Oletko onnistunut kohottamaan itseluottamustasi?
Kysymys otsikossa. Olen yli kolmekymppinen ihminen, ja mulla ei ole minkäänlaista luottoa oikein mihinkään itsessäni, eikä tulevaan. Sanomatta selvää, että elämä on tällaisena kamalaa. Olisi kiva kuulla, jos joku on pystynyt vielä aikuisella iällä muuttamaan tätä kamalaa negatiivista kierrettä. Tämä negatiivisuus on itseään toteuttava ennustus, mutta en vain osaa murtaa sitä...
Kommentit (11)
Valitettavasti minä olen vielä viisikymppisenä vailla itseluottamusta. Jostain olisi pitänyt saada apua.
Harrastukset. Uuden taidon myötä opit jotain itsestäsi. Seinäkiipeily on yks hyvä. Sit kans tanssikurssit.
Olen, aloin harrastaa liikuntaa ja erityisesti brasilialaista jujutsua (painilaji). Siitä sai niin paljon sekä onnistumisen kokemuksia että pettymyksen ja vaikeiden tilanteiden sietoa, että teki ihmeitä itsetunnolle. On myös mahtavaa harrastaa jotain uusien taitojen eikä esim. laihtumisen tms. vuoksi.
Aloita harrastus, tule paremmaksi harjoittelemalla, ymmärrä että olet parempi kuin ennen aloitusta.
Onnittelut, itsetuntosi on kohonnut.
Tulin kaapista, laitoin korkin kiinni ja aloin elämään vain itselleni - problem solved.
M 45
Itsetuntemuksen kautta! Tällä hetkellä olet varmaan reikäinen kuin sihti, joka vuotaa itseluottamusta, mut kun tulet itsetietoiseksi omista vahvuuksistasi niin tule t "kiinteeksi persoonaksi" eli itsvarmennaksi. Netti on pullollaan materiaalia mistä lähteä matkalle itseensä. Se onkin sitten loppuelämän reissu, mutta itsellemme me eletään ja itsestä se onni löytyy.
Välillä vähän. Aina kaikista pienistäkin onnistumisista se vähän paranee.
Mutta sitten se taas rupsahtaa.
Enemmän pitäisi muistaa niit onnistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minä olen vielä viisikymppisenä vailla itseluottamusta. Jostain olisi pitänyt saada apua.
Ai että olisi oikeen pitänyt saada.
Ihmiset liikaa oottaa ulkopuolisten tekevän asioita itsensä puolesta. Salaisuus on siinä, että tajuaa itse toimia! Itseluottamusta tulee kyllä kun alat itse työskentelemään sen suhteen aktiivisesti.
Kiitos hyvistä vastauksista! :) Ihanaa, että täällä voi saada myös asiallisia ja hyviä vastauksia.
Jostain syystä akateeminen suorittaminen ei itselläni toimi. Pääsin jopa ensiyrittämällä alalle, jolle on todella vaikea päästä, mutta päässäni mitätöin sitäkin asiaa, tyyliin "no ei tänne sit oikeesti ollutkaan niin vaikeaa päästä, ei ne muut hakijat olleetkaan niin kovatasoisia..." vaikka tiedän, että tuo on ihan kamala ajattelutapa. Mutta liikunnan harrastaminen voisi olla hyvä, kunhan vaan osaisin laittaa tavoitteet riittävän matalalle (olen kamalan kömpelö ja epäliikunnallinen...) Ja sitten kun oppisi vielä sen, että katsoisi vain sitä omaa kehitystä eikä vertaisi niihin todella urheilullisiin, jotka ovat tehneet jo vuosia työtä asiansa eteen.
-ap
Miehille ratkaisu on aina ollut kamppailulajit. Jotain missä sparrataan kunnolla, ei teoreettista hörhöilyä.
Ei paha idea naisillekaan, mutta ehkä useimpien luonteelle sopii paremmin jooga tai fitnesshommelit.
Olen, samanikäinen ja menin aikuislukioon. Sitä kummasti itsetunto kohoaa kun kursseja suorittaa ja monesti vielä kiitettävin arvosanoin. Tekee vaan töitä sen eteen niin kierre on valmis.