HS: Keskiluokka tekee haukkumasanalla eroa työväenluokkaan, sanoo tutkija Luokkatausta vaikuttaa ajatuksiimme

Uudissa kerrostaloissa jättikorotukset vastikkeisiin

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009445414.html

Vastikkeet olleet 485, ensi vuonna 1641

Ihmisiä pitäisi nimenomaan päästää etuoikeutettuun asemaan hyvyyden perusteella, niin sitten päättäjiksi päätyisi hyviä ihmisiä. Kaikki luonnevirheet sun muu paha pitäisi eliminoida ja sellaisten ihmisten tietä asemiin vaikeuttaa. 

Mikään kaikkien ihmisten tasa-arvo tekoihin ja toimintoihin katsomatta ei ole ollenkaan oikein, koska sehän antaa p*skoille ja pahoille samat oikeudet, kuin hyville. Ja kuten näemme, yritimme tätä tasa-arvoa, mutta se ei poista ihmisistä mätiä luonteenpiirteitä.

Opiskelemaan ensisijaisesti hyvien ihmisten lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki suomalaisethan mielellään julistautuvat luontoihmisiksi ja luonnon ystäviksi- miksi ei siis hoeta viherpersuja tai viherkokkareita jne- vaan ainoastaan vihervassaria? Vaikka vihreiden poliittinen linja ei edes ole mitenkään vasemmistolainen. Ja vielä se, että jokaikinen puoluekin väittää vaalivansa luontoa- eli on ainakin sen verran vihreä. Silti aina vain "vihervassari"

En sanoisi että aina vain. Tämä nimitys liittyy aika vahvasti vielä istuvaan hallitukseen.

Vihreät ovat myös muuttuneet. Joskus Soininvaaran aikoihin heillä oli jotain taloudellista näkemystä, mutta nykyään ei, vaan lähinnä aatteellista kannanottoa. Siitähän vihreät itsekin sisäisesti itseään kritisoivat.

Mikä kertomassasi liittää vihreät vasemmistoon?

En jaksa selittää. Avaa silmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee mieleen työväenluokasta ihan asialliset, työssä käyvät duunarit, joissa ei ole mitään haukuttavaa. Hoitavat asiansa, perheensä jne.

White trash on enemmänkin sellaista belorf-porukkaa, joka hankkii silikonitissit ja tekoripset unelmoi elämästä toisten siivellä.

Valitettavasti itselle työväenluokasta tulee ensimmäisenä mieleen jotkut persut ja autoja rassaavat juntit, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Tiedän, että näin ei saisi sanoa, mutta en voi sille mitään, koska se todellakin on ensimmäinen mielikuvani. Tiedän kyllä, että olen monen kohdalla täysin väärässä ja se on paha yleistys, mutta ehkä se kertoo siitä miten media yleensä myy nämä työväenluokkaiset. Mielikuvistahan tässä on kyse. 

Ai että media? Oletko muka Suomen kaltaisessa maassa onnistunut elämään koko elämäsi tapaamatta itse koskaan työväestön edustajaa, jotta voisit muodostaa oman mielipiteen? En usko.

Kyllä näin voi todellakin keskiluokkainen elää, tapaamatta työväenluokkaa. Näkeehän he tietenkin siivoojia, kaupankassoja, bussikuskeja jne päivittäin, mutta eihän he keskustele keskenään. Monelle keskiluokkaiselle työväenluokka on todellakin vierasta maata, josta ei tunneta mitään.

Vaikkkapa opettajalla ei ole koko suvussa yhtään työväenluokan edustajaa. Aivan varmasti näin. Todella uskottavaa. Todellisuudessa on opiskeluaikana ollut itsekin vaikkapa kaupan kassalla töissä. 

Et sinä ymmärrä. Esim. puolisoni on tohtori. Lähes kaikki hänen sukulaisensakin ovat tohtoreita. Heikoimmin koulutettu on maisteri. Hänen kaverinsa ovat kaikki akateemisia. Heillä on akateemiset puolisot. Ei niitä kohtaamisia työväenluokan kanssa ole keskustelun tasolla. Monet keskiluokkaiset ihmiset ovat välttyneet jopa niitä kaupan kassa kesätöiltä. Töihin on menty suoraan akateemisiin töihin. Olen itse luokkaretken tehnyt. Eräs ystäväni oli aivan ällistynyt kun hänelle selvisi, että tiedän kuka on postinkantajani ja olen jutellut hänen kanssaan, tai juttelen lähikaupan kassojen kanssa. Tunsin myös lähiravintolani tarjoilijan ja tiesin, että hänellä on avioero meneillään, saattoi siksi olla vähän kireä perjantai-iltana kun käytiin jne.

