Apua syrjäytyneelle pojalle
Poikani on parikymppinen nuorimies, joka on aikuistumisen jälkeen viettänyt päivänsä yksin vuokra-asunnossa. Hänen mukaansa muut ihmiset ovat hänelle riesaa, ja hänestä tuntuu että häntä pilkataan salaa, jos hän avautuu muille ihmisille, minkä vuoksi hän on korvannut kaikki sosiaaliset suhteet nettikorvikkeilla. Hän valittaa jatkuvasti yksinäisyydestä sekä on ilmaissut epäsuorasti itsemurha-aikeista puhelimitse. Erilaisissa vertaistukiryhmissä on käyty, mutta hänellä ei omien sanojensa mukaan ole mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa. Juttelemisen hän kokee uuvuttavana.
En enää tiedä mitä äitinä voin tehdä. Olen poikani tukena niin kauan kun minussa henki pihisee, mutten minä voi kavereita taikoa tyhjästä. Poikani on todella uupunut ja olen peloissani hänen terveydentilastaan.
Onko muita jotka ovat katkaisseet tämän syrjäytymisen kierteen?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kyllä töitä löytyy, sillä ei välttämättä pysty itseään elättämään ilman tukia. Työolot voi myös olla aika karut, välineet, perehdytys heikkoa, yms. Nämä työpaikat suunnattu EUn ulkopuolisille.
Lisä-tietoo tämmosist töistä.
Eiks ois hyvä jos Syrjääntyneet hakis just tämmosiin töihin että tietoisuus työn menekkyydestä kasvasis?
Ei niihin töihin oteta syrjäytyneitä. Esim. marjatilat kun eivät koronan takia saaneet ulkomailta työntekijöitä niin vaihtoehto oli lopettaa viljely eikä palkata suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä suomessa oleva tuki siihen että nuoret potkaistaan omiin yksiöihin yksin sossun tukien varaan heti kun mahdollista on jotain mitä ei monissa maissa tapahdu. Perheen on kunnia-asia hoitaa nuoret ja ne nuoret ketkä on saanut tukea, hoitavat sitten vuorollaan vanhuksia. Suomessa jää yksin nuoret ja vanhukset.
Nuorella kova kohtalo olla tarpeeton kaikille, ei työyhteisöä eikä perhettä. Nopeasti kapeutuu näkökulmat maailmaan.
Laitostuminen. Lapset päiväkotiin ja kouluun eli laitokseen. Vanhukset hoitoon eli laitokseen. Ei ole yhtäkään tutkimusta missä pidetään haitallisena isovanhemman ja lapsenlapsen vuorovaikutuksia mutta tätä ei haluat suomessa tunnustaa. Toisaalta kun katsoo syntyvyys tilastoja niin on noi huolet kohta historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet hieno äiti ap kun olet poikasi tukena! Jaksamista teille kummallekin!
Miksihän isiä ei kiinnosta ollenkaan? Tiedän useamman tuollaisen syrjäytyneen miehen ja isät ovat täysin välinpitämättömiä pojistaan. Joskus arvostelevat poikiaan kovin sanoin ulkopuolisten kuullen. Näiden veljet tekevät samaa. Puheet ovat todella tuomitsevia, vaikka olisi vakavat mt-ongelmat kyseessä.
Äidit ovat niitä jotka jaksavat yrittää. Isät pahentavat asiaa kaikin keinoin. Luultavasti ovat osaltaan myös aiheuttaneet ongelmat, jotka johtivat syrjäytymiseen.
Nykymaailman tilanne on sellainen että ei ihme kun ahdistaa!
Jos sosiaaliset tilanteet kuormittavat, niitä on vältelty jo pidemmän aikaa (ja vetäydytty nettiin). Ulos ihmisten ilmoille, vähitellen. Kuntouttaviin ryhmiin, myös vapaaehtoistyö on kaikenlaisille ihmisille sopivaa. Sen puuhan kautta kehittyy nuo taidot. Pojan täytyy ymmärtää sen syrjäytymisen kierteen seuraukset, motivaatio tulee sitten itsestään.
Pitäisi tosiaan lopettaa säälittely syrjäytynyt tai peräkamarin poika, tyttö. Ihan hyvää elämää yksinkin ja kohtalotovereita pilvin pimein. Ole poikasi ystävänä ja tukena. Pikku hiljaa voi alkaa löytyä jotain koulutusta, mikä kiinnostaa ja sitä myöten sitten työtä. Perheellisenä ei sen kummempaa. Ongelmat vain erilaisia. Varmaan tiedät sen itsekin t. kaikenlaistavitsekin kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida oikein olla perillä nykynuorten tavoista?
Olen yläkoulun opettajana havainnut, että jopa puolet nykynuorista täyttää puhdasverisen sosiopaatin tunnusmerkit. He osaavat esittää empaattista, hyväkäytöksistä, luotettavaa ja miellyttävää ystävää, mutta kun luottamus ja ainekset on hankittu, selkä kääntyy ja alkaa sadistinen hyväksikäyttö sekä kiusaaminen.
"Sosiaalinen" media on siinä aivan keskeisessä roolissa, ja eri apeissä on tuhansia ryhmiä, jotka on olemassa pelkästään kiusaamista varten.
Nuorten kulttuuri on nykyisin niin sairasta ja julmaa, että sitä todistanut alkaa varmasti pelätä ulkoilmaa. On myös täysin mahdollista, ettei kyse ole pelosta, vaan että somesta todella löytyy hänenkin kiusaamisryhmänsä. Meidän koulussa paljastui, että oppilaat olivat kiusanneet jopa kuutta opettajaansa. Yhtä oli salakuvattu useaan kertaan ikkunan läpi tämän ollessa vähissä vaatteissa kotonaan, ja videota oli jaettu sadoille koululaisille! Tekijä tiedetään varmuuudella, mutta edesvastuuseen häntä ei saa kun ei ole näyttöä.
Hannu Lauerma on puhunut siitä, että kun yhteiskunta muuttuu riittävän psykopaattiseksi, se tuhoaa itsensä.
Nykynuoria seuratessa olen vakuuttunut siitä, että tuo piste ei ole kovin kaukana. Moni sysää vastuun meille ammattikasvattajille, mutta valitettavasti olemme voimattomia jos rahaa ja materiaa palvovat vanhemmat kasvattavat lapsensa sadistisesti juonitteleviksi "kilpailijoiden tuhoajiksi".
Voiko tämä olla totta? Missä koulussa tällaista on tapahtunut?
Kyllä tällaisia tapahtuu, sanoisin että melkoisen yleisesti. Lähteeni on kuraattorina työskentelevä puolisoni ja hän kertoo tosi kurjia juttuja jo alakouluikäisistä. Neljän lapsen isoäitinä tuntuu tosi pahalta.
Kahden kundin isänä sanon, että sosiaalimediassa keittyy kasaan vakava väkivaltapommi. Tarvitaan vain yksi hahmo, joka kasaa kiusatut ja motivoi heidät kostamaan. Pelkään myös, että verilöyly on hinta joka pitää maksaa että poliitikot ryhtyvät toimenpiteisiin. Suomessahan ei asenneta tasoristeykseenkään puomeja, ennen kuin useampia on jäänyt junan alle.
Lisä-tietoo tämmosist töistä.
Eiks ois hyvä jos Syrjääntyneet hakis just tämmosiin töihin että tietoisuus työn menekkyydestä kasvasis?