Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

En nyt kirjoita enempää, kun jokaisella on omat huolensa ja murheensa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse jaksaa miettiä vielä minun elämääni ja kokemiani juttuja. Olen vaan niin yksin kaiken kanssa ja väsynyt tähän. Totta silti kirjoitan ja jos kertoisin kaiken tänne niin kukaan ei varmaan enää epäilisi mitään. En voi kuitenkaan tehdä sitä. En ehkä itsekään uskonut aluksi kaiken vaan pahenevan. Kiitän silti jokaista joka edes viitsii lukea viestit ja jopa yrittää neuvoa minua. Jos saisin muuttaa elämästäni yhden asian niin tämä kaikki kirjoittamani kamala asia jäisi pois. Se on ollut jotenkin liikaa, vaikka moni tietysti kokee pahempaakin. Silti tämä kaikki vaikuttaa siihen miten voin ja näen itseni.

En jaksa lukea koko ketjua, joten saatan toistaa jotain.

Olen pahoillani kokemastasi!

Minulla on myös erittäin väkivaltainen lapsuus ja nuoruus (omat vanhemmat) Lisäksi koulukiusaamista. Sitten uskoton puoliso ja vauvan kuolema. Paljon on ollut käsiteltävää.  Voi kuulostaa oudolta mutta vauvan kuolema oli helpompi käsitellä, koska sitä ei kukaan tehnyt minulle tahallaan. Kyllä suru kulkee mukana aina. Totta kai. 

Väkivalta, kiusaaminen ja pettäminen on tehty minulle ihan tietoisesti. Siksi sen käsittely on ollut vaikeampaa.

Lopulta tajusin (vuosien jälkeen), että vanhempani sekä koulukiusaajat ovat vieneet minulta onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Ex-mieheni on vienyt parhaat vuoteni ja heittänyt varjon äitiyteni ylle. Sain lapsia menetyksen jälkeen.  Mutta jos nyt vellon surussa, katkeruudessa ja vihassa, minä vien itse itseltäni mahdollisuuden olla onnellinen nyt. Sitä iloa en niille pirulaisille anna! Enkä halua olla itseäni kohtaan yhtä julma kuin kiusaajani. 

Moni kavahtaa ajatusta anteeksiannosta niille, jotka ovat meitä satuttaneet. Tässä ei ole kyse uskonnollisesta anteeksiannosta. Ei meidän tarvitse antaa anteeksi niitä tekoja. Mutta voimme vapauttaa itsemme antamalla niille ihmisille anteeksi. Ei tarvitse halia ja sanoa, että annan anteeksi. Riittää, että tekee sen itsensä vuoksi. Päästää irti. Hyväksyy, että vanhemmat tai muut olivat kusipäitä. 

Minulla anteeksiantoharjoitukset auttoivat näkemään vanhempani kyvyttöminä rakastamaan. Exästä osaan puhua kauniisti lapsilleni ja muille ihmisille. Ja ihan oikeasti toivon, että hän on onnellinen. Ei se ole minulta pois.

Tässä yksi menetelmä, jota käytin:

Ho'oponopono: kuinka ottaa henkinen vastuu asioista - Mielen Ihmeet

Ei tarvitse uskoa. Riittää, että sanoo ääneen nuo sanat riittävän kauan.

Itse otin tavaksi toistaa tuota anteeksiantoa aamuisin työmatkalla. Noin parikymmentä minuuttia aamuisin ajaessa. Kyllä varmaan puoli vuotta siinä meni. Äitini ei tiedä minun antaneen anteeksi. Ei hän ole pyytänytkään. Isä menehtyi vuosia sitten. Kannattaa kokeilla. Ei maksa mitään.  

Toinen, mistä olen kuullut hyvää traumojen purkuun on EMDR silmänliiketerapia. En ole kokeillut itse.

NLP:tä voin vahvasti suositella:

Neurolingvistinen ohjelmointi – Wikipedia

Esim Sami Minkkisellä on jotain videoita aiheesta, joiden avulla voi tutusta menetelmään. 

Olet kokenut kovia toisten taholta.  Nyt sinun on päätettävä, haluatko jatkaa toisten jalanjäljissä ja kaltoinkohdella itseäsi.

Voit myös valita rakastaa itseäsi ja tehdä itselle hyviä tekoja. Ihan mitä vaan, mikä on sinulle hyväksi ja mistä iloitset. 

Olet rakkauden arvoinen! Voimia!

Nosta kunnianloukkausjuttu h sanaa käyttäneitä kohtaan. Niin monta kertaa kun tarve on. Useimmat lopettavat nimittelyn ekasta esitutkintatiedonannosta.

Ignooraa nämä tyypit täysin, poista heidät tuttavapiiristäsi, älä katsokaan heihin päin tai vastaa heille mitään jos yrittävät kontaktoida.

Mikäli häirintä jatkuu niin sitten pidät kirjaa ja kerrot häirinnästä/vainoamisesta poliisille, josko riittäisi tutkintaan. Jos sekään ei auta niin muuta pois. Sairas yhteisö kannattaa jättää taakseen vaikka syy ei olekaan sinun. Pääset helpommalla niin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, joten saatan toistaa jotain.

Olen pahoillani kokemastasi!

Minulla on myös erittäin väkivaltainen lapsuus ja nuoruus (omat vanhemmat) Lisäksi koulukiusaamista. Sitten uskoton puoliso ja vauvan kuolema. Paljon on ollut käsiteltävää.  Voi kuulostaa oudolta mutta vauvan kuolema oli helpompi käsitellä, koska sitä ei kukaan tehnyt minulle tahallaan. Kyllä suru kulkee mukana aina. Totta kai. 

Väkivalta, kiusaaminen ja pettäminen on tehty minulle ihan tietoisesti. Siksi sen käsittely on ollut vaikeampaa.

Lopulta tajusin (vuosien jälkeen), että vanhempani sekä koulukiusaajat ovat vieneet minulta onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Ex-mieheni on vienyt parhaat vuoteni ja heittänyt varjon äitiyteni ylle. Sain lapsia menetyksen jälkeen.  Mutta jos nyt vellon surussa, katkeruudessa ja vihassa, minä vien itse itseltäni mahdollisuuden olla onnellinen nyt. Sitä iloa en niille pirulaisille anna! Enkä halua olla itseäni kohtaan yhtä julma kuin kiusaajani. 

Moni kavahtaa ajatusta anteeksiannosta niille, jotka ovat meitä satuttaneet. Tässä ei ole kyse uskonnollisesta anteeksiannosta. Ei meidän tarvitse antaa anteeksi niitä tekoja. Mutta voimme vapauttaa itsemme antamalla niille ihmisille anteeksi. Ei tarvitse halia ja sanoa, että annan anteeksi. Riittää, että tekee sen itsensä vuoksi. Päästää irti. Hyväksyy, että vanhemmat tai muut olivat kusipäitä. 

Minulla anteeksiantoharjoitukset auttoivat näkemään vanhempani kyvyttöminä rakastamaan. Exästä osaan puhua kauniisti lapsilleni ja muille ihmisille. Ja ihan oikeasti toivon, että hän on onnellinen. Ei se ole minulta pois.

Tässä yksi menetelmä, jota käytin:

Ho'oponopono: kuinka ottaa henkinen vastuu asioista - Mielen Ihmeet

Ei tarvitse uskoa. Riittää, että sanoo ääneen nuo sanat riittävän kauan.

Itse otin tavaksi toistaa tuota anteeksiantoa aamuisin työmatkalla. Noin parikymmentä minuuttia aamuisin ajaessa. Kyllä varmaan puoli vuotta siinä meni. Äitini ei tiedä minun antaneen anteeksi. Ei hän ole pyytänytkään. Isä menehtyi vuosia sitten. Kannattaa kokeilla. Ei maksa mitään.  

Toinen, mistä olen kuullut hyvää traumojen purkuun on EMDR silmänliiketerapia. En ole kokeillut itse.

NLP:tä voin vahvasti suositella:

Neurolingvistinen ohjelmointi – Wikipedia

Esim Sami Minkkisellä on jotain videoita aiheesta, joiden avulla voi tutusta menetelmään. 

Olet kokenut kovia toisten taholta.  Nyt sinun on päätettävä, haluatko jatkaa toisten jalanjäljissä ja kaltoinkohdella itseäsi.

Voit myös valita rakastaa itseäsi ja tehdä itselle hyviä tekoja. Ihan mitä vaan, mikä on sinulle hyväksi ja mistä iloitset. 

Olet rakkauden arvoinen! Voimia!

Minulla samanlainen tausta, ja ajattelen samoin anteeksiannosta. Itsensä siinä vapauttaa elämälle, vaikka ei onnellista lapsuutta tai nuoruutta olisikaan kokenut.

Omat traumani vaikuttavat silti itseeni aina - menen aika helposti ylivirittyneisyyden tilaan ja siitä laskettelu rauhaan ei aina ole helppoa.

Joskus pohdin ääneen ystävälleni, että minkähänlainen ihminen olisin ilman traumaattisia kokemuksia. Hän sanoi ihanasti, että tuskin yhtä ymmärtäväinen, tunneälykäs ja valoisa kuin nyt. En tiedä, mutta tuo lämmitti, jotain hyvääkin voi itseen kypsyä vaikeuksien kautta. En kuitenkaan pidä traumaattisten kokemusten glorifioinnista.

Maaret Kallio on sanonut viisaasti: se mikä ei tapa, voi rikkoa rajusti.