Mitä työväenluokkaista tässä on? Kyllä tuntemistani keskiluokkaisista tai ylemmänkin keskiluokan ihmisistä aika moni juttelee päivittäin tapaamiensa asiakaspalvelijoiden kanssa - etenkin pikkukaupungeissa tai kaupassa/ravintolassa/kahvilassa, jossa käyvät usein. Ei se yhteiskuntaluokasta kerro mitään, vaan pikemminkin siitä, kuinka sosiaalinen ihminen on. Ja onhan se kohteliastakin.

Mutta on kyllä pakko sanoa, että kun muutin 1993 Lauttasaaresta Kallioon, niin ero kulttuurissa oli kuin yöllä ja päivällä. Larussa ihmiset eivät tervehtineet toisiaan, eivät katsoneet silmiin, eivät sanoneet kaupan kassoille kuin hein, jos sitäkään, mitään rentoa kanssakäymistä eri luokkien välillä ei koskaan näkynyt.

Sen sijaan Kalliossa juteltiin kaupoissa, kassojen kanssa myös, tervehdittiin saman talon asukkaita ja vastaantukijoita. Ihan hirveä ero!

Toki luokkaerot ovat kasvaneet.

Nykyään enemmän tai vähemmän asiansa hoitavat yleensä kouluttautuvat.

Amisammatteihin valikoituu lähinnä vain kaiken läskiksi lyöviä, joilla ongelmat kasaantuvat.

Eräs yrittäjäystäväni myi firmansa ja päätti siirtyä eläkeikää odotellessa rennompaan duunarihommaan kiinteistöhuoltoon.

Hänelle oli järkytys kun työkavereissa oli narkkareita ja sekakäyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee mieleen työväenluokasta ihan asialliset, työssä käyvät duunarit, joissa ei ole mitään haukuttavaa. Hoitavat asiansa, perheensä jne.

White trash on enemmänkin sellaista belorf-porukkaa, joka hankkii silikonitissit ja tekoripset unelmoi elämästä toisten siivellä.

Valitettavasti itselle työväenluokasta tulee ensimmäisenä mieleen jotkut persut ja autoja rassaavat juntit, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Tiedän, että näin ei saisi sanoa, mutta en voi sille mitään, koska se todellakin on ensimmäinen mielikuvani. Tiedän kyllä, että olen monen kohdalla täysin väärässä ja se on paha yleistys, mutta ehkä se kertoo siitä miten media yleensä myy nämä työväenluokkaiset. Mielikuvistahan tässä on kyse. 

Ai että media? Oletko muka Suomen kaltaisessa maassa onnistunut elämään koko elämäsi tapaamatta itse koskaan työväestön edustajaa, jotta voisit muodostaa oman mielipiteen? En usko.

Kyllä näin voi todellakin keskiluokkainen elää, tapaamatta työväenluokkaa. Näkeehän he tietenkin siivoojia, kaupankassoja, bussikuskeja jne päivittäin, mutta eihän he keskustele keskenään. Monelle keskiluokkaiselle työväenluokka on todellakin vierasta maata, josta ei tunneta mitään.

Vaikkkapa opettajalla ei ole koko suvussa yhtään työväenluokan edustajaa. Aivan varmasti näin. Todella uskottavaa. Todellisuudessa on opiskeluaikana ollut itsekin vaikkapa kaupan kassalla töissä. 

Et sinä ymmärrä. Esim. puolisoni on tohtori. Lähes kaikki hänen sukulaisensakin ovat tohtoreita. Heikoimmin koulutettu on maisteri. Hänen kaverinsa ovat kaikki akateemisia. Heillä on akateemiset puolisot. Ei niitä kohtaamisia työväenluokan kanssa ole keskustelun tasolla. Monet keskiluokkaiset ihmiset ovat välttyneet jopa niitä kaupan kassa kesätöiltä. Töihin on menty suoraan akateemisiin töihin. Olen itse luokkaretken tehnyt. Eräs ystäväni oli aivan ällistynyt kun hänelle selvisi, että tiedän kuka on postinkantajani ja olen jutellut hänen kanssaan, tai juttelen lähikaupan kassojen kanssa. Tunsin myös lähiravintolani tarjoilijan ja tiesin, että hänellä on avioero meneillään, saattoi siksi olla vähän kireä perjantai-iltana kun käytiin jne.

