Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Niin kauan kun imettää, on töitä aika mahdotonta tehdä 8h päivässä. Harva talous taas pärjää yhden aikuisen 6h:n palkalla ellei ole hyväpalkkainen lääkäri. Imetys sitoo äidin aika tiiviisti lapseen ja imetyksellä taasen on ihan tutkimustenkin mukaan iso merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Miksei äiti voi aamulla ennen töihin lähtöä pumpata niitä maitoja seuraavaksi 8 tunniksi pulloihin ja sitten isä syöttää vauvaa sillä välin, kun äiti on töissä? Kun äiti tulee töistä kotiin, voi taas imettää tissistä.
Miksi pitää keksimällä keksiä ongelmia?Et ilmeisesti ole koskaan imettänyt? Ei sitä maitoa tule yhdellä pumppauksella kuin lehmästä konsanaan 😄. Tai on varmaan joitakin harvoja naisia joilla maitoa tulee myytäväksi asti, mutta useimmilla naisilla maitoa tulee vain sen yhden syötön verran. Vauva ei taas pärjää yhdellä syötöllä kahdeksaa tuntia, vaan maitoa pitäisi olla antamassa parin tunnin välein. Pumppaamalla maitoa tulee vielä paljon huonommin mitä imettämällä. Ihmisnaaras ei tosiaan ole mikään kypsykone ja imetys ja maidon heruminen vaatii sen lapsen imemään rintaa, pelkästään pumppaamalla maidon tulo ehtyy ja loppuu useimmiten kokonaan. Maidon heruminen vaatii oikeaa stimulaatiota riittävän usein ja keinotekoinen pumppaaminen ei vastaa oikeaa vauvaa. Eikä sitä maitoa tosiaan saa yhdellä pumppauskerralla kerättyä kuin korkeintaan yhdeksi syöttökerraksi.
Nämä biologiset faktat tietää jokainen nainen joka on edes yrittänyt imettää. Taidat olla mies?
🙄 kukaan ei ole edes puhunut mistään pelkästä pumppaamisesta.
Ja minkähän ikäisestä vauvasta nyt ylipäätään puhutaan? Yleensä ne syöttövälit harventuvat muutaman kuukauden jälkeen. Ja sitten kohta puoliin voi alkaa antamaan jo niitä soseitakin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Pöh.
Ap siinä kohtaa kun puoliso ja läheiset eivät osallistu tai auta, niin äiti ei saa apua yhtään mistään. Näin meillä Suomessa. Äidit monesti palaakin loppuun. Meillä on tyly kulttuuri tässä kohtaa. Vai pitäisikö sanoa että tässäkin kohtaa.
No, ei tuolle ilmeisesti mitään voi tehdä kun kukaan ei välitä.
Oma asenne pitää pistää kuntoon. Se on ainoa mihin voi vaikuttaa. Huumorilla pärjää jonkin matkaa ja loput on pitkälti tuurista kiinni. Korkeammassa kädessä niin kuin sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Appeni on dementoituneena hoitokodissa, anoppi kuoli yllättäen syöpään, kun esikoinen oli kaksi.
Isäni kuoli kun olin 15 ja äitini sairastaa kahta kroonista sairautta (puhkesivat vasta kun nämä lapset oli jo tehty), eikä hänestä ole hoitamaan pieniä lapsia.
Muuta?
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsiperheitä auttaneet kodinhoitajat siirrettiin vanhusten hoitajiksi jo 1990-luvulla. Tiedän tämän, kun vuosikymmenen alussa sain vielä kodinhoitajan avuksi kotiin, kun kotiuduin sektion jälkeen. Silloin kodinhoitaja oikeasti hoiti myös kotia: siivousta, pyykkejä, ruokaa ja tietenkin lapsia.
Vuosikymmenen lopulla ne samat kodinhoitajat olivat hoitamassa vanhuksia.
Eihän korkeakoulutettu sosionomi voi sellaisia töitä tehdä, jotka muinoin kuuluivat emäntäkouluista kodinhoitajiksi valmistuneille. Ei vaan heidän kuuluu neuvoa ja opastaa. Viis siitä, että ei siitä väsymykseen mitään apua ole ja aika moni äiti kyllä osaa ne hommat neuvomattakin.