Toivon rakkautta ja valoa kaikille kohtalotovereille

Sami Minkkisellä on todella loistava luentosarja Irtipäästämisen ihme Youtubessa. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

En nyt kirjoita enempää, kun jokaisella on omat huolensa ja murheensa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse jaksaa miettiä vielä minun elämääni ja kokemiani juttuja. Olen vaan niin yksin kaiken kanssa ja väsynyt tähän. Totta silti kirjoitan ja jos kertoisin kaiken tänne niin kukaan ei varmaan enää epäilisi mitään. En voi kuitenkaan tehdä sitä. En ehkä itsekään uskonut aluksi kaiken vaan pahenevan. Kiitän silti jokaista joka edes viitsii lukea viestit ja jopa yrittää neuvoa minua. Jos saisin muuttaa elämästäni yhden asian niin tämä kaikki kirjoittamani kamala asia jäisi pois. Se on ollut jotenkin liikaa, vaikka moni tietysti kokee pahempaakin. Silti tämä kaikki vaikuttaa siihen miten voin ja näen itseni.

Kyllä sinä saat kirjoittaa. Meistä jokainen tekee itse päätöksen, jaksaako lukea viestin ja jaksaako vastata.

Minäkin kipuilen sitä, että olen traumassa, vaikka moni on kokenut pahempaa. Vien vaan resursseja, liioittelen jne. Sitten mietin, että lääkärissäkin hoidetaan korvatulehduspotilaskin siitä huolimatta, että jollain on syöpä.

Minä sain painajaiset loppumaan sillä, että sisuunnuin ja otin trauman lähteeseen pisimmän mahdollisen etäisyyden ja aloin suojella itseäni aktiivisesti, jopa aggressiivisesti. Se vapautti myös lisää energiaa. Moni täällä ei ehkä jaksa tehdä tuota ponnistusta ja hypätä, voimat on liian loppu ja se on ymmärrettävää.

Löysin eilen Youtubesta Tim Fletcherin. Ihan mahtavia videoita, osuu minuun ja elämäni ihmissuhteisiin just eikä melkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä edelliseen kirjoittaa se, että itse olen liikaa kiinni kaikessa kokemassani. Se vie jotenkin koko persoonani mukanaan. Minulla on esim sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Se taas johtuu paljolti kokemuksistani. Toki ujoutta on ollut muutenkin. Silti, kun koko persoonaani määrittää häpeä ja epäonnistuminen sekä sellainen ajatus, että olen ihan arvoton ja huono niin se vie pohjan kaikelta.

Samalla minulla ei ole varsinkaan enää rohkeutta kohdata ihmisiä. Olen yksinäinen, mutta silti mikään yksinäisyys ei tavallaan saa minua lähestymään muita ainakaan syvällisemmin. Lisäksi niin kuin joku kirjoitti ketjuun ja minäkin jo yhden viestin aiheeseen liittyen aiemmin niin minullahan ei ole mitään "elämää" ja oikeastaan kaikki asiat olisivat vaikeita puhua. Moni toiselle tavallinen asia on itselleni jotenkin häpeällinen tai vaikea puhua. En tahtoisi paljastaa näitä asioita.

En myöskään halua olla mikään uhri tai kaipaa sääliä. En hae sellaista. Olen vaan surullinen ja pettynyt siihen miten kaikki on mennyt ja kuinka tuntuu kuin koko minä olisi hävinnyt jonnekin tai persoonani olisi ihan jossain hukassa. Tämä tyyppi ei tavallaan ole se minä joka tahtoisin olla. Olen myös helposti stressaava ihminen ja kun ikäviä juttuja sattuu niin ne vievät mukanaan nykyisin nopeasti. En meinaa jaksaa sitä. Samalla en enää meinaa kestää epävarmuutta yhtään. Olen jotenkin stressannut niin paljon ja jokainen ikävä kokemus lisää kuormaa.

Tarvisin jonkun sanomaan, että nyt menee edes vähän aikaa hyvin ja elämä on rauhallista. Jotain takuuta jostain hyvästä. Toisaalta eihän se elämä vaan mene niin ja ymmärrän sen. Silti joillakin on parempi ja helpompi tie. Jokaisella on myös erilaiset voimavarat. Itselle ehkä vähän liian raskas tie ollut jo tämä. Vielä jatkona. Kiitos jos joku lukee näitäkin. Tämä ollut tälläinen päivä, kun asiat mielessä.

Olen itse monella tavalla aivan samanlainen kuin sinä, joten en sano tätä mitenkään loukatakseni, vaan herätelläkseni sinussa mahdollisesti ajatuksia (koska itselleni tämä näkökulma on ollut avuksi): Kuvailemasi perusteella, valtaosa kärsimyksestäsi aiheutuu omista ajatuksistasi, ei varsinaisista tapahtumista.

Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin.

Eli se ensimmäinen kärsimys on sellaista jolle et voi mitään, mutta siitä seuraava kärsimys on sinun itsesi "aiheuttamaa", mikäli et päästä ajatuksistasi irti. Tiedän, että asia on monimutkainen ja vaikea (!) mutta jos mietit sitä avoimin mielin ja ilman puolustautumista, niin uskon että ymmärrät mitä tarkoitan. Buddhalaisuuden opetuksista tämä ammennettu.

Ja tuohon, että olisi helpompaa jos elämässä olisi joku takuu, samaistun sataprosenttisesti! Epävarmuus on sietämätöntä. Itseäni on auttanut sellainen ajattelumalli, että hyväksyn tuon epävarmuuden ja sen, että pahin mahdollinen saattaa tapahtua koska tahansa. Muistutan itselleni, että vaikka kuolisin minuutin kuluttua, niin se on ok, koska elämä planeetalla jatkuu ja minä vain palaan luonnon kiertokulkuun kasvumateriaalina, tiedottomana ja siten ilman kärsimystä.

Terveethän eivät usko, että juuri heille voisi kovin huonosti käydä, joten heidän ei tarvitse asiaa ennen vanhuutta kovinkaan paljon miettiä. Meidänlaisten saattaa siis olla hyödyllistä hyväksyä mahdollisimman pessimistinen lopputulos lähes stoamaisesti jo etukäteen, ja sillä tavoin vähentää stressiä.

Kiitän viestistäsi. Kirjoitat hyvin ja viestisi antoi miettimisen aihetta. Lainasin viestistäsi yhden kohdan.

"Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin."

Minulla siis liittyy kiusaamiseen tämä pahanpuhumisen yms pilkan kierre. Tähän liittyy juuri sitä, että minulle ns tuntematon ihminen (joka kuitenkin ilkeästä puheista tietää minut) saattaa huudella jotain tai puhua niin lujaa minun kuulleni että tajuan mistä on kyse. Ja tämä kaikki liittyy siihen aiempaan kiusaamiseen. Näin tuo kaikki oikeasti jatkuu tietyssä määrin edelleen. En voi kirjoittaa tänne kaikkea, mutta jos esim olen ollut muiden puheissa h (tähän ikävä sana) niin kyllähän se vaikuttaa jos toisellakin paikkakunnalla moni pilkkaa minua ja puhuu pahaa niin, että tietää taustani. Tämä vaikka en itse tuntisi niitä ihmisiä. Kyllähän se satuttaa ja pelottaakin, kun en tiedä ketä siinä on mukana. Oikeastaan enempää en voi enää kirjoittaa aiheeseen liittyen ja kirjoitan ehkä liiankin tarkasti jo. Kysynkin muilta miten sitten itse suhtautuisitte asiaan. Kestäisittekö sen kaiken. Itselle, kun ajatus tietysti oli, että kaikki ikävä loppuu. Se ei vaan mennyt niin. Olen tännekin kirjoittanut. Parille viime sivullekin aiheesta. Ymmärrän tietysti, että rääkkään vaan itseäni, mutta kun se kaikki ei ole loppunut kuitenkaan. Eihän tänne voi koko elämäänsä kirjoittaa.

Hei, olen tuo jota lainasit. Jos haukkuminen jatkuu yhä, niin sittenhän tilanne on yhä päällä, ei menneisyydessä. Onko sinulla mahdollisuutta päästä tilanteesta pois? Olet ilmeisesti aika nuori vielä ja siten myös haukkujasi? Erittäin epäkypsältä ja toksiselta nimittäin kuulostaa! Eli ihan ensin tuo pitää saada loppumaan.

Jos haluat niin voit itsekin lukea viestit 1448 ja 1449. Kerroin niissä miten kaikki on mennyt ja ehkä ymmärrät sitten tilanteen paremmin. Sen vuoksi kehotan lukemaan ne. Tilanne on oikeastaan siis päällä vieläkin. En päässyt siitä kaikesta eroon. En, vaikka tietysti halusin uskoa siihen. Mukana on paljon nuorempia ja jotakin vanhempia miehiä yms myös. Eri ikäisiä on. Itse en ole mikään ihan nuori enää myöskään. Ei ehkä tämän kaiken pitäisi järjellä ajateltuna jatkua enää. Se vaan jatkuu ja välillä todella ikäviä juttuja ollut. Ei tämä alue ole edes kovin lähellä sitä nuoruuden paikkaa, mutta puheet ja jutut ovat sitten ilmeisesti kulkeneet tänne.

Onhan se varmasti vaikeaa ymmärtää ja uskoa. Viitaten tuohon viestiin jossa aiemmin kirjoittanut epäili minun järkeäni. Niin kyllä olen järjissäni ja totta kaikki on. Selittää tätä tietysti on vaikeaa ja en voi tietää alun lähtökohtien jälkeen (kiusaaminen, tietyt ihmiset mukana yms) miten se kaikki on levinnyt ja ketä mukana on.

Voisin kirjoittaa tännekin lukuisia tilanteita tästä kaikesta, kun joku ihan minua jopa nimeni tietäen pilkkaa, vaikka en tunne heitä. Näin joku on puhunut ja levittänyt kaikkea. Eihän sitä koskaan olisi uskonut kaiken menevän näin. Onneksi en tiennyt etukäteen. En olisi kestänyt sitä. Nyt olen selvinnyt jotenkin, mutta voimat lopussa tähän kaikkeen.

