Voiko kasvatuksella jotenkin vaikuttaa siihen, ettei lasta kiusattaisi?

Kyllähän kasvattamalla voi vaikuttaa lapsen itsetuntoin paljonkin. Jos tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi kiusaaminen ainakin loppuu lyhyeen kun sillä ei ole vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kasvattamalla voi vaikuttaa lapsen itsetuntoin paljonkin. Jos tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi kiusaaminen ainakin loppuu lyhyeen kun sillä ei ole vaikutusta.

Valitettavasti tuo viimeinen ei pidä paikkaansa. Minä olin kiusattu 1. luokalta 9. luokan loppuun, vaikka en koskaan näyttänyt mitään reaktiota kiusaamiseen. Odotin vaan naama peruslukemilla että menee ohi koska välitunti loppuu tms.

Lähinnä vaan tehdä selväksi, että kiusaaminen on aina väärin ja että aikuisille voi ja tulee kertoa siitä. Sehän nyt kauheaa olisi, jos lapsi joutuisi jotenkin maskaamaan vähemmän älykästä, jotta ei joudu "apinalauman" kiusaamaksi. Ei, ei, kyllä lapsen täytyy saada olla sellainen kuin on, ja jos kiusaamista esiintyy, kiusaajat pannaan kuriin.

Terve itsetunto ja sosiaalisiin tilanteisiin tottuminen ja tieto, että niistä selviää hyvin suojelevat lasta.

Joukkuepelit ja urheiluseura, jossa  meno on reilua ja järkevää voi myös auttaa. 

Nämä ovat ainakin omia lapsiani suojanneet kiusaamiselta.

Olen ollut todella tarkkana ja huolehtinut, että omiani ei kiusattaisi. Kävin itse läpi suoranaisen h-vetin lapsena.

Voisiko itsepuolustuslajien harrastaminen auttaa? Alkaako kukaan kiusaamaan sellaista joka harrastaa nyrkkeilyä tai karatea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kasvattamalla voi vaikuttaa lapsen itsetuntoin paljonkin. Jos tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi kiusaaminen ainakin loppuu lyhyeen kun sillä ei ole vaikutusta.

Valitettavasti tuo viimeinen ei pidä paikkaansa. Minä olin kiusattu 1. luokalta 9. luokan loppuun, vaikka en koskaan näyttänyt mitään reaktiota kiusaamiseen. Odotin vaan naama peruslukemilla että menee ohi koska välitunti loppuu tms.

Se että pidättäytyy reakoimasta mihinkään ei kerro hyvästä itsetunnosta ja siitä että hyväksyisi itsensä. Oikeastaan päinvastoin.

Voi vaikuttaa. Laita lapsi normaaliin kouluun, jossa on keskiluokkaisia lapsia. Tee lasten kanssa asioita, keskustele, kuuntele. Matkusta, vaikka lähikuntaan, jos ei ole varaa ulkomaille. Juttele, kuuntele, ole kiinnostunut ja läsnä. Lapsi ei Thaimaan-lomia, jos hänellä on ihana mummi tai vaari.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko itsepuolustuslajien harrastaminen auttaa? Alkaako kukaan kiusaamaan sellaista joka harrastaa nyrkkeilyä tai karatea? 

En oikein ymmärrä, miten tuo liittyy mihinkään. Kiusaaminen on useimmiten joukosta pois sulkemista, eikä siihen mikään nyrkkeily ole ratkaisu.

Voi kasvattamalla niin, että lapsi ei kiusaa muita, vaan kunnioittaa muiden ihmisten fyysistä koskemattomuutta, kohtelee sanallisesti hyvällä käytöksellä muita ja omaa riittävän hyvän itsetunnon. Maailmassa on aina yksi kiusaaja vähemmän jokaisen kohdalla joka näin toimii.

Sama periaate pätee mm. influenssien ym. tautien leviämiseen, jokainen tekee osansa siinä, että on huolellinen hygienian kanssa eikä levitä tautia.

Kyllä ,mutta myöskin että hänestä ei tule kiusaaja,vaikea aihe...siinä on niin monta tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Terve itsetunto ja sosiaalisiin tilanteisiin tottuminen ja tieto, että niistä selviää hyvin suojelevat lasta.

Joukkuepelit ja urheiluseura, jossa  meno on reilua ja järkevää voi myös auttaa. 

Nämä ovat ainakin omia lapsiani suojanneet kiusaamiselta.

Olen ollut todella tarkkana ja huolehtinut, että omiani ei kiusattaisi. Kävin itse läpi suoranaisen h-vetin lapsena.

Myös joukkueurheilussa on runsaasti kiusaamiskokemuksia, joten kannattaa valita huolella se seura.

Mä olin aikanaan hiljainen ja arka mutta ei siitä muuta kiusaamista seurannut kuin että ei pyydetty mukaan. Samanhenkistä kaveriporukkaakin löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko itsepuolustuslajien harrastaminen auttaa? Alkaako kukaan kiusaamaan sellaista joka harrastaa nyrkkeilyä tai karatea? 

Sillon jos ne vahvistaa lapsen itsetuntoa ja hän haluaa kamppailulajeja harrastaa jos harrastus on pakotettua sen vuoksi että vanhempi toivoo että lapsi oppii puollustamaan itseään siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kiusaaminen on ryhmäilmiö eikä jhdu kiusaamisen kohteesta, vaan kiusaajien pääjehusta ja tämän apureista. Kiusaaja pönkittää asemaansa kiusatun kustannuksella ja kanssakiusaajien hovi perseilee mukana.

Vaikea sanoa. Itse muistan ala-asteajoilta (90 -luku) että esimerkiksi sellaista oppilasta (poika), joka veti kymppejä kaikista kokeista ja oli tosi hyvä, mutta myös tosi mukava kaikille, sitä "kunnioitettiin". Ehkä se oli se olemus, mikä sen teki. Ei sitä koskaan kiusattu. Sama oli eräs tyttö, joka oli samalla tavalla hyvä oppilas, niin kaikki vaan aatteli, että "kysytään siltä kun se tietää". Mutta nää oli sellasia ehkä vähän pikkuvanhojakin.

Sit taas sellaset jotka oli joko hiljaisia, tai jos oli joku juttu (allergia tai vaikka diabetes) niin nää oli jotenkin silmätikkuina ja kiusattuinakin. Ne taas piti kovaa mölyä " kun mulla on tää vaiva".

Mutta nämä eivät selitä ihan kaikkea. Jotkut lapset vaan ovat sellaisia, että niistä pidetään. Eikä se, että on sosiaalinen ainakaan mitään pahaa tee.

Eikä siinä lapsessa välttämättä ole mitään vikaa. Riittää, että siinä luokassa on joku wannabe -kovis, joka keksii juttuja ja saa muun porukan puolellensa.

Musta tuntuu, että se on kääntynyt toisinpäin nykyään. "Menestyvien" ja akateemisten perheiden älykkäät lapset kiusaavat lapsia, joiden olettavat olevan vähemmän menestyneistä ja varattomista perheistä, ja vähemmän älykkäitä. Tunnusmerkkinä pidetään esimerkiksi vaatemerkkrjä, perheen kotia ja autoa ja aluetta jolla asuu, kännykkämerkkiä, harrastusten laatia ja määrää sekä osin myös koulumenestystä (jos opettaja mielistelee, oppilaat kun mielistelevät. Ja toisinpäin).