Mitä työväenluokkaista tässä on? Kyllä tuntemistani keskiluokkaisista tai ylemmänkin keskiluokan ihmisistä aika moni juttelee päivittäin tapaamiensa asiakaspalvelijoiden kanssa - etenkin pikkukaupungeissa tai kaupassa/ravintolassa/kahvilassa, jossa käyvät usein. Ei se yhteiskuntaluokasta kerro mitään, vaan pikemminkin siitä, kuinka sosiaalinen ihminen on. Ja onhan se kohteliastakin.

Mutta on kyllä pakko sanoa, että kun muutin 1993 Lauttasaaresta Kallioon, niin ero kulttuurissa oli kuin yöllä ja päivällä. Larussa ihmiset eivät tervehtineet toisiaan, eivät katsoneet silmiin, eivät sanoneet kaupan kassoille kuin hein, jos sitäkään, mitään rentoa kanssakäymistä eri luokkien välillä ei koskaan näkynyt.

Sen sijaan Kalliossa juteltiin kaupoissa, kassojen kanssa myös, tervehdittiin saman talon asukkaita ja vastaantukijoita. Ihan hirveä ero!

Mihin tämä liittyy? Ainakin männävuosina Lauttasaari ei ollut mikään yhteinäinen yhteisö, vaan siellä oli ne rantojen isoissa taloissa asuvat varakkaat ja sitten se kerrostalojen sakki. Eikä kukaan oikein tuntunut voivan hyvin, ja nuoret olivat tasapuolisesti tunnettuja huumekuvioista ja vetelästä slangista. Mitä tästä päättelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee mieleen työväenluokasta ihan asialliset, työssä käyvät duunarit, joissa ei ole mitään haukuttavaa. Hoitavat asiansa, perheensä jne.

White trash on enemmänkin sellaista belorf-porukkaa, joka hankkii silikonitissit ja tekoripset unelmoi elämästä toisten siivellä.

Valitettavasti itselle työväenluokasta tulee ensimmäisenä mieleen jotkut persut ja autoja rassaavat juntit, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Tiedän, että näin ei saisi sanoa, mutta en voi sille mitään, koska se todellakin on ensimmäinen mielikuvani. Tiedän kyllä, että olen monen kohdalla täysin väärässä ja se on paha yleistys, mutta ehkä se kertoo siitä miten media yleensä myy nämä työväenluokkaiset. Mielikuvistahan tässä on kyse. 

Ai että media? Oletko muka Suomen kaltaisessa maassa onnistunut elämään koko elämäsi tapaamatta itse koskaan työväestön edustajaa, jotta voisit muodostaa oman mielipiteen? En usko.

Kyllä näin voi todellakin keskiluokkainen elää, tapaamatta työväenluokkaa. Näkeehän he tietenkin siivoojia, kaupankassoja, bussikuskeja jne päivittäin, mutta eihän he keskustele keskenään. Monelle keskiluokkaiselle työväenluokka on todellakin vierasta maata, josta ei tunneta mitään.

Vaikkkapa opettajalla ei ole koko suvussa yhtään työväenluokan edustajaa. Aivan varmasti näin. Todella uskottavaa. Todellisuudessa on opiskeluaikana ollut itsekin vaikkapa kaupan kassalla töissä. 

Et sinä ymmärrä. Esim. puolisoni on tohtori. Lähes kaikki hänen sukulaisensakin ovat tohtoreita. Heikoimmin koulutettu on maisteri. Hänen kaverinsa ovat kaikki akateemisia. Heillä on akateemiset puolisot. Ei niitä kohtaamisia työväenluokan kanssa ole keskustelun tasolla. Monet keskiluokkaiset ihmiset ovat välttyneet jopa niitä kaupan kassa kesätöiltä. Töihin on menty suoraan akateemisiin töihin. Olen itse luokkaretken tehnyt. Eräs ystäväni oli aivan ällistynyt kun hänelle selvisi, että tiedän kuka on postinkantajani ja olen jutellut hänen kanssaan, tai juttelen lähikaupan kassojen kanssa. Tunsin myös lähiravintolani tarjoilijan ja tiesin, että hänellä on avioero meneillään, saattoi siksi olla vähän kireä perjantai-iltana kun käytiin jne.