Toivon, ettei yksikään enää epäilisi minua, kun kaikki on totta mitä kirjoitan. Liikaakin jo tulee kirjoitettua ja liian paljastavasti. Olen silti järjissäni ja loukkaa jos joku sitä epäilee. Voisin kirjoittaa jokaisen jutun tänne, mutta en tietysti voi. Jokainen ymmärtää ehkä sitten jos kokee vastaavaa. Tietysti toivon ettei kenenkään tarvitse. Kiitän sinua viestistäsi, että haluaisit auttaa. Minäkin monesti mietin miten kaikki menikin ja miten ihmeessä tilanne enää voisi parantua tai kaiken voisi pysäyttää. Sitä mietin paljon, mutta lopputulos on heikko. Lue nuo pitkät viestit jonka numerot laitoin alkuun jos haluat. Tämä kaikki on jatkuvasti elämässäni mukana ja kyllähän se vie voimia. Jos joku olisi vuosia sitten kertonut vastaavaa niin olisin itsekin ehkä epäillyt. Nyt en enää voi, kun se kaikki on itselleni täyttä totta. Tietysti en voi sanoa kuka on mukana tai millä asteella kaikki on, mutta tilanne on vaan pahentunut vuosien aikana. Kiitän sinua viestistäsi.

Hei, kävin lukemassa nuo kirjoituksesi. Uskon mitä sanot. Se, että joku saattaa epäillä kyseessä olevan kiusaamisesta alkaneen vainoharhaisuuden johtunee siitä, että jos on itse esimerkiksi isosta kaupungista kotoisin, niin on TODELLA vaikea ymmärtää, että tuollaista kuvaamaasi sekoilua voi tapahtua aikuisten ihmisten toimesta vielä vuonna 2023. Eli tuo ei ole normaalia!

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, tai oleta väärin, mutta kuulostaa siis, että olet pieneltä paikkakunnalta muuttanut lähipaikkakuntaan joka myös riittävän pieni, että tuollaista juoruilua ja toisen elämän tuomintaa ylipäänsä voi kehittyä. Toinen skenaario on tietysti jokin uskonlahko, tai molemmat.

Jos näin on, niin sinun on poistettava itsesi tuosta ympäristöstä ja noiden ihmisten vaikutuspiiristä mahdollisimman pian. Et voi ikinä toipua jos tuo vain jatkuu!

Kiitos viestistäsi. Oikeastaan tämä paikkakunta, vaikka pieni onkin ei ole edes kovin lähellä tätä aiempaa. Se on itsenikin hyvin vaikeaa ymmärtää tätä kaikkea. En olisi uskonut kaiken menevän näin. Joku toisaalta levitti jo ne puheet sinne missä lapsuudessa asuin. Tämäkään paikka ei ole ihan lähellä sitä missä minua kiusattiin. Ihmiset silti tuntevat toisiaan ja olen mielessäni yhdistellyt eräitä joiden epäilen tuntevan toisiaan esim samoissa kouluissa olleet myöhemmin.

Oli järkytys minun kuulla se kaikki kuinka olivat saaneet tietää tilanteestani. Samoin muuttaessani tänne kuljin vaan normaalisti eräiden ihmisten ohi ja kommentoivat ensin jotain muuta. Toinen sitten sanoi, että tiedätkö että tuo on se h joka tänne muutti. Tai tiedätkö tuon ihmisen taustan mikä se on yms. Samanlaista vastaavaa pilkkaa on ollut myöhemmin myös. Sen jälkeen tiesin missä mennään ja että tuo vaan jatkuu.

Minua on ns esitelty, että tunnetko tuon ja pilkattu vastaavalla tavalla. En itsekään olisi uskonut vastaavaa, vaikka pieni pelko minulla olikin asiaan liittyen. Onhan tämä silti vaikea asia ja varmasti monen on myös vaikeaa uskoa minua. En voi tännekään kirjoittaa kaikkea mitä tänäkin kesänä on ollut. Silti järjissäni olen ja nämä tyypit ovat olleet tarpeeksi näkyviä kaikessa, että ei ole jäänyt epäilystäkään. Jos olisi kaikki ollut ns hiljaisempaa niin en olisi välttämättä tajunnut asiaa. Itse olen täysin toisenlainen mitä he puhuvat. En ole harrastanut seksiä tai edes seurustellut. Kiitän silti kaikkia viesteistä. En vaan enää oikein tiedä mitä tehdä

Mitä hittoa nyt oikeesti :( Tämä keissi on kyllä käsittämätön, siis noi muut ihmiset siinä on ihan käsittämättömiä. Me eletään kuitenkin aikaa, jossa tosi monilla ihmisillä on paljon sänkykumppaneita, ei ole epätavallista edes käydä or gioissa. Nuokin ihmiset varmasti lut kailevat iloisesti ympäriinsä omassa elämässään. Ja sinua haukutaan h-sanalla, vaikka olet neitsyt aikuisena. En käsitä... Mitäs jos alkaisitkin vaan elää välittämättä mistään h-sanasta, mitä sitten vaikka sellainen leima olisikin, kun "kaikki" muutkin on just sitä. Ala tutustua ja tapailla miehiä ihan kaikessa rauhassa, jos ei niitä oman kylän tyyppejä, niin netistä vaikka vähän kauempaa. Luulen, että itsetunnollesi ja "aurallesi" tekisi hyvää päästä eroon pitkällisestä neitsyydestä, jospa ne huhutkin siitä laantuisivat, kun sinusta tulisi "tavallinen" ihminen tavallisten joukossa. Jos ne paradoksaalisesti piikitteleekin siitä neitsyydestä... Sori vähän tämmöinen suora puhe, ei tarkoitus mitenkään loukata, iäkkäämmät neitsyet nyt ei vaan ole kovin "tavallinen ilmiö" tänä päivänä. -täältä sivusta huutelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä edelliseen kirjoittaa se, että itse olen liikaa kiinni kaikessa kokemassani. Se vie jotenkin koko persoonani mukanaan. Minulla on esim sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Se taas johtuu paljolti kokemuksistani. Toki ujoutta on ollut muutenkin. Silti, kun koko persoonaani määrittää häpeä ja epäonnistuminen sekä sellainen ajatus, että olen ihan arvoton ja huono niin se vie pohjan kaikelta.

Samalla minulla ei ole varsinkaan enää rohkeutta kohdata ihmisiä. Olen yksinäinen, mutta silti mikään yksinäisyys ei tavallaan saa minua lähestymään muita ainakaan syvällisemmin. Lisäksi niin kuin joku kirjoitti ketjuun ja minäkin jo yhden viestin aiheeseen liittyen aiemmin niin minullahan ei ole mitään "elämää" ja oikeastaan kaikki asiat olisivat vaikeita puhua. Moni toiselle tavallinen asia on itselleni jotenkin häpeällinen tai vaikea puhua. En tahtoisi paljastaa näitä asioita.

En myöskään halua olla mikään uhri tai kaipaa sääliä. En hae sellaista. Olen vaan surullinen ja pettynyt siihen miten kaikki on mennyt ja kuinka tuntuu kuin koko minä olisi hävinnyt jonnekin tai persoonani olisi ihan jossain hukassa. Tämä tyyppi ei tavallaan ole se minä joka tahtoisin olla. Olen myös helposti stressaava ihminen ja kun ikäviä juttuja sattuu niin ne vievät mukanaan nykyisin nopeasti. En meinaa jaksaa sitä. Samalla en enää meinaa kestää epävarmuutta yhtään. Olen jotenkin stressannut niin paljon ja jokainen ikävä kokemus lisää kuormaa.

Tarvisin jonkun sanomaan, että nyt menee edes vähän aikaa hyvin ja elämä on rauhallista. Jotain takuuta jostain hyvästä. Toisaalta eihän se elämä vaan mene niin ja ymmärrän sen. Silti joillakin on parempi ja helpompi tie. Jokaisella on myös erilaiset voimavarat. Itselle ehkä vähän liian raskas tie ollut jo tämä. Vielä jatkona. Kiitos jos joku lukee näitäkin. Tämä ollut tälläinen päivä, kun asiat mielessä.

Olen itse monella tavalla aivan samanlainen kuin sinä, joten en sano tätä mitenkään loukatakseni, vaan herätelläkseni sinussa mahdollisesti ajatuksia (koska itselleni tämä näkökulma on ollut avuksi): Kuvailemasi perusteella, valtaosa kärsimyksestäsi aiheutuu omista ajatuksistasi, ei varsinaisista tapahtumista.

Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin.

Eli se ensimmäinen kärsimys on sellaista jolle et voi mitään, mutta siitä seuraava kärsimys on sinun itsesi "aiheuttamaa", mikäli et päästä ajatuksistasi irti. Tiedän, että asia on monimutkainen ja vaikea (!) mutta jos mietit sitä avoimin mielin ja ilman puolustautumista, niin uskon että ymmärrät mitä tarkoitan. Buddhalaisuuden opetuksista tämä ammennettu.

Ja tuohon, että olisi helpompaa jos elämässä olisi joku takuu, samaistun sataprosenttisesti! Epävarmuus on sietämätöntä. Itseäni on auttanut sellainen ajattelumalli, että hyväksyn tuon epävarmuuden ja sen, että pahin mahdollinen saattaa tapahtua koska tahansa. Muistutan itselleni, että vaikka kuolisin minuutin kuluttua, niin se on ok, koska elämä planeetalla jatkuu ja minä vain palaan luonnon kiertokulkuun kasvumateriaalina, tiedottomana ja siten ilman kärsimystä.

Terveethän eivät usko, että juuri heille voisi kovin huonosti käydä, joten heidän ei tarvitse asiaa ennen vanhuutta kovinkaan paljon miettiä. Meidänlaisten saattaa siis olla hyödyllistä hyväksyä mahdollisimman pessimistinen lopputulos lähes stoamaisesti jo etukäteen, ja sillä tavoin vähentää stressiä.

Kiitän viestistäsi. Kirjoitat hyvin ja viestisi antoi miettimisen aihetta. Lainasin viestistäsi yhden kohdan.

"Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin."

