Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Niin kauan kun imettää, on töitä aika mahdotonta tehdä 8h päivässä. Harva talous taas pärjää yhden aikuisen 6h:n palkalla ellei ole hyväpalkkainen lääkäri. Imetys sitoo äidin aika tiiviisti lapseen ja imetyksellä taasen on ihan tutkimustenkin mukaan iso merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Miksei äiti voi aamulla ennen töihin lähtöä pumpata niitä maitoja seuraavaksi 8 tunniksi pulloihin ja sitten isä syöttää vauvaa sillä välin, kun äiti on töissä? Kun äiti tulee töistä kotiin, voi taas imettää tissistä.
Miksi pitää keksimällä keksiä ongelmia?Et ilmeisesti ole koskaan imettänyt? Ei sitä maitoa tule yhdellä pumppauksella kuin lehmästä konsanaan 😄. Tai on varmaan joitakin harvoja naisia joilla maitoa tulee myytäväksi asti, mutta useimmilla naisilla maitoa tulee vain sen yhden syötön verran. Vauva ei taas pärjää yhdellä syötöllä kahdeksaa tuntia, vaan maitoa pitäisi olla antamassa parin tunnin välein. Pumppaamalla maitoa tulee vielä paljon huonommin mitä imettämällä. Ihmisnaaras ei tosiaan ole mikään kypsykone ja imetys ja maidon heruminen vaatii sen lapsen imemään rintaa, pelkästään pumppaamalla maidon tulo ehtyy ja loppuu useimmiten kokonaan. Maidon heruminen vaatii oikeaa stimulaatiota riittävän usein ja keinotekoinen pumppaaminen ei vastaa oikeaa vauvaa. Eikä sitä maitoa tosiaan saa yhdellä pumppauskerralla kerättyä kuin korkeintaan yhdeksi syöttökerraksi.
Nämä biologiset faktat tietää jokainen nainen joka on edes yrittänyt imettää. Taidat olla mies?🙄 kukaan ei ole edes puhunut mistään pelkästä pumppaamisesta.
Ja minkähän ikäisestä vauvasta nyt ylipäätään puhutaan? Yleensä ne syöttövälit harventuvat muutaman kuukauden jälkeen. Ja sitten kohta puoliin voi alkaa antamaan jo niitä soseitakin.
EriYleensä lapsi täysimetetään puoleen vuoteen asti jonka jälkeen aloitetaan pienin annoksin soseita, edelleen vauvan syödessä pääasiallisesti maitoa. Kiinteiden määrän lisääntyessä imetys on edelleen tärkeä pitää rinnalla, Suomessa suositellaan imetyksen jatkamista muistaakseni vuoden ikään asti. Ainakin itse täysimettäessäni imetin 10 kertaa vuorokaudessa, ellen enemmänkin ihan sinne puoleen vuoteen asti ja senkin jälkeen vähintään ennen jokaista ruokailua, jotta vauva saa tarpeeksi nesteitä ja vastustuskyky pysyy parempana.
Juu, onhan niitäkin, jotka imettävät 3-vuotiaiksi asti. Ja sinäkin saat toimia ihan miten haluat. Mutta tässä kun nyt ei ollut siitä kyse.
Vaan kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa.
Kuvailemani toiminta on täysin normaalia ja yleistä niiden lasten kohdalla, joiden osalta täysimetys on onnistunut. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan olen toiminut ja imettänyt jopa vähemmän, mitä moni muu.
Millaiseksi oikein kuvittelet imettämisen? Ja luuletko todella, että imetyksen voi lopettaa seinään kiinteiden aloituksen myötä jolloin vauvan elimistö alkaa vasta totuttautumaan kiinteään ravintoon?