Ei ole kaikilla äideillä läheisiä apuna vaan pahimmassa tapauksessa ikääntyneet ja dementoituvat vanhukset huollettavana. Eikä kaikilla puolisoakaan, joka voisi jäädä pitemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
Just näin. Konkreettinen apu puuttuu. Se auttaisi yleensä kaikista parhaiten, kun pahimmassa väsymyksessä ja uupumuksessa saisi vaikka kahdeksi viikoksi kotiin apulaisen, joka siivoaa ja laittaa ruokaa. Hoitaa lapsia...
Tämä usein riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Kyllä minä voin ihan hyvin syyllistää omasta lähtökohdastani, itse en useimmiten saanut apua, vaikka pyysin. Äitini tuli kyllä joskus istumaan kahville (tuli passattavaksi). Mutta ei sormeaan nostanut vaikka olisi ollut millainen tilanne.
Eri kulttuureissa on tapana että isovanhempi hoitaa vauvan lähes 90%. Siis että asuu luona, äiti saa levätä synnytyksen jälkeen. Nykyäänkin keisarinleikkauksen jälkeen ei saisi nostaa yhtään mitään. Kuinka moni kuitenkaan saa isovanhemman täysipäiväiseksi apulaiseksi?
Se että joku valittaa "isovanhemman puuttuvan asioihin", tuskin on kyseessä sellainen oikeasti osallistuva ja auttava isovanhempi, joka tekee kaiken, hoitaa vauvan kokonaan, tuo rinnalle ja siivoaa kodin sillä välin. "asioihin puuttuva isovanhempi" ei kuulosta sellaiselta, jossa isovanhempi todella ottaa täyden vetovastuun, jotta äiti voi palautua ja levätä. Aito auttaminen tuntuu erilaiselta, kuin "asioihin puuttuminen".
En jaksa uskoa että joku synnytyksen jälkeen tällaisesta todella kieltäytyisi.
Suomessa ei kyllä ole ennenkään ollut tuollaista kulttuuria, että synnyttänyttä naista passattaisi. Ja silti on pärjätty ja asiat hoituneet. Ja otapa huomioon, että noissa kulttuureissa, mistä sinä nyt puhut, ne aikuiset lapset hoitavat itse iäkkäät vanhempansa ja sukulaiset. Eipä ole sellaistakaan meillä. Ja tonnista vetoa, ettet sinäkään olisi sellaiseen valmis. Eli itselle kyllä ne avut kelpaavat niin kauan kuin saa olla saamapuolella, mutta sitten kun osat pitäisikin olla toisinpäin, niin ei tule kuuloonkaan, koska on ne "omat elämät" ym...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Isäni on kuollut. Äitini sairas, ollut pitkään. Miehen vanhemmat asuu kaukana ja on aika iäkkäitä ja lisäksi miehen äidillä on alkoholiongelma. Ei heistä ollut mitään apua eikä tullut kyseeseen että miehen äiti tai isä olisi tullut asumaan pieneen kerrostaloasuntontoomme niin sanotusti auttamaan, vaikka tosiaan enemmän tarvitsevat apua itse. Onneksi miehen työ jousti jonkun verran, mutta eu riittävästi, oli todella vaikeaa ja raskasta olla tuntikausia kaksin kotona vauvan kanssa kun ei saa nostaa edes itkevää vauvaa syliin, ei pääse itse ilman apua sängystä pois jne.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Ja samaan aikaan, "Lapsiperheiden kotipalvelua ei myönnetä pelkkään siivoukseen tai kuljetuksen tarpeeseen, korvaamaan päivähoitoa, vanhempien harrastusten tai yhteisen ajan vuoksi, työssäkäynnin tai opiskelun ajaksi eikä sairaan lapsen hoitoon vanhempien työssäkäynnin mahdollistamiseksi."
Joo onhan se kiva että on tällainen että saa parin tunnin lastenhoitajan, jos tarvii käydä vaikka lääkärissä. Siis oikeasti on joku meno. Mutta ei se mihinkään lepoon tai väsymykseen auta. Jos lapsi on kaksi tuntia pois, saako silloin kuukausien univelat kuitattua, tuskinpa.
Edelleen peräänkuuluttaisin sitä lapsen lähipiirin vastuuta. Liikaa sysätään yhteiskunnan harteille, kun meidän itsemme tulisi huolehtia omistamme. Yhteiskunnalta ei voi saada 24/7 hoitajaa kotiin, jos itse vaikkapa sairastuu, katkaisee raajan tai muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Ei se että lain mukaan sitä pitäisi olla olemassa, tarkoita että sitä saisi.