Minulla siis liittyy kiusaamiseen tämä pahanpuhumisen yms pilkan kierre. Tähän liittyy juuri sitä, että minulle ns tuntematon ihminen (joka kuitenkin ilkeästä puheista tietää minut) saattaa huudella jotain tai puhua niin lujaa minun kuulleni että tajuan mistä on kyse. Ja tämä kaikki liittyy siihen aiempaan kiusaamiseen. Näin tuo kaikki oikeasti jatkuu tietyssä määrin edelleen. En voi kirjoittaa tänne kaikkea, mutta jos esim olen ollut muiden puheissa h (tähän ikävä sana) niin kyllähän se vaikuttaa jos toisellakin paikkakunnalla moni pilkkaa minua ja puhuu pahaa niin, että tietää taustani. Tämä vaikka en itse tuntisi niitä ihmisiä. Kyllähän se satuttaa ja pelottaakin, kun en tiedä ketä siinä on mukana. Oikeastaan enempää en voi enää kirjoittaa aiheeseen liittyen ja kirjoitan ehkä liiankin tarkasti jo. Kysynkin muilta miten sitten itse suhtautuisitte asiaan. Kestäisittekö sen kaiken. Itselle, kun ajatus tietysti oli, että kaikki ikävä loppuu. Se ei vaan mennyt niin. Olen tännekin kirjoittanut. Parille viime sivullekin aiheesta. Ymmärrän tietysti, että rääkkään vaan itseäni, mutta kun se kaikki ei ole loppunut kuitenkaan. Eihän tänne voi koko elämäänsä kirjoittaa.

Hei, olen tuo jota lainasit. Jos haukkuminen jatkuu yhä, niin sittenhän tilanne on yhä päällä, ei menneisyydessä. Onko sinulla mahdollisuutta päästä tilanteesta pois? Olet ilmeisesti aika nuori vielä ja siten myös haukkujasi? Erittäin epäkypsältä ja toksiselta nimittäin kuulostaa! Eli ihan ensin tuo pitää saada loppumaan.

Jos haluat niin voit itsekin lukea viestit 1448 ja 1449. Kerroin niissä miten kaikki on mennyt ja ehkä ymmärrät sitten tilanteen paremmin. Sen vuoksi kehotan lukemaan ne. Tilanne on oikeastaan siis päällä vieläkin. En päässyt siitä kaikesta eroon. En, vaikka tietysti halusin uskoa siihen. Mukana on paljon nuorempia ja jotakin vanhempia miehiä yms myös. Eri ikäisiä on. Itse en ole mikään ihan nuori enää myöskään. Ei ehkä tämän kaiken pitäisi järjellä ajateltuna jatkua enää. Se vaan jatkuu ja välillä todella ikäviä juttuja ollut. Ei tämä alue ole edes kovin lähellä sitä nuoruuden paikkaa, mutta puheet ja jutut ovat sitten ilmeisesti kulkeneet tänne.

Onhan se varmasti vaikeaa ymmärtää ja uskoa. Viitaten tuohon viestiin jossa aiemmin kirjoittanut epäili minun järkeäni. Niin kyllä olen järjissäni ja totta kaikki on. Selittää tätä tietysti on vaikeaa ja en voi tietää alun lähtökohtien jälkeen (kiusaaminen, tietyt ihmiset mukana yms) miten se kaikki on levinnyt ja ketä mukana on.

Voisin kirjoittaa tännekin lukuisia tilanteita tästä kaikesta, kun joku ihan minua jopa nimeni tietäen pilkkaa, vaikka en tunne heitä. Näin joku on puhunut ja levittänyt kaikkea. Eihän sitä koskaan olisi uskonut kaiken menevän näin. Onneksi en tiennyt etukäteen. En olisi kestänyt sitä. Nyt olen selvinnyt jotenkin, mutta voimat lopussa tähän kaikkeen.

Toivon, ettei yksikään enää epäilisi minua, kun kaikki on totta mitä kirjoitan. Liikaakin jo tulee kirjoitettua ja liian paljastavasti. Olen silti järjissäni ja loukkaa jos joku sitä epäilee. Voisin kirjoittaa jokaisen jutun tänne, mutta en tietysti voi. Jokainen ymmärtää ehkä sitten jos kokee vastaavaa. Tietysti toivon ettei kenenkään tarvitse. Kiitän sinua viestistäsi, että haluaisit auttaa. Minäkin monesti mietin miten kaikki menikin ja miten ihmeessä tilanne enää voisi parantua tai kaiken voisi pysäyttää. Sitä mietin paljon, mutta lopputulos on heikko. Lue nuo pitkät viestit jonka numerot laitoin alkuun jos haluat. Tämä kaikki on jatkuvasti elämässäni mukana ja kyllähän se vie voimia. Jos joku olisi vuosia sitten kertonut vastaavaa niin olisin itsekin ehkä epäillyt. Nyt en enää voi, kun se kaikki on itselleni täyttä totta. Tietysti en voi sanoa kuka on mukana tai millä asteella kaikki on, mutta tilanne on vaan pahentunut vuosien aikana. Kiitän sinua viestistäsi.

Hei, kävin lukemassa nuo kirjoituksesi. Uskon mitä sanot. Se, että joku saattaa epäillä kyseessä olevan kiusaamisesta alkaneen vainoharhaisuuden johtunee siitä, että jos on itse esimerkiksi isosta kaupungista kotoisin, niin on TODELLA vaikea ymmärtää, että tuollaista kuvaamaasi sekoilua voi tapahtua aikuisten ihmisten toimesta vielä vuonna 2023. Eli tuo ei ole normaalia!

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, tai oleta väärin, mutta kuulostaa siis, että olet pieneltä paikkakunnalta muuttanut lähipaikkakuntaan joka myös riittävän pieni, että tuollaista juoruilua ja toisen elämän tuomintaa ylipäänsä voi kehittyä. Toinen skenaario on tietysti jokin uskonlahko, tai molemmat.

Jos näin on, niin sinun on poistettava itsesi tuosta ympäristöstä ja noiden ihmisten vaikutuspiiristä mahdollisimman pian. Et voi ikinä toipua jos tuo vain jatkuu!

Kiitos viestistäsi. Oikeastaan tämä paikkakunta, vaikka pieni onkin ei ole edes kovin lähellä tätä aiempaa. Se on itsenikin hyvin vaikeaa ymmärtää tätä kaikkea. En olisi uskonut kaiken menevän näin. Joku toisaalta levitti jo ne puheet sinne missä lapsuudessa asuin. Tämäkään paikka ei ole ihan lähellä sitä missä minua kiusattiin. Ihmiset silti tuntevat toisiaan ja olen mielessäni yhdistellyt eräitä joiden epäilen tuntevan toisiaan esim samoissa kouluissa olleet myöhemmin.

Oli järkytys minun kuulla se kaikki kuinka olivat saaneet tietää tilanteestani. Samoin muuttaessani tänne kuljin vaan normaalisti eräiden ihmisten ohi ja kommentoivat ensin jotain muuta. Toinen sitten sanoi, että tiedätkö että tuo on se h joka tänne muutti. Tai tiedätkö tuon ihmisen taustan mikä se on yms. Samanlaista vastaavaa pilkkaa on ollut myöhemmin myös. Sen jälkeen tiesin missä mennään ja että tuo vaan jatkuu.

Minua on ns esitelty, että tunnetko tuon ja pilkattu vastaavalla tavalla. En itsekään olisi uskonut vastaavaa, vaikka pieni pelko minulla olikin asiaan liittyen. Onhan tämä silti vaikea asia ja varmasti monen on myös vaikeaa uskoa minua. En voi tännekään kirjoittaa kaikkea mitä tänäkin kesänä on ollut. Silti järjissäni olen ja nämä tyypit ovat olleet tarpeeksi näkyviä kaikessa, että ei ole jäänyt epäilystäkään. Jos olisi kaikki ollut ns hiljaisempaa niin en olisi välttämättä tajunnut asiaa. Itse olen täysin toisenlainen mitä he puhuvat. En ole harrastanut seksiä tai edes seurustellut. Kiitän silti kaikkia viesteistä. En vaan enää oikein tiedä mitä tehdä

Mitä hittoa nyt oikeesti :( Tämä keissi on kyllä käsittämätön, siis noi muut ihmiset siinä on ihan käsittämättömiä. Me eletään kuitenkin aikaa, jossa tosi monilla ihmisillä on paljon sänkykumppaneita, ei ole epätavallista edes käydä or gioissa. Nuokin ihmiset varmasti lut kailevat iloisesti ympäriinsä omassa elämässään. Ja sinua haukutaan h-sanalla, vaikka olet neitsyt aikuisena. En käsitä... Mitäs jos alkaisitkin vaan elää välittämättä mistään h-sanasta, mitä sitten vaikka sellainen leima olisikin, kun "kaikki" muutkin on just sitä. Ala tutustua ja tapailla miehiä ihan kaikessa rauhassa, jos ei niitä oman kylän tyyppejä, niin netistä vaikka vähän kauempaa. Luulen, että itsetunnollesi ja "aurallesi" tekisi hyvää päästä eroon pitkällisestä neitsyydestä, jospa ne huhutkin siitä laantuisivat, kun sinusta tulisi "tavallinen" ihminen tavallisten joukossa. Jos ne paradoksaalisesti piikitteleekin siitä neitsyydestä... Sori vähän tämmöinen suora puhe, ei tarkoitus mitenkään loukata, iäkkäämmät neitsyet nyt ei vaan ole kovin "tavallinen ilmiö" tänä päivänä. -täältä sivusta huutelen

Muuten samaa mieltä, mutta itsetunnoltaan hauras nainen kerää ympärilleen miehiä, jotka haluavat käyttää häntä ja esineellistävä ja kumppania huomioimaton seksi voi etenkin tuossa tilanteessa aiheuttaa yhden trauman lisää. Sekä tunteen, että nyt ne puheet on sitten totta.

