustelua eniten. Hesarin lukijakunta ja toimitus selkeästi haluavat omalta osaltaan vahvistaa kantasuomalaisten luokkautumista ainakin asenneilmapiirin osalta. Koko luokkakeskustelu on Suomessa hyvin keinotekoista. Koetaan, että luokkahypyt yhden sukupolven sisällä olisivat oikeasti todellisia esim koulutuksen myötä. Siksi Suomessa ehkä identifioidutaan omaan koulutustaustaan hyvin vahvasti kun sukunimi on nen-päätteinen, ym kenenkään sukutausta ei loista yläluokkaisena. Aika surullista, että tasapäinen yhteiskuntamme luisuu tähän menestyslarppaamiseen...
Niin samaa mieltä. Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, joiden sukujuuret edes 100 vuoden takaa olivat yläluokkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole keski vs. työväenluokasta kyse kun käyttää white trash sanaa.
Jos joku akka vetää röökiä pihalla kun lapsi vieressä leikkimässä, niin tuo on esim. minulle white trash - ihan sama onko duunari tai korkeassa asemassa muuten elämässä.
Joo ja se rööki on usein "timanteilla" koristeltujen korpin kynsien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on itseään paremmaksi kuvittelevaa työväenluokkaa. Oikeasti rikkaat hyötyvät tästä kuvitelmasta.
Markkinatalouden luottovankeja.
HS artikkeli oli ihan mielenkiintoinen. En tosin muista yliopisto-opintojeni aikana juurikaan keskustelleeni kurssikavereiden vanhempien ammateista. Mielestäni kenenkään vanhempien ammatit eivät näkyneet mitenkään opintojen aikana.
Ystäväni ovat varsin erilaisista lähtökohdista, omassa perheessäni on toisen asteen koulutusta, yliopistokoulutusta ja myös koulut kesken jättäneitä. On Duunaria ja tutkijaa. En ole ruokapöydissämne havainnut mitään eriarvoisuutta.
Tulotasosta sen verran, että kyllä se kouluja käymätön rakennusfirman omistaja tienaa enemmän kuin tohtori.
Vielä tänä päivänäkö luokkaeroista viitsitään keskustella🙄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta kaikuu suomalaisten luokkajuurettomuus. Meillä ei Suomessa ole todellista yläluokkaa, mutta kaikilla silti luonnollinen tarve kuulua ja vertailla asemaansa toisiin. Koko luokkakeskustelu on yleistynyt viimeaikoina hurjasti, ja sitä vain mediasta seuraavana (olen asunut ulkomailla viim. 12v) voin todeta, että hesari puskee luokkakeskustelua eniten. Hesarin lukijakunta ja toimitus selkeästi haluavat omalta osaltaan vahvistaa kantasuomalaisten luokkautumista ainakin asenneilmapiirin osalta. Koko luokkakeskustelu on Suomessa hyvin keinotekoista. Koetaan, että luokkahypyt yhden sukupolven sisällä olisivat oikeasti todellisia esim koulutuksen myötä. Siksi Suomessa ehkä identifioidutaan omaan koulutustaustaan hyvin vahvasti kun sukunimi on nen-päätteinen, ym kenenkään sukutausta ei loista yläluokkaisena. Aika surullista, että tasapäinen yhteiskuntamme luisuu tähän menestyslarppaamiseen...
Niin samaa mieltä. Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, joiden sukujuuret edes 100 vuoden takaa olivat yläluokkaisia.
Ehkä olennaisempaa: vaikka onkin, et tiedä sitä, kun ei se mistään käy ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä, riippuen heidän lähtökohdistaan, persoonallisista ominaisuuksistaan ja elämänhistoriastaan. Me emme kuitenkaan ole pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia, vaikka päällepäin voisi äkkiseltään näin kuvitellakin.