Lisäyksenä vielä: vaikka imetin niin usein kun mahdollista, lapsen paino laahasi miinuskäyrillä. Kun ei se imetys ja lapsen ruokinta ole sellaista, että sitä maitoa vain tulee aina riittävästi, se on riittävän rasvaista, vauva osaisi hyödyntää kaiken (saattaa puklata jopa puolet aina pois). Jos katsoo vain viihde-elokuvia eikä omakohtaista kokemusta ole (imettäjänä), voi käsitys jäädä kovin pintapuoleiseksi. Vähän niinkuin synnytyksestäkin, että humps vaan yht äkkiä lapsivedet menee jossain hassussa kohtauksessa, pari puserrusta naama punaisena karjuen sairaalassa ja lapsi on jo siinä, sit lenkille. Oikeassa elämässä synnytyskään ei mene niin kuin elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Mutta sitä ei saa niin vain eikä miten paljon vain. Itselläni oli vauva, jolla oli allergioita, koliikkia, nukkui vain pätkissä, mies aloitteleva yrittäjä eli pitkiä päiviä pois kotoa mutta yritys ei vielä tuottanut juuri mitään, itselläni eräs raskausaikana alkanut sairaus ja olin todella pahassa univajeessa kaiken tämän vuoksi ja todella uupunut. Sain kunnalta palvelusetelin kolme kertaa kaksi tuntia hankkia hoitaja kotiin. Siinä se, kunta sanoi että enempää et saa koska tämä ei ole tarkoitettu pysyvään tarpeeseen vaan on vain akuutti apu poikkeustilanteeseen, jos tarve jatkuu enemmän kuin kolme kertaa kaksi tuntia niin julkinen puoli ei siinä voi auttaa, sorry.
Ajoitus perheenlisäykselle on teillä siis ollut aivan todella huono. Jos julkisella puolella ei ole tarjota enempää apua, niin ei ole. Silloin pitää kääntyä esim kolmannen sektorin puoleen, ja kysellä sitä kautta mahdollista apua. Tai järjestää vaan yksinkertaisesti asioita perheessä niin, että pärjätään vaikka joutuisikin tekemään ikäviä ja vaikeita päätöksiä.
Vinkkaas tulevaa varten kolmannen sektorin tahot, jotka ihan oikeasti auttaa tuollaisessa tilanteessa.
Googleta tai kysy neuvolasta.
Hah. Tiedät itsekin, että sellaisia ei oikeasti ole.
https://www.pilkelastenhoito.fi
Tässä muutama ja googlessa paljon lisää
Ei nuo ole kolmatta sektoria vaan ihan lastenhoitopalveluita myyviä yrityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Mutta sitä ei saa niin vain eikä miten paljon vain. Itselläni oli vauva, jolla oli allergioita, koliikkia, nukkui vain pätkissä, mies aloitteleva yrittäjä eli pitkiä päiviä pois kotoa mutta yritys ei vielä tuottanut juuri mitään, itselläni eräs raskausaikana alkanut sairaus ja olin todella pahassa univajeessa kaiken tämän vuoksi ja todella uupunut. Sain kunnalta palvelusetelin kolme kertaa kaksi tuntia hankkia hoitaja kotiin. Siinä se, kunta sanoi että enempää et saa koska tämä ei ole tarkoitettu pysyvään tarpeeseen vaan on vain akuutti apu poikkeustilanteeseen, jos tarve jatkuu enemmän kuin kolme kertaa kaksi tuntia niin julkinen puoli ei siinä voi auttaa, sorry.
Ajoitus perheenlisäykselle on teillä siis ollut aivan todella huono. Jos julkisella puolella ei ole tarjota enempää apua, niin ei ole. Silloin pitää kääntyä esim kolmannen sektorin puoleen, ja kysellä sitä kautta mahdollista apua. Tai järjestää vaan yksinkertaisesti asioita perheessä niin, että pärjätään vaikka joutuisikin tekemään ikäviä ja vaikeita päätöksiä.
Vinkkaas tulevaa varten kolmannen sektorin tahot, jotka ihan oikeasti auttaa tuollaisessa tilanteessa.
Esim se mll on taho, joka toimii useilla paikkakunnilla ja jonka puoleen voi kääntyä. Myös srk:t usein tarjoavat lastenhoitoapua, vieläpä maksutonta. Tietysti riippuu ihan siitä missä asut, että keitä mahdollisia avun tarjoajia juuri teidän kunnassa on. Otahan itse selvää. Ymmärrät varmaan, että joka paikkakunnalla ei tietenkään toimi kaikki tahot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Kyllä minä voin ihan hyvin syyllistää omasta lähtökohdastani, itse en useimmiten saanut apua, vaikka pyysin. Äitini tuli kyllä joskus istumaan kahville (tuli passattavaksi). Mutta ei sormeaan nostanut vaikka olisi ollut millainen tilanne.