Mutta joo, fuck it niille muiden puheille. Puhukoot mitä tykkää. Tärkeintä olisi omanarvontunteen kasvattamisen lisäksi saada joku ihminen, joka hyväksyy sellaisena kuin on ja opetella olemaan oma itsensä.

Ne huhunlevittäjäihmiset ovat kaikkien ulkopuolisten silmissä ne tämän tarinan luuserit, ei kirjoittaja.

Oma toipuminen on ihan kokopäivätyötä. Siis niin, että sitä työtä on oikeasti tehtävä tietoisesti ja aktiivisesti, ei vain odotettava ajan korjaavan - ei korjaa.

Kerron omastani, jos joku saisi yhtään apua.

Minulla ei ole lähiomaisia. Minulla on jotain ystäviä, joita tapaan harvakseltaan. Oli ihminen, joka oli kanssani puheissa/viestitti joka päivä ja nähtiin vähintään viikoittain. Hän oli minulle tärkeä, koska hän oli ainoa tukeni ja turvani, halusi myös olla. Häneltä pystyi pyytämään apua, jos piti nostaa yhdessä painavampaa tms. Hän olisi ollut apuna, jos olisin joutunut sairaalaan tms. Se tuntui hyvältä, että pitkän tauon jälkeen elämässä oli tällainen ihminen. Olin onnessani, vihdoinkin. Tämä ei siis ollut seksi/parisuhde.

Aloin toipua. Aloin hakea ulkopuolista hoitoa.

Sitten kävikin niin, että hän ei olisi halunnut minun toipuvan, koska meidän dynamiikka hänen päässään oli muodostunut niin, että hän on se fiksu "hoivaaja" ja minä raukka repale.

Meidän silmät avautuivat yhtä aikaa. Hän löysi uuden reppanan holhottavaksi ja minä taas tajusin, että hän hidastaa minun toipumistani, koska ei halua minun palautuvan ja tulevan vahvaksi.

Hän olisi halunnut pitää minut edelleen elämässään, mutta minä revin itseni irti ja asetin rajat, ensimmäistä kertaa elämässäni. Luopuminen sattui ihan älyttömästi. Tuo ihminen oli ollut minulle rakas ja ihan käytännön asioissakin tarpeellinen. Tiesin, että jään ihan yksin eikä ole pienintäkään käsitystä, miten saan asiat hoidettua, jos tarvitsen käytännön apua tai henkistä tukea.

Tämä voimisti ja vahvisti minua todella paljon. Toipumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin. En halua ketään liian lähelle itseäni nyt, hoitotahoja lukuun ottamatta, kun etsin itseäni ja kasvan. Nyt minulla on tilaa kasvaa siksi ihmiseksi, joka aidosti olen ja keskittyä omaan paranemiseeni ja siihen, että kirin kiinni sen kasvun sisäiseksi aikuiseksi, mikä on jäänyt tekemättä.

Heikentävät läheiset ovat ongelma, vaikka he tekisivät sen tiedostamattaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä edelliseen kirjoittaa se, että itse olen liikaa kiinni kaikessa kokemassani. Se vie jotenkin koko persoonani mukanaan. Minulla on esim sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Se taas johtuu paljolti kokemuksistani. Toki ujoutta on ollut muutenkin. Silti, kun koko persoonaani määrittää häpeä ja epäonnistuminen sekä sellainen ajatus, että olen ihan arvoton ja huono niin se vie pohjan kaikelta.

Samalla minulla ei ole varsinkaan enää rohkeutta kohdata ihmisiä. Olen yksinäinen, mutta silti mikään yksinäisyys ei tavallaan saa minua lähestymään muita ainakaan syvällisemmin. Lisäksi niin kuin joku kirjoitti ketjuun ja minäkin jo yhden viestin aiheeseen liittyen aiemmin niin minullahan ei ole mitään "elämää" ja oikeastaan kaikki asiat olisivat vaikeita puhua. Moni toiselle tavallinen asia on itselleni jotenkin häpeällinen tai vaikea puhua. En tahtoisi paljastaa näitä asioita.

En myöskään halua olla mikään uhri tai kaipaa sääliä. En hae sellaista. Olen vaan surullinen ja pettynyt siihen miten kaikki on mennyt ja kuinka tuntuu kuin koko minä olisi hävinnyt jonnekin tai persoonani olisi ihan jossain hukassa. Tämä tyyppi ei tavallaan ole se minä joka tahtoisin olla. Olen myös helposti stressaava ihminen ja kun ikäviä juttuja sattuu niin ne vievät mukanaan nykyisin nopeasti. En meinaa jaksaa sitä. Samalla en enää meinaa kestää epävarmuutta yhtään. Olen jotenkin stressannut niin paljon ja jokainen ikävä kokemus lisää kuormaa.

Tarvisin jonkun sanomaan, että nyt menee edes vähän aikaa hyvin ja elämä on rauhallista. Jotain takuuta jostain hyvästä. Toisaalta eihän se elämä vaan mene niin ja ymmärrän sen. Silti joillakin on parempi ja helpompi tie. Jokaisella on myös erilaiset voimavarat. Itselle ehkä vähän liian raskas tie ollut jo tämä. Vielä jatkona. Kiitos jos joku lukee näitäkin. Tämä ollut tälläinen päivä, kun asiat mielessä.

Olen itse monella tavalla aivan samanlainen kuin sinä, joten en sano tätä mitenkään loukatakseni, vaan herätelläkseni sinussa mahdollisesti ajatuksia (koska itselleni tämä näkökulma on ollut avuksi): Kuvailemasi perusteella, valtaosa kärsimyksestäsi aiheutuu omista ajatuksistasi, ei varsinaisista tapahtumista.

Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin.

Eli se ensimmäinen kärsimys on sellaista jolle et voi mitään, mutta siitä seuraava kärsimys on sinun itsesi "aiheuttamaa", mikäli et päästä ajatuksistasi irti. Tiedän, että asia on monimutkainen ja vaikea (!) mutta jos mietit sitä avoimin mielin ja ilman puolustautumista, niin uskon että ymmärrät mitä tarkoitan. Buddhalaisuuden opetuksista tämä ammennettu.

Ja tuohon, että olisi helpompaa jos elämässä olisi joku takuu, samaistun sataprosenttisesti! Epävarmuus on sietämätöntä. Itseäni on auttanut sellainen ajattelumalli, että hyväksyn tuon epävarmuuden ja sen, että pahin mahdollinen saattaa tapahtua koska tahansa. Muistutan itselleni, että vaikka kuolisin minuutin kuluttua, niin se on ok, koska elämä planeetalla jatkuu ja minä vain palaan luonnon kiertokulkuun kasvumateriaalina, tiedottomana ja siten ilman kärsimystä.

Terveethän eivät usko, että juuri heille voisi kovin huonosti käydä, joten heidän ei tarvitse asiaa ennen vanhuutta kovinkaan paljon miettiä. Meidänlaisten saattaa siis olla hyödyllistä hyväksyä mahdollisimman pessimistinen lopputulos lähes stoamaisesti jo etukäteen, ja sillä tavoin vähentää stressiä.

Kiitän viestistäsi. Kirjoitat hyvin ja viestisi antoi miettimisen aihetta. Lainasin viestistäsi yhden kohdan.

"Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin."

Minulla siis liittyy kiusaamiseen tämä pahanpuhumisen yms pilkan kierre. Tähän liittyy juuri sitä, että minulle ns tuntematon ihminen (joka kuitenkin ilkeästä puheista tietää minut) saattaa huudella jotain tai puhua niin lujaa minun kuulleni että tajuan mistä on kyse. Ja tämä kaikki liittyy siihen aiempaan kiusaamiseen. Näin tuo kaikki oikeasti jatkuu tietyssä määrin edelleen. En voi kirjoittaa tänne kaikkea, mutta jos esim olen ollut muiden puheissa h (tähän ikävä sana) niin kyllähän se vaikuttaa jos toisellakin paikkakunnalla moni pilkkaa minua ja puhuu pahaa niin, että tietää taustani. Tämä vaikka en itse tuntisi niitä ihmisiä. Kyllähän se satuttaa ja pelottaakin, kun en tiedä ketä siinä on mukana. Oikeastaan enempää en voi enää kirjoittaa aiheeseen liittyen ja kirjoitan ehkä liiankin tarkasti jo. Kysynkin muilta miten sitten itse suhtautuisitte asiaan. Kestäisittekö sen kaiken. Itselle, kun ajatus tietysti oli, että kaikki ikävä loppuu. Se ei vaan mennyt niin. Olen tännekin kirjoittanut. Parille viime sivullekin aiheesta. Ymmärrän tietysti, että rääkkään vaan itseäni, mutta kun se kaikki ei ole loppunut kuitenkaan. Eihän tänne voi koko elämäänsä kirjoittaa.

Hei, olen tuo jota lainasit. Jos haukkuminen jatkuu yhä, niin sittenhän tilanne on yhä päällä, ei menneisyydessä. Onko sinulla mahdollisuutta päästä tilanteesta pois? Olet ilmeisesti aika nuori vielä ja siten myös haukkujasi? Erittäin epäkypsältä ja toksiselta nimittäin kuulostaa! Eli ihan ensin tuo pitää saada loppumaan.

Jos haluat niin voit itsekin lukea viestit 1448 ja 1449. Kerroin niissä miten kaikki on mennyt ja ehkä ymmärrät sitten tilanteen paremmin. Sen vuoksi kehotan lukemaan ne. Tilanne on oikeastaan siis päällä vieläkin. En päässyt siitä kaikesta eroon. En, vaikka tietysti halusin uskoa siihen. Mukana on paljon nuorempia ja jotakin vanhempia miehiä yms myös. Eri ikäisiä on. Itse en ole mikään ihan nuori enää myöskään. Ei ehkä tämän kaiken pitäisi järjellä ajateltuna jatkua enää. Se vaan jatkuu ja välillä todella ikäviä juttuja ollut. Ei tämä alue ole edes kovin lähellä sitä nuoruuden paikkaa, mutta puheet ja jutut ovat sitten ilmeisesti kulkeneet tänne.