Jos ihminen näkee toisen ihmisen "roskana", kertoo se halveksunnasta ja ylenkatseesta, sanoisinko omahyväisestä kuvitelmasta että itse olisi muita parempi, tärkeämpi tai jopa arvokkaampi. Tällainen harhakuvitelma kumpuaa ymmärtämättömyydestä eli henkisestä kypsymättömyydestä ja rajoittuneesta kyvystä tarkastella elämää ja sen ilmiöitä.
Jos ihminen pitää itseään "kehittyneenä" ja silti ylenkatsoo ja arvostelee muita "kehittymättöminä", voiko hän silloin todella olla kehittynyt?
Muistakaahan vanha viisaus:
"Olet mitä ajattelet"Artikkelista:
Käyhkön omassa tutkimustyössä on tullut ilmi, että moni työläisperheestä tuleva yliopisto-opiskelija kokee, ettei ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsuudessa. Silloin voi olla haastavaa pyytää puheenvuoro luennolla tai perustella omaa osaamista työhakemuksissa.
Monen työläisperheestä tulevan nuoren käsitys omista kyvyistä on vääristynyt. Ajatellaan, että en ole tarpeeksi fiksu, ei meidän suvussa ole luettu maisteriksi tai tohtoriksi.
Omien kykyjen vähättely jatkuu usein työelämässä. Käyhkön tutkimusten perusteella monet yliopisto-opettajiksi päätyneet työläistaustaiset naiset ovat varovaisia tekemään urasiirtoja tai tavoittelemaan ylennyksiä. Itse asiassa he usein jopa ajattelevat ajautuneensa akateemiselle uralle vahingossa.
On selvää, että yhteiskunnassa jää paljon potentiaalia käyttämättä, jos ihmiset eivät uskalla tarttua uramahdollisuuksiin tai ottaa osaa julkiseen keskusteluun.
Minä en kyllä ymmärrä tätä että työläistausta vaikuttaisi NOIN selvästi yliopistolla opiskellessa. Olen itse duunarien lapsi, joka sai lakin ja pääsi yliopistoon. Ei minulla ollut mitään sopeutumisvaikeuksia enkä muista että olisin ollut hukassa sen enempää kuin kukaan mukaan. Ei siellä opiskelukavereiden kanssa vanhempien taustoista muutenkaan puhuttu. Toki itse kävin kesätöissä ja tein viikonloppunakin joskus keikkatyötä, mutta niin teki muutkin. Tämä oli 90-luvulla. Sain aikanaan tutkinnon valmiiksi ja työllistyin. Eikä siinäkään ollut sopeutumisvaikeuksia. Väitän, että tätä työläistaustan vaikutusta on liioiteltu jonkin verran. Kyllä lukio jo valmisti hyvin ja siellä sai sen opiskelukyvyn ja -halun. Vanhemmat ei toki osanneet asiassa erityisemmin neuvoa, asia meni omalla painollaan, mutta ei se ollut hankalaa. Yliopistolla oli sitten jo oma elämä, minkä vanhemmat tajusivat.
Näinä aikoina monen elintasokupla saattaa puhjeta kiitos nousseiden elintasokustannusten. Silloin voi olla edessä muutto esim. kaupungin vuokra- asuntoon. Se ei ole mikään maailmanloppu vaan paluu perusasioiden äärelle : lempee, leipää ja lämpöö.
Tutkijoiden artikkelissa puhutaan varmaan siitä, miten esim. yliopistoon köyhemmistä perheistä ei niin helposti päädytä, ja miten vieläkin koetaan jotenkin alemmuutta koulutuksesta huolimatta.
Se pitää vaan olla kovanaama työmarkkinoilla ja luottaa itseensä. Vaikka monet työpaikat vieläkin jaetaan tutuille ja sukulaisille.
Tutkimuksella pitää aina olla joku tarkoitus. Voisiko tässä olla se, että osattaisiin esim. peruskoulussa kertoa ja esitellä väyliä esim. yliopistoon ja muihin korkeakouluihin ?
Ettei niistä puhuttaisi vain hyväosaisten ruokapöydässä ?