Mitä työväenluokkaista tässä on? Kyllä tuntemistani keskiluokkaisista tai ylemmänkin keskiluokan ihmisistä aika moni juttelee päivittäin tapaamiensa asiakaspalvelijoiden kanssa - etenkin pikkukaupungeissa tai kaupassa/ravintolassa/kahvilassa, jossa käyvät usein. Ei se yhteiskuntaluokasta kerro mitään, vaan pikemminkin siitä, kuinka sosiaalinen ihminen on. Ja onhan se kohteliastakin.

Mutta on kyllä pakko sanoa, että kun muutin 1993 Lauttasaaresta Kallioon, niin ero kulttuurissa oli kuin yöllä ja päivällä. Larussa ihmiset eivät tervehtineet toisiaan, eivät katsoneet silmiin, eivät sanoneet kaupan kassoille kuin hein, jos sitäkään, mitään rentoa kanssakäymistä eri luokkien välillä ei koskaan näkynyt.

Sen sijaan Kalliossa juteltiin kaupoissa, kassojen kanssa myös, tervehdittiin saman talon asukkaita ja vastaantukijoita. Ihan hirveä ero!

Mihin tämä liittyy? Ainakin männävuosina Lauttasaari ei ollut mikään yhteinäinen yhteisö, vaan siellä oli ne rantojen isoissa taloissa asuvat varakkaat ja sitten se kerrostalojen sakki. Eikä kukaan oikein tuntunut voivan hyvin, ja nuoret olivat tasapuolisesti tunnettuja huumekuvioista ja vetelästä slangista. Mitä tästä päättelet?

Niin siten liittyy, että henkilö kuvaili, miten ylempi luokka ei juttele vastaantulijoiden tai asiakaspalvelijoiden kanssa, mutta alempi luokka juttelee. Niin vaikka olenkin osittain samaa mieltä, että ei voi täysin yleistää, niin tuossa se näkyi silti hyvin konkreettisesti. Kyllä Lauttasaarella oli eliittikaupunginosan maine jo 80-luvulla. Ja Kalliohan taas oli työväen kaupunginosaa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.

80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.

80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.

Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin. 

Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin. 

Tässä on asian ydin. Ero nykyiseen on juuri tässä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.

80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.

80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.

Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin. 

Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin. 

Kyllä nykyäänkin on mahdollista tehdä töitä opintojen lomassa. Esimerkiksi ravintola -alalla on kova työvoimapula hommissa, joihin ei tarvitse välttämättä koulutusta.

Mutta mitä haluat kirjoituksellasi sanoa white trashin ja työväenluokan suhteesta?

Toki on mahdollista, mutta vaatii sitten käsittäkseni vähintään hygieniapassin. Kasarilla ei tarvinnut mitään passeja. Taksikuskina taisi tarvita jonkun muunkin luvan kuin vain ajokortin. 

Mun kommenttini oli vastaus kommenttiin, jossa puhuttiin tästä luokkaerojen erilaisesta näkymisestä lasten ja nuorten keskuusessa kasarilla ja nykypäivänä. Olen samaa mieltä monen muun ketjuun kirjoittaneen kanssa, että white trash ei todellakaan ole synnyymi työväenluokalle. Wt on sekä asenne että tapa elää eikä se, mitä työtä teet tai paljonko saat palkkaa. Nykyisin kun vielä duunari (esim ketjussa mainittu ahtaaja) saattaa tienata paljon enemmän kuin akateemisen tutkinnon suorittanut (esim ketjussa mainittu kirjastonhoitaja). Ja jos ajatellaan varallisuuden kerryttämistä, kirjastonhoitaja saattaa asua vuokralla ja ahtaaja taas maksella asuntolainaansa. Kumpikaan heistä ei silti ole wt. Mullekin stereoptyyppinen wt on rööki suussa lastenvaunuja lykkäävä tatuoitu, rakennekynsin ja hiustenpidennyksin varustettu nainen, jonka perässä kulkee 3 muuta kiukuttelevaa lasta, joille äitinsä rumasti ärjyy. Töitä on edes haettu viimeksi 10 vuotta sitten ja puolisona on kaljupäinen paikallisessa lähiöräkälässä viihtyvä kaulaa myöten tatuoitu broileri. Tällaista porukkaa kuitenkin aika harvoin näkee yhtään missään. 

Vierailija kirjoitti:

White trash EI TARKOITA PIENITULOISTA TYÖTÄTEKEVÄÄ NORMAALIVÄESTÖÄ.

Suomessa käytetään sanaa väärin.