Onhan se varmasti vaikeaa ymmärtää ja uskoa. Viitaten tuohon viestiin jossa aiemmin kirjoittanut epäili minun järkeäni. Niin kyllä olen järjissäni ja totta kaikki on. Selittää tätä tietysti on vaikeaa ja en voi tietää alun lähtökohtien jälkeen (kiusaaminen, tietyt ihmiset mukana yms) miten se kaikki on levinnyt ja ketä mukana on.

Voisin kirjoittaa tännekin lukuisia tilanteita tästä kaikesta, kun joku ihan minua jopa nimeni tietäen pilkkaa, vaikka en tunne heitä. Näin joku on puhunut ja levittänyt kaikkea. Eihän sitä koskaan olisi uskonut kaiken menevän näin. Onneksi en tiennyt etukäteen. En olisi kestänyt sitä. Nyt olen selvinnyt jotenkin, mutta voimat lopussa tähän kaikkeen.

Toivon, ettei yksikään enää epäilisi minua, kun kaikki on totta mitä kirjoitan. Liikaakin jo tulee kirjoitettua ja liian paljastavasti. Olen silti järjissäni ja loukkaa jos joku sitä epäilee. Voisin kirjoittaa jokaisen jutun tänne, mutta en tietysti voi. Jokainen ymmärtää ehkä sitten jos kokee vastaavaa. Tietysti toivon ettei kenenkään tarvitse. Kiitän sinua viestistäsi, että haluaisit auttaa. Minäkin monesti mietin miten kaikki menikin ja miten ihmeessä tilanne enää voisi parantua tai kaiken voisi pysäyttää. Sitä mietin paljon, mutta lopputulos on heikko. Lue nuo pitkät viestit jonka numerot laitoin alkuun jos haluat. Tämä kaikki on jatkuvasti elämässäni mukana ja kyllähän se vie voimia. Jos joku olisi vuosia sitten kertonut vastaavaa niin olisin itsekin ehkä epäillyt. Nyt en enää voi, kun se kaikki on itselleni täyttä totta. Tietysti en voi sanoa kuka on mukana tai millä asteella kaikki on, mutta tilanne on vaan pahentunut vuosien aikana. Kiitän sinua viestistäsi.

Hei, kävin lukemassa nuo kirjoituksesi. Uskon mitä sanot. Se, että joku saattaa epäillä kyseessä olevan kiusaamisesta alkaneen vainoharhaisuuden johtunee siitä, että jos on itse esimerkiksi isosta kaupungista kotoisin, niin on TODELLA vaikea ymmärtää, että tuollaista kuvaamaasi sekoilua voi tapahtua aikuisten ihmisten toimesta vielä vuonna 2023. Eli tuo ei ole normaalia!

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, tai oleta väärin, mutta kuulostaa siis, että olet pieneltä paikkakunnalta muuttanut lähipaikkakuntaan joka myös riittävän pieni, että tuollaista juoruilua ja toisen elämän tuomintaa ylipäänsä voi kehittyä. Toinen skenaario on tietysti jokin uskonlahko, tai molemmat.

Jos näin on, niin sinun on poistettava itsesi tuosta ympäristöstä ja noiden ihmisten vaikutuspiiristä mahdollisimman pian. Et voi ikinä toipua jos tuo vain jatkuu!

Kiitos viestistäsi. Oikeastaan tämä paikkakunta, vaikka pieni onkin ei ole edes kovin lähellä tätä aiempaa. Se on itsenikin hyvin vaikeaa ymmärtää tätä kaikkea. En olisi uskonut kaiken menevän näin. Joku toisaalta levitti jo ne puheet sinne missä lapsuudessa asuin. Tämäkään paikka ei ole ihan lähellä sitä missä minua kiusattiin. Ihmiset silti tuntevat toisiaan ja olen mielessäni yhdistellyt eräitä joiden epäilen tuntevan toisiaan esim samoissa kouluissa olleet myöhemmin.

Oli järkytys minun kuulla se kaikki kuinka olivat saaneet tietää tilanteestani. Samoin muuttaessani tänne kuljin vaan normaalisti eräiden ihmisten ohi ja kommentoivat ensin jotain muuta. Toinen sitten sanoi, että tiedätkö että tuo on se h joka tänne muutti. Tai tiedätkö tuon ihmisen taustan mikä se on yms. Samanlaista vastaavaa pilkkaa on ollut myöhemmin myös. Sen jälkeen tiesin missä mennään ja että tuo vaan jatkuu.

Minua on ns esitelty, että tunnetko tuon ja pilkattu vastaavalla tavalla. En itsekään olisi uskonut vastaavaa, vaikka pieni pelko minulla olikin asiaan liittyen. Onhan tämä silti vaikea asia ja varmasti monen on myös vaikeaa uskoa minua. En voi tännekään kirjoittaa kaikkea mitä tänäkin kesänä on ollut. Silti järjissäni olen ja nämä tyypit ovat olleet tarpeeksi näkyviä kaikessa, että ei ole jäänyt epäilystäkään. Jos olisi kaikki ollut ns hiljaisempaa niin en olisi välttämättä tajunnut asiaa. Itse olen täysin toisenlainen mitä he puhuvat. En ole harrastanut seksiä tai edes seurustellut. Kiitän silti kaikkia viesteistä. En vaan enää oikein tiedä mitä tehdä

Mitä hittoa nyt oikeesti :( Tämä keissi on kyllä käsittämätön, siis noi muut ihmiset siinä on ihan käsittämättömiä. Me eletään kuitenkin aikaa, jossa tosi monilla ihmisillä on paljon sänkykumppaneita, ei ole epätavallista edes käydä or gioissa. Nuokin ihmiset varmasti lut kailevat iloisesti ympäriinsä omassa elämässään. Ja sinua haukutaan h-sanalla, vaikka olet neitsyt aikuisena. En käsitä... Mitäs jos alkaisitkin vaan elää välittämättä mistään h-sanasta, mitä sitten vaikka sellainen leima olisikin, kun "kaikki" muutkin on just sitä. Ala tutustua ja tapailla miehiä ihan kaikessa rauhassa, jos ei niitä oman kylän tyyppejä, niin netistä vaikka vähän kauempaa. Luulen, että itsetunnollesi ja "aurallesi" tekisi hyvää päästä eroon pitkällisestä neitsyydestä, jospa ne huhutkin siitä laantuisivat, kun sinusta tulisi "tavallinen" ihminen tavallisten joukossa. Jos ne paradoksaalisesti piikitteleekin siitä neitsyydestä... Sori vähän tämmöinen suora puhe, ei tarkoitus mitenkään loukata, iäkkäämmät neitsyet nyt ei vaan ole kovin "tavallinen ilmiö" tänä päivänä. -täältä sivusta huutelen

Muuten samaa mieltä, mutta itsetunnoltaan hauras nainen kerää ympärilleen miehiä, jotka haluavat käyttää häntä ja esineellistävä ja kumppania huomioimaton seksi voi etenkin tuossa tilanteessa aiheuttaa yhden trauman lisää. Sekä tunteen, että nyt ne puheet on sitten totta.

Mutta joo, fuck it niille muiden puheille. Puhukoot mitä tykkää. Tärkeintä olisi omanarvontunteen kasvattamisen lisäksi saada joku ihminen, joka hyväksyy sellaisena kuin on ja opetella olemaan oma itsensä.

Ne huhunlevittäjäihmiset ovat kaikkien ulkopuolisten silmissä ne tämän tarinan luuserit, ei kirjoittaja.

Ja siis tosiaan toisen kirjoittajan sanomaan yhteyn: kunnianloukkauksesta rikosilmoitusta kehiin.

Etäinen isä - 10 vuotta olen murehtinut ja märehtinyt asiaa. Edelleen vihainen ja katkera :(

Luottamusongelmia - ihmiset ovat luvanneet jotain. Sitten ovat pettäneet oman lupauksensa. Joka kerta on ketuttanut. Ei oikein uskalla luottaa kenenkään (perheen ulkopuolelta). 

Vierailija kirjoitti:

Etäinen isä - 10 vuotta olen murehtinut ja märehtinyt asiaa. Edelleen vihainen ja katkera :(

Luottamusongelmia - ihmiset ovat luvanneet jotain. Sitten ovat pettäneet oman lupauksensa. Joka kerta on ketuttanut. Ei oikein uskalla luottaa kenenkään (perheen ulkopuolelta). 

Mulla on myös isäongelma. Miten sinä olet käsitellyt asiaa?

Minä ensin vuosikymmenet annoin anteeksi pyytämättäkin ja yliymmärsin, koska isäni on ajoittain pitänyt minua jalustalla.

Vasta keski-iän lähestyessä uskalsin avata hieman tilaa ajatukselle, että isä saattaakin olla vain paskiainen eikä herkkä omien ongelmiensa vanki. Tuo ajatus on sitten laajentunut niin, että minun pitää suojata itseni isältäni sen sijaan, että toivoisin hänen palaavan.

Se sisäinen hylätty pikkutyttö on vielä kohtaamatta ja käsittelemättä, mutta terapiassa tullee hänen vuoronsa myös. En ole osannut lohduttaa itseäni, koska en ole antanut todellisuuden vyöryä päälleni.

Paljon traumoja taustalla ja yksi päivän vain päätin, etten anna niiden enää määrittää elämääni. Tein töitä yksin, terapeutin ja monien Youtube videoiden avulla.  Sitten annoin anteeksi pahoinpitelyt, alkoholismin ja kaiken muun ja jatkoin elämääni.

Ymmärsin myös, että vaikka itselläni on paha olla niin edellä mainittujen henkilöiden olo on vieläkin pahempi. Se itse asiassa auttoi paljon. Ymmärsin heidän heikon tilanneteensa, annoin anteeksi itseni vuoksi ja jatkoin elämässä eteenpäin.

