Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylläpito voisi lukita ketjun näiltä itsemurhaan yllyttäjiltä ja väkivaltavideoiden jakajilta. Sairasta porukkaa.

Etkö kestä elämää? Sairaampia olette te uhrit sekä kiusanhenget. Vapauttakaa itsenne tuosta säälittävästä uhriasemasta, tuntekaa sekä eläkää tätä elämää.

Sinulla on todella outo käsitys elämästä, jos sitä sinulle edustavat väkivaltavideot ja itsemurhakehotukset. Keskimäärin sellaisia pidetään häiriintyneinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylläpito voisi lukita ketjun näiltä itsemurhaan yllyttäjiltä ja väkivaltavideoiden jakajilta. Sairasta porukkaa.

Oliko traumaattista?

Kymmenen peukkuja ja papukaijan merkki, eikö vain

Eikö trollilla ole töitä tai koulua hoidettavana? Onko mitään muita harrastuksia tämän lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö trollilla ole töitä tai koulua hoidettavana? Onko mitään muita harrastuksia tämän lisäksi?

Saitko trauman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö trollilla ole töitä tai koulua hoidettavana? Onko mitään muita harrastuksia tämän lisäksi?

Saitko trauman?

Oletko jumissa? Copypastaat koko ajan samoja viestejä. Sinulla ei ole mitään annettavaa keskusteluun. Muistutat papukaijaa.

Onhan se turhauttavaa ja surullista, että traumat aiheuttaa yleensä joku toinen kun sinä ite, mutta sinä kärsit. Sille ei vaan voi mitään jos niitä traumaattisia kokemuksia on. Mut näihin voi ite vaikuttaa kun työstää niitä traumojaan. Ei helppoa mut ei se elämä oo helppoa traumojenkaan kanssa. 

Mulla on nykyään hyvä olla, toki post traumaattisia stressireaktioita tulee edelleen toisinaan esim ihmissuhteissa ja kaipaan tosi paljon varmistelua ja ymmärrystä esim parisuhteessa. Mulla on kuitenkin tosi ymmärtävä kumppani. 

Mut jos miettii esim vaan 5 vuotta taaksepäin niin en traumojen takia pystynyt nukkumaan miehen lähellä ollenkaan, en pystynyt käyttämään farkkuja ja alushousutkin ahdisti, menin lukkoon ja jumitilaan jos mulle huus, en ollu enää täällä vaan mun päässä pyöri vähän ku ahdistaa leffa jossa ite olin, se koostu vanhoista kokemuksista ja pyöri repeatilla. Ongelma ihmissuhteessa vei mut vuoden sairaslomalle kun ahdistuin niin pahasti etten enää pystyny nukkumaan tai syömään ja mun muisti meni. Multa myös piti kysyä halaamiseenkin lupa. 

Oon nyt 2 vuotta työstänyt näitä terapiassa. Nukun joka yö mieheni vieressä jopa niin, että iho koskettaa toisen ihoon. Mä kestän jonkun verran huutamista ilman lukkoon menemistä, mun vikasta jumitilasta on kohta vuos ja ihmissuhteissa mä puhun puhun ja puhun jos ahdistaa. Ja uskallan katkasta välit jos koen ahdistuvani jonkun ihmisen käytöksestä jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se turhauttavaa ja surullista, että traumat aiheuttaa yleensä joku toinen kun sinä ite, mutta sinä kärsit. Sille ei vaan voi mitään jos niitä traumaattisia kokemuksia on. Mut näihin voi ite vaikuttaa kun työstää niitä traumojaan. Ei helppoa mut ei se elämä oo helppoa traumojenkaan kanssa. 

Mulla on nykyään hyvä olla, toki post traumaattisia stressireaktioita tulee edelleen toisinaan esim ihmissuhteissa ja kaipaan tosi paljon varmistelua ja ymmärrystä esim parisuhteessa. Mulla on kuitenkin tosi ymmärtävä kumppani. 