Olen itse köyhästä duunariperheestä lähtöisin mutta mitään w.t. ei kotoa löytynyt. Vanhemmat olivat taustastaan huolimatta sivistyneitä, ahkeria, poliittisesti aktiivisia, kulturelleja ja fiksuja ihmisiä. Vain kouluttamattomia sodan jalkoihin jääneitä.

Ne jotka makoilevat kotona ilman aikomustakaan tehdä mitään elantonsa eteen, sivistymättömiä ja näköalattomia ovat w.t.

Itsellekin duunarista tulee mieleen vapaa-ajallaan vakosamettihousuihin, flanellipaitaan ja vaaleaan perperiin ja villalätsään pukeutunut viiksekäs mies. Ajaa uudella Ladalla tai käytetyllä Corollalla.

Nykyään vastaava habitus on Patronin työvaatteet, tatuointeja, lävistyksiä, lauma huonosti käyttäytyviä lapsia kolmen muijan kanssa.

Joka työpäivän päätteeksi kasipakki kaljaa. Autona madallettu farkku-Audi Bemari, josta kuuluu jumputus.

Ja se eliittikaupunginosan maine veti saarelle kyllä kerrostaloihinkin bättreä folkia. Enkä tarkoita nyt vain suomenruotsalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.

80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.

Rakenteiden puolesta edelleen kaikilla on samat mahdollisuudet. Koulutus on ilmaista ja kaikilla on siihen oikeus. Käytännössä se ei mene niin. Työväenluokkainen koti ei osaa samalla lailla tukea lapsiaan opin tiellä, harva jatkaa yliopistoon. Eli kulttuurisella tasolla luokkaerot ovat näkyvissä ja johtavat siihen, että yliopistoissa on valtava keskiluokan enemmistö.

Samat mahdollisuudet ovat näennäisiä, myös keskiluokan sisällä. Alin keskiluokka on samaa porukkaa työväenluokan kanssa ja osittain kulttuurisesti white trashia. Ei liilatukkaiset lähihoitajat pysty tsemppaamaan lapsiaan akateemisiin opintoihin, jossei lapsi ole superlahjakas ja ohjaudu itse.

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. ---

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä.

Netti on iso syyllinen nykyihmisten (ei vain nuorten) puheisiin. Ensin haukuttiin nimettömänä vain siellä netissä, nyt puhe on siirtynyt elävään elämään. Valitettavasti myös eräs tietty poliittinen suuntautuminen, joka elää kärjistyksistä, on vaikuttanut vahvasti tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, että Suomeen tarvittaisiin lisää ja vahvempaa eliittiä, mutta tiedostan kyllä täysin, että sitä ei tule tapahtumaan.

Ja osalle ihmisiä pitäisi minun mielestäni antaa etuoikeutuksia, esim. koulutuksiin pitäisi olla kiintiö syntyperän tai taustan takia.

Tausta, joka siihen oikeuttaisi olisi jokin vanhempien tai isovanhempien Suomen valtiota tai kansakuntaa hyödyttänyt teko, ei raha.

Olen sitä mieltä, että eliitti ja hyvyys ja jalous heikompia kohtaan syntyy etuoikeuksista muita ihmisiä vastaan, mutta en katsoisi yhtään pahalla, jos Suomessa ns. hyvät ihmiset saisivat etuoikeuksia ja pahoilta (huijarit, ryöstäjät, väkivaltaiset jne jne) ihmisiltä vietäisiin niitä.

Jaloudella heikompia kohtaan tarkoitan sitä ajattelua, jossa se hyvä, etuoikeuksia saanut ihminen päättää, mitä se kakkapaska ihminen ansaitsee. Jos hän poarantaa tapojaan, ansaitsee lisää, jos ei, ei ansaitse mitään. Eivätkä hänen lapsensakaan. Ei kannata tehdä sellaisten kanssa vain lapsia.

Suomen tasa-arvoinen koulutus tähtää mahdollisimman suureen valtion etuun. Valtion etu on että lahjakkaimmat ja sinnikkäimmät pääsevät opiskelemaan syntyperästä riippumatta. Varakkaat pystyvät aina ostamaan koulutuspaikan ulkomailta.

Jos ne varakkaat lähtevät ulkomaille, niin kuka maksaa näiden varattomien koulutuksen?

Tämä systeemi on nyt ollut käytössä kuitenkin 50 vuotta, että ilmeisesti varakkaat ei aivan sankoin joukoin ole paenneet maasta vaikka eivät olekaan päässeet jonon ohi opiskelemaan. Nythän tuo on kyllä muuttumassa, kun monille aloille pääsee vain kalliiden preppauskurssien kautta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.