Kirjoitat kuin kunnat eivät rikkoisi lakia monin tavoin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Ei kaikilla lapsilla ole isovanhempia. Ja harvan ihmisen talous kestää viikon palkatonta lomaa, etenkään näinä aikoina. Meillä isän viikon palkaton loma tarkoittaisi sitä, että meiltä menisi koti alta. Lapsen etu ei ole sekään, että tiputtaan kodittomiksi köyhyysloukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Ja samaan aikaan, "Lapsiperheiden kotipalvelua ei myönnetä pelkkään siivoukseen tai kuljetuksen tarpeeseen, korvaamaan päivähoitoa, vanhempien harrastusten tai yhteisen ajan vuoksi, työssäkäynnin tai opiskelun ajaksi eikä sairaan lapsen hoitoon vanhempien työssäkäynnin mahdollistamiseksi."
Joo onhan se kiva että on tällainen että saa parin tunnin lastenhoitajan, jos tarvii käydä vaikka lääkärissä. Siis oikeasti on joku meno. Mutta ei se mihinkään lepoon tai väsymykseen auta. Jos lapsi on kaksi tuntia pois, saako silloin kuukausien univelat kuitattua, tuskinpa.
Edelleen peräänkuuluttaisin sitä lapsen lähipiirin vastuuta. Liikaa sysätään yhteiskunnan harteille, kun meidän itsemme tulisi huolehtia omistamme. Yhteiskunnalta ei voi saada 24/7 hoitajaa kotiin, jos itse vaikkapa sairastuu, katkaisee raajan tai muuta vastaavaa.
Kun ei kaikilla ole sitä lähipiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Ei se että lain mukaan sitä pitäisi olla olemassa, tarkoita että sitä saisi.
Kirjoitat kuin kunnat eivät rikkoisi lakia monin tavoin muutenkin.
Esimerkkinä tein terapeuttini kanssa meistä huoli-ilmoituksen, koska oma jaksamiseni ja myös miehen jaksaminen romahti. Kukaan ei edes soittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Appeni on dementoituneena hoitokodissa, anoppi kuoli yllättäen syöpään, kun esikoinen oli kaksi.
Isäni kuoli kun olin 15 ja äitini sairastaa kahta kroonista sairautta (puhkesivat vasta kun nämä lapset oli jo tehty), eikä hänestä ole hoitamaan pieniä lapsia.
Muuta?
Mitä muuta???
Kai tyhmempikin tajuaa että auttamaan voi velvoittaa vain eläviä ja terveitä ihmisiä. Kommenttisi oli absurdi. Ei silloin tietenkään tulla auttamaan jos on sairas tai kuollut. Meilläkin miehen puolen isovanhemmilla oli tuo, toinen kuollut, toinen hoivakodissa. Oma äitini sen sijaan täysin terve ja kykenevä, mutta kieltäytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu, ottavat lapsen pariksi tunniksi esim puistoon, ja sinä saat levätä/siivota/käydä suihkussa yms omaa. Perhetyöntekijän olisi pitänyt kertoa tästä sinulle.
PS tämä palvelu on lakisääteinen
T sosionomi
Tässähän se vastaus tuli. Nyt voitte äitylit lopettaa sen ulinan.
Mikäs sinulla auttaisi tuohon naisvihaan? Terapia on keksitty, mutta ei taida kiinnostaa?
Siis mikä naisviha? Tässä ketjussa on keksimällä keksitty syitä sille, miksi isä ei voi auttaa lasten kanssa ja väitetty, että yhteiskunnalta ei saa apua. Tuossa kommentissa kerrotaan, että kyllä apua saa. Nyt sen jankuttamisen ja tekosyiden keksimisen voi lopettaa ja hakea sitä apua lapsiperheiden kotipalvelusta
Imetyksen sitovuus ja imetyksen biologiset faktat sekä isän työssä käynti ovat ihan oikeita asioita, ei keksimällä keksittyjä asioita. Mistäs sinulle saataisiin apua?
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa, turha jankuttaa enempää.
Mutta sitä ei saa niin vain eikä miten paljon vain. Itselläni oli vauva, jolla oli allergioita, koliikkia, nukkui vain pätkissä, mies aloitteleva yrittäjä eli pitkiä päiviä pois kotoa mutta yritys ei vielä tuottanut juuri mitään, itselläni eräs raskausaikana alkanut sairaus ja olin todella pahassa univajeessa kaiken tämän vuoksi ja todella uupunut. Sain kunnalta palvelusetelin kolme kertaa kaksi tuntia hankkia hoitaja kotiin. Siinä se, kunta sanoi että enempää et saa koska tämä ei ole tarkoitettu pysyvään tarpeeseen vaan on vain akuutti apu poikkeustilanteeseen, jos tarve jatkuu enemmän kuin kolme kertaa kaksi tuntia niin julkinen puoli ei siinä voi auttaa, sorry.