Meillä kaikilla on traumoja - pieniä tai suuria, mutta on itsestä kiinni kuinka pitkään ne vaikuttaa omassa elämässä. Jos ajattelet, etten pääse niistä yli, et todellakaan pääse. Jos se on haastavaa, niin sitten se on - jatka vain työstämistä ja keskity kaikkiin pieniinkin parannuksiin sen trauman / ongelmien sijasta.

Ole myös itsellesi kiitollinen, että olet vielä täällä ja joka päivä jaksat vaikka vain vähän. Kirjoita näitä ylös ja lue usein.

Vierailija kirjoitti:

Paljon traumoja taustalla ja yksi päivän vain päätin, etten anna niiden enää määrittää elämääni. Tein töitä yksin, terapeutin ja monien Youtube videoiden avulla.  Sitten annoin anteeksi pahoinpitelyt, alkoholismin ja kaiken muun ja jatkoin elämääni.

Ymmärsin myös, että vaikka itselläni on paha olla niin edellä mainittujen henkilöiden olo on vieläkin pahempi. Se itse asiassa auttoi paljon. Ymmärsin heidän heikon tilanneteensa, annoin anteeksi itseni vuoksi ja jatkoin elämässä eteenpäin.

Meillä kaikilla on traumoja - pieniä tai suuria, mutta on itsestä kiinni kuinka pitkään ne vaikuttaa omassa elämässä. Jos ajattelet, etten pääse niistä yli, et todellakaan pääse. Jos se on haastavaa, niin sitten se on - jatka vain työstämistä ja keskity kaikkiin pieniinkin parannuksiin sen trauman / ongelmien sijasta.

Ole myös itsellesi kiitollinen, että olet vielä täällä ja joka päivä jaksat vaikka vain vähän. Kirjoita näitä ylös ja lue usein.

Minuakin on auttanut Youtube-videoiden kanssa tapahtuva omahoito. Ei kukaan terapeutti voi antaa niin paljon kuin mitä sieltä saa lisää.

Tahtoa toipumiseen pitää olla, vaikkei sillä pysty määrittämään lopputulosta. Jos tahto on kateissa, mutta haluaisi, että sitä olisi, pitää mennä hakemaan lääkettä. Lääke ei paranna traumaa, mutta antaa tahtoa ja voimaa alkaa käsitellä niitä.

Jos vanhemmat pitävät aikuista lasta lapsena, aikuinen lapsi ei kehity. Vanhempien kanssa voi olla, kun on kasvanut aikuiseksi ja keskinäinen suhde muuttunut.

Ihmiselle ei tee hyvää olla vuodesta toiseen "alisteisessa" tai alistuneessa asemassa. Se estää rajojen muodostumisen ja oman kehityksen.

Vanhempien pitäisi potkia lapsi ulos kasvamaan, jos ei tajua itse lähteä.

Traumojen heikentämällä lapsella ei välttämättä ole voimaa haluta kokeilla siipiään ja rakentaa itselleen oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset valinnoillaan aiheuttivat muille traumat? Teoillaan?

Juuri näin!

Terveisin pedofilian kokenut

Useihan traumat aiheutuvat ihmisten teoista ja tekemättäjättämisistä. C-PTSD on aina toisen ihmisen aiheuttama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä edelliseen kirjoittaa se, että itse olen liikaa kiinni kaikessa kokemassani. Se vie jotenkin koko persoonani mukanaan. Minulla on esim sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Se taas johtuu paljolti kokemuksistani. Toki ujoutta on ollut muutenkin. Silti, kun koko persoonaani määrittää häpeä ja epäonnistuminen sekä sellainen ajatus, että olen ihan arvoton ja huono niin se vie pohjan kaikelta.

Samalla minulla ei ole varsinkaan enää rohkeutta kohdata ihmisiä. Olen yksinäinen, mutta silti mikään yksinäisyys ei tavallaan saa minua lähestymään muita ainakaan syvällisemmin. Lisäksi niin kuin joku kirjoitti ketjuun ja minäkin jo yhden viestin aiheeseen liittyen aiemmin niin minullahan ei ole mitään "elämää" ja oikeastaan kaikki asiat olisivat vaikeita puhua. Moni toiselle tavallinen asia on itselleni jotenkin häpeällinen tai vaikea puhua. En tahtoisi paljastaa näitä asioita.

En myöskään halua olla mikään uhri tai kaipaa sääliä. En hae sellaista. Olen vaan surullinen ja pettynyt siihen miten kaikki on mennyt ja kuinka tuntuu kuin koko minä olisi hävinnyt jonnekin tai persoonani olisi ihan jossain hukassa. Tämä tyyppi ei tavallaan ole se minä joka tahtoisin olla. Olen myös helposti stressaava ihminen ja kun ikäviä juttuja sattuu niin ne vievät mukanaan nykyisin nopeasti. En meinaa jaksaa sitä. Samalla en enää meinaa kestää epävarmuutta yhtään. Olen jotenkin stressannut niin paljon ja jokainen ikävä kokemus lisää kuormaa.

Tarvisin jonkun sanomaan, että nyt menee edes vähän aikaa hyvin ja elämä on rauhallista. Jotain takuuta jostain hyvästä. Toisaalta eihän se elämä vaan mene niin ja ymmärrän sen. Silti joillakin on parempi ja helpompi tie. Jokaisella on myös erilaiset voimavarat. Itselle ehkä vähän liian raskas tie ollut jo tämä. Vielä jatkona. Kiitos jos joku lukee näitäkin. Tämä ollut tälläinen päivä, kun asiat mielessä.

Olen itse monella tavalla aivan samanlainen kuin sinä, joten en sano tätä mitenkään loukatakseni, vaan herätelläkseni sinussa mahdollisesti ajatuksia (koska itselleni tämä näkökulma on ollut avuksi): Kuvailemasi perusteella, valtaosa kärsimyksestäsi aiheutuu omista ajatuksistasi, ei varsinaisista tapahtumista.

Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin.

Eli se ensimmäinen kärsimys on sellaista jolle et voi mitään, mutta siitä seuraava kärsimys on sinun itsesi "aiheuttamaa", mikäli et päästä ajatuksistasi irti. Tiedän, että asia on monimutkainen ja vaikea (!) mutta jos mietit sitä avoimin mielin ja ilman puolustautumista, niin uskon että ymmärrät mitä tarkoitan. Buddhalaisuuden opetuksista tämä ammennettu.

Ja tuohon, että olisi helpompaa jos elämässä olisi joku takuu, samaistun sataprosenttisesti! Epävarmuus on sietämätöntä. Itseäni on auttanut sellainen ajattelumalli, että hyväksyn tuon epävarmuuden ja sen, että pahin mahdollinen saattaa tapahtua koska tahansa. Muistutan itselleni, että vaikka kuolisin minuutin kuluttua, niin se on ok, koska elämä planeetalla jatkuu ja minä vain palaan luonnon kiertokulkuun kasvumateriaalina, tiedottomana ja siten ilman kärsimystä.

Terveethän eivät usko, että juuri heille voisi kovin huonosti käydä, joten heidän ei tarvitse asiaa ennen vanhuutta kovinkaan paljon miettiä. Meidänlaisten saattaa siis olla hyödyllistä hyväksyä mahdollisimman pessimistinen lopputulos lähes stoamaisesti jo etukäteen, ja sillä tavoin vähentää stressiä.

Kiitän viestistäsi. Kirjoitat hyvin ja viestisi antoi miettimisen aihetta. Lainasin viestistäsi yhden kohdan.

"Eli vaikka oletkin joutunut kokemaan kovia, nuo kokemukset ovat jo menneisyydessä. Olet ymmärrettävästi kärsinyt silloin kun sinua on satutettu, mutta nykyinen kärsimyksesi rakentuu lähinnä omille ajatuksellesi niistä aiemmista kokemuksista ja kärsimyksistä. Se on vähän sama, kuin joku ventovieras yllättäen haukkuisi sinua kadulla rumaksi. Luonnollisesti saattaisit loukkaantua ja ihmetellä asiaa hetken, tuntisit jotakin negatiivista tunnetta, koska olet ihminen. Mutta, kun tunne menee ohi, niin voisi kärsimyskin mennä, ellet itse jatka sitä alkamalla vatvomaan tapahtumaa edes takaisin."

Minulla siis liittyy kiusaamiseen tämä pahanpuhumisen yms pilkan kierre. Tähän liittyy juuri sitä, että minulle ns tuntematon ihminen (joka kuitenkin ilkeästä puheista tietää minut) saattaa huudella jotain tai puhua niin lujaa minun kuulleni että tajuan mistä on kyse. Ja tämä kaikki liittyy siihen aiempaan kiusaamiseen. Näin tuo kaikki oikeasti jatkuu tietyssä määrin edelleen. En voi kirjoittaa tänne kaikkea, mutta jos esim olen ollut muiden puheissa h (tähän ikävä sana) niin kyllähän se vaikuttaa jos toisellakin paikkakunnalla moni pilkkaa minua ja puhuu pahaa niin, että tietää taustani. Tämä vaikka en itse tuntisi niitä ihmisiä. Kyllähän se satuttaa ja pelottaakin, kun en tiedä ketä siinä on mukana. Oikeastaan enempää en voi enää kirjoittaa aiheeseen liittyen ja kirjoitan ehkä liiankin tarkasti jo. Kysynkin muilta miten sitten itse suhtautuisitte asiaan. Kestäisittekö sen kaiken. Itselle, kun ajatus tietysti oli, että kaikki ikävä loppuu. Se ei vaan mennyt niin. Olen tännekin kirjoittanut. Parille viime sivullekin aiheesta. Ymmärrän tietysti, että rääkkään vaan itseäni, mutta kun se kaikki ei ole loppunut kuitenkaan. Eihän tänne voi koko elämäänsä kirjoittaa.