Eri kulttuureissa on tapana että isovanhempi hoitaa vauvan lähes 90%. Siis että asuu luona, äiti saa levätä synnytyksen jälkeen. Nykyäänkin keisarinleikkauksen jälkeen ei saisi nostaa yhtään mitään. Kuinka moni kuitenkaan saa isovanhemman täysipäiväiseksi apulaiseksi?
Se että joku valittaa "isovanhemman puuttuvan asioihin", tuskin on kyseessä sellainen oikeasti osallistuva ja auttava isovanhempi, joka tekee kaiken, hoitaa vauvan kokonaan, tuo rinnalle ja siivoaa kodin sillä välin. "asioihin puuttuva isovanhempi" ei kuulosta sellaiselta, jossa isovanhempi todella ottaa täyden vetovastuun, jotta äiti voi palautua ja levätä. Aito auttaminen tuntuu erilaiselta, kuin "asioihin puuttuminen".
En jaksa uskoa että joku synnytyksen jälkeen tällaisesta todella kieltäytyisi.
Hei, kaksi lapsistani ovat jo siinä iässä että voisivat hyvinkin olla vanhempia, itse olen 45-vuotias käyn töissä viitenä päivänä viikossa ainakin sen 8h päivässä. Teen työtä yhteiskunnalle kriittisellä alalla. Oletko sinä sitä
mieltä että esimerkiksi minun pitää irtisanoutua jos lapseni päättävät lisääntyä tai käyttää vuosilomani siihen että hoidan viikko kaudet uutta äitiä ja vauvaa synnytyksen jälkeen ja olla valmiudessa kaikki vapaapäiväni jos lapseni tai lapsenlapseni minua avuksi tarvitsevat.
Ah, ne olivat eri viestejä joissa kerroin enemmän. Ok, kerrotaan tähän uudestaan. En missään kohtaa muissa viesteissä puhunut irtisanoutumisesta, vaan palkattomasta vapaasta. Vuosilomat toit esille itse ja fiksumpaahan se kyllä on käyttää vuosilomaa, niin ei tarvi olla palkattomalla, vai?
Rivien välistä luen ettet ole innokas auttamaan, miksi et, siksikö että olet "kriittisellä alalla"? Oletko oikeasti korvaamaton työssäsi?
Jokainenhan toki itse päättää milloin lakkaa olemasta vanhempi lapselleen, eikä enää auta. Itse olen vannonut auttavani jos apua pyytävät. Autan tuntemattomiakin ei sen puoleen. Niin haljua oli jäädä täysin yksin ja omilleen, jaksamisen äärirajoille.
Äidin terveydestä ei ole kukaan kiinnostunut synnytyksen jälkeen. Aika monen väsymys on univajetta ja raudanpuutetta. Ferritiinin pitäisi olla vähintään 50, että jaksaa. Hemoglobiini tippuu monella raskaudessa anemian puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päädyttiin siihen, että lapsia on vain yksi. Hänet hoidettiin ilman ulkopuolista apua, toki päivähoito oli käytössä meidän vanhempien työpäivien ajan. Isovanhemmat eivät olleet hoitokykykyisiä ja asuivat 300 km päässä.
Onneksi puoliso teki osansa, eikä jättänyt yksin pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit jää todella yksin. Ja sitäpaitsi tekevät äärimmäisen tärkeää ja raskasta työtä 24/7. Tästä tulisi maksaa palkkaa! Sitten olisi varaa tehdä niitä lapsia ensinnäkin tähän maahan ja tarvittaessa ostaa apua. Kaikki voittaa. Yhteiskunta saa kukoistavia perheitä ja hyvinvoivia kansalaisia ja lapsia.
Äideille ja isillehän maksetaan jo siitä, kun hoitavat vauvaa/lasta kotona.
Ja maksavat itse verot tuon kustantamiseen.
🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Ei kaikilla lapsilla ole isovanhempia. Ja harvan ihmisen talous kestää viikon palkatonta lomaa, etenkään näinä aikoina. Meillä isän viikon palkaton loma tarkoittaisi sitä, että meiltä menisi koti alta. Lapsen etu ei ole sekään, että tiputtaan kodittomiksi köyhyysloukkuun.