Myönnän kyllä, että itsekin muutaman kerran nukahdin kun lapsi oli aika pieni. Kun lapsi ei nukahtanut, nukahdin ihan väkisinkin itse. Lapsi oletettavasti jatkoi puuhiaan vieressä, ainakaan mitään ei koskaan sattunut, mitään tuhoa tms. Tilat olivat kyllä turvallisia ja nukahdin kotona siis, niin siinä mielessä ei niin paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Appeni on dementoituneena hoitokodissa, anoppi kuoli yllättäen syöpään, kun esikoinen oli kaksi.
Isäni kuoli kun olin 15 ja äitini sairastaa kahta kroonista sairautta (puhkesivat vasta kun nämä lapset oli jo tehty), eikä hänestä ole hoitamaan pieniä lapsia.
Muuta?
Mitä muuta???
Kai tyhmempikin tajuaa että auttamaan voi velvoittaa vain eläviä ja terveitä ihmisiä. Kommenttisi oli absurdi. Ei silloin tietenkään tulla auttamaan jos on sairas tai kuollut. Meilläkin miehen puolen isovanhemmilla oli tuo, toinen kuollut, toinen hoivakodissa. Oma äitini sen sijaan täysin terve ja kykenevä, mutta kieltäytyi.
Kysyttiin missä isovanhemmat.
Kuten näkyy, ei ole sitä omaa äitiä joka oliis terve ja kykenevä. Etkö ymmärrä lukemaasi?
Anoppi oli kuollessaan vähän päälle kuusikymppinen terve ja kykenevä, mutta otti ja kuoli silti.
Ja millä ne elävät ja terveet yhtäkkiä sieltä töistään voisivat häipyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sektioon. Menetin sektiossa poikkeuksellisen paljon verta. Ja tuli muitakin komplikaatioita. Sain ehdottoman kiellon nostaa mitään kolmeen viikkoon. Ihan pelkkä sängystä nouseminen oli hyvin hidasta, vaikeaa ja kivuliasta ensimmäiset kuusi viikkoa ja tarvitsin siihen miehen apua. Ekat kuusi viikkoa olin lähes kokonaan pois pelistä. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen. En saanut mistään enkä keltään mitään apua. Neuvola ei todellakaan myöntänyt edes tunniksi mitään kotiapulaista.
Tämä. Missä isovanhemmat? Aivan turhaa selittää ettei pääse jos töissä. Useimmista töistä saa palkatonta vapaata hyvällä syyllä. Edes viikoksi.
Monta sivua sitten kerroin, että itse koin sellaisen uupumuksen, että vannoin auttavani lapsiani vastaavassa, en ikinä kieltäydy kun kysyvät. Se lupaus tulee pitämään vaikka olisin työssä. Ei työ tai raha voi mennä perheen (oman lapsen hyvinvoinnin!) edelle.
Ei kaikilla lapsilla ole isovanhempia. Ja harvan ihmisen talous kestää viikon palkatonta lomaa, etenkään näinä aikoina. Meillä isän viikon palkaton loma tarkoittaisi sitä, että meiltä menisi koti alta. Lapsen etu ei ole sekään, että tiputtaan kodittomiksi köyhyysloukkuun.
Harvalle se lapsen syntymäkään tulee yllätyksenä? Ehkä isovanhempi siinä noin 50+ iässä osaa jo vähän ennakoida ja laittaa sukanvarteen, jos aikoo ottaa palkatonta?
Miksi se on jotenkin täysin mahdoton ajatus useimmille, että velvoitettaisiin isovanhempia? Olen puhunut jatkuvasti isovanhemmista. Useimmilla on kypsässä iässä jo esim velaton talo ja parempi palkkatilannekin, kuin vaikkapa kolmekymppisillä vanhemmilla itsellään. Yleensä, ei tietenkään aina. On myös niitä jotka on sairaita tai kuolleet pois. Lisätään nyt sekin, kun halutaan tahallaan ymmärtää väärin.
Ajattelisit vähän ennen kuin ohjeistat ketään!