Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tämä traumaitkijät:
Kuinka monta vuotta sinulla on ollut levy noin pahasti jumissa? Etsimällä etsit näitä videoita netistä ja jaat niitä keskustelussa, jossa muita ei voisi vähempää kiinnostaa. Näinkö sinä todella aiot elämäsi käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tämä traumaitkijät:
Kuinka monta vuotta sinulla on ollut levy noin pahasti jumissa? Etsimällä etsit näitä videoita netistä ja jaat niitä keskustelussa, jossa muita ei voisi vähempää kiinnostaa. Näinkö sinä todella aiot elämäsi käyttää?
Et uskaltanut painaa play? Pelkäsit että tulee traumatisoivaa materiaalia?
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tämä traumaitkijät:
Kuinka monta vuotta sinulla on ollut levy noin pahasti jumissa? Etsimällä etsit näitä videoita netistä ja jaat niitä keskustelussa, jossa muita ei voisi vähempää kiinnostaa. Näinkö sinä todella aiot elämäsi käyttää?
Et uskaltanut painaa play? Pelkäsit että tulee traumatisoivaa materiaalia?
Olisikohan sinunkin kannattanut jo vuosia sitten vähän tarkemmin miettiä mitä linkkejä kannattaa klikkailla? Aivot eivät välttämättä silloin olisi saastuneet noin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Millaisen vastaanoton olet saanut, kun olet uskaltanut olla avoin?
Traumoja voi käsitellä ja niitten kanssa voi oppia elämään ja ymmärtämään niiden syntymekaniikan ja sen, miten selvitään kun vanhat kummitukset nostavat taas päätään.
Tai sitten voi vaan päättää olevansa ikuisesti uhri ja mennä trauma-kortin taakse kaikessa. "jään ikuisesti yksin kun ala-asteella olin koulukiusattu" Leila 45 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumoja voi käsitellä ja niitten kanssa voi oppia elämään ja ymmärtämään niiden syntymekaniikan ja sen, miten selvitään kun vanhat kummitukset nostavat taas päätään.
Tai sitten voi vaan päättää olevansa ikuisesti uhri ja mennä trauma-kortin taakse kaikessa. "jään ikuisesti yksin kun ala-asteella olin koulukiusattu" Leila 45 v
Miten ihmeessä kirjoittelu tässä ketjussa on näin mustavalkoista? Kai on täysin mahdollista eri aikoina tulla eri tavalla toimeen menneisyytensä kanssa esimerkiksi käytössä olevista voimavaroista riippuen. Ei tämäkään asia ole mikään joko / tai-kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Mikä on liian arka aihe? Ei pitäisi olla mikään. Niin kauan kuin vaikenee, asia on sisällä ja kuormittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoja voi käsitellä ja niitten kanssa voi oppia elämään ja ymmärtämään niiden syntymekaniikan ja sen, miten selvitään kun vanhat kummitukset nostavat taas päätään.
Tai sitten voi vaan päättää olevansa ikuisesti uhri ja mennä trauma-kortin taakse kaikessa. "jään ikuisesti yksin kun ala-asteella olin koulukiusattu" Leila 45 v
Miten ihmeessä kirjoittelu tässä ketjussa on näin mustavalkoista? Kai on täysin mahdollista eri aikoina tulla eri tavalla toimeen menneisyytensä kanssa esimerkiksi käytössä olevista voimavaroista riippuen. Ei tämäkään asia ole mikään joko / tai-kysymys.
Niinpä. Olen suurimman osan elämästäni tullut toimeen menneisyyteni kanssa, yleistäen aina. Silti lapsuus on vaikuttanut siihen, etten osaa solmia läheisiä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoja voi käsitellä ja niitten kanssa voi oppia elämään ja ymmärtämään niiden syntymekaniikan ja sen, miten selvitään kun vanhat kummitukset nostavat taas päätään.
Tai sitten voi vaan päättää olevansa ikuisesti uhri ja mennä trauma-kortin taakse kaikessa. "jään ikuisesti yksin kun ala-asteella olin koulukiusattu" Leila 45 v
Miten ihmeessä kirjoittelu tässä ketjussa on näin mustavalkoista? Kai on täysin mahdollista eri aikoina tulla eri tavalla toimeen menneisyytensä kanssa esimerkiksi käytössä olevista voimavaroista riippuen. Ei tämäkään asia ole mikään joko / tai-kysymys.
Niinpä. Olen suurimman osan elämästäni tullut toimeen menneisyyteni kanssa, yleistäen aina. Silti lapsuus on vaikuttanut siihen, etten osaa solmia läheisiä suhteita.
Kyllähän traumat vaikuttavat toimintaan, vaikka niistä olisi tietoinen ja pyrkinyt parhaansa mukaan käsittelemään asioita. On syytä olla itselleen armollinen, kun huomaa että menneisyyden takia jokin tuntuu hankalalta. Sinä teet parhaasi niillä taidoilla ja voimavaroilla, jotka sinulla on käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Mikä on liian arka aihe? Ei pitäisi olla mikään. Niin kauan kuin vaikenee, asia on sisällä ja kuormittaa.