Harvalle se lapsen syntymäkään tulee yllätyksenä? Ehkä isovanhempi siinä noin 50+ iässä osaa jo vähän ennakoida ja laittaa sukanvarteen, jos aikoo ottaa palkatonta?
Miksi se on jotenkin täysin mahdoton ajatus useimmille, että velvoitettaisiin isovanhempia? Olen puhunut jatkuvasti isovanhemmista. Useimmilla on kypsässä iässä jo esim velaton talo ja parempi palkkatilannekin, kuin vaikkapa kolmekymppisillä vanhemmilla itsellään. Yleensä, ei tietenkään aina. On myös niitä jotka on sairaita tai kuolleet pois. Lisätään nyt sekin, kun halutaan tahallaan ymmärtää väärin.
Millä velvoitat ihmistä, joka ei erityisemmin halua auttaa? Vaan haluaa mieluummin vaikka matkustaa ja mökkeillä vapaa-ajallaan? Ja olla virka-aikaan mielekkäässä työssä urallaan.
Eipä niitä millään voikaan pakottaa. Ehkä vain herättelemällä ajattelemaan, mikä moraalinen oikeus heillä on "lakata olemasta vanhempi aikuiselle lapselleen".
Jonain päivänä tarvitsevat apua itse, ja odottavat sitä nimenomaan lapsiltaan, se on lähes satavarmaa. Se vanhus joka jää pelkästään yhteiskunnan avun varaan, se on tosi heikoilla, se on nähty. Yrittäisivät nyt pedata edes sen varaan, että omat lapset haluavat auttaa sitten takaisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Äidin terveydestä ei ole kukaan kiinnostunut synnytyksen jälkeen. Aika monen väsymys on univajetta ja raudanpuutetta. Ferritiinin pitäisi olla vähintään 50, että jaksaa. Hemoglobiini tippuu monella raskaudessa anemian puolelle.
Sain jo synnärillä kokoneisen rautapurkin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Kyllä minä voin ihan hyvin syyllistää omasta lähtökohdastani, itse en useimmiten saanut apua, vaikka pyysin. Äitini tuli kyllä joskus istumaan kahville (tuli passattavaksi). Mutta ei sormeaan nostanut vaikka olisi ollut millainen tilanne.
Eri kulttuureissa on tapana että isovanhempi hoitaa vauvan lähes 90%. Siis että asuu luona, äiti saa levätä synnytyksen jälkeen. Nykyäänkin keisarinleikkauksen jälkeen ei saisi nostaa yhtään mitään. Kuinka moni kuitenkaan saa isovanhemman täysipäiväiseksi apulaiseksi?
Se että joku valittaa "isovanhemman puuttuvan asioihin", tuskin on kyseessä sellainen oikeasti osallistuva ja auttava isovanhempi, joka tekee kaiken, hoitaa vauvan kokonaan, tuo rinnalle ja siivoaa kodin sillä välin. "asioihin puuttuva isovanhempi" ei kuulosta sellaiselta, jossa isovanhempi todella ottaa täyden vetovastuun, jotta äiti voi palautua ja levätä. Aito auttaminen tuntuu erilaiselta, kuin "asioihin puuttuminen".
En jaksa uskoa että joku synnytyksen jälkeen tällaisesta todella kieltäytyisi.
Hei, kaksi lapsistani ovat jo siinä iässä että voisivat hyvinkin olla vanhempia, itse olen 45-vuotias käyn töissä viitenä päivänä viikossa ainakin sen 8h päivässä. Teen työtä yhteiskunnalle kriittisellä alalla. Oletko sinä sitä
mieltä että esimerkiksi minun pitää irtisanoutua jos lapseni päättävät lisääntyä tai käyttää vuosilomani siihen että hoidan viikko kaudet uutta äitiä ja vauvaa synnytyksen jälkeen ja olla valmiudessa kaikki vapaapäiväni jos lapseni tai lapsenlapseni minua avuksi tarvitsevat.