Mut jos miettii esim vaan 5 vuotta taaksepäin niin en traumojen takia pystynyt nukkumaan miehen lähellä ollenkaan, en pystynyt käyttämään farkkuja ja alushousutkin ahdisti, menin lukkoon ja jumitilaan jos mulle huus, en ollu enää täällä vaan mun päässä pyöri vähän ku ahdistaa leffa jossa ite olin, se koostu vanhoista kokemuksista ja pyöri repeatilla. Ongelma ihmissuhteessa vei mut vuoden sairaslo

Miehet ovat todella tietämättömiä meidän naisten kauneudesta:

Minua kiusattiin koko koulun ajan. En luota ihmisiin, minulla ei ole itsetuntoa, epävakaa persoonallisuushäiriö, syömishäiriö, huumeongelmat. Työ sujuu nyt hyvin, mutta vain siksi, että minulla on lääkitys. Olen tietoisesti päättänyt olla hankkimatta lapsia; en halua heidän kokevan sitä, mitä minä koin. Terapia on ajanhukkaa, eikä siitä tule mitään. Sinun täytyy elää sen kanssa tai kuolla, jos se ei jatku

Jollain on lääkkeet ottamatta, ilmeisesti aika pitkältä ajalta. Voi tietysti olla, ettei tuohon sairauteen ole vielä edes keksitty lääkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia on vakava asia. 

Kiitos kun kerroit tämän muille. Oletko jo pitkään sairastanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia on vakava asia. 

Kiitos kun kerroit tämän muille. Oletko jo pitkään sairastanut?

Ihanaa että edes joku ymmärtää. Kauhea ylisukupolvinen trauma eli skitsofrenia ollut siitä saakka kun kissa kuoli v 1984. 

Oletko siis siitä asti trollannut? Kuulostaa pahalta. Etkö ole saanut itsellesi mitään apua? Onko tämä palsta ainoa apu, jonka olet löytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia on vakava asia. 

Kiitos kun kerroit tämän muille. Oletko jo pitkään sairastanut?

Ihanaa että edes joku ymmärtää. Kauhea ylisukupolvinen trauma eli skitsofrenia ollut siitä saakka kun kissa kuoli v 1984. 

Oletko siis siitä asti trollannut? Kuulostaa pahalta. Etkö ole saanut itsellesi mitään apua? Onko tämä palsta ainoa apu, jonka olet löytänyt?

Varmaan kirjoitteli häiriintyneitä yleisönosaston kirjoituksia sanomalehtiin, soitti Kansanradioon ja Pekka Saurin Yölinjalle ja nollaviisysiin ja teki isännöitsijälle turhia valituksia naapureista ennen sosiaalisen median syntyä, että sai purettua itseään. 

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Tällaiset kommentit tämän keskustelun oIkEaLlA tAvAlLa traumatisoituneet naiset ilmiantavat välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Miten sinä olet parantanut jaksamistasi? Se on ainakin minulla se suurin haaste. Yritän hoitaa asioita kuten pitää, mutta voimat eivät tunnu oikein siihen riittävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Tällaiset kommentit tämän keskustelun oIkEaLlA tAvAlLa traumatisoituneet naiset ilmiantavat välittömästi. 

Kuinka moneen kommenttiin oletkaan jo ehtinyt kommentoida noin, vaikka kommenteille ei ole tapahtunut mitään? Siihen voi olla syynsä, että sinun kommenttisi poistuvat, mutta muiden eivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Kerrankin jotakin asiapuhetta. Paskanjauhanta minimiin ja luonnetta kehiin. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Miten sinä olet parantanut jaksamistasi? Se on ainakin minulla se suurin haaste. Yritän hoitaa asioita kuten pitää, mutta voimat eivät tunnu oikein siihen riittävän. 

Miksi ne eivät riitä? Oletko fyysisesti huonossa kunnossa tai sairaana vai oletko vain laiska ihminen? Voimat ei riitä jos valittaa, uhriutuu ja hakee huomiota eikä koskaan pääse eteenpäin. Sitä laiskistuu, se on vanha totuus. On sitten heitä jotka tällä marinalla hakevat avustuksia koska niitäkin saa. Mikä on siis sun tilanne? Ohitte tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata uhriutua. Menneisyys ei määrittele tulevaisuuttasi.

Mieti millainen haluat olla ja miten sinne pääsee. Ala pikkuhiljaa olemaan tuo ihminen joka haluat olla.

Positiivisuutta kehiin.

Miten sinä olet parantanut jaksamistasi? Se on ainakin minulla se suurin haaste. Yritän hoitaa asioita kuten pitää, mutta voimat eivät tunnu oikein siihen riittävän. 

Miksi ne eivät riitä? Oletko fyysisesti huonossa kunnossa tai sairaana vai oletko vain laiska ihminen? Voimat ei riitä jos valittaa, uhriutuu ja hakee huomiota eikä koskaan pääse eteenpäin. Sitä laiskistuu, se on vanha totuus. On sitten heitä jotka tällä marinalla hakevat avustuksia koska niitäkin saa. Mikä on siis sun tilanne? Ohitte tästä.

Et taida paljon ymmärtää aiheesta, jota tulit tänne kommentoimaan.