Liian arka aihe käsitellä jossain tietyssä ympäristössä tai tilanteessa? Kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Mikä on liian arka aihe? Ei pitäisi olla mikään. Niin kauan kuin vaikenee, asia on sisällä ja kuormittaa.
Liian arka aihe käsitellä jossain tietyssä ympäristössä tai tilanteessa? Kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa.
Tietenkin eikä ole edes sopivaa, sellaisia on kaikilla. Mutta kyllä mikä tahansa asia pitäisi voida nostaa esille hoidossa tai se juuri junnaa edistymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta luin kirjoja aiheesta ja kävin terapiassa. Takaumia tulee ja elämä on ollut myrskyisä ja vääriä valintoja täynnä. Nykyään pärjään jotenkin. Avoin olen ollut monessa asiassa mutta on myös liian arkoja aiheita kerrottavaksi.
Minäkin luin kaikki kirjaston eniten lainatut mielenterveysaiheiset kirjat sekä katsoin tiktokista kaikki suosituimmat traumavideot, vuosia yritin päästä terapiaan sillä kaikki ystäväni kävivät niissä ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Lopulta löysin psykiatrin joka määräsi minut etävastaanotolla Kelan maksamaan terapiaan ja olihan se ihanaa kun sai laskea oikein luvalla miten paljon traumoja minulla on.
Miehet eivät pysty ymmärtämään naisten elämää ja vähättelevät aina kaikkea naisten kokemaa. Muistakaa siskot, että jokainen tunne ja tunteen puolikaskin on totta. Emme saa antaa periksi miesten narsismille joka aiheuttaa kaikki naisten traumat!
Sappho!
Kallion Vihreät Naiset toimii vain naisten aseman edistämiseksi, yhteiskunnan narsististen miesrakenteiden purkamiseksi, vihreän feminismin ja lesbolaisuuden edistämiseksi sekä vulvallisten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi miestoksisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoja voi käsitellä ja niitten kanssa voi oppia elämään ja ymmärtämään niiden syntymekaniikan ja sen, miten selvitään kun vanhat kummitukset nostavat taas päätään.
Tai sitten voi vaan päättää olevansa ikuisesti uhri ja mennä trauma-kortin taakse kaikessa. "jään ikuisesti yksin kun ala-asteella olin koulukiusattu" Leila 45 v
Miten ihmeessä kirjoittelu tässä ketjussa on näin mustavalkoista? Kai on täysin mahdollista eri aikoina tulla eri tavalla toimeen menneisyytensä kanssa esimerkiksi käytössä olevista voimavaroista riippuen. Ei tämäkään asia ole mikään joko / tai-kysymys.
Koska tuo kirjoittaja on häiriköivä trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti pyrkii säilyttämään oman arvonsa arvostelemalla ja pilkkaamalla kaikkia muita mahdollisimman ilkeästi. Trollimme on siis narsisti.
Narsistijankkaajakin on tämän uhriutumisketjun vakiokävijä, no mites muutenkaan.
Oli muuten ensimmäinen kommenttini narsismista palstalla ikinä. :D Onko sulla vainoharhoja?
Exäni aiheitti mulle valheillaan silion kun olin nuori niin ahdistusta ja mielenterveys ongelmia. Ja muutamat silloiset ystävät uskoivat valheen ja jatkoivat valhetta. Suvussani on mielensairautta ihan vasta olen hyväksynyt että mulla on mielenterveys sairaus monet asiat elämän varrella ovat vaikuttaneet en olisi välttämättä koskaan sairastunut jos en olisi niin monelta eri taholta joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa. Herkkämielinen ihminen ei kestä. Aloin syrjäytymään 4-5 luokalla mulla ei ollut enää siihen aikaan kavereita eikä myöskään yläasteella. Minua myös kiusattiin olin arka ja mulla oli pahoja jännitys oireita. En saanut kotoa tukea siihen aikaan ei välitetty onio lapsella harrastuksia. Kun tulin kotiin olin vain yksin söin karkkia ja katsoin lasten ohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te puhutte niin rumasti toisille ihmisille? Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi kun joku puhuisi samalla tavalla sinulle itsellesi?
Koska katkeruus on vahvassa kytköksissä näihin ns traumatisoituneihin.
Lue ajatuksella kirjoittamassa ensimmäinen kommentti, johon olet saanut vastauksia. Miten sinusta on hedelmällistä keskustelua todeta taas kerran muiden kuuluvan lääkittynä suljetulle osastolle? Ei ole ensimmäinen tällainen viesti sinulta. Ei ehkä kannata ihmetellä, jos tällaisella tyylillä ei saa hyvää vastaanottoa.