Loppujen lopuksi aika yksinkertaista, maaliasjärjellä toteutettavia asioita ovat nämä urasuunnitelmat. Ja Suomessa on kuitenkin paljon koulutettuja ihmisiä, joilla varmasti riittäisi resursseja pitää luentoja pineille ihmisille siitä, kuinka sinusta voi tulla ihan mitä vaan tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tuo luokka-ajattelu on vähän ontuvaa. Täällä kun saattaa yläluokkaisesta tulla hetkessä alaluokkainen tai päinvastoin. Ehkä luokkasurffailu olisi oikea sana meillä. Kuitenkin noita kultalusikka suussa syntyneitä on suomessa aika vähän (siis sellainen oikeasti rikas). Suomessa luokkaerot taitavat liittyä lähinnä wannabe-ajatteluun ja itsensä nostamiseen tai korostamiseen. Lähinnä kai halutaan erottautua muista parempina ihmisinä vaikka sille ei sinällään olisi perusteita.
Tämä. Jotenkin surullista, että media tarttuu voimallisesti näihin luokkajuttuihin ja kirjoituksillaan voimistaa kuplautumista.. Pyöreässä pöydässä (keskusteluohjelma) puhuttiin juuri sanavalintojen merkityksestä politiikassa, miten asioista puhutaan, kuinka niitä kutsutaan on yllättävän tärkeää. Mielikuvat jyllää. Siksi minusta niin surullista, että väkisin halutaan nostaa aitoja sen homogeenisimman suomalaisen joukon keskelle: tavallisten ihmisten, joilla vain pieniä eroja koulutuksessa ja työnkuvassa. Ja pikkuisen halpaa tutkijalle laittaa oma uran etenemisen hitaus isän ammatin piikkiin. Kun niitä keittäjien tyttöjä ja pienviljelijöiden poikia on Suomessa varsin paljon professoreina.
Eihän tutkija niin tee. Hänen uransa on edennyt vallan hyvin. Hän kertoo tunistavansa itsestään niitä samoja ajatusmalleja ja asenteita, joita tutkimuksessakin on tullut ilmi.
Ihan oikeesti, jos ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta lukea juttua, vois vain ottaa kantaa ap:n postaukseen väittämättä mitään itse lähteen sisällöstä.
"Yhteiskuntaluokka on ollut yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa aina kiistelty käsite, josta ei ole vallinnut täyttä yksimielisyyttä. Jotkut kansainväliset tutkijat ovat pitäneet yhteiskuntaluokkaa jopa hyödyttömänä käsitteenä. Lisäksi yhteiskuntaluokkia on määritelty monella tavalla eri aikoina ja eri yhteiskunnissa." Näin jutussa. Tämä tutkija haluaa nostaa luokat isoksi ongelmaksi. Omaa, mahdollisesti kehnoa itsetuntoa selittää taustallaan. OK noin, jos niin haluaa ajatella, kaikilla itsetunto muodostuu omasta historiasta - mutta onkohan se "luokka" ollut siinä se tärkein juttu?
Minusta vaan ihan sosiologian ulkopuolelta jotenkin surullista, jos tärkeimmäksi tutkimusaiheeksi koetaan tällaiset asiat, talonmiehen tyttären itsetunto-ongelmat akateemisessa maailmassa. Olisko kuitenkin tärkeämpää tutkia niitä oikeasti marginaaleja, sukuja, joissa huono-osaisuus periytyy, töissä ei ole käyty sukupolviin, tai vasta tulleita ja heidän lapsiaan, kuinka siellä identiteetit muodostuu? Koska nuo ovat se tärkeä "luokka" jonka ongelmien ratkaisuun tarvitaan paljon tutkimusta ja yhteiskunnan tukea. Talonmiehen tyttäret pääsevät kyllä elämässään eteenpäin , itse asiassa voivat pärjätä paremminkin kuin ne pankinjohtajat tyttäret. Jalat maassa-asenne ja työnteon asenne tarvitaan jokaisessa työpaikassa, liikahienot ja hyvälle tottuneet prinsessat ei välttämättä halutuimpia työyhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa jutussa vähän siihen keskiluokkaankin suuntautuvaa väheksyntää. Aivan kuin klassinen musiikki tai siisti koti olisivat jotain turhamaista puuhastelua, joka valitaan lammaslaumana statuksen perässä eikä oman mielenkiinnon mukaan.