80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.

80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.

Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin. 

Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin. 

Ysärillä aikuiset ostivat ensimmäisiä puhelimiaan. Ei niitä ekana lapsille hankittu. Kotona oli vielä lankapuhelin.

70-80 -luvuilla syntyneet on tainneet kasvaa kaikkein tasa-arvoisimpaan yhteiseloon. Lama ja sen säästöt pilasi paljon. Toki yhtenäiskulttuurikin vaikutti.

Gossip moms vai mikä sen sarjan nimi nyt olikaan taitaa antaa hyviä edustajia tälle wt-termille...

Itse en ainakaan miellä WT-termiä viittaavaksi työväenluokkaan, vaan juurikin näihin tekoripsi-silikoni bimboihin, jotka sössivät luottotietonsa, elävät kaikilla mahdollisilla tuilla ja siipeilemällä, sikiävät kuudelle eri miehelle ja raakkuvat kovan ääneen kiroillen kylillä. Työväenluokka on perusduunreita, rehtejä ja asiansa hoitavia janttereita. Minusta tutkija käyttää sanaa täysin väärin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.

Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.

80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.

80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.

Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin. 

Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin. 

Kyllä nykyäänkin on mahdollista tehdä töitä opintojen lomassa. Esimerkiksi ravintola -alalla on kova työvoimapula hommissa, joihin ei tarvitse välttämättä koulutusta.

Mutta mitä haluat kirjoituksellasi sanoa white trashin ja työväenluokan suhteesta?

Toki on mahdollista, mutta vaatii sitten käsittäkseni vähintään hygieniapassin. Kasarilla ei tarvinnut mitään passeja. Taksikuskina taisi tarvita jonkun muunkin luvan kuin vain ajokortin. 

Mun kommenttini oli vastaus kommenttiin, jossa puhuttiin tästä luokkaerojen erilaisesta näkymisestä lasten ja nuorten keskuusessa kasarilla ja nykypäivänä. Olen samaa mieltä monen muun ketjuun kirjoittaneen kanssa, että white trash ei todellakaan ole synnyymi työväenluokalle. Wt on sekä asenne että tapa elää eikä se, mitä työtä teet tai paljonko saat palkkaa. Nykyisin kun vielä duunari (esim ketjussa mainittu ahtaaja) saattaa tienata paljon enemmän kuin akateemisen tutkinnon suorittanut (esim ketjussa mainittu kirjastonhoitaja). Ja jos ajatellaan varallisuuden kerryttämistä, kirjastonhoitaja saattaa asua vuokralla ja ahtaaja taas maksella asuntolainaansa. Kumpikaan heistä ei silti ole wt. Mullekin stereoptyyppinen wt on rööki suussa lastenvaunuja lykkäävä tatuoitu, rakennekynsin ja hiustenpidennyksin varustettu nainen, jonka perässä kulkee 3 muuta kiukuttelevaa lasta, joille äitinsä rumasti ärjyy. Töitä on edes haettu viimeksi 10 vuotta sitten ja puolisona on kaljupäinen paikallisessa lähiöräkälässä viihtyvä kaulaa myöten tatuoitu broileri. Tällaista porukkaa kuitenkin aika harvoin näkee yhtään missään. 

Nykyään muuten koululaiset voivat suorittaa hygieniapassin koulussa. Ainakin niissä kouluissa jotka tiedän.

Duunariluokka ärsyttää kun niillä on rahaa ja ne luulevat olevan jotakin. Rahat pois niin löytyy nöyryyttä tehdä töitä pienellä palkalla ja tuoda meille vaurautta.

Vierailija kirjoitti:

Toki luokkaerot ovat kasvaneet.

Nykyään enemmän tai vähemmän asiansa hoitavat yleensä kouluttautuvat.

Amisammatteihin valikoituu lähinnä vain kaiken läskiksi lyöviä, joilla ongelmat kasaantuvat.

Eräs yrittäjäystäväni myi firmansa ja päätti siirtyä eläkeikää odotellessa rennompaan duunarihommaan kiinteistöhuoltoon.

Hänelle oli järkytys kun työkavereissa oli narkkareita ja sekakäyttäjiä.

Kasarilla amiksestakin sai potkut jos perseili.

Jos ei suorittanut vaadittuja kursseja, ei saanut todistusta.

Nykyään ykkösellä pääsee läpi, jos vaivautuu tunneille, vaikka mitään ei osaisikaan.