Lue keskustelun säännöt.
Apua syrjäytyneelle pojalle
17.05.2023 |
Poikani on parikymppinen nuorimies, joka on aikuistumisen jälkeen viettänyt päivänsä yksin vuokra-asunnossa. Hänen mukaansa muut ihmiset ovat hänelle riesaa, ja hänestä tuntuu että häntä pilkataan salaa, jos hän avautuu muille ihmisille, minkä vuoksi hän on korvannut kaikki sosiaaliset suhteet nettikorvikkeilla. Hän valittaa jatkuvasti yksinäisyydestä sekä on ilmaissut epäsuorasti itsemurha-aikeista puhelimitse. Erilaisissa vertaistukiryhmissä on käyty, mutta hänellä ei omien sanojensa mukaan ole mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa. Juttelemisen hän kokee uuvuttavana.
En enää tiedä mitä äitinä voin tehdä. Olen poikani tukena niin kauan kun minussa henki pihisee, mutten minä voi kavereita taikoa tyhjästä. Poikani on todella uupunut ja olen peloissani hänen terveydentilastaan.
Onko muita jotka ovat katkaisseet tämän syrjäytymisen kierteen?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida oikein olla perillä nykynuorten tavoista?
Olen yläkoulun opettajana havainnut, että jopa puolet nykynuorista täyttää puhdasverisen sosiopaatin tunnusmerkit. He osaavat esittää empaattista, hyväkäytöksistä, luotettavaa ja miellyttävää ystävää, mutta kun luottamus ja ainekset on hankittu, selkä kääntyy ja alkaa sadistinen hyväksikäyttö sekä kiusaaminen.
"Sosiaalinen" media on siinä aivan keskeisessä roolissa, ja eri apeissä on tuhansia ryhmiä, jotka on olemassa pelkästään kiusaamista varten.
Nuorten kulttuuri on nykyisin niin sairasta ja julmaa, että sitä todistanut alkaa varmasti pelätä ulkoilmaa. On myös täysin mahdollista, ettei kyse ole pelosta, vaan että somesta todella löytyy hänenkin kiusaamisryhmänsä. Meidän koulussa paljastui, että oppilaat olivat kiusanneet jopa kuutta opettajaansa. Yhtä oli salakuvattu useaan kertaan ikkunan läpi tämän ollessa vähissä vaatteissa kotonaan, ja videota oli jaettu sadoille koululaisille! Tekijä tiedetään varmuuudella, mutta edesvastuuseen häntä ei saa kun ei ole näyttöä.
Hannu Lauerma on puhunut siitä, että kun yhteiskunta muuttuu riittävän psykopaattiseksi, se tuhoaa itsensä.
Nykynuoria seuratessa olen vakuuttunut siitä, että tuo piste ei ole kovin kaukana. Moni sysää vastuun meille ammattikasvattajille, mutta valitettavasti olemme voimattomia jos rahaa ja materiaa palvovat vanhemmat kasvattavat lapsensa sadistisesti juonitteleviksi "kilpailijoiden tuhoajiksi".
Emme miehen kanssa kannata holhousyhteiskuntaa, mutta olemme muuttaneet mieltä sen suhteen että sosiaalinen media pitää kriminalisoida. Somesta ei ole ollut mitään todellista hyötyä, mutta sen haitat ovat aivan valtavia.
Tuntuu, että somessa tapahtuva kiusaaminen on edelleen tosi vaiettu asia. Luulen kyynisesti, että syy siihen on, että aikuiset ovat itse niin koukussa someen, että ongelmia katsotaan läpi sormien. Olen ollut havaitsevinani, että esim. täällä av:lla käsitykset digimaailmasta ovat muuttuneet aika paljon vuosien aikana. Ennen kaikki digi lapsillakin oli vain jee jee ja tätä päivää. Sitten kun riittävän monta mukulaa on hajonnut henkisesti peliriippuvuuteen, on alkanut vähän tulla äänenpainoja, että jospa nyt edes koulussa vähän hillittäisiin menoa. Isommalle lapselleni piti ostaa älypuhelin koulun takia - ei toki virallisesti, mutta käytännössä hänen olisi pitänyt aina erikseen sopia kenen puhelimelta saa katsoa, kun joillain tunneilla opetus hoidettiin katsomalla videoita (tämä oli muistaakseni joku flipped learning - englantia ou jeah, sitten sen täytyy olla hyvää!). Neljä vuotta nuoremman kuopuksen koulussa puhelimet kerätään pois oppituntien alussa. Eli jotain on tapahtunut! Mutta vaikka moni vanhempi on kauhuissaan väkivaltapeleistä, some on jotain niin koukuttavaa itsellekin, ettei sitä VOI kieltää. Katsotaanpa milloin aikuiset heräävät.
Aikuisiltahan se malli on saatu. Nuorilta on turha vaatia mitään niin kauan kun poliisit, sairaanhoitajat ja lääkärit jakavat omissa ryhmissään luottamuksellista materiaalia ja juoruvat työasioista. Puhumattakaan Twitterissä riehuvista poliitikoista ja muista silmäätekevistä, jotka vielä 50 vuotta sitten olisivat päätyneet käytöksensä vuoksi pakkohoitoon.
Jospa jossain on "hyvä hakkeri", joka tekee selvää nykyisistä ja uusista somealustoista. Lainsäätäjät ei sitä varmasti tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hieno äiti ap kun olet poikasi tukena! Jaksamista teille kummallekin!
Hyvin surullinen ketju. Ehkä olisi parasta, että tulisi asteroidi joka lopettaisi tämän kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö pojan mennä johonkin kuntouttavaan toimintaan työkkärin kautta? Poikasi kuullostaa masentuneelta, ja varmasti onkin jos uhkaa itsemurhalla. Ehdottomasti suosittelen poikaasi keskustelemaan vaikkapa työkkärin kanssa. Vai onko hän opiskelemassa tai töissä? Jos hän ei ota apua vastaan niin et oikeastaan voi mitään tehdä. Pakkohoito tulee seuraavaksi ja silloin pitää soittaa jo ambulanssi.
Kuntouttava työtoiminta ei oikeasti kuntouta ketään. Se on loppusijoituspaikka mihin erehtyneeltä katoaa loppukin omanarvontunto ja itseluottamus. Ohjaajat kohtelevat siellä olevia kuin lapsia ja seurana on etupäässä päihdeongelmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida oikein olla perillä nykynuorten tavoista?
Olen yläkoulun opettajana havainnut, että jopa puolet nykynuorista täyttää puhdasverisen sosiopaatin tunnusmerkit. He osaavat esittää empaattista, hyväkäytöksistä, luotettavaa ja miellyttävää ystävää, mutta kun luottamus ja ainekset on hankittu, selkä kääntyy ja alkaa sadistinen hyväksikäyttö sekä kiusaaminen.
"Sosiaalinen" media on siinä aivan keskeisessä roolissa, ja eri apeissä on tuhansia ryhmiä, jotka on olemassa pelkästään kiusaamista varten.
Nuorten kulttuuri on nykyisin niin sairasta ja julmaa, että sitä todistanut alkaa varmasti pelätä ulkoilmaa. On myös täysin mahdollista, ettei kyse ole pelosta, vaan että somesta todella löytyy hänenkin kiusaamisryhmänsä. Meidän koulussa paljastui, että oppilaat olivat kiusanneet jopa kuutta opettajaansa. Yhtä oli salakuvattu useaan kertaan ikkunan läpi tämän ollessa vähissä vaatteissa kotonaan, ja videota oli jaettu sadoille koululaisille! Tekijä tiedetään varmuuudella, mutta edesvastuuseen häntä ei saa kun ei ole näyttöä.
Hannu Lauerma on puhunut siitä, että kun yhteiskunta muuttuu riittävän psykopaattiseksi, se tuhoaa itsensä.
Nykynuoria seuratessa olen vakuuttunut siitä, että tuo piste ei ole kovin kaukana. Moni sysää vastuun meille ammattikasvattajille, mutta valitettavasti olemme voimattomia jos rahaa ja materiaa palvovat vanhemmat kasvattavat lapsensa sadistisesti juonitteleviksi "kilpailijoiden tuhoajiksi".
Kiitos tästä kirjoituksesta. Tästä voisit tehdä oman ketjun.
Ap onkohan vanhemmille, joilla samanlainen tilanne jotain vertaistoimintaa?
Työhön tai opiskeluun ja ns normaaliin elämään kiinni. Esim Aluksi tukityöllistettynä. Meillä eräs tuttu poika makasi kaksi vuotta kämpillä ja tietokoneella, mutta yhdessä haettiin hänelle työpaikka ja niin hän alkoi päästä normaaliin elämään kiinni pikkuhiljaa. Työpaikalla tuli sosiaalisia kontakteja ja siitä alkoi sitten pikkuhiljaa koko homma parantua. Miksei siinä ohella terapia, mutta ei siitä kannata ihmeitä odottaa. Ei myöskään kannata leimata poikaa syrjäytyneeksi. Joku harrastus olisi myös hyvä saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä suomessa oleva tuki siihen että nuoret potkaistaan omiin yksiöihin yksin sossun tukien varaan heti kun mahdollista on jotain mitä ei monissa maissa tapahdu. Perheen on kunnia-asia hoitaa nuoret ja ne nuoret ketkä on saanut tukea, hoitavat sitten vuorollaan vanhuksia. Suomessa jää yksin nuoret ja vanhukset.
Nuorella kova kohtalo olla tarpeeton kaikille, ei työyhteisöä eikä perhettä. Nopeasti kapeutuu näkökulmat maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko asperger
Diagnoosi auttaa
Aina ensin hommataan diagnoosi. Voi olla asperger, add, adhd tai autismi.
Vierailija kirjoitti:
Työhön tai opiskeluun ja ns normaaliin elämään kiinni. Esim Aluksi tukityöllistettynä. Meillä eräs tuttu poika makasi kaksi vuotta kämpillä ja tietokoneella, mutta yhdessä haettiin hänelle työpaikka ja niin hän alkoi päästä normaaliin elämään kiinni pikkuhiljaa. Työpaikalla tuli sosiaalisia kontakteja ja siitä alkoi sitten pikkuhiljaa koko homma parantua. Miksei siinä ohella terapia, mutta ei siitä kannata ihmeitä odottaa. Ei myöskään kannata leimata poikaa syrjäytyneeksi. Joku harrastus olisi myös hyvä saada.
Ei töitä löydy jos ei ole cv ja koulutus kunnossa. Paitsi ehkä jostain lähisukulaisen firmasta, mutta sellaisia ei ole kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Sitä termiä ei kuulemma enää kuulu käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhön tai opiskeluun ja ns normaaliin elämään kiinni. Esim Aluksi tukityöllistettynä. Meillä eräs tuttu poika makasi kaksi vuotta kämpillä ja tietokoneella, mutta yhdessä haettiin hänelle työpaikka ja niin hän alkoi päästä normaaliin elämään kiinni pikkuhiljaa. Työpaikalla tuli sosiaalisia kontakteja ja siitä alkoi sitten pikkuhiljaa koko homma parantua. Miksei siinä ohella terapia, mutta ei siitä kannata ihmeitä odottaa. Ei myöskään kannata leimata poikaa syrjäytyneeksi. Joku harrastus olisi myös hyvä saada.
Ei töitä löydy jos ei ole cv ja koulutus kunnossa. Paitsi ehkä jostain lähisukulaisen firmasta, mutta sellaisia ei ole kaikilla.
No tällä asenteella ei kyllä ainakakaan löydy. Jos etukäteen päättää jo näin. Kyse on 20v nuoresta, joten cv voi olla melko tyhjä ja sinne sitten vaan kaikki mahdolliset kesäleirit tms jossa joskus on oltu. Sitten sitä kokemusta alkaa karttua, tai sitten opiskelemaan. Tärkeää onsaada nuori ulos sieltä kämpiltä.
Ap kysyi miten muut ovat katkaisseet tällaisen kierteen. On tarkoitus löytää ratkaisuja ei tulla voivottelemaan että no voi voi kun ei varmaan taas sekään onnistu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö pojan mennä johonkin kuntouttavaan toimintaan työkkärin kautta? Poikasi kuullostaa masentuneelta, ja varmasti onkin jos uhkaa itsemurhalla. Ehdottomasti suosittelen poikaasi keskustelemaan vaikkapa työkkärin kanssa. Vai onko hän opiskelemassa tai töissä? Jos hän ei ota apua vastaan niin et oikeastaan voi mitään tehdä. Pakkohoito tulee seuraavaksi ja silloin pitää soittaa jo ambulanssi.
Tuolta he tulevat pupuillansa, pienillä pulleilla pupuillansa
Ja näin he pupuu pussaa.
Pelkää ihmisiä
Ei ole koulutusta
Ei ole työkokemusta
Vain peruskoulu?
Ap:lle vielä, älä jätä poikaa yksin näiden asioiden kanssa, kirjoita esim hänen puolesta hakemukset työpaikkoihin/yrityksiin jotka olisi at mahdollisia tukityöllistäjiä/ opiskelupaikkoihin ja hyväksytä ne pojalla. Vaikuttaa että tuskin hän jaksaa/osaa saada aikaan. Sitten kuskaat työhaastatteluun jne. Me tehtiin näin ja nyt on alkanut valoa pilkottaa pojan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhön tai opiskeluun ja ns normaaliin elämään kiinni. Esim Aluksi tukityöllistettynä. Meillä eräs tuttu poika makasi kaksi vuotta kämpillä ja tietokoneella, mutta yhdessä haettiin hänelle työpaikka ja niin hän alkoi päästä normaaliin elämään kiinni pikkuhiljaa. Työpaikalla tuli sosiaalisia kontakteja ja siitä alkoi sitten pikkuhiljaa koko homma parantua. Miksei siinä ohella terapia, mutta ei siitä kannata ihmeitä odottaa. Ei myöskään kannata leimata poikaa syrjäytyneeksi. Joku harrastus olisi myös hyvä saada.
Ei töitä löydy jos ei ole cv ja koulutus kunnossa. Paitsi ehkä jostain lähisukulaisen firmasta, mutta sellaisia ei ole kaikilla.
No tällä asenteella ei kyllä ainakakaan löydy. Jos etukäteen päättää jo näin. Kyse on 20v nuoresta, joten cv voi olla melko tyhjä ja sinne sitten vaan kaikki mahdolliset kesäleirit tms jossa joskus on oltu. Sitten sitä kokemusta alkaa karttua, tai sitten opiskelemaan. Tärkeää onsaada nuori ulos sieltä kämpiltä.
Ap kysyi miten muut ovat katkaisseet tällaisen kierteen. On tarkoitus löytää ratkaisuja ei tulla voivottelemaan että no voi voi kun ei varmaan taas sekään onnistu..
Kyllä sitä oletetaan, että 20-vuotiaalla on vähintään kesätöistä kokemuksia. Ja ennen kaikkea pahinta työnantajien kannalta on se, jos on tosiaan syrjäytynyt eli ei ole opiskelemassa tai töissä tällä hetkellä.
Missään kesäleireillä ei ole monikaan ollut.
Suomessa on massatyöttömyys ja työmarkkinat ovat vaativampia kuin koskaan ennen, mutta niin vain täällä oletetaan, että syrjäytyneellekin löytyy töitä kunhan vain hakee.
Suomessa kyllä töitä löytyy, sillä ei välttämättä pysty itseään elättämään ilman tukia. Työolot voi myös olla aika karut, välineet, perehdytys heikkoa, yms. Nämä työpaikat suunnattu EUn ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö pojan mennä johonkin kuntouttavaan toimintaan työkkärin kautta? Poikasi kuullostaa masentuneelta, ja varmasti onkin jos uhkaa itsemurhalla. Ehdottomasti suosittelen poikaasi keskustelemaan vaikkapa työkkärin kanssa. Vai onko hän opiskelemassa tai töissä? Jos hän ei ota apua vastaan niin et oikeastaan voi mitään tehdä. Pakkohoito tulee seuraavaksi ja silloin pitää soittaa jo ambulanssi.
Kuntouttava työtoiminta ei oikeasti kuntouta ketään. Se on loppusijoituspaikka mihin erehtyneeltä katoaa loppukin omanarvontunto ja itseluottamus. Ohjaajat kohtelevat siellä olevia kuin lapsia ja seurana on etupäässä päihdeongelmaisia.
Voin allekirjoittaa tän. Itse viihdy siellä just siks kun voi olla ihan 6 vuotiaan tasolla muiden päihdeongelmaisten kanssa ja rakentaa legoilla ja tehdä palapelejä, sitten saa ilmaisen ruoan ja jälkiruoan ja ohjaajat on tosi ymmärtäväisiä ja jos ei jaksa mennä tai nousta sängystä niin siitä ei suututa ollenkaan ja saa jäädä kotiin. Niinä päivinä kun jaksaa niin saa 9€ .
Mulla on monia mielenterveys ongelmia ja osastojaksoja lapsesta asti ja orastava päihdeongelma ja toi paikka on mulle just sopiva,
mutta ei se normaaleille ole mielekästä jos on jotain tavoitteita elämässä, mulla niitä ei oo ollenkaan ja siks oon tyytyväinen elämääni näin.
Tulee mieleen, että pilkkaaminen on aitoa, mutta ilmaisee äidille noin. Luultavasti kiusaamistaustaa ja pilkattu mistä jäänyt traumat ja vaistoaa herkästi jos pilkataan. Itse olen samanlainen ja se johtuu kiusaamistaustasta. Aika auttaa tuohon hieman ja paksunahka. Sanot sille pojalle, että muista ei tarvitse välittää.