Jep ja vain keskiluokkainen pikkuporvarillisuus aiheuttaa sen että en halua koristaa käsivarsiani musteella. Olen siis lammas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä, riippuen heidän lähtökohdistaan, persoonallisista ominaisuuksistaan ja elämänhistoriastaan. Me emme kuitenkaan ole pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia, vaikka päällepäin voisi äkkiseltään näin kuvitellakin.
Jos ihminen näkee toisen ihmisen "roskana", kertoo se halveksunnasta ja ylenkatseesta, sanoisinko omahyväisestä kuvitelmasta että itse olisi muita parempi, tärkeämpi tai jopa arvokkaampi. Tällainen harhakuvitelma kumpuaa ymmärtämättömyydestä eli henkisestä kypsymättömyydestä ja rajoittuneesta kyvystä tarkastella elämää ja sen ilmiöitä.
Jos ihminen pitää itseään "kehittyneenä" ja silti ylenkatsoo ja arvostelee muita "kehittymättöminä", voiko hän silloin todella olla kehittynyt?
Muistakaahan vanha viisaus:
"Olet mitä ajattelet"Artikkelista:
Käyhkön omassa tutkimustyössä on tullut ilmi, että moni työläisperheestä tuleva yliopisto-opiskelija kokee, ettei ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsuudessa. Silloin voi olla haastavaa pyytää puheenvuoro luennolla tai perustella omaa osaamista työhakemuksissa.
Monen työläisperheestä tulevan nuoren käsitys omista kyvyistä on vääristynyt. Ajatellaan, että en ole tarpeeksi fiksu, ei meidän suvussa ole luettu maisteriksi tai tohtoriksi.
Omien kykyjen vähättely jatkuu usein työelämässä. Käyhkön tutkimusten perusteella monet yliopisto-opettajiksi päätyneet työläistaustaiset naiset ovat varovaisia tekemään urasiirtoja tai tavoittelemaan ylennyksiä. Itse asiassa he usein jopa ajattelevat ajautuneensa akateemiselle uralle vahingossa.
On selvää, että yhteiskunnassa jää paljon potentiaalia käyttämättä, jos ihmiset eivät uskalla tarttua uramahdollisuuksiin tai ottaa osaa julkiseen keskusteluun.
Itse olen akateemisesta keskiluokasta, enkä myöskään ole oppinut argumentoivaa keskustelutyyliä lapsena. Itsetuntoni on aina ollut huono, mutta en ole ajatellut, että se on mikään luokkajuttu. Se on enemmänkin suomalainen kulttuurijuttu. Ja olen myöskin ollut luonteeltani ujo, enemmänkin kuin esiin pyrkivä. Mun mielestä hän jotenkin liikaa näkee kaiken luokkakysymyksen läpi.
Samat sanat. Ei meidän perheessä lapsia kannustettu keskustelemaan tai pitämään omia näkemyksiä sanomisen arvoisina. Minustakin asia liittyy kulttuuriin, jossa itsensä esille tuomiseen ei ole kannustettu.
Molemmat vanhempani ovat korkeasti koulutettuja.
Eihän tutkija niin tee. Hänen uransa on edennyt vallan hyvin. Hän kertoo tunistavansa itsestään niitä samoja ajatusmalleja ja asenteita, joita tutkimuksessakin on tullut ilmi.
Ihan oikeesti, jos ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta lukea juttua, vois vain ottaa kantaa ap:n postaukseen väittämättä mitään itse lähteen sisällöstä.