Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty parisuhteeseen. Siksi jäi perhe perustamatta. Jos olette nuoria vielä, hakekaa apua.
Olin käsitellyt kaikki traumani ja siirtynyt elämässäni eteenpäin.
Miksi jumittaisin menneessä mihin en voi vaikuttaa mitenkään? Vain tulevaisuudella on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet eivät toimi ollenkaan, parisuhteessa en kykene edes toimimaan.
Minulla parisuhde toimii kohtalaisesti, mutta muut ihmissuhteet ovat hankalampia. Eivätkä työt suju lainkaan kuten toivoisin, koska ilmeisesti voimavarat eivät ole sillä tasolla kuin niiden pitäisi olla. Kuormitun ristiriitatilanteista todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, ikää 50v. Pahimmat traumat lapsuudesta. Mä olen nyt vasta selviämässä, kiitos Kelan tukeman terapian. Ollaan jo aika pitkällä ja paljon hyvää on tapahtunut. mutta on tässä vielä matkaa.
Olen erittäin iloinen, että sain lopetettua suhteen alkoholistin kanssa. Johon tyydyin, koska joku kerranki tykkäs musta. Mutta sit aloin miettimään, että mähän menetän kohta itseni jos jatkuu juominen ja katteettomat lupaukset. Häntä en voi pelastaa, pelastin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Olin käsitellyt kaikki traumani ja siirtynyt elämässäni eteenpäin.
Miksi jumittaisin menneessä mihin en voi vaikuttaa mitenkään? Vain tulevaisuudella on merkitystä.
Sitten se ei ole trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin käsitellyt kaikki traumani ja siirtynyt elämässäni eteenpäin.
Miksi jumittaisin menneessä mihin en voi vaikuttaa mitenkään? Vain tulevaisuudella on merkitystä.
Miten käsittelit ne? Minulla on terapiasta huolimatta yhä dissosiaatiota ja takaumia.
Vierailija kirjoitti:
Minä, ikää 50v. Pahimmat traumat lapsuudesta. Mä olen nyt vasta selviämässä, kiitos Kelan tukeman terapian. Ollaan jo aika pitkällä ja paljon hyvää on tapahtunut. mutta on tässä vielä matkaa.
Olen erittäin iloinen, että sain lopetettua suhteen alkoholistin kanssa. Johon tyydyin, koska joku kerranki tykkäs musta. Mutta sit aloin miettimään, että mähän menetän kohta itseni jos jatkuu juominen ja katteettomat lupaukset. Häntä en voi pelastaa, pelastin itseni.
Olen iloinen puolesta. Nuo ovat isoja edistysaskelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumojen takia vajoan monessa tilanteessa helposti masentuneeseen ja voimattomaan olotilaan. Tuntuu kuin vain seuraisin sivusta miten asiat tapahtuvat ja tuntuu etten pysty vaikuttamaan mihinkään.
Varhaislapsuuden traumat joita ei muista ja myöhäisemmät traumat jotka voi muistaa aiheuttavat eri tasoisia ongelmia.
Varhaislapsuuden on vaikeampia.
Myöhemmistä traumoista voi selvitä ilman terapiaakin. Se on joka tapauksessa yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, minusta tarkoituksella kasvatettiin esim. sellainen joka ei näytä tunteita lainkaan niin nyt sitten kun aikuisena olen sellainen, ollaan vihaisia kun pitäisikin alkaa pitämään jotain teatteria kuinka nyt ollaan läheisiä ja merkitään toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Traumojen takia vajoan monessa tilanteessa helposti masentuneeseen ja voimattomaan olotilaan. Tuntuu kuin vain seuraisin sivusta miten asiat tapahtuvat ja tuntuu etten pysty vaikuttamaan mihinkään.
Erityisesti tuosta on ollut paljon haittaa. Jos yrität toimia tietoisesti todella aktiivisesti estääksesi dissosiaatioon vajoamisen, reagoivat muut ihmiset siihen usein kielteisesti, koska et ole silloin ns. helppo ja mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut lapsuuden kodista vakavat psyykkiset traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumojen takia vajoan monessa tilanteessa helposti masentuneeseen ja voimattomaan olotilaan. Tuntuu kuin vain seuraisin sivusta miten asiat tapahtuvat ja tuntuu etten pysty vaikuttamaan mihinkään.
Erityisesti tuosta on ollut paljon haittaa. Jos yrität toimia tietoisesti todella aktiivisesti estääksesi dissosiaatioon vajoamisen, reagoivat muut ihmiset siihen usein kielteisesti, koska et ole silloin ns. helppo ja mukava.
Useimmiten sitten päädyt seuraamaan kaikkea henkisesti hyvin etäältä ja olet jälkikäteen tyytymätön siihen, ettet ilmaissut itseäsi. Jos taas ilmaiset, olet muista outo, koska tarkastelet asioita kokemustesi takia usein hyvin erilaisesta näkökulmasta.
Ihmiset valinnoillaan aiheuttivat muille traumat? Teoillaan?
Traumojen takia elämästä ei myöskään voi kertoa muille kovin avoimesti, koska ihmiset alkavat hylkiä sinua, jos ahdistuvat kuulemastaan. Päällä on jatkuva itsesensuuri, koska pelkää muuten tulevansa taas kerran kokonaan hylätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valinnoillaan aiheuttivat muille traumat? Teoillaan?
Onko sillä väliä miten traumat syntyivät? Niiden kanssa on vain yritettävä jotenkin selviytyä. Ne vain vievät hirveän paljon voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
Traumojen takia elämästä ei myöskään voi kertoa muille kovin avoimesti, koska ihmiset alkavat hylkiä sinua, jos ahdistuvat kuulemastaan. Päällä on jatkuva itsesensuuri, koska pelkää muuten tulevansa taas kerran kokonaan hylätyksi.
Tämä vaikuttaa yllättävän paljon mm. uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen, kun ei voi avoimesti olla täysin oma itsensä muiden reaktioiden takia.
Ihmissuhteet eivät toimi ollenkaan, parisuhteessa en kykene edes toimimaan.