Ah, ne olivat eri viestejä joissa kerroin enemmän. Ok, kerrotaan tähän uudestaan. En missään kohtaa muissa viesteissä puhunut irtisanoutumisesta, vaan palkattomasta vapaasta. Vuosilomat toit esille itse ja fiksumpaahan se kyllä on käyttää vuosilomaa, niin ei tarvi olla palkattomalla, vai?
Rivien välistä luen ettet ole innokas auttamaan, miksi et, siksikö että olet "kriittisellä alalla"? Oletko oikeasti korvaamaton työssäsi?
Jokainenhan toki itse päättää milloin lakkaa olemasta vanhempi lapselleen, eikä enää auta. Itse olen vannonut auttavani jos apua pyytävät. Autan tuntemattomiakin ei sen puoleen. Niin haljua oli jäädä täysin yksin ja omilleen, jaksamisen äärirajoille.
En ole tuo jolle kommentoit vaan eri henkilö. Itse olen sote-alalla töissä ja meidän kunnassa ei myönnetä kenellekään palkattomia vapaita mistään syystä edes yhtä päivää. Vuosilomia myönnetään vain ns lomakaudella ja silloinkaan ei usein siihen aikaan kuin oli pyytänyt. Sama linjaus on kuulemma vakassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Niin kauan kun imettää, on töitä aika mahdotonta tehdä 8h päivässä. Harva talous taas pärjää yhden aikuisen 6h:n palkalla ellei ole hyväpalkkainen lääkäri. Imetys sitoo äidin aika tiiviisti lapseen ja imetyksellä taasen on ihan tutkimustenkin mukaan iso merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Miksei äiti voi aamulla ennen töihin lähtöä pumpata niitä maitoja seuraavaksi 8 tunniksi pulloihin ja sitten isä syöttää vauvaa sillä välin, kun äiti on töissä? Kun äiti tulee töistä kotiin, voi taas imettää tissistä.
Miksi pitää keksimällä keksiä ongelmia?Et ilmeisesti ole koskaan imettänyt? Ei sitä maitoa tule yhdellä pumppauksella kuin lehmästä konsanaan 😄. Tai on varmaan joitakin harvoja naisia joilla maitoa tulee myytäväksi asti, mutta useimmilla naisilla maitoa tulee vain sen yhden syötön verran. Vauva ei taas pärjää yhdellä syötöllä kahdeksaa tuntia, vaan maitoa pitäisi olla antamassa parin tunnin välein. Pumppaamalla maitoa tulee vielä paljon huonommin mitä imettämällä. Ihmisnaaras ei tosiaan ole mikään kypsykone ja imetys ja maidon heruminen vaatii sen lapsen imemään rintaa, pelkästään pumppaamalla maidon tulo ehtyy ja loppuu useimmiten kokonaan. Maidon heruminen vaatii oikeaa stimulaatiota riittävän usein ja keinotekoinen pumppaaminen ei vastaa oikeaa vauvaa. Eikä sitä maitoa tosiaan saa yhdellä pumppauskerralla kerättyä kuin korkeintaan yhdeksi syöttökerraksi.
Nämä biologiset faktat tietää jokainen nainen joka on edes yrittänyt imettää. Taidat olla mies?🙄 kukaan ei ole edes puhunut mistään pelkästä pumppaamisesta.
Ja minkähän ikäisestä vauvasta nyt ylipäätään puhutaan? Yleensä ne syöttövälit harventuvat muutaman kuukauden jälkeen. Ja sitten kohta puoliin voi alkaa antamaan jo niitä soseitakin.
EriYleensä lapsi täysimetetään puoleen vuoteen asti jonka jälkeen aloitetaan pienin annoksin soseita, edelleen vauvan syödessä pääasiallisesti maitoa. Kiinteiden määrän lisääntyessä imetys on edelleen tärkeä pitää rinnalla, Suomessa suositellaan imetyksen jatkamista muistaakseni vuoden ikään asti. Ainakin itse täysimettäessäni imetin 10 kertaa vuorokaudessa, ellen enemmänkin ihan sinne puoleen vuoteen asti ja senkin jälkeen vähintään ennen jokaista ruokailua, jotta vauva saa tarpeeksi nesteitä ja vastustuskyky pysyy parempana.
Juu, onhan niitäkin, jotka imettävät 3-vuotiaiksi asti. Ja sinäkin saat toimia ihan miten haluat. Mutta tässä kun nyt ei ollut siitä kyse.