Hei, olen tuo jota lainasit. Jos haukkuminen jatkuu yhä, niin sittenhän tilanne on yhä päällä, ei menneisyydessä. Onko sinulla mahdollisuutta päästä tilanteesta pois? Olet ilmeisesti aika nuori vielä ja siten myös haukkujasi? Erittäin epäkypsältä ja toksiselta nimittäin kuulostaa! Eli ihan ensin tuo pitää saada loppumaan.

Jos haluat niin voit itsekin lukea viestit 1448 ja 1449. Kerroin niissä miten kaikki on mennyt ja ehkä ymmärrät sitten tilanteen paremmin. Sen vuoksi kehotan lukemaan ne. Tilanne on oikeastaan siis päällä vieläkin. En päässyt siitä kaikesta eroon. En, vaikka tietysti halusin uskoa siihen. Mukana on paljon nuorempia ja jotakin vanhempia miehiä yms myös. Eri ikäisiä on. Itse en ole mikään ihan nuori enää myöskään. Ei ehkä tämän kaiken pitäisi järjellä ajateltuna jatkua enää. Se vaan jatkuu ja välillä todella ikäviä juttuja ollut. Ei tämä alue ole edes kovin lähellä sitä nuoruuden paikkaa, mutta puheet ja jutut ovat sitten ilmeisesti kulkeneet tänne.

Onhan se varmasti vaikeaa ymmärtää ja uskoa. Viitaten tuohon viestiin jossa aiemmin kirjoittanut epäili minun järkeäni. Niin kyllä olen järjissäni ja totta kaikki on. Selittää tätä tietysti on vaikeaa ja en voi tietää alun lähtökohtien jälkeen (kiusaaminen, tietyt ihmiset mukana yms) miten se kaikki on levinnyt ja ketä mukana on.

Voisin kirjoittaa tännekin lukuisia tilanteita tästä kaikesta, kun joku ihan minua jopa nimeni tietäen pilkkaa, vaikka en tunne heitä. Näin joku on puhunut ja levittänyt kaikkea. Eihän sitä koskaan olisi uskonut kaiken menevän näin. Onneksi en tiennyt etukäteen. En olisi kestänyt sitä. Nyt olen selvinnyt jotenkin, mutta voimat lopussa tähän kaikkeen.

Toivon, ettei yksikään enää epäilisi minua, kun kaikki on totta mitä kirjoitan. Liikaakin jo tulee kirjoitettua ja liian paljastavasti. Olen silti järjissäni ja loukkaa jos joku sitä epäilee. Voisin kirjoittaa jokaisen jutun tänne, mutta en tietysti voi. Jokainen ymmärtää ehkä sitten jos kokee vastaavaa. Tietysti toivon ettei kenenkään tarvitse. Kiitän sinua viestistäsi, että haluaisit auttaa. Minäkin monesti mietin miten kaikki menikin ja miten ihmeessä tilanne enää voisi parantua tai kaiken voisi pysäyttää. Sitä mietin paljon, mutta lopputulos on heikko. Lue nuo pitkät viestit jonka numerot laitoin alkuun jos haluat. Tämä kaikki on jatkuvasti elämässäni mukana ja kyllähän se vie voimia. Jos joku olisi vuosia sitten kertonut vastaavaa niin olisin itsekin ehkä epäillyt. Nyt en enää voi, kun se kaikki on itselleni täyttä totta. Tietysti en voi sanoa kuka on mukana tai millä asteella kaikki on, mutta tilanne on vaan pahentunut vuosien aikana. Kiitän sinua viestistäsi.

Hei, kävin lukemassa nuo kirjoituksesi. Uskon mitä sanot. Se, että joku saattaa epäillä kyseessä olevan kiusaamisesta alkaneen vainoharhaisuuden johtunee siitä, että jos on itse esimerkiksi isosta kaupungista kotoisin, niin on TODELLA vaikea ymmärtää, että tuollaista kuvaamaasi sekoilua voi tapahtua aikuisten ihmisten toimesta vielä vuonna 2023. Eli tuo ei ole normaalia!

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, tai oleta väärin, mutta kuulostaa siis, että olet pieneltä paikkakunnalta muuttanut lähipaikkakuntaan joka myös riittävän pieni, että tuollaista juoruilua ja toisen elämän tuomintaa ylipäänsä voi kehittyä. Toinen skenaario on tietysti jokin uskonlahko, tai molemmat.

Jos näin on, niin sinun on poistettava itsesi tuosta ympäristöstä ja noiden ihmisten vaikutuspiiristä mahdollisimman pian. Et voi ikinä toipua jos tuo vain jatkuu!

Kiitos viestistäsi. Oikeastaan tämä paikkakunta, vaikka pieni onkin ei ole edes kovin lähellä tätä aiempaa. Se on itsenikin hyvin vaikeaa ymmärtää tätä kaikkea. En olisi uskonut kaiken menevän näin. Joku toisaalta levitti jo ne puheet sinne missä lapsuudessa asuin. Tämäkään paikka ei ole ihan lähellä sitä missä minua kiusattiin. Ihmiset silti tuntevat toisiaan ja olen mielessäni yhdistellyt eräitä joiden epäilen tuntevan toisiaan esim samoissa kouluissa olleet myöhemmin.

Oli järkytys minun kuulla se kaikki kuinka olivat saaneet tietää tilanteestani. Samoin muuttaessani tänne kuljin vaan normaalisti eräiden ihmisten ohi ja kommentoivat ensin jotain muuta. Toinen sitten sanoi, että tiedätkö että tuo on se h joka tänne muutti. Tai tiedätkö tuon ihmisen taustan mikä se on yms. Samanlaista vastaavaa pilkkaa on ollut myöhemmin myös. Sen jälkeen tiesin missä mennään ja että tuo vaan jatkuu.

Minua on ns esitelty, että tunnetko tuon ja pilkattu vastaavalla tavalla. En itsekään olisi uskonut vastaavaa, vaikka pieni pelko minulla olikin asiaan liittyen. Onhan tämä silti vaikea asia ja varmasti monen on myös vaikeaa uskoa minua. En voi tännekään kirjoittaa kaikkea mitä tänäkin kesänä on ollut. Silti järjissäni olen ja nämä tyypit ovat olleet tarpeeksi näkyviä kaikessa, että ei ole jäänyt epäilystäkään. Jos olisi kaikki ollut ns hiljaisempaa niin en olisi välttämättä tajunnut asiaa. Itse olen täysin toisenlainen mitä he puhuvat. En ole harrastanut seksiä tai edes seurustellut. Kiitän silti kaikkia viesteistä. En vaan enää oikein tiedä mitä tehdä

Mitä hittoa nyt oikeesti :( Tämä keissi on kyllä käsittämätön, siis noi muut ihmiset siinä on ihan käsittämättömiä. Me eletään kuitenkin aikaa, jossa tosi monilla ihmisillä on paljon sänkykumppaneita, ei ole epätavallista edes käydä or gioissa. Nuokin ihmiset varmasti lut kailevat iloisesti ympäriinsä omassa elämässään. Ja sinua haukutaan h-sanalla, vaikka olet neitsyt aikuisena. En käsitä... Mitäs jos alkaisitkin vaan elää välittämättä mistään h-sanasta, mitä sitten vaikka sellainen leima olisikin, kun "kaikki" muutkin on just sitä. Ala tutustua ja tapailla miehiä ihan kaikessa rauhassa, jos ei niitä oman kylän tyyppejä, niin netistä vaikka vähän kauempaa. Luulen, että itsetunnollesi ja "aurallesi" tekisi hyvää päästä eroon pitkällisestä neitsyydestä, jospa ne huhutkin siitä laantuisivat, kun sinusta tulisi "tavallinen" ihminen tavallisten joukossa. Jos ne paradoksaalisesti piikitteleekin siitä neitsyydestä... Sori vähän tämmöinen suora puhe, ei tarkoitus mitenkään loukata, iäkkäämmät neitsyet nyt ei vaan ole kovin "tavallinen ilmiö" tänä päivänä. -täältä sivusta huutelen

Kiitän taas kerran viesteistä. Olen oikeastaan varma, että tämä kaikki lähti kiusaamisesta aikoinaan. Minut otettiin nopeasti kohteeksi siihen. Ensin pilkattiin muusta. Sitten alettiin pilkata näistä kirjoittamistani jutuista. Ehkä asiaan vaikutti esim joidenkin poikien kiinnostus minuun sekä vähän omatkin puheet, kun menin puhumaan kuinka mukamas on säätöä jonkun kanssa ja seurustelen muualla asuvan kanssa. Todellisuudessa ei ollut mitään suhdetta ja yritin vaan pärjätä siinä porukassa. Toisaalta kukaan ei nähnyt minua kenenkään kanssa ja näin, vaikka olen itseäni syyttänyt mitä menin puhumaan mistään noista jutuista niin eihän se mikään minun syyni ole ja moni oikeasti seurusteli jo silloin.

Näin uskon, että tarkoituksena on vaan vahingoittaa minua ja loukata. Sillä ei ole näin mitään tekemistä toden kanssa. Tietysti ketään ei saisi pilkata, mutta olen niin kaukana noista puheista ettei voisi kauempana olla. Olen oikeastaan esimerkki siitä, että kiusaaminen voi oikeasti muuttua hyvin vaikeaksi jutuksi. Sen vuoksi se pitäisi pysäyttää tai nuoren päästä nopeasti eri kouluun tai asuinpaikkaan. Se voi pelastaa paljon. Minä jäin omilleni ja se johti tähän kaikkeen. Se kaikki pilkka on kuin niiden minua nuoruudessa kiusanneiden suusta kopioitua. Täysin samat lauseet käytössä. Mietin monesti mitä siellä taustalla oikein on. En ole tehnyt mitään pahaa muille. Kuitenkin muistan sen kuinka jo nuoruudessa nämä ihmiset vihasivat minua ja yllyttivät muut mukaan. Tässä on lopputulos.

Muuta jonnekin kauas, jos et pysty rakentamaan itsellesi suojaavaa tilaa kotipaikkakunnallasi.