Vaan kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa.
Kuvailemani toiminta on täysin normaalia ja yleistä niiden lasten kohdalla, joiden osalta täysimetys on onnistunut. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan olen toiminut ja imettänyt jopa vähemmän, mitä moni muu.
Millaiseksi oikein kuvittelet imettämisen? Ja luuletko todella, että imetyksen voi lopettaa seinään kiinteiden aloituksen myötä jolloin vauvan elimistö alkaa vasta totuttautumaan kiinteään ravintoon?
Miksi sä jankkaat tästä? Mulle on ihan sama mitä sä olet tehnyt. Kyse ei ole edelleenkään tästä. Ja kukaan ei ole missään kohdin puhunut mistään imettämisen lopettamisesta, varsinkaan kuin seinään lopettamisesta 🙄.
Otapa nyt aikuinen ihminen silmä käteen, lue ja ajattele lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys onnistuu kyllä yleensä työssäkäyvältäkin. Imetin lasta reilu 3-vuotiaaksi ilman ongelmia. Töihin palasin, kun lapsi oli n. 1.5-vuotias ja lapsi aloitti päiväkodin n. 1.7-vuotiaana. Imuväli harvenee iän myötä. Vanhempien satunnaisia nukahtamisia tapahtuu varmaan kaikille joskus. Jos ympäristö on turvallinen ja ovet lukittuina ja lapsi ei ole ihan holtiton, niin en näe sitä kauhean pahana, vaikka vanhempi joskus nukkuisi lapsen leikkiessä vieressä. Rattiin ei tietty kannata nukahtaa.
Oiskin loistavaa, jos yhteiskunta auttas siten, että 2. lapsen synnyttyä saisit 2 h viikossa kotiapua, 3. lapsesta 4 h, 4. lapsesta 6 h.
Ihan erilaiilla naiset uskaltaisivat lapsia tehdä 😊 Ehkäisisi monta pulmaa ja lääkärikäyntiä 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Iso osa heistä kuolikin melko nuorina nykyiseen elinikään nähden. Olivat varmasti hyvin uupuneita monesti. Pääsivät sitten aikaisin hautaan lepäämään. Sitäkö halutaan myös nyky-äideille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Ei kaikilla lapsilla ole isovanhempia. Ja harvan ihmisen talous kestää viikon palkatonta lomaa, etenkään näinä aikoina. Meillä isän viikon palkaton loma tarkoittaisi sitä, että meiltä menisi koti alta. Lapsen etu ei ole sekään, että tiputtaan kodittomiksi köyhyysloukkuun.
Harvalle se lapsen syntymäkään tulee yllätyksenä? Ehkä isovanhempi siinä noin 50+ iässä osaa jo vähän ennakoida ja laittaa sukanvarteen, jos aikoo ottaa palkatonta?
Miksi se on jotenkin täysin mahdoton ajatus useimmille, että velvoitettaisiin isovanhempia? Olen puhunut jatkuvasti isovanhemmista. Useimmilla on kypsässä iässä jo esim velaton talo ja parempi palkkatilannekin, kuin vaikkapa kolmekymppisillä vanhemmilla itsellään. Yleensä, ei tietenkään aina. On myös niitä jotka on sairaita tai kuolleet pois. Lisätään nyt sekin, kun halutaan tahallaan ymmärtää väärin.
Millä velvoitat ihmistä, joka ei erityisemmin halua auttaa? Vaan haluaa mieluummin vaikka matkustaa ja mökkeillä vapaa-ajallaan? Ja olla virka-aikaan mielekkäässä työssä urallaan.
Eipä niitä millään voikaan pakottaa. Ehkä vain herättelemällä ajattelemaan, mikä moraalinen oikeus heillä on "lakata olemasta vanhempi aikuiselle lapselleen".
Jonain päivänä tarvitsevat apua itse, ja odottavat sitä nimenomaan lapsiltaan, se on lähes satavarmaa. Se vanhus joka jää pelkästään yhteiskunnan avun varaan, se on tosi heikoilla, se on nähty. Yrittäisivät nyt pedata edes sen varaan, että omat lapset haluavat auttaa sitten takaisinpäin.
Eivät isovanhemmat voi rajoittaa montako lastenlasta heille syntyy. Iso osa isovanhemmista ei asu lastensa kanssa samalla paikkakunnalla. Monet isovanhemmat ovat oman jaksamisen rajoilla töissä siinä vaiheessa, kun lastenlapset syntyvät.
- ohis
Hanki sen verran vain rasitteita että puolisosi kanssa jaksat ne tai itse. Niin meilläkin tehtiin kun alettiin rakentamaan niin ei ollut ketään lähiomaisia talkoisiin vaan ihan kaksistaan me urakastamme selviydyttiin. Kaikilla muilla oli vanhemmat ja lähiomaisia ilmaisissa talkoissa. Minun vanhempia käytettiin ilmaisina lastenhoitajina kun sisarukseni lisääntyivät niin ne eivät ehtineet ja jos jotain sovin aikaa äitini kanssa niin ne peruttiin aina lasten ollessa sairaina ja hänen piti sinne kiiruhtaa. Minä olen saanut pärjätä ihan yksikseeni lapsiperheiden viedessä ihan kaikki hyödyt ihmisistä. Mitäs jos olisin tehnyt kakaroita ja käyttänyt samalla lailla hyväkseni lähiomaisiani.
Me emme ole koskaan tehneet mitään sellaista että muiden ilmaisia apuja tarvittaisiin. Olemme kaikista maksaneet jos ulkopuolisten työpanosta olemme tarvinneet. Ja maksamme tulevaisuudessakin ihan kaikista niin ettemme ole mitään tässä maailmassa saaneet ilmatteeksi ja olemme lapsettomia. Sukumme lapsiperheelliset ovat oikein pahimpia vapaamatkustajia tässä yhteiskunnassa. Tehty teennäisiä huostaanottojakin jossa veronmaksajat maksavat jumalattomia summia ja kaikkein kalleimmat harrastukset niille mitä köyhillä ei olisi koskaan varaa. Teennäisellä huostalla saa se lapsi kalleimmat hevos harrastukset ja opiskelut maksetaan 27v. saakka. Perheen täytyy olla muuten aika varakas jos itse maksaa hevosharrastukset lapselleen sillä ne ovat jääkiekkoiluakin kalleimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Iso osa heistä kuolikin melko nuorina nykyiseen elinikään nähden. Olivat varmasti hyvin uupuneita monesti. Pääsivät sitten aikaisin hautaan lepäämään. Sitäkö halutaan myös nyky-äideille?
Ennen ihmiset ylipäätään kuolivat nuorempina. Ja varmasti ihan kaikilla oli paljon vähemmän ns omaa aikaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ei henkilökohtaista elämää voi suunnitella yhteiskunnan varaan. Täytyy itse luoda puitteet eli asunto, elanto, ihmissuhteet ym.
Elämänarvot kuntoon. Jos se lepo ja nukkuminen on tärkeintä niin lisää lapsia ei kannata hankkia. Mitä on väsyminen taustalla? Miksi ei saa nukuttua, onko lapsi sairas, jos lapsi ei n ku ja sen vuoksi äitikään? Pääsääntöisesti, kun lapset nukkuvat tai pitäisi nukkua ainakin 10 h vuorokaudessa.
Äiti ja lapsi molemman raudanpuutteisia. Ei lapsi saa tarvittavaa rautavarastoa jos äidillä itselläänkään ei ole. Ei se oikeasti mene niin, että "lapsi ottaa äidiltä kaiken tarvitsemansa". Raudanpuute aiheuttaa lapselle mm. adhd:tä, ja se varmasti voi näkyä jo vauvana heräilynä, koska adhd:n liittyy huonosti nukkuminen. Joskus Arvo Ylpön aikaan tiedettiin että nainen tarvitsee varsinkin raskausaikana rautaa, nyt sekin on unohdettu, mitataan vaan hb ja oletetaan että kyllä se nainen pystyy tekemään uusia ihmisiä kroppansa sisällä vaikka on vähän aneeminenkin.
Alue: Aihe vapaa
https://www.mll.fi
https://hoivanet.fi
https://www.pilkelastenhoito.fi
https://www.onnion.fi
Tässä muutama ja googlessa